Klo. 03.50
Kesä alkaa olla helluntaina 5.6.1960 jo kukkeimmillaan. Maa hehkuu vielä edellisen päivän lämpöä ja aamu alkaa sarastaa, kun vanha korppi havahtuu yöpuussaan siihen, kun joku nuorukainen ryömii edellisiltana niemeen johtavan polunvarteen pystytetystä teltasta ulos. Korppi terästää katsettaan puun latvassa, sillä se on jo vanha lintu, vaikkakin sen näkö on edelleenkin erinomainen. Se on syntynyt heti jatkosodan loppumisen jälkeen Nuuksion korvessa, josta se poikasaikansa jälkeen muiden korppien toimesta häädettiin etäämmäs synnyinpaikaltaan, tänne Bodomjärven rannalle. Hyvähän sen oli täällä ollut asustaa, tosin sen puoliso oli kuollut muutama kesä aikaisemmin, eikä uuden ottaminen kiinnostanut. Telttailija venyttelee itseään aamun hämärässä, jonka vaikutusta suuret puut vielä tehostavat, ennen kuin suunnistaa kohden rantaa. Korppi oli seurannut edellisenä iltana porukan saapumista reviirilleen huolestuneena, mutta silti toiveikkaana, sillä niemellä
lisääntynyt leireilijöiden joukko oli tuonut sille joskus kovinkin helpolla ruokaa syötäväksi, jättäessään jälkeensä syömättömiä eväitään. Sellaisilla meteliä pitävillä pyörillä nämäkin olivat saapuneet ja pojat olivat illalla vielä viinaakin juoneet, varsinkin se isoin. Ongella ja uimassa nuo myös olivat käyneet ja veden kylmyyttä valitelleet. Nuori mies kävelee niemen kärkeen ja heittää onkensa veteen, jonka kohoa jää liikkumattomana tuijottamaan.
Klo. 03.45
No johan, tuumaa nainen. Täytyypä tästä mennä huuhtomaan nuo paidat, ennen kuin aamulypsy alkaa, hän sanoo ääneen, nostaen samalla paitoja sisältävän likoastian kainaloonsa. Aurinko on jo noussut ja sen säteet lämmittivät ilmaa, luvaten päivästä edellisenkaltaista hellepäivää. Nainen pysähtyy hetkeksi rantapolun päähän, kuullessaan korpin korahduksen vajaan puolen kilometrin päässä olevasta niemestä. Siellähän taas oot, senkin pahanilmanlintu, nainen manailee mielessään, kun näkee korpin silhuetin kuusen latvasta. Korppi tietää aina pahaa, mutta tuo ryökäle se on asunut täällä jo yli kymmenen vuotta, joten ei kait tästäkään päivästä sen kummempaa tule kuin muistakaan, nainen hymähtää mietteilleen. Ensimmäinen paita läsähtää veteen, jonka ääni saa korpin uteliaisuuden heräämään ja korahtamaan kuusen oksalla. Kas vain, kartanon karjakkokin on tullut laiturille. No tuosta en paljon kostu, korppi miettii, tietäen asian vanhoista kokemuksistaan.
Klo. 03.40
Poika herää kellon soittoon. Unenpöpperössä hän haroo hiuksiaan ja ihmettelee, miksi kello oikein näin aikaisin soittaa, sillä koulukin on ollut jo viikon verran loppu ja kesäloma vasta aluillaan. Pian hän kuitenkin muistaa, että hänellä on tapaaminen kaverinsa kanssa kello neljältä Oittaan kartanon pohjoisimmassa niemessä. Hän pukee pikaisesti vaatteet ylleen ja keittiöön mennessään laittaa reppuunsa äidin illalla tekemät eväät, sekä mehupullon, joka on ollut aikoinaan Salmisaaren viinapullo, mutta nyt se on saanut terveelisemmän käyttötarkoituksen. Pojilla on tarkoitus onkia kartanon niemessä ja vetää ylös kesän ensimmäinen kunnon kalansaalis. Ulko-ovi napsahtaa hiljaa kiinni, hänen sulkiessaan sen ja ottaessaan suunnan kohti Oittaan kartanoa. Onkivavan ja matopurkin hän on talon nurkalta myös ottanut mukaansa, jonne ne on edellisenä iltana jättänyt.
