yleisesti ottaen tuttavani pitävät minua varmasti onnellisena: minulla on opiskelupaikka, työpaikka, poikaystävä, hyvät perhesuhteet, hyvä ulkonäkö, ystäviä...kuitenkin olen jo jonkun aikaa ollut ahdistunut. kadehdin jatkuvasti muiden ihmisten elämää. kuvittelen että muut ovat onnellisempia kuin minä. en pysty iloitsemaan elämästäni tässä hetkessä. en ole tyytyväinen parisuhteeseeni enkä nykyiseen asumismuotoon.(asun puoliksi vanhempien luona, puoliksi poikaystävän luona) olen melko pieneltä paikkakunnalta ja kadehdin kaikkia muita, jotka ovat muuttaneet isoon kaupunkiin opiskelemaan. en tunne eläväni "täysillä". elämässäni on paljon asioita, jotka haluaisin muuttaa. olen kuitenkin luonteektani päättämätön, enkä kykene tekemään ratkaisuja suuntaan enkä toiseen. onko minulla kohtalotovereita?
mikä
avuksi?
2224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Et ole vakavasti sairas,tai joutunut onnettomuuteen etkä muuta sellaiste,Eikö ole ihan sama mitä ystävilläsi on ?Ei se ole sinulta pois,mutta hae itsellesi apua,jos sitä tarvitset
suhtaudut elämääsi. Ongelmasi ovat aika normaaleja aikuiseksi kasvamisen kasvukipuja. Selviät niistä, kun lakkaat miettimästä liikaa muiden elämää.
Keskity siihen, mitä sinulla on ja ole iloinen siitä. Iän myötä löydät kyllä sen mitä haluat elämältäsi ja saat rohkeutta tehdä myös omia ratkaisujasi - niitä vaikealta tuntuaviakin.