Täällä nyt on ollut puhetta paljon siitä ettei miestä kiinnosta lapsiasia ollenkaan, tai vaikka kiinnostaisi niin mies saa paineita silloin "yrittämisen aikaan" eikä seksi huvita. Mutta kuinka moni kuumeilijaNAINEN tunnustaa että seksi tuntuu tosi kurjalta ja pakkopullalta ja melkein vastenmieliseltä ylimääräiseltä rasitteelta, kun pitää kytätä sitä oikeaa hetkeä?
Meillä on viime aikoina ollut melko aktiivinen tuo seksielämä ja yritystä kovasti, mutta kun ovistestit näyttää negaa jatkuvasti niin tuntuu etten jaksa enää kun luoja yksin tietää koska se ovis tulee vai tuleeko lainkaan. Aina sanotaan että jättäkää ne oviksen kyttäämiset pois ja nauttikaa seksielämästä ihan muuten vaan niin todennäköisemmin sitten tärppää, mutkun meille on normaali rytmi sellanen kerran viikossa ja jos me siinä normaalissa pysyttäis niin ei tulis lasta ikinä. :D Eli on pakko olla useammin "silleen" eikä mua meinaa kiinnostaa yhtään ja saan vaan stressin ja ei se lapsi varmasti stressaamalla tule.. :( Eilen kyllä puhuttiin asiasta miehen kanssa ja hän ymmärsi ihan hyvin että stressaan ja että pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin. Mut sit kokoajan pelkään että jospa tänään onkin se ovispäivä niin missataanko me se sitten ihan täysin..
Kuinka monella on näitä ajatuksia? Varmasti on helpompaa jos kierto olis säännöllinen niin sen ovisajan pystyy määrittämään edes suurinpiirtein, mutta multa meinaa mennä toivo heti ekalla yrityskierrolla kun pelkään etten edes ovuloi. :(
Meillä on viime aikoina ollut melko aktiivinen tuo seksielämä ja yritystä kovasti, mutta kun ovistestit näyttää negaa jatkuvasti niin tuntuu etten jaksa enää kun luoja yksin tietää koska se ovis tulee vai tuleeko lainkaan. Aina sanotaan että jättäkää ne oviksen kyttäämiset pois ja nauttikaa seksielämästä ihan muuten vaan niin todennäköisemmin sitten tärppää, mutkun meille on normaali rytmi sellanen kerran viikossa ja jos me siinä normaalissa pysyttäis niin ei tulis lasta ikinä. :D Eli on pakko olla useammin "silleen" eikä mua meinaa kiinnostaa yhtään ja saan vaan stressin ja ei se lapsi varmasti stressaamalla tule.. :( Eilen kyllä puhuttiin asiasta miehen kanssa ja hän ymmärsi ihan hyvin että stressaan ja että pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin. Mut sit kokoajan pelkään että jospa tänään onkin se ovispäivä niin missataanko me se sitten ihan täysin..
Kuinka monella on näitä ajatuksia? Varmasti on helpompaa jos kierto olis säännöllinen niin sen ovisajan pystyy määrittämään edes suurinpiirtein, mutta multa meinaa mennä toivo heti ekalla yrityskierrolla kun pelkään etten edes ovuloi. :(
Vastaukset 15
Vanhimmat
moikka
aiheellista keskustelua ja ajattelua meitä koskevasta asiasta.
mullla on ovis joka kierrossa mutten silti ole tullut viel raskaaksi.. tai en tiedä, nyt menkat pitäis tulla, vaan ei ole tulleet, ehkä nyt sitten.. en uskalla toivoo mitään.
tykkään seksistä ja rakastan miestäni, mutta jos liikaa yrittää niin tulee noita suorituspaineita ja se ei ole hyvä, menee jotenki maku siitä seksistä. sen takia ollaan miehen kans sovittu et nautitaan toisistamme ja jos laps tulee niin on tullakseen. mieheni nimenomaan otti puheeks ton liian suorituskeskeisyyden ja oikees oli.
varmasti monilla naisilla on "siitoslehmä" olo ja ei syyttä kun ja jos saa kytätä ovulaatiota kokoajan. eihän se kivaa ole. itse aikani kyttäsin ja nyt oon kyllästyny siihen enkä enää hanki tikun tikkua. raskaustesteihinki olen kyllästyny perusteellisesti, herkkä, erittäin herkkä, markkinoiden herkin. nyt riitti! en jaksa enää kytätä. sitä aikansa jaksaa, sitten kyllästyy, unohtaa, rentoutuu ja lopulta kun vähiten odotat: tärppää!