Korppi kääntelee päätään, sillä sen vatsaa alkaa nälkä jo kurnia, mutta kas, mikäs se tuolla oikein on? Korppi näkee kaukaa pojan kävelevän hiljakseen kohti kartanon lähintä niemeä, onkivapa olallaan. No no, poikahan sieltä näyttää tulevan ongelle. Jos tuo muutaman sintin saa, niin hän voi ne nakata vaikka pusikkoon tai jättää kalliolle, mutta silloin täytyy olla nopea, etteivät lokit vain pääse kaloihin ensin käsiksi.
Klo. 03.50
Laiturilla korpin korahdus saa pyykkärin vilkaisemaan jälleen niemen suuntaan, jossa hän näkee nuoren miehen onkimassa. Hetken hän tarkkailee miestä, ennen kuin jatkaa touhuaan.
Klo. 04.00
Taas teltan suunnasta kuuluu ääniä, joka saa korpin tarkaksi. Isompi kahdesta nuorukaisista kömpii teltasta ulkosalle. Hän riisuu vaatteensa ja laittaa uimahousut jalkaansa, jonka jälkeen menee rantaan, mutta ei kuitenkaan pulahda veteen. Sen sijaan hän meneekin onkimiehen luo niemen kärkeen, jossa viipyy hetken, ennen kuin palaa taas teltalle.
Klo. 04.15
Kartanon rannassa pyykkäri saa pyykkinsä huudottua ja oikaisee puutuneen selkänsä. Samassa hän huomaa kaksi nuorukaista niemen nokassa, jossa oli äsken ollut vain yksi onkimies. Pian toinen lähtee juoksemaan kohden lahden pohjukkaa ja katoaa näkyvistä, toisen miehistä jäädessä paikalleen. Pyykkäri ottaa pyykkinsä ja lähtee kohti kartanoa.
Isomman nuorukaisen saavuttua teltalle, hän pukee jälleen vaatteet päälleen ja kömpii telttaan, josta kuitenkin pian tulee taas ulos, kassiaan kantaen. Nyt korpin aistit herkistyvät, sillä nuorukainen kaivaa kassista leipää ja makkaraa, alkaen niitä ruokailla. No jo on tarkka, kun ei muruakaan pudota, korppi miettii, kun nuorukainen laittaa eväät takaisin kassiinsa, jättäen sen kuitenkin teltan ulkopuolelle, sekä ryömien itse taas sisään telttaan. Teltasta kuuluu nuorukaisen, sekä tyttöjen ääniä, jotka kuitenkin pian loppuvat. Uskaltaisikohan sitä mennä tonkimaan kassia? korppi miettii. Parasta odottaa hetki, ja seurata tilannetta, se viimein päättää.
Klo. 04.30
Korppi on tainnut torkahtaa, sillä se herää, kun onkimies palaa teltalle. Mies ottaa kengät pois jaloistaan, ennen kuin kömpii sisälle telttaan. Hetken aikaa taas teltasta kuuluu hiljaista ääntä, mutta sitten tulee täydellinen hiljaisuus. Kohta aikani koittaa, korppi miettii, katsellen samalla nälkäisin silmin maassa olevaa kassia, jossa tietää eväitä löytyvän. Tarkkaillaanpa kuitenkin.
Klo. 04.30-05.30
Korppi hätkähtää äkkinäiseen ääneen niin, että on pudota oksalta, sillä se on taas nukahtanut. Joku on teltan kimpussa, sillä teltta on repeytynyt pahasti ja se on lysähtänyt maahan. Sisältä kuuluu tyttöjen kiljuntaa, jonka iskujen mätkinnät pian saavat vaikenemaan. Toinen tytöistä on kuitenkin jotenkin päässyt ulos teltasta, mutta matka tyssää siihen, kun mies tarttuu häntä tukasta ja lyö päähän. Tyttö jää teltan ulkopuolelle makaamaan. Hahmo teltan yllä hakkaa vielä puukolla teltassa sisällä olevia, kunnes huohottaen nousee pystyyn. Hän pälyilee ympärilleen. Onko lähellä ketään muita ihmisiä, jotka saattoivat nähdä tapahtuman? Mutta mies ei huomaa lähistöllä ketään. Ei edes kuusen latvassa olevaa korppia, joka on järkytyksestä aivan ääneti. Tajutessaan olevansa niemellä yksin uhrien kanssa, mies alkaa keräillä tavaroita ympäristöstä, laittaen ne löytämäänsä kangaskassiin. Paljoa ei tavaroita löydy, mutta jotain kuitenkin. Sitten hän panee tupakaksi, kädet vielä kiihkosta vavisten. Tupakoituaan, hän vetää toisen tytöistä ulos teltasta ja huitelee tätä vielä muutaman kerran puukolla, kunnes riisuu tältä housut pois, jättäen toisen lahkeen kuitenkin riisumatta. Lopulta hän nostaa ulos päässeen tytön takaisin telttaan ja peittää tämän runnellun pään huovalla ja nostaa toisen tytön jalan, huovan alla olevan pään päälle.
