Olen kauan seurannut keskusteluja tällä palstalla, mutten ole itse rohjenut kirjoittamaan. Nyt kirjoitan koska toivon että joku joka ei vielä ole sairastunut syömishäiriöön, ei koskaan sairastuisikaan. Olen kohta 22 vuotias tyttö. Sairastanyt bulimiaa reilut kaksi vuotta. Koko tämä helvetti alkoi vain muutamasta ikävästä kommentista ulkonäöstäni. Näihin aikoihin en edes ollut lihava. Olin itseeni tyytyväinen. En ihannoinut laihuutta tai laihoja ihmisiä. Sitten poikaystäväni sai mut tunteen itseni kauheeksi paisuuneeksi norsuksi ja kehotti alkaan kuntoileen. Pelkäsi että musta kasvaisi suuri läskitynnyri. Olin 165/61-62,mutta onnellinen. 2 vuoden bulimian aikana painoni on tippunut 53 kiloon. Olenko onnellinen,tyytyväinen itseeni?en,en todellakaan.Koko vartalon näkeminen saa mut voimaan pahoin ja koko saatanan päivä menee kiloja ajatellessa. Olen väsynyt ja niin voimaton. Antaisin mitä tahansa, että saisin menetetyt vuoteni takaisin. Kaipaan vanhaa minääni ja hyvää omaatuntoani. Vaikka olenkin 21 vuotias ,tuntuu että en kertakaikkiaan enään jaksa tätä elämää. Joka ikinen päivä tuntuu vain raskaammalta ja tunnen olevani niin yksin. Toivon kaikille jotka samaan tautiin ovat sairastuneet että koittakkaa te hallita sairauttanne, älkää antako sen hallita teitä. Voimia kaikille.........
Mistä saada voimaa
särkynyt sydän
1425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja kannattaa tuollainen poikaystävä heivata ensi sijassa. Hänellä itsellään se huono omatunto oli, jos haki ylemmyyttä toisen kautta. Toivon, että löydät elämästäsi sitä valoa ja saat kaiken järjestykseen!