Pitäisi kerätä adressi

mikä ei kestä päivänvaloa, rivikansalainen ei niistä tiedä, eikä meinaa uskoa korviaan ensi-istumalta kun kerrotaan. En minäkään olisi uskonut vielä puolitoista vuotta sitten.

Vastuuseen voi alussa saada vain yksittäisiä ihmisiä, mutta siihenkin pitää olla todisteet. Valtion vastuun ottamiseen menee ehkä aikaa vielä pieni tovi.

Psykiatrien ja sossujen koulukunnat ovat päärikolliset, joista myös yksittäisiä lainrikkojia löytyy. Lääkärin etiikka on ollut kumman hiljaa silloin kun psykiatri on kirjoittanut sossun pyytämää lausuntoa huostaanottopäätöstä varten potilasta näkemättä. Asia tulee vielä arveluttavammaksi, jos lausunnon kirjoittaja on omistajaosakkaana lastensuojelulaitoksessa, jonne hän on 'pimeän' lähetteen kirjoittanut.

Myös laitokset ovat rikkoneet lakeja niin että raikuu. Ei ole mikään syy tapaamisrajoituksiin esim. se, että vanhempi on tehnyt valituksen lapsensa huonosta kohtelusta laitoksessa. Missä se lapsen etu silloin on kun ensin lasta pelotellaan, jopa lyödään laitoksessa ja lisäksi vanhemmasta tehdään lapsen silmissä rikollinen sillä, että tilataan vartijat paikalle tapaamisiin. Luulisi henkilökunnasta löytyvän niitäkin, joilla sentään omatunto vielä toimii ja vaihtaisivat työpaikkaa, jos eivät muuta uskalla.

Kun minun lapseni huono kohtelu alkoi paljastua, asian todennut laitoksen oma lääkäri häipyi nopeasti toisiin maisemiin. Ehkä hänen moraalinsa ja omatuntonsa ei kestänyt olla sellaisen paikan palkkalistoilla, joka vaatii huostaanoton tehtäväksi silloinkin kun siihen ei ole aihetta ja lisäksi kohtelee lapsia miten tahansa. Ja myös ne valheet muka loistavista hoitotuloksista, mitä paikka valehtelee niin sossuille kuin keskussairaalaankin sinne lapsia saadakseen, ovat enemmän kuin arveluttavia. Kuka niitä tuloksia on mitannut muut kuin he itse!

Onko jotain järkeä tarjota 'hoidollista kodinomaista intensiivihoitoa' silloin kun lapsella on samat olosuhteet kotonakin, myös sossujen mielestä. Kun olin ottanut jo lapsen kotiin ja ensimmäisen kerran suoraan arvostelin sitä, että hoidollisella osastolla lapsia ei hoideta, niin tarjosivat lapselleni terapiaa joka kolmas viikko!

Minkä takia hänen pitäisi olla vanhemmistaan eristettynä, lukittujen ovien takana ja kaltoinkohdeltuna laitoksessa, koska joka kolmas viikko hän pystyy käymään terapiassa kotoakin käsin?! Eikä häntä ole koskaan peloteltu ja uhkailtu laitoksen ulkopuolella, eikä hän ole koskaan pelännyt aikuisia ihmisiä muuta kuin siinä laitoksessa.

Törkeintä ja halpamaisinta oli se, että lapsen kuvaukset hoitajan käytöksestä yritettiin kääntää 'lapsen psykoottiseksi harhaksi', koska kyseessä oli psykiatrinen hoito-osasto. Muualla maailmassa on erittäin harvinaista, että lapselle annetaan psykoosi-diagnoosi, mutta meillä niitä heitellään aina tilanteeseen sopivasti.

Kun laitoksesta eroon päästiin, lapselle varmistui Asperger-diagnoosi ja monet näistä lapsista pärjäävät aivan hyvin kotioloissa pienen tuen turvin. Mutta sitä ei ole yhteiskunnalla ollut muka varaa tarjota, mutta varaa on ollut paljon kalliimpiin huostaanottoihin. Ja kyllä näillekin lapsille psyykkisiä ongelmia saadaan aikaan huostaanotolla ja tuollaisella kohtelulla ihan samoin kuin kenelle tahansa lapselle.

Haloo, on aika herätä päättäjien muissakin kunnissa kuin Vantaalla!