Klo. 05.30
Kaksi 15 vuotasta lintubongaria lähestyvät Oittaan läntistä niemeä kävellen rantaa pitkin etelästä itään päin. Toinen heistä kuulee ääniä, joita luulee ihmisääniksi. Samassa he huomaavat noin 20 metrin päässä puihin nojaavat moottoripyörät, jollaisista he molemmat, lintujen bongaamisen lisäksi ovat myös kiinnostuneita. Pojat kinastelevat siitä, menisivätkö he lähempää tarkastamaan pyöriä, mutta samassa he havaitsevat mahan romahtaneen teltan, josta näkyvät miehen jalat, tummissa housuissa, sekä jonkun hahmon lähtevän teltan suuaukolta kohden itäistä rantaa päin, jääden pensaiden kätköön. Pojat ovat varmoja siitä, että mies on nähnyt ja kuullut heidät, joten he jättävät menemättä pyörien luo, etteivät häiritsisi teltassa kenties vielä nukkuvia ihmisiä.
Korppi on jo aikansa seurannut poikien lähestymistä, sillä pojat ovat sille tuttuja, jotka usein ovat myös korppiakin tarkkailleet. Pojat lähtevät sisämaahan päin, kohden Veston työmaata, jonka lähettyvillä kohtaavat noin 15 minuutin päästä arviolta 10-vuotiaan pojan.
Klo. 05.30-09.00
Korppi seurailee tarkkana tihutyön tekijän liikkeitä. Lintubongareiden lähestyessä, mies kuulee heidän tulonsa, sillä pojat juttelevat aivan normaalilla äänellä, kunnes huomaavat moottoripyörät. Silloin mies kääntää selkänsä poikiin päin ja lähtee kohden niemen itäistä rantaa, josta salaa tarkkailee poikia, kunnes he poistuvat. Sen jälkeen, mies menee takaisn teltalle ja ottaa nuorukaisten kengät ja lähtee läntistä polkua pitkin metsän kätkössä kulkemaan jonnekin. Minne, sitä korppikaan ei näe, vaikka kuinka yrittää katsoa. Nyt on tullut korpin aika, se päättää mielessään, kun on aikansa odotellut, mutta ennen kuin se on kunnolla edes laskeutunut kassin luo, jossa eväät ovat, palaa mies takaisin huohottaen teltalle. Korpille tulee kiire lentää takaisin puun latvaan. Mies katselee ympäri leiriä, kunnes huomaa kiven, jolla on mätkinyt telttailijoita päihin. Hän hakee kiven ja heittää sen kauas veteen. Samalla hän kuulee, kuinka jossain rannalla työnnetään venettä vesille, jolloin hänelle tulee kiire. Hän käy kuitenkin ensin rannalla pesemässä puukon, sekä siistimässä muutenkin itseään, ennen kuin laittaa puukon kassiin, ja menee toisen moottoripyörän luo.
Sen pitkän satulan alle, hän tunkee kassin niin, ettei sieltä sitä näy, sillä hän kyllä tietää, mistä pyörän vastaisuudessa löytää jotta voi tuhota todisteet sitten myöhemmin. Hän myös arvioi oikein, että moottoripyörät ovat sellainen ilmiselvä kohde, joita ei kovinkaan tarkkaan tarkisteta, kuten sitten käyikin. Saattaahan myös polttoainesäiliökin olla hyvä piilo, mutta sitä korppi ei puustaan havaitse, laittaako mies puukon sinne.
Klo. 06.00
Onkipoika odottaa edelleen rokuliin nukkunutta kaveriaan, mutta klo. 06.00 hän näkee miehen kävelevän keskisen niemen tyvessä länsipuolella, kohti Veston työmaata. Poika ei tiedä miehen tulosuuntaa. Mies on kävellyt rivakasti noin 40-50 metrin päästä pojasta. Miehellä on ollut yllään mustat housut ja ruskea takki, näin poika kertoo -60 luvun kuulusteluissa. Häntä uudelleen kuulusteltaessa 18.08.2003, hän muistaa etäisyyden olleen noin 200-300 metriä? Kauan jaksaa poika kaveriaan odottaa, sillä hän poistuu niemeltä vasta klo 08.00. Huomattakoon se vielä, ettei kyseisestä niemestä ole näköyhteyttä telttailijoiden leiriin.
