Mulla epäillään epparin ja repeämän jäljiltä hermovauriota. Olen ravannut lääkärissä ja nyt myös sairaalassa poliklinikalla, ja siellä minut lykättiin leikkausjonoon. Ainoana keinona siis tarjotaan haavan leikkaamista auki ja ompelemista takaisin kiinni. Ei todella houkuttele, varsinkin kun ongelma ei sillä välttämättä parane, ja pieni mahdollisuus on siihen että se jopa pahentaa.
Kärsin päivittäisistä kivuista, synnytyksestä n. 10 kk aikaa. Ihmettelen, kun edes poliklinikalla ei kovin paljon aikaa analyysiin käytetty, toisaalta taas todettiin, ettei ole varmuutta kivun lähteestä tai mitään kokemusta vastaavasta, vaikka on iso sairaala kyseessä.
PYYDÄN JA RUKOILEN: kaikki vinkit, kokemukset, netistä luetut kommentit, laittakaa tulemaan!
Ja pahoittelen, että kirjoitan tänne "väärälle" palstalle, mutta toivoisin että täältä voisin löytää kokemuksia.
Kärsin päivittäisistä kivuista, synnytyksestä n. 10 kk aikaa. Ihmettelen, kun edes poliklinikalla ei kovin paljon aikaa analyysiin käytetty, toisaalta taas todettiin, ettei ole varmuutta kivun lähteestä tai mitään kokemusta vastaavasta, vaikka on iso sairaala kyseessä.
PYYDÄN JA RUKOILEN: kaikki vinkit, kokemukset, netistä luetut kommentit, laittakaa tulemaan!
Ja pahoittelen, että kirjoitan tänne "väärälle" palstalle, mutta toivoisin että täältä voisin löytää kokemuksia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eli minä repesin synnytyksessä peräsuoleen asti, synnytyksestä aikaa nyt 14kk, ja vieläkään ei kaikki ole kunnossa. Kipuja on usein, ei ihan päivittäin, mutta melkein. Ja kivut kovenevat jostain syystä aina kuukautisten aikana. Yhdyntä koskee hirvittävästi, ja verta tulee joka kerta. Jotain kiinnikkeitä on selvästi jäänyt, eikä mielestäni haavan ompelukaan ole kunnollinen, välilihaa on olemassa vain n. puolen sentin verran.
Olen yrittänyt hakea apua julkiselta puolelta, mutta ei siellä otata edes kantaa mihinkään! Sain lopulta vain vagifem emätinpuikkoja, koska limakalvot ovat kuulema "todella huonossa kunnossa", muuhun lääkäri ei siis tosiaan ottanut mitään kantaa, ei edes sanonut onko haava ommeltu oikein! Julkisella puolella olen jo tarpeeksi kauan tapellut, joten nyt olen päättänyt mennä yksityiselle, maksoi mitä maksoi!
Eli neuvoisin, että hakeudu yksityiselle gynekologille! Kysele vähän kuka olisi tunnettu ja hyvä lääkäri ja varaa aika mahdollisimman pian. Valitettavasti usein on vaan niin, että vasta kun maksaa, saa lääkärin huomion...
Vaadi kipulääkkeitä! Jos kyseessä todella on hermovaurio, niin siihen ei valitettavasti paljon muuta apua ole kuin kipulääkkeet. Mutta ensin sinun on saatava varma diagnoosi asiasta. Mielestäni sinun pitää myös saada tarkemmin tietää tuosta haavan avaamisesta ja uudelleen ompelusta, onko siitä todella apua, miksi se tehdään, mihin sillä pyritään, mitkä ovat riskit jne. Älä suostu leikkaukseen, ennenkuin olet saanut keskustella leikkaavan lääkärin kanssa perinpohjaisesti. Voi olla että lääkäri ei innostu kun haluat keskustella/lisätietoja, mutta ole sinnikäs ja VAADI tarkka selitys ja tutkimukset!
