Juuri äsken katselin/kuuntelin the Voice:lta tulleen vanhan biisin; Summer Wine
Esittäjät Ville Valo & Natalia Avalon.
Aivan 'hypnoottinen' esitys ja muistot esiin tuova lataus!
Ville Valo on laulajana aivan huippulahjakas/-osaaja ja Natalia Avalon samoin.
Video oli retroa ja kyllä kolahti, jess!!!
Onko teillä mitä 'veret seisauttavia kokemuksia' musiikin, elokuvan, näytelmän, tai muun esityksen tiimoilta?
jk.Käyn tässä tampereella, mutta ei sota yhtä miestä kaipaa, joten kertokapa!
Esittäjät Ville Valo & Natalia Avalon.
Aivan 'hypnoottinen' esitys ja muistot esiin tuova lataus!
Ville Valo on laulajana aivan huippulahjakas/-osaaja ja Natalia Avalon samoin.
Video oli retroa ja kyllä kolahti, jess!!!
Onko teillä mitä 'veret seisauttavia kokemuksia' musiikin, elokuvan, näytelmän, tai muun esityksen tiimoilta?
jk.Käyn tässä tampereella, mutta ei sota yhtä miestä kaipaa, joten kertokapa!
Vastaukset 26
Vanhimmat
monenlaisesta musiikista, mutta nyt viimeks mikä sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin on Sarah Brightmanin Harem, aivan ihana:
http://www.youtube.com/watch?v=rpHjqLjduEk
KAUHEETA!
minullekin hänen musiikkinsa.
Norah Jones on näistä uusista nuorista maailman tähdistä suosikki numero uno!
Oma aloitukseen aikaansaanut koveri, sai video-tunnelman saattelemana aikaan paluun vuosien takaisiin tunnelmiin.
Kappaleena ei 'maailman paras', mutta ikivihreä sekin ja karaokelavoilla suosittu ja varma kappalevalinta duetolle.
Norah Jonesista, kävin päivällä youtubella kuuntelemassa hänen musiikkiaan..:)
jotka ovat syystä tai toisesta ikusiksi ajoiksi jääneet takaraivoon, on tämä Blood, Sweat & Tears "Spinning Wheel", tämä versio ei ole se paras mahdollinen:
http://www.youtube.com/watch?v=2CRaVKmDGWY
osaa.
Sävelet tulevat yrittämättä ja esityksestä selvästi nautti sekä esiintyjä/-jät.
Kuulijan on helppo aistia, se pakottomuus ja esityksen kevyt tunnelma.
Paikka Pyhän Laurin kirkon siunauskappeli.
Arkussa oli mua kaksi vuotta vanhempi veljeni.
Kuului Tomasso Albinonin Adagio, sanoinkuvaamattomat tunteet valtasi mieleni,
itkemättä en vieläkään kuuntele tätä kappaletta.
pateettiset akat valittaa ihan niinkuin ei muilta ois kuollut omaisia....nyt puhuttiin MUSASUOSIKEISTA?
tiedä ja älyä tän vertaa niin kysymys on kuin onkin eräästä maailman kauneimmasta musiikki kappaleesta.
"Onko teillä mitä 'veret seisauttavia kokemuksia' musiikin, elokuvan, näytelmän, tai muun esityksen tiimoilta? "
musasuosikit on tommosia jokapäiväisiä kipaleita joita toosat työntää ulos jokapäivä, mutta veretseisauttava on se, josta jää jotain sieluunkin.
minkä tahansa esityksen voiman kannalta ensisijaisen tärkeää.
Musiikki, vaatii oman atmosfäärin ja mielen, että se voi koskettaa ja antaa mielelle mahdollisuuden avautua 'estottomaan ja ehdottomaan 'mukaanmenemiseen'.
Arkun äärellä, siunaustilaisuudessa, on musiikilla suuri merkitys, päästää sureva ihminen tiedostamattomaan tunnetilaan ja jättää mieleen sellainen lähtemätömän merkkin, ettei sitä vuodet latista, vaan sen tunteen voi kokea aina uudelleen jos antaa jonkin senhetkisen "ympäristötekijän" päästää 'mielensä' valloilleen.
En löytänyt kovin hyviä sanoja kuvaamaan tilannetta, mutta yritin kuvata sitä, miten eräät asiat menevät toisten edelle ja jäävät elämään omaa elämää, joka eivät katoa eivätkä vanhene milloinkaan.
olet kokenut samoin, tilanne voi olla toinenkin,
suurta iloa ja jälki jää yhtä lujasti.
On hienoa olla suuria tunteita tunteva ihminen.