Klo. 07.00
Järveltä alkaa kuulua airojen ääntä ja ihmisten puhetta, sillä eräs paikkakuntalainen mies on lähtenyt poikansa kanssa veneellä kalaan, joka on jo korpille liikaa. Se huomaa, että eväät on pantu piiloon, sekä ihmisiä alkaa tulla vähän joka suunnalta kohti niemeä, eikä sillä ole mitään mahdollisuutta niitä eväitä saada, joten se katsoo parhaammaksi kohota siivilleen ja lähteä kohden parempia ruokapaikkoja. Kenties jostain löytyy vanha haaska, jolla pääsee kunnolla herkuttelemaan.
Klo. 09.00
Uhrit löydetään ja poliisille ilmoitetaan, samalla kerrotaan, että ambulanssiakin tarvitaan.
Henkiin jäänyt uhri toimitetaan Töölön sairaalaan, jonne hänet kirjataan saapuneeksi klo 14.00.
Murhamysteeri on syntynyt, mutta sen ainoa todistaja, murhaajan lisäksi, on poistunut paikalta kadoksiin.
Kellonajat ovat kuulustelupöytäkirjoista, kuten nimettöminä olevat henkilötkin. Muu onkin sitten kuviteltua.
Minua ihmetyttää kovasti se, ettei kalastajapoika kuullut hiljaisena kesäaamun tunteina mitään ääntä, vaikka N.G. oli hypnoosissa kertonut tyttöjen kiljumisen, mikä varmasti tuollaisessa tilanteessa on normaalia. Tuskin ketään voi äänettömästi tappaa, jos ei itse sitä varsin halua, mutta silloin siihen on olemassa jo paremmatkin konstit.
N.G. väitti v.2004 kuulusteluissa, ettei hän muista mitään lauantain 04.06.1960 ja torstain 09.06.1960 väliseltä ajalta, vaikka hän sittemmin on kertonut mm, yöllisestä uintireissustaan. Muitakin pieniä "unohduksia", tai epäselvyyksiä hänen kertomuksissaan on, mutta onhan tapahtumasta jo sentään yli 40 vuotta aikaa, joten se ei ole mitenkään outoa?
Kesä alkaa olla helluntaina 5.6.1960 jo kukkeimmillaan. Maa hehkuu vielä edellisen päivän lämpöä ja aamu alkaa sarastaa, kun vanha korppi havahtuu yöpuussaan siihen, kun joku nuorukainen ryömii edellisiltana niemeen johtavan polunvarteen pystytetystä teltasta ulos. Korppi terästää katsettaan puun latvassa, sillä se on jo vanha lintu, vaikkakin sen näkö on edelleenkin erinomainen. Se on syntynyt heti jatkosodan loppumisen jälkeen Nuuksion korvessa, josta se poikasaikansa jälkeen muiden korppien toimesta häädettiin etäämmäs synnyinpaikaltaan, tänne Bodomjärven rannalle. Hyvähän sen oli täällä ollut asustaa, tosin sen puoliso oli kuollut muutama kesä aikaisemmin, eikä uuden ottaminen kiinnostanut. Telttailija venyttelee itseään aamun hämärässä, jonka vaikutusta suuret puut vielä tehostavat, ennen kuin suunnistaa kohden rantaa. Korppi oli seurannut edellisenä iltana porukan saapumista reviirilleen huolestuneena, mutta silti toiveikkaana, sillä niemellä
lisääntynyt leireilijöiden joukko oli tuonut sille joskus kovinkin helpolla ruokaa syötäväksi, jättäessään jälkeensä syömättömiä eväitään. Sellaisilla meteliä pitävillä pyörillä nämäkin olivat saapuneet ja pojat olivat illalla vielä viinaakin juoneet, varsinkin se isoin. Ongella ja uimassa nuo myös olivat käyneet ja veden kylmyyttä valitelleet. Nuori mies kävelee niemen kärkeen ja heittää onkensa veteen, jonka kohoa jää liikkumattomana tuijottamaan.