kaverille kävi just noin.
keskustelunaiheesi ja pointtisi ovat hyviä, liika suorittaminen yms pois ettei mene maku elämästä ja seksistä!
kiitos kirjoituksestasi!
t. annamanna
No varmasti menee seksistä maku liialla kyttäämisellä ja tikuttamisella- yksi lapsi tuloksena ja toista kuumeillaan eikä todellakaan tulisi edes mieleenkään alkaa liian tosissaan yrittämistä ottamaan. Menee tosiaan seksistä maku jos sitä harrastetaan vaan niinä päivinä, jolloin pitäisi tärpätä tai vastaavaa.
mulla on hormonihoidot käytössä, clomifen ja terolut jne..
gynekologi käski ottamaan ovulaatiotestit, en mä niitä muuten ottaisi. munasolu on vaan noin 24-36 h hedelmällinen.
siksi joutuu ajottamaan yhdynnät.
kaikki eivät ole yhtä normaaleja mitä sinä! toisilla meistä on vaan yksi munasarja esim ja sekin toimii huonosti. kolarin jälkeen poistettiin toinen.
mietipä omalla kohdalla. sairaudet yms pakottaa olemaan tarkka.
ja nyt tulikin raskaustestissä! ei menny maku ja kannatti!
Niin, puolustelemaan tai väittelemään tästä ei nyt kannata alkaa. Kuten tuossa jo joku sanoi, meillä on syymme, miksi tikutella ja kytätä. Mulla km:n jälkeen hormonitoiminta sekaisin ja haluan tietää ovuloinko edes.. Kierto ollut 32-39 pv ja vuoto kesti viimeksi 11 pv.. Kaiken lisäksi on kova kaipuu omasta lapsesta kun oman rakkaamme menetimme niin myöhäisessä vaiheessa. Joten väkisinkin sitä tulee kytättyä vaikka se ei hyväksi ole, toki tiedän sen. Mutta kaikilla ei ole yhtä helppoa..
Minä olen tikuttanut oviksen 5 kertaa kuudessa kuukaudessa, eikä ole tärpännyt. Pahimmillaan ovistesti näytti plussaa jopa viikon yhteen putkeen, joten yritäpä nyt siinä sitten harrastaa seksiä joka päivä. Tässä kuussa en jaksanut enää tikuttaa eikä oikein edes yrittää enää. Tulee jos on tullakseen ja se oviksen aikainen seksi alkoi maistua jo puulle. Nyt on menkat jo myöhässä kp37/28-32, mutta testi näytti tänään viimeksi negaa. saa nähdä miten käy.
...alkanu hiljalleen kypsyttää koko touhu.
Hanat aukes eilen, jälleen kerran. Lähes vuosi yritystä, kertaakaan ei oo ollu edes myöhässä..
Masennus, turhautuminen, epätoivo.
Ne on ne päällimmäiset tunteet jokka alkaa olla tässä vaiheessa voitolla. Poratessa menny taas tääki päivä.
En tiedä, s-tana. Mikä on vikana jossain näin yksinkertasessa asiassa että pitää mennä näin HELEVETIN vaikeeks.
Aiemmin aattelin että liian kauan söin pillereitä ja vaikuttas vieläki johki hormoneihin mutta eikai niidenkä ny enää pitäs, melki 1,5 vuoden jälkee? Pitäs kai iloita että on edes säännölliset menkat mutta mitäpä sekään lojhduttaa ku joka p-keleen kuukausi menee TURHAA toivoessa ettei ne alkais. Ja puolen v.n jälkee joka kerta ku on alkanu, vannottelee että v-u LUOVUTAN, ei JAKSA enää yrittää. No siinä sitä taas parin viikon päästä löytää ittensä kyttäämästä sitä oikeinta aikaa ja yrittämästä taas panna just sillon niin paljo ku pystyy! Ja taas menee pari viikkoo ja koko vaiva osottautuu JÄLLEEN turhaks...
