teillä on työkaverina mielialahäiriötä sairastava työk. Haluaisin oppia ymmärtämään häntä.
Kertokaa
jos
6441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vertaistasi,sillä todennäköisesti hän käy lääkärillä joka hänen kuntoaan arvio,ja antaa sairaslomaa,ellei ole työkunnossa.
Käy terapiassa ja käy tällä hetkellä yli kieroksilla.Ei kehotuksesta huolimatta lähtenyt lääkäriin.Välillä on tosi raskasta työskennellä hänen kanssa.
Jokainen ihminen ja hänen psyykensä ja sen ongelmat ja sairaudet on varmaankin kamalan yksilöllisiä. Missä se raja ns.normaalin ja epänormaalin välillä oikein kulkee?
En tiedä miten mielialahäiriö määritellään. Kun puhun tästä ystävästäni, en tiedä mikä hänen diagnoosinsa on.
Älä siis yleistä tätä kertomaani, mutta minä olen päättänyt lakata olemasta ystäväni kyntöpelto tai nyrkkeilysäkki, johon hän voi suoltaa mielinmäärin myrkkyä. Olemme eri työpaikoissa nykyään.
On pakko vältellä hänen puheluitaan aamuisin, koska silloin hän suoltaa kiihkeimmin mielialoista toisiin ryöpsähtäviä asioita ja varjele-jos satun sanomaan väärällä äänenpainolla, hän suuttuu tai soittaa kohta perääni toisen puhelun, jossa puretaan, kiukutellaan loukkaantumista ja kuvitellaan olemattomia asioita tosiksi.
Kummallisia hämähäkinseittejä ja vainoharhaisia rakennelmia, jotka hän kokee jotenkin oikeiksi. Häntä sitten rauhoittelen ja yritän todistaa vääriksi möröt, harhatulkinnat.
Pyrin siirtämään keskustelumme iltaan, koska silloin hän on yleensä rauhallisempi ja kuulostaa "omalta itseltään". Vitsailemme ja puhumme asioista, jotka kiinnostavat meitä molempia. Ajattelen silloin aina, että eihän tässä taas mitään...mutta seuraava puhelu kääntää asiat mullinmallin ja huomaan taas olevani osa hämähäkinseittejä, hänen loputtomassa itsekkyydessään ja vainoharhaisuudessaan!
Tottakai sitä haluaa ymmärtää toista, käydä keskusteluja, auttaa. Niin tein minäkin vuosia. Mutta lopulta siinä voi olla pohjaton suo alla, johon auttaja itse voi upota. Minulla on perhe ja se merkitsee eniten.
Normaali ystävyyssuhteessa välittäminen ja hoitaminen kulkee kahteen suuntaan. Kumpikin antaa ja saa. Tässä ystäväni tapauksessa hän ottaa minulta mutta minä tunnen itseni usein aivan tyhjiinpuristetulta tölkiltä.
Koulutetulla mielenterveystyön ammattilaisella on eväitä käsitellä ja kannatella ystäväni mielensopukoitten asioita. Minulla ei riitä voimat, eikä kapasiteettia.
Pidän kovasti ystävästäni. Nyt otan vain sen linjan, etten suostu olemaan tunteeton terapia ihminen.
Kertomasi tuntuu tutulta.Vaikenin aina ja olin hiljaa,kun hän syytti minua semmoisista asioista mitä en todellakaan ollut tehnyt.(olemme työ kavereita)Kunnes mittani tuli täyteen ja tein sen minkä tein.Minulle on sanottu,että olen liian kiltti,mutta katsoin paremmaksi olla hiljaa ettei tulisi riitaa??? T.kaverini on myös ihana ihminen,iloinen ja hauska.Paitsi.....jne..ja niitä hetkiä on nykyään harvassa.Mutta päivä kerrallaan.
On touhukas,pursuaa hyviä ideoita,enerkinen, ei meinaa "perässä"PYSYÄ :(Mutta kun on se "huono"
päivä hänellä meillä muilla ON TOSI VAIKEAA.Muuten ihan mukava ja iloinen kaveri:)
on erittäin yli energinen toisena hetkenä rakastaa kaikkia ja välillä ei jaksa muutakun nukkua ja suuttuu ja todella agressiivinen ja jopa uhkaa tappaa läheiset ei jaksa kohta enää en tiedä mitä pitäisi tehdä