Klo. 03.45
No johan, tuumaa nainen. Täytyypä tästä mennä huuhtomaan nuo paidat, ennen kuin aamulypsy alkaa, hän sanoo ääneen, nostaen samalla paitoja sisältävän likoastian kainaloonsa. Aurinko on jo noussut ja sen säteet lämmittivät ilmaa, luvaten päivästä edellisenkaltaista hellepäivää. Nainen pysähtyy hetkeksi rantapolun päähän, kuullessaan korpin korahduksen vajaan puolen kilometrin päässä olevasta niemestä. Siellähän taas oot, senkin pahanilmanlintu, nainen manailee mielessään, kun näkee korpin silhuetin kuusen latvasta. Korppi tietää aina pahaa, mutta tuo ryökäle se on asunut täällä jo yli kymmenen vuotta, joten ei kait tästäkään päivästä sen kummempaa tule kuin muistakaan, nainen hymähtää mietteilleen. Ensimmäinen paita läsähtää veteen, jonka ääni saa korpin uteliaisuuden heräämään ja korahtamaan kuusen oksalla. Kas vain, kartanon karjakkokin on tullut laiturille. No tuosta en paljon kostu, korppi miettii, tietäen asian vanhoista kokemuksistaan.
Klo. 03.40
Poika herää kellon soittoon. Unenpöpperössä hän haroo hiuksiaan ja ihmettelee, miksi kello oikein näin aikaisin soittaa, sillä koulukin on ollut jo viikon verran loppu ja kesäloma vasta aluillaan. Pian hän kuitenkin muistaa, että hänellä on tapaaminen kaverinsa kanssa kello neljältä Oittaan kartanon pohjoisimmassa niemessä. Hän pukee pikaisesti vaatteet ylleen ja keittiöön mennessään laittaa reppuunsa äidin illalla tekemät eväät, sekä mehupullon, joka on ollut aikoinaan Salmisaaren viinapullo, mutta nyt se on saanut terveelisemmän käyttötarkoituksen. Pojilla on tarkoitus onkia kartanon niemessä ja vetää ylös kesän ensimmäinen kunnon kalansaalis. Ulko-ovi napsahtaa hiljaa kiinni, hänen sulkiessaan sen ja ottaessaan suunnan kohti Oittaan kartanoa. Onkivavan ja matopurkin hän on talon nurkalta myös ottanut mukaansa, jonne ne on edellisenä iltana jättänyt.
Korppi kääntelee päätään, sillä sen vatsaa alkaa nälkä jo kurnia, mutta kas, mikäs se tuolla oikein on? Korppi näkee kaukaa pojan kävelevän hiljakseen kohti kartanon lähintä niemeä, onkivapa olallaan. No no, poikahan sieltä näyttää tulevan ongelle. Jos tuo muutaman sintin saa, niin hän voi ne nakata vaikka pusikkoon tai jättää kalliolle, mutta silloin täytyy olla nopea, etteivät lokit vain pääse kaloihin ensin käsiksi.
Klo. 03.50
Laiturilla korpin korahdus saa pyykkärin vilkaisemaan jälleen niemen suuntaan, jossa hän näkee nuoren miehen onkimassa. Hetken hän tarkkailee miestä, ennen kuin jatkaa touhuaan.
Klo. 04.00
Taas teltan suunnasta kuuluu ääniä, joka saa korpin tarkaksi. Isompi kahdesta nuorukaisista kömpii teltasta ulkosalle. Hän riisuu vaatteensa ja laittaa uimahousut jalkaansa, jonka jälkeen menee rantaan, mutta ei kuitenkaan pulahda veteen. Sen sijaan hän meneekin onkimiehen luo niemen kärkeen, jossa viipyy hetken, ennen kuin palaa taas teltalle.
Klo. 04.15
Kartanon rannassa pyykkäri saa pyykkinsä huudottua ja oikaisee puutuneen selkänsä. Samassa hän huomaa kaksi nuorukaista niemen nokassa, jossa oli äsken ollut vain yksi onkimies. Pian toinen lähtee juoksemaan kohden lahden pohjukkaa ja katoaa näkyvistä, toisen miehistä jäädessä paikalleen. Pyykkäri ottaa pyykkinsä ja lähtee kohti kartanoa.
