Masennus abortin jälkeen

Läheinen ystäväni teki abortin 3. raskauskuukaudellaan, mutta kertoi meille että se oli keskenmeno.

Masentui syvästi ja tappoi itsensä 2 kk abortin jälkeen.

Olin lapsen kummitädiksi pyydetty henkilö ja ostanut lapselle vaatteita yms. olen läheinen ystävä ja olen hyvin, hyvin järkyttynyt. Itse olen nyt ilm raskaana ja tuntuu pahalta, kamalalta, hirveältä ajatella koko asiaa mitä rakkaalle ystävälleni tapahtui ja mitä hän joutui käymään läpi.

Ystäväni halusi aina lapsia, se oli suuri toive hänelle jo 15 v ajan.

mutta hän löysi raskausaikana miehensä toisen kanssa vuoteesta ja suistui aborttiin, sitten omakin elämä meni. Tuntuu mahdottomalta uskoa että se on totta.

Kyllä masennus on yleistä abortin jälkeen. Toivon että kaikki selviäisivät siitä ja ettei kellekään kävisi tuolla tavalla.

Se oli niin kauheaa etten osaa kuvaillakaan. Ehkä se välittyy kirjoituksestani. Muistan ne hautajaiset ja sen absurdin tunnelman koko ikäni. Nuori ihminen, piti tulla äidiksi, mutta kaikki meni.

Vaikka päätyisitte mihin tahansa ratkaisuun elämässä, please, älkää henkeänne ottako!

t. Minna

Minulle tehtiin kaavinta marraskuussa, kaikki meni hyvin, yhtään itkua ei tullut jälkeenpäin. En ajatellut koko asiaa, en sisäistänyt sitä tai jotain... mutta neljä viikkoa myöhemmin, kun oli jälkitarkastus, ja lääkäri sanoi "kaikki näyttäisi olevan hyvin ja kohtu palautunut normaalin kokoiseksi"... Nuo sanat sai tajuamaan todella sen, että sisälläni on ollut jotain. silloin se kolahti, silloin vasta tajusin kaiken ja kyynelkanavat aukesi. Tuo jälkitarkastus siis oli joulukuun puolessavälissä, siitä asti olen ollut todella masentunut. Pelkkä sana "vauva" saa mieleni heittämään volttia. Tuntuu, että joka puolella on pieniä lapsia... Nyt on pian maaliskuu, ja tuntuu, että menen koko ajan vain pahempaan suuntaan masennukseni kanssa... Tuntuu ettei ketään ymmärrä minua... tai kyllähän kaikki kuuntelee ja lohduttaa, mutta eivät ne tajua todellisuudessa, mitä koen. Ja tiedän, että jotkut ajatteleva, että mitä sitä nyt alkaa pillittämään, teit abostin, kestä seuraukset. Pystyit tappamaan lapsesi, pystyt varmasti jatkamaan normaalisti elämääsi. Mutta ei se ole niin... On niin paha olla, tuntuu ettei kukaan kuule huutoani... päivä kerrallaan tällä hetkellä elän...