Ois NIIN helppoo ku koko oviksia ja panoja ei tarvis edes ajatella jos seksiä ois yleensäki vähä useemmin ku sitä nyt on, mutta minkä sille voi jos ei ukkoo huvita nii usein, pakkoha sitä kalenteria on siks vähä kytätä. Onkoha se hormonivaje SILLÄ eikä mulla?
Jos vaa ois iha normaalisti tapahtunukki jotai jo vaikka kesällä/ alle puolen vuoden, kuten kai YLEENSÄ ni eipä ois tietoo tälläsestäkä PASKASTA. Mutta ku EI ni EI. Oisha se pitäny arvata että tähänki vielä eläissää joutuu.. ON siinä sitte nöyryytystä kerraksee ku ei osaa edes lisääntyä ilman ulkopuolista apua..
Sori, tais tulla nyt tälläne purkautumine vaik tiedän että muilla on voinu olla vielä paljon pahempiaki juttuja..
No, ei voi mitää, V-TUTTAA vaan niin armottomasti.
juuri, että yrittäminen vie aika tehokkaasti fiilikset seksistä.
Saimme eilen lääkäriltä "luvan" aloittaa uudet yritykset keskenmenon jälkeen (jälkivuoto loppui vasta viikko sitten, eli kesti yhteensä 6 viikkoa!) Ja tosiaan, heti kun jätimme kondomin pois, niin seksi ei ainakaan omasta mielestäni ollut mitenkään kovin nautinnollista. Sinänsä huvittavaa, kun normaalistikin meillä on ollut sellainen rytmi, että lähes joka päivä touhutaan, ja nyt ei sitten tekisi ollenkaan mieli.
Vaikka en edellistäkään raskautta yrittäessä kertonut miehelle milloin on ovulaatio, niin itselle tulee sellainen suoritusolo, että nyt pitää sitten vietellä miestä jne. Minulla ei ainakaan onnistu sellainen, etten yhtään laskeskelisi päiviä. Ovistestejä en ole kuitenkaan ostanut.
No joo, ei kai auta muu kuin edes yrittää unohtaa tai ainakin olla ajattelematta yrittämistä jatkuvasti.
Huoh... on tää vaan niin rankkaa ja kärsivällisyyttä vaativaa hommaa. Eniten ketuttaa se, että pitää odottaa ties kuinka kauan, että tärppäis ja sitten voi kuitenkin taas mennä kesken. Pakko tässä nyt kuitenkin on ottaa se riski. Mulla on vaan sellanen olo, että tietysti seuraavakin raskaus päättyy huonosti. Tuntuu, että mulle ei vois mitenkään käydä niin hyvä tuuri, että saisin terveen lapsen.:(
Nyt taisin vähän poiketa aiheesta, sori...
tuo sun vuodatus yxvaan77. Vaikka meillä todellista yritystä takana vasta vähän vähän aikaa niin mulla on nuo samat ajatukset pyöriny jo päässä. Ennen kun mies oli valmis yritykseen niin mä toivoin joka kuukausi että olis käynyt vahinko, minkä myötä joka kuukausi tuli pettymys.Ja nyt kun vauvalle olisi lupa niin ei se tule :( Tiedän, että yritystä on takana vasta muutama kuukausi mutta mulle se tuntuu ikuisuudelta! Pallomahaiset kaverit saa itkemään, katkeruus ja melkeinpä inho hiipii mieleeni joka päivä. Asiaa ei auta sekään, että mun sisko kertoi juurikin olevansa raskaana. Olen toisaalta kyllä todella onnellinen heidän puolestaan! Tää katkeruus kohdistuu lähinnä vieraisiin ja kavereihin. Yksikin kaveri,suht läheinen, kertoi viikko sitten että niillä oli käynyt vahinko. Toivottu sellainen, mutta kuitenkii. Ja itellä on kierto sitä sun tätä eikä tärppiä kuulu ja tuntuu että kaikki muut ympärillä vaan lisääntyy. Se sun kirjoitus oli just sitä mitä mun päässä heikoilla hetkillä pyörii. Onneksi mulla on tuo karvanen vauva, joka on saanu hellyyttä ja pusuja vaikka kuin paljon. Toisaalta se on myös saanut kokea ne ei niin ihanat tunteet . Mutta jospa meillä molemmilla ja kaikilla muillakin lykästäisi ja saisimme plussata lähiaikoina. Noh, tuokin nyt vaan on tuommonen korulause, mitä ehkä toisille yrittää hokea. ei se paljon auta sen hokeminen jos vi...aa niin vietävästi joka kuinen yritys ja pettymys. Jos saisin jotakin toivoa niin tärppi ois ensimmäisenä. Muut tulee sit perässä.