Isomman nuorukaisen saavuttua teltalle, hän pukee jälleen vaatteet päälleen ja kömpii telttaan, josta kuitenkin pian tulee taas ulos, kassiaan kantaen. Nyt korpin aistit herkistyvät, sillä nuorukainen kaivaa kassista leipää ja makkaraa, alkaen niitä ruokailla. No jo on tarkka, kun ei muruakaan pudota, korppi miettii, kun nuorukainen laittaa eväät takaisin kassiinsa, jättäen sen kuitenkin teltan ulkopuolelle, sekä ryömien itse taas sisään telttaan. Teltasta kuuluu nuorukaisen, sekä tyttöjen ääniä, jotka kuitenkin pian loppuvat. Uskaltaisikohan sitä mennä tonkimaan kassia? korppi miettii. Parasta odottaa hetki, ja seurata tilannetta, se viimein päättää.
Klo. 04.30
Korppi on tainnut torkahtaa, sillä se herää, kun onkimies palaa teltalle. Mies ottaa kengät pois jaloistaan, ennen kuin kömpii sisälle telttaan. Hetken aikaa taas teltasta kuuluu hiljaista ääntä, mutta sitten tulee täydellinen hiljaisuus. Kohta aikani koittaa, korppi miettii, katsellen samalla nälkäisin silmin maassa olevaa kassia, jossa tietää eväitä löytyvän. Tarkkaillaanpa kuitenkin.
Klo. 04.30-05.30
Korppi hätkähtää äkkinäiseen ääneen niin, että on pudota oksalta, sillä se on taas nukahtanut. Joku on teltan kimpussa, sillä teltta on repeytynyt pahasti ja se on lysähtänyt maahan. Sisältä kuuluu tyttöjen kiljuntaa, jonka iskujen mätkinnät pian saavat vaikenemaan. Toinen tytöistä on kuitenkin jotenkin päässyt ulos teltasta, mutta matka tyssää siihen, kun mies tarttuu häntä tukasta ja lyö päähän. Tyttö jää teltan ulkopuolelle makaamaan. Hahmo teltan yllä hakkaa vielä puukolla teltassa sisällä olevia, kunnes huohottaen nousee pystyyn. Hän pälyilee ympärilleen. Onko lähellä ketään muita ihmisiä, jotka saattoivat nähdä tapahtuman? Mutta mies ei huomaa lähistöllä ketään. Ei edes kuusen latvassa olevaa korppia, joka on järkytyksestä aivan ääneti. Tajutessaan olevansa niemellä yksin uhrien kanssa, mies alkaa keräillä tavaroita ympäristöstä, laittaen ne löytämäänsä kangaskassiin. Paljoa ei tavaroita löydy, mutta jotain kuitenkin. Sitten hän panee tupakaksi, kädet vielä kiihkosta vavisten. Tupakoituaan, hän vetää toisen tytöistä ulos teltasta ja huitelee tätä vielä muutaman kerran puukolla, kunnes riisuu tältä housut pois, jättäen toisen lahkeen kuitenkin riisumatta. Lopulta hän nostaa ulos päässeen tytön takaisin telttaan ja peittää tämän runnellun pään huovalla ja nostaa toisen tytön jalan, huovan alla olevan pään päälle.
Klo. 05.30
Kaksi 15 vuotasta lintubongaria lähestyvät Oittaan läntistä niemeä kävellen rantaa pitkin etelästä itään päin. Toinen heistä kuulee ääniä, joita luulee ihmisääniksi. Samassa he huomaavat noin 20 metrin päässä puihin nojaavat moottoripyörät, jollaisista he molemmat, lintujen bongaamisen lisäksi ovat myös kiinnostuneita. Pojat kinastelevat siitä, menisivätkö he lähempää tarkastamaan pyöriä, mutta samassa he havaitsevat mahan romahtaneen teltan, josta näkyvät miehen jalat, tummissa housuissa, sekä jonkun hahmon lähtevän teltan suuaukolta kohden itäistä rantaa päin, jääden pensaiden kätköön. Pojat ovat varmoja siitä, että mies on nähnyt ja kuullut heidät, joten he jättävät menemättä pyörien luo, etteivät häiritsisi teltassa kenties vielä nukkuvia ihmisiä.
Korppi on jo aikansa seurannut poikien lähestymistä, sillä pojat ovat sille tuttuja, jotka usein ovat myös korppiakin tarkkailleet. Pojat lähtevät sisämaahan päin, kohden Veston työmaata, jonka lähettyvillä kohtaavat noin 15 minuutin päästä arviolta 10-vuotiaan pojan.