:)))...olemmeko joutuneet ennen tätä "nokitusten"....?
suuri kokemus musiikin suhteen oli Tampereen teatterissa kuus seitkytluvun vaihteessa Ylioppilasteatterin esittämä Hair musikaali.
Ikä oli otollinen ja se nuorten, pääosin hippi-henkisen yleisön 'käsinkosketeltava' mukaansa tempaava reagoiti vei aivan sata - nolla mukanaan.
Hippihenkisyys sai silloin minussa alun, joka on jossain määrin ohjannut elämää ja kokemuksia nuoruudesta aikuisuuteen saakka.
Hipeillä oli hienot periaatteet vaikka lieveilmiöt vastaavasti suisti joidenkin elämän sivuraitteille.
Olin katsomassa tätä elokuvaa ihanan Tapsan kanssa, elokuvan jälkeen jäimme samaan tunnelmaan.
Minä, tavallinen puotipuksu ja Tapsa suuren liikeketjun toimitusjohtaja.
Love storymme kesti niin kauan kunnes Tapsa tajusi ettei minusta, luonnonlapsesta tule edustusvaimoa.
Yhä, kuullessani Love Storyn olen Tapsan syleilyssä.
Tuossa yritin anskuliinin vastauksessa sitä kuvailla, miten voi palata ajassa samaan tunnemaailmaan, jos siihen on ympäristö, olosuhteet suotuisat.
Onneksi meillä on näitä 'love storeja' elettäväksi aina joskus, kun kaipaus tai jokin muu 'herkkä' hetki saa ajatuksen ja muistin palauttamaan asian ja tunnelman pintaan aivan kuin se olisi tässä ja nyt.
Bittersweet...Esittää Ville Valo ja Lauri Ylönen (Rasmus) & Apocalyptika...
Mä rakastan tätä laulua...Voisin kuunnella sitä yötä päivää..
lähes sananmukaisesti yötä päivää, koska minulla on lähen vuorokaudet ympäri musiikkikanava päällä ja öisinkin usein kuuntelen kuulokkeilla musiikkia, jos ei uni riitä tai ei heti saa unenpässtä kiinni.:))
Tiedossahan on, että samat hitit pyörivät aikansa ja toistoja tulee muutaman tunnin välein.
Summer vine alkuperäisesitys oli 1.000 kertaa parempi!!!!
tämä Villen esitys vei, en mitenkään verrannut sitä aiempiin esityksiin, joita on varmankin kymmenien eri duettojen tekeminä.
Silti, kyllä kyseinen Valo on myös erittäin musikalinen ja myös teoriakoulutuksen tuomaa varmuutta ja ammattitaitoa, mikä ei ole kovinkaan monelle rokkarille itsestäänselvyys.
Hänen idolinsakin ovat hyvin suomalaiset Tapio Rautavaara Ja Rauli 'badding' Somerjoki.
Barbara Straisand laulaa Memory-kappaleen Cats:istä, mikä ääni ja miten koskettavat sanat. Itkettävän ihania ovat myös Verdin oopperat Aida ja Nabucco. Nabucossa juuri se orjienkuoro on saanut tipan linssiin.
Minä olen jämähtänyt 60-luvulle kevyessämusiikissa. Ville Valo on täysin tuntematon tähti, johtuu varmaan siitä, että radio on aina kiinni.
ja sävelet, - tykkään okso.
"Nabucossa juuri se orjienkuoro"; meidän kuorolla oli yhtenä vuonna se ohjelmistossamme , ja oli hienoa laulaa sitä - saimme yleisön aivan ekstaasiin..
*hmmm..vai olikohan jo liikaa sanottu hmm* :))
ja aina koskettavia ovat näistä jokainen.
Straisand on tulkitsijana aivan terävintä huippua.
En oikein pidä oikein esityksistä, joissa laulajalle tuntuu olevan pääasia mahdollisimman monimutkaiset falsetit ja muut tehokeinot, jotka hukuttavat muuten taitavan ja miellyttävän esiintyjän turhaan "rekvisiittaan".
Tällainen on esim. Mariah Carey,joka olisi minun mielestä parempi ilman 'äänitaiteilua'.
on Straisand`in kappale johon en kyllästy koskaan.
esitys, kerta kaikkiaan. Enpä tapaa Voicea katsella, mutta nyt avasin sen jokin aika sitten, ja unohdin. Kun video alkoi, kyllä havahduin välittömästi.
Paljon samaa kuin Nancy Sinatran ja Lee Hazelwoodin esityksessä, mutta kyllä Ville Valon ääni on vieläkin hienompi. Hyvä on Natalia Avalonkin.
Taidanpa katsella Voicea vastakin.
kuunneltavana myös You Tubessa. En viitsinyt tänne linkittää, ettei taas joku valita linkeistä.