Noh, tässä vähän vuodatusta. On kyllä ihanaa lukea muidenkin vuodatuksia ja kuulla ettei ole ihan yksin näiden pas..jen tunteidensa kanssa.
Aikoinaan kun meillä päätettiin alkaa yrittämään, niin kestin sen pari kuukautta ilman ovistestejä. Seksiä teki kyllä alussa mielikin, joka toinen päivä pupuiltiin, kun luettiin että se olis paras tahti.
No meni aikaa ja mun oli pakko hankkia muutama ovis tikku. Mutta ne perhanat kun antoi mulle plussaa vaikka kuinka kauan, eikä kuitenkaan sitä selvästi tummempaa viivaa ikinä.
Totesin, ettei niistä ole mitään iloa. Ja lopetin käytön.
Aikaa kului yrittämisessä tikuttamisessa ja tuskaillessa vuosi ennen kuin mentiin tutkimuksiin.
Niissä ei löydetty vikaa. Ovis tuli ajallaan ja muutenkin kaikki ok. Ei vaan napsannut.
Tehtiin pari inssiä, epätoivo inssinjälkeen oli ihan kauhea, koska olin ollut ihan 100% varma, että kyllä se nyt onnistuu..
Ja mitä tulee siihen "siitoslehmä" olo tilaan, niin sen tietää sitten inssin jälkeen :D
Heitin toivon vauvasta nurkkaan, lopetettiin hoidot, seksikin loppui melkein kokonaan. Ei tuntunut mukavalta. Ei tehnyt mielikään. Olo oli vähän, miks pitäis...
Juhannuksen aikaan sanoin miehelle, että mullois tänään varmaan "se" aika, kun p..nettaa niin kauheesti...
Heinäkuun alussa kuukautisia ei kuulunut ja raskausteisti näytti plussaa!!! :D
Joskus kannattaa kuunnella omaa kroppaa ja antaa halujen tulla silloin kun ne on tullakseen...
Tätä keskusteluaihetta olen tänne vähän odottanutkin. Siis että kun pitäs harrastaa seksiä, että ois etes minimaalinen mahdollisuus tulla raskaaks, mutta kun ei tee mieli...
Yritystä takana viitisen kuukautta ja alkuunsa se oli niin uutta ja jännittävää, että tuli niitä peittojakin pöllyyteltyä usein ja mies pysyi kerrankin tyytyväisenä.
Meillä ei ole mitään normaalia tahtia. Voi mennä pari kolme viikkoa ilman seksiä, sit on taas aikoja että harrastetaan sitä päivittäin tai parikin kertaa päivässä. Viime aikoina vain on tupannu menemään tuonne harvemman puolelle...Kun ei tee mieli!!!! Ahdistaa, kun itsekin tiedän että ainoa keino sen toivotun lapsen alulle saamiseksi olisi rakastelu, mutta kun ei voisi vähempää kiinnostaa...
Olis taas se kuukauden otollisin aika menneillään ja puoli väkisin (siis minä, mies ei todellakaan!) ollaan joka toinen ilta rakasteltu. Niin eilen illallakin ja koko hommasta tuli ihan fiasko. Väkisin hommaan ryhdyin -kun on pakko- ja väkinäistähän se sitten olikin...Ja kävi niin että miehelläkin lopahti into kesken, mitä ei koskaan ennen ole vielä tapahtunu! Säikähdin tuota ihan todella, että tähänkö on nyt tultu?!? Ja samalla itkeä tihrusin että siinä saattoi mennä mahdollisuus raskautua tässäkin kuussa, ja syy oli PELKÄSTÄÄN minussa! En kai voi miestäni syyttää siitä että makaan hammastapurren alla ja toivon että antas nyt sen siemenen pian, että pääsis nukkumaan...Kai siinä halut menee vähemmästäkin...