Klo. 05.30-09.00
Korppi seurailee tarkkana tihutyön tekijän liikkeitä. Lintubongareiden lähestyessä, mies kuulee heidän tulonsa, sillä pojat juttelevat aivan normaalilla äänellä, kunnes huomaavat moottoripyörät. Silloin mies kääntää selkänsä poikiin päin ja lähtee kohden niemen itäistä rantaa, josta salaa tarkkailee poikia, kunnes he poistuvat. Sen jälkeen, mies menee takaisn teltalle ja ottaa nuorukaisten kengät ja lähtee läntistä polkua pitkin metsän kätkössä kulkemaan jonnekin. Minne, sitä korppikaan ei näe, vaikka kuinka yrittää katsoa. Nyt on tullut korpin aika, se päättää mielessään, kun on aikansa odotellut, mutta ennen kuin se on kunnolla edes laskeutunut kassin luo, jossa eväät ovat, palaa mies takaisin huohottaen teltalle. Korpille tulee kiire lentää takaisin puun latvaan. Mies katselee ympäri leiriä, kunnes huomaa kiven, jolla on mätkinyt telttailijoita päihin. Hän hakee kiven ja heittää sen kauas veteen. Samalla hän kuulee, kuinka jossain rannalla työnnetään venettä vesille, jolloin hänelle tulee kiire. Hän käy kuitenkin ensin rannalla pesemässä puukon, sekä siistimässä muutenkin itseään, ennen kuin laittaa puukon kassiin, ja menee toisen moottoripyörän luo.
Sen pitkän satulan alle, hän tunkee kassin niin, ettei sieltä sitä näy, sillä hän kyllä tietää, mistä pyörän vastaisuudessa löytää jotta voi tuhota todisteet sitten myöhemmin. Hän myös arvioi oikein, että moottoripyörät ovat sellainen ilmiselvä kohde, joita ei kovinkaan tarkkaan tarkisteta, kuten sitten käyikin. Saattaahan myös polttoainesäiliökin olla hyvä piilo, mutta sitä korppi ei puustaan havaitse, laittaako mies puukon sinne.
Klo. 06.00
Onkipoika odottaa edelleen rokuliin nukkunutta kaveriaan, mutta klo. 06.00 hän näkee miehen kävelevän keskisen niemen tyvessä länsipuolella, kohti Veston työmaata. Poika ei tiedä miehen tulosuuntaa. Mies on kävellyt rivakasti noin 40-50 metrin päästä pojasta. Miehellä on ollut yllään mustat housut ja ruskea takki, näin poika kertoo -60 luvun kuulusteluissa. Häntä uudelleen kuulusteltaessa 18.08.2003, hän muistaa etäisyyden olleen noin 200-300 metriä? Kauan jaksaa poika kaveriaan odottaa, sillä hän poistuu niemeltä vasta klo 08.00. Huomattakoon se vielä, ettei kyseisestä niemestä ole näköyhteyttä telttailijoiden leiriin.
Klo. 07.00
Järveltä alkaa kuulua airojen ääntä ja ihmisten puhetta, sillä eräs paikkakuntalainen mies on lähtenyt poikansa kanssa veneellä kalaan, joka on jo korpille liikaa. Se huomaa, että eväät on pantu piiloon, sekä ihmisiä alkaa tulla vähän joka suunnalta kohti niemeä, eikä sillä ole mitään mahdollisuutta niitä eväitä saada, joten se katsoo parhaammaksi kohota siivilleen ja lähteä kohden parempia ruokapaikkoja. Kenties jostain löytyy vanha haaska, jolla pääsee kunnolla herkuttelemaan.
Klo. 09.00
Uhrit löydetään ja poliisille ilmoitetaan, samalla kerrotaan, että ambulanssiakin tarvitaan.
Henkiin jäänyt uhri toimitetaan Töölön sairaalaan, jonne hänet kirjataan saapuneeksi klo 14.00.
Murhamysteeri on syntynyt, mutta sen ainoa todistaja, murhaajan lisäksi, on poistunut paikalta kadoksiin.
Kellonajat ovat kuulustelupöytäkirjoista, kuten nimettöminä olevat henkilötkin. Muu onkin sitten kuviteltua.
Minua ihmetyttää kovasti se, ettei kalastajapoika kuullut hiljaisena kesäaamun tunteina mitään ääntä, vaikka N.G. oli hypnoosissa kertonut tyttöjen kiljumisen, mikä varmasti tuollaisessa tilanteessa on normaalia. Tuskin ketään voi äänettömästi tappaa, jos ei itse sitä varsin halua, mutta silloin siihen on olemassa jo paremmatkin konstit.
