Te, jotka olette kokeneet esiintymiset koulussa painajaisiksi, jotka mielellään unohtaisi kokonaan. Jos joku siitä pelosta irtipäässyt osaisi kirjoitella lyhyehköjä vastauksia kysymyksiin, joihin olen pelon kanssa kamppaillessani törmännyt.
1. Kun pääsitte koulusta pois, helpottiko pelko? Ajattelin semmoista, että se saattaa hyvin pitkälle johtua niistä ihmisistä ja tiloista se pelko. Sitten kun niihin tiloihin ei ole enää pakko mennä, jotka muistuttavat pelosta, niin pelko hälvenee pois. Voisiko olla noin?
2. Jos olette myöhemmin elämässänne törmänneet vaikka opettajaanne, joka on pakottanut luokan eteen pelkäämään, niin oletteko voineet olla ihan luonnollisesti, vai jäytävätkö vanhat koulumuistot takaraivossa?
3. Jos olette menneet esiintymisalalle, niin saattaako monienkin vuosien päästä yhtäkkiä lavalla iskeä vanhat muistot päälle ja tapahtuuko sitten jotain kauheaa?
Olen vielä pitkällä matkalla tämän pelon käsittelyssä, mutta koska minulla ei ole kristallipalloa, josta voisin ennustaa, niin voisitteko te jo pelon voittaneet vastailla?
1. Kun pääsitte koulusta pois, helpottiko pelko? Ajattelin semmoista, että se saattaa hyvin pitkälle johtua niistä ihmisistä ja tiloista se pelko. Sitten kun niihin tiloihin ei ole enää pakko mennä, jotka muistuttavat pelosta, niin pelko hälvenee pois. Voisiko olla noin?
2. Jos olette myöhemmin elämässänne törmänneet vaikka opettajaanne, joka on pakottanut luokan eteen pelkäämään, niin oletteko voineet olla ihan luonnollisesti, vai jäytävätkö vanhat koulumuistot takaraivossa?
3. Jos olette menneet esiintymisalalle, niin saattaako monienkin vuosien päästä yhtäkkiä lavalla iskeä vanhat muistot päälle ja tapahtuuko sitten jotain kauheaa?
Olen vielä pitkällä matkalla tämän pelon käsittelyssä, mutta koska minulla ei ole kristallipalloa, josta voisin ennustaa, niin voisitteko te jo pelon voittaneet vastailla?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ainakin omalla kohdallani. Siis
1. ei mitään tekemistä koulun kanssa, ainoastaan sen, että jouduin kaikkien huomion kohteeksi esittäessäni asiaa suurelle joukolle.
2. opettajan kanssa kahdestaan ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa, koska kyse ei ole ollut esiintymisestä.
3. homma on hanskassa, itse vielä viisikymppisenäkin käytän isossa tilaisuudessa propralia aivan vain varmuuden vuoksi, siitähän ei ole mitään harmia.
Aiheesta on lisää ao linkeissä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=20500000000264020
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=20500000000161112
Minulle kävi vain kerran että en saanut paniikkia esiintyessä kun pidimme keväällä esitelmän ulkona, tuntui ihan erilaiselta. Olen sen jälkeen käynyt kognitiivisessa terapiassa ja oppinut hallitsemaan itseni niin että pystyn viemään esitelmän läpi. Hengitys- ja esitystekniikka auttavat paljon sekä esitelmän harjoittelu. Mutta en pidä esiintymisestä vieläkään enkä tule ikänä pitämään. Opettajat eivät tuo katkeria muistoja, he ovat nähneet monta jännittäjää ennen minua. Sitä vain luuleen että on ainut jännittäjä mutta meitä on monta.