Jotenkin nyt vaan pitäs tästä oravanpyörästä päästä pois. Pelkään mieheni puolesta että siinä vaiheessa kun tuon plussan saan testiin, seksielämä loppuu kun seinään. "Kiitos, sain sinulta mitä tarvitsinkin, joten ei ole enää mitään syytä rakastella". Ja sitten tuosta huonoa omaatuntoa potien, suostun jälleenkerran väkisin seksiin, että mies pysyy tyytyväisenä, ja siinä sitä taas ollaan...
tässä on ainakin hyvä vastaus siihen kysymykseen, miksi miehet käyvät vieraissa.
Ei elämä noin kurjaa ja suorituskeskeistä ole. Tai jos on, niin miksi ihmeessä haluat tehdä tänne lapsen?
Kai sitä jokaisella on elämässä jaksoja, jolloin seksi ei maistu. Minulla se on nyt. Elämäni ei ole kurjaa eikä suorituskeskeistä. Elämässämme on paljon muutakin kuin seksi, mutta seksi ei vaan juuri nyt maistu. Ja siitähän juuri poden huonoa omaa tuntoa, jotta saisimme lapsen -JOTA MYÖS MIEHENI HALUAA- pitäisi harrastaa seksiä, mutta kun juuri nyt ei tee mieli!! Ja pelkään kuinka kauan tätä tulee jatkumaan. Eikä tämä ole todellakaan mikään syy miehelleni lähteä pettämään! Sinun miehestä en tiedä, mutta minun mieheni on kanssani monesta muustakin syystä kuin seksin takia ja tarpeeksi kypsä "selvitäkseen" tämän yli.
Anteeksi nyt vaan taas että halusin ottaa osaa tähän teemaan "nainen ja mies haluaa lapsen, mutta naisen ei tee mieli seksiä". Tietysti tyhmyyttäni menin kirjoittamaan liian henkilökohtaisia, että joku sai taas aiheen käydä päälle...Unohtakaa koko juttu!
Mun mielestä on väärin ajatella että naisella ei ole oikeutta olla haluton. Ihan yhtä suurella syyllä nainen voi kyllästyä "pakkoseksiin" kuin mieskin joskus tuntee olonsa ahdistuneeksi silloin kun lasta pitäisi yrittää. Eikä nainen silloin lähde vieraisiin lasta tekemään, eikä oikeasti naistaan rakastava mies lähde vieraisiin, vaan yrittää selvittää ongelman yhdessä haluttoman naisensa kanssa, keskustelemalla. Ja kenenkään on täällä turha syyllistämään siitä että joku ottaa lapsenteosta paineita ja menettää seksihalunsa sen liian suoriutumisen takia. Se on normaalia, elämää. Ei se ole miehelle syy lähteä vieraisiin, tai sitten vika on kyllä miehessä, ei naisen haluttomuudessa.
Sinulle joka haluttomuudestasi kirjoitit, sanoisin vain että kovasti tutulta kuulostaa. Eipä meilläkään isäntä halua sellaista seksiä että minä vain olen ja hän saa hoitaa hommat. Sitten me yleensä annetaan olla. Ja joskus kesken seksin mä sanon vain että hei, lopetetaan, mä en halua ja sit tulee itku sen päälle ja kauhean synkkä olo pitkäksi aikaa. Mutta me ollaan kokeiltu sitä että jos yhtäkkiä tunnelma lopahtaa ja mua ei enää huvita, niin sit annetaan hetken olla ja yritetään kohta uudestaan ja keskustellaan asiasta siinä kaikessa rauhassa niin että kummallekin tulee hyvä mieli ja voidaan kokeilla uusiksi. Suosittelen teillekin että kun tulee tuollainen tunnelman lopahdus niin lopettakaa siihen ja puhukaa asiasta. Itke jos siltä tuntuu mutta älä riitele. Antakaa asian olla ja makailkaa vaan lähekkäin, niin yhtäkkiä voikin olla taas parempi fiilis.
Itselleni kyllä tulisi tunnelma "minua ei haluta" jos naiseni kesken seksin ilmoittaisi, että häntä ei enää homma kiinnosta. Miehesi on kiitettävän itsetuntoinen ja pitkämielinen !
Toistaiseksi ainakin on ymmärtänyt ja asiasta puhumalla ollaan aina saatu asia selväksi niin ettei kummallekaan jää tunnetta että olis jotenkin ei-haluttu, koska siitähän ei todellisuudessa ole kyse ollenkaan. Keskustelua, keskustelua, keskustelua ja paljon haleja. :)