Samaa vagifemiä mullekin on tarjottu jo kesällä. Toi sun tilanne kuulostaa kyllä todella rankalta ja omituiselta. :(
Mä kävin kans jo heti kesällä yksityisellä, ja siellä gyne sit sanoi haavasta ja repeämästä että tää on kyllä tosi paha, vaikka julkisella ei sanottu mitään sinnepäinkään. Ja toiselta yks.gyneltä sain sit lähetteen tonne sairaalaan. Olis ehkä jo aiemmin tarvinnu kysellä ite sellasta lekuria joka olis erikoistunut tällasiin vaivoihin.
Inhottavaa, kun ei oteta todesta, vähätellään ja pakotetaan TAPPELEMAAN omien oikeuksien puolesta. Ei mulla ainakaan meinais millään riittää sellaseen energiaa, kun tota lastaki pitäs jaksaa hoitaa ja kaikki on siinäkin suhteessa uutta, on univelkaa jne.
Kiitos tsemppauksesta!!! Mä soitin sinne sairaalaan nyt ja sain toisen lekurin puhelimeen. Se sanoi heti että nyt kokeillaan kyllä ensin muuta ja sitten vasta leikkausta. Tuli ekan kerran sellanen olo, että nyt mut otetaan tosissaan ja oikeesti yritetään löytää ratkasua tilanteeseen.
Saa nyt tietty nähä miten tää etenee, lekurikin kyl sanoi että heidän rattaat pyörii tuskastuttavan hitaasti. Se käski soittaan kipupolille ens viikolla, sit kokeilen uutta särkylääkettä, ja jos tuntuu että mikään ei auta, uus soitto tuonne, toivon että saisin sit taas tän ko. lääkärin kiinni.
Toivottavasti sullakin lähtis asiat eteneen!! Tuu kertoon kun saat lekuriaikaa tai jotain uutisia?? On henkisesti ainakin mulle todella raskasta tää..
Kirjoitin sinulle siis jo aikaisemmin :)
Hyvä että olet kipupoliin yhteydessä, siellä otetaan yleensä kipupotilaat tosissaan, toisin kuin monessa muussa paikassa. Toivottavasti saat sopivat lääkkeet!
On tämä ollut tosi raskasta, ja minulla on vielä tämän ongelman lisäksi jalassa hermovaurio, jonka kanssa olen saanut tapella. Lääkärit ja sairaalat ovat todella tulleet tutuksi!
Ennen synnytystä pyysin moneen kertaan sektiota, mutta en saanut sitä, ja lopulta itsekin "suostuin" alatiesynnytykseen. Nyt olen aika katkera, kun jouduin läpikäymään tosi vaikean ja raskaan synnytyksen, ja repeämät olivat tätä luokkaa. Millainen synnytys sinulla oli? Oliko siinä ongelmia?
Minulla synnytys kesti 20 tuntia, ja se käynnistettiin tipalla. Vauvan sydänäänet laskivat jo synnytyksen alussa, joten koko ajan oli olemassa sektion mahdollisuus. Itse pyysin ja toivoin leikkausta, mutta silti sitä ei tehty! Ponnistusvaihe kesti 45min, ja sen aikana sydänäänet romahtivat. Loppuvaiheessa paikalla oli 3 kätilöä ja lääkäri, kaksi painoi mahan päältä vauvaa ulos, kaksi veti. Minun piti ponnistaa ilman supistuksia, koska oli niin kiire. Vielä ihan lopussa kätilöt pohtivat hätäsektiota, mutta sitten vaan käskettiin ponnistaa väkisin... Ja, no, seuraukset sitten jo tiedätkin!
Minullakin on univelkaa, lapsella allergiaa ym. En ole oikein jaksanut viimeaikoina hoitaa tätä lääkäriasiaa, mutta nyt kyllä pitäisi ruveta minunkin toimimaan! Minulle muuten sanottiin, että yleensä korjausleikkaikset ym. tehdään vasta kun vähintään vuosi on kulunut synnytyksestä.