Minulle kerrottiin tässä n.6kk sitten että olen 15v tytön isä. Onko vastaavanlaisia kokemuksia? Joka tapauksessa. Alku meni oikein hyvin. Näin tyttöä 1-2vk välein ja nykyinen vaimokin(meillä ei ole lapsia eikä aikomustakaan tehdä) alkoi jo tottua ajatukseen että minulla nyt on tytär, joka on häntä tärkeämpi minulle. Nykyään kuitenkin tytöllä on aina jotain muita menoja tai on kipeä kun olisin menossa tapaamaan häntä. Äitinsä on aivan samanlainen. Jos johonkin täytyisi vastata kieltävästi keksitään tekosyy tai ei vastata mitään. Olen pyytänyt äidilta että tavattaisiin kerran paremmalla ajalla kahdestaan ja juteltaisiin miksi hän ei kertonut minulle aiemmin tytöstä. Siihen tiedän kyllä itse olevani osasyyllinen. Haluaisin muutenkin tietää tytöstä enemmän ja olla enemmän tästä edespäin mukana hänen elämässä. Tietysti tollasesta 15v. tytöstä on vaikea saada kiinni tai yleensäkin päästä lähelle. Varsinkin tälläsen 30v ukon. Nykyään kuitenkin minun ja vaimoni välejä rassaa enemmänkin tämä VITUTUS joka on osittain tullut ikävän ja kaipuun tilalle.
ikävä tytärtä
asde_
3412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tuollaisessa tilanteessa on ihan tavallista että lapsi haluaa alkuun tavata melko tiiviisti, mutta "alkuhuuman" jälkeen tulee vaihe jolloin halutaan etäisyyttä. Älä tuppaudu. Ole läsnä kun niin halutaan, mutta anna lapsen nyt jonkun aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Vaimoasi varmasti rassaa jos olet tosiaan hänelle ilmaissut tyttäresi olevan nyt vaimoasi tärkeämpi. Näin ei asian pitäisi olla. Heidän pitäisi olla elämässäsi yhtä tärkeitä, molemmat tärkeimpiä omalla tavallaan. Jos
toki lapsi ja myös kumppani on tärkeitä naisen/miehen elämässä. mutta totta kummankin tulisi olla tärkeitä (omalla tavallaan).
mutta esim uusioperheissä lapset kyllä on etusijalla niin isälle kun äidille. ja onhan lapsi ollut pitempään miehen/naisen elämässä kun uusi kumppani.
toki tuon alkuperäisen kirjoituksessa ihmettelen tuollaista "tylyhköä" kommenttia vaimolle.. ja jos vasta on saanut tietää tyttärenkin olemassa olosta.. sitten jos tyttö olisi koko elämänsä ollut isänsä kanssa en kommenttia sinällään ihmettelisi.
toki lapsi ja myös kumppani on tärkeitä naisen/miehen elämässä. mutta totta kummankin tulisi olla tärkeitä (omalla tavallaan).
Ja näinhän se asia onkin. En ehkä osannut ilmaista itseäni oikein.