N.G. väitti v.2004 kuulusteluissa, ettei hän muista mitään lauantain 04.06.1960 ja torstain 09.06.1960 väliseltä ajalta, vaikka hän sittemmin on kertonut mm, yöllisestä uintireissustaan. Muitakin pieniä "unohduksia", tai epäselvyyksiä hänen kertomuksissaan on, mutta onhan tapahtumasta jo sentään yli 40 vuotta aikaa, joten se ei ole mitenkään outoa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
korppi pahan ilman tuo.
Kuinkahan moni täällä kirjoittanut tuntee jollain tasolla nissen?
Se, että Nissen kertomuksissa on epäselvyyksiä kyllä minun mielestäni selittyy tuolla että yli 40 vuotta on tapahtumista jo aikaa.
Lisäksi se, että vaikka kovasti yritettiin tässä digiaikana väheksyä miehen vammoja, niin kyllä ne sitä luokkaa olivat että varmasti vaikuttivat myös havaintoihin jotka muistiin hänelle jäivät.
Sitten vielä noista "epäselvyyksistä". Otetaan esimerkkinä uiminen, voi soveltaa myös muihin ns epäselvyyksiin:
Mikä merkitys sillä uimisella voi olla murhatekoihin? Mitä niin ratkaisevaa siinä olisi, että Nisse "hätäpäissään" päättäisi asiassa valehdella?
Mikä uimisessa voisi olla sellaista, että digiajan kuulusteluissa päättäisikin kertoa toisin kuin 60-luvulla? Nimenomaan tietoisesti, (tuo on tärkeää) koska silloinhan ihminen valehtelee kun tekee sen tietoisesti laskelmoiden. Lisäksi tietäen että nytpä tässä kerron eri tavalla kuin aikaisemmin tästä uimisesta, vaikka poliisit voivatkin tarkistaa asian!
Samat kysymykset voi esittää epäselvyyksiin millä ongittiin, missä järjestyksessä mentiin nukkumaan tms.
Kohtuutonta on vaatia, että yli 40 vuoden jälkeen muistaisi pikkutarkasti tuommoisia asioita.
Ehkä joku muistaisikin, ei sillä, ihmiset on erilaisia. Mutta luonnollista on että niitä ei enää muistaisi.
Nissen kohdalta elämä jatkui, ja niinhän sen täytyykin jatkua ihmisellä isoistakin tapahtumista huolimatta. Tuskin Bodom on 40 vuoden aikana ollut joka hetki mielessä tapahtumana joka värittäisi joka ainoan päivän. Ei meistä kukaan "jää tuleen makaamaan", eikä Nissenkään kohdalla voi vaatia että hänen olisi oltava koko loppuikänsä "Bodomin vanki".
Jos kuvitellaan, että Nisse olisi murhaaja. Virnistellen makoilisi teltalla teeskennellen että leuat on poikki, ohimossa ruhjeita sun muuta.
Todennäköisesti miettisi myös tarinan jonka kertoisi, tuskin muuten olisi pystynyt 1960-luvun poliiseja harhauttamaan jollei olisi valmiiksi miettinyt mitä sanoisi.
Myöhemmin sen tarinan muistaisi, koska ei tiedä milloin poliisi kyselisi lisää.
Ja kun sitten digiaikana kysellään, niin luulisi että se tarina olisi vielä muistissa. Miksi päättäisikin muuttaa jotain merkityksettömiä asioita?
Eli kyllä kaikki menee sen luonnollisen unohtamisen piikkiin ajan myötä.
Se on sillä sipuli.
ihan iiitkettää.
>Sen pitkän satulan alle, hän tunkee kassin niin, >ettei sieltä sitä näy, sillä hän kyllä tietää, >mistä pyörän vastaisuudessa löytää jotta voi >tuhota todisteet sitten myöhemmin. Hän myös
Mistä murhaaja saattoi tietää, että hän löytää moottoripyörän myöhemmin? Murhaajahan ei omistanut kumpaakaan niemella ollutta moottoripyörää.
niitä mysteerioita, jotka jutusta tekevät eriskummallisen. Eihän kukaan varmasti tiedä, että näin olisi käynyt, koska itsekin sen kuvittelin, mutta niin olisi voinut käydä. Voithan sinä hyvinkin kuvitella, kuka murhaaja on ollut ja mistä hän tietää, minne pyörä lopulta päätyy.
Motoristin tekstiä:
"N.G. väitti v.2004 kuulusteluissa, ettei hän muista mitään lauantain 04.06.1960 ja torstain 09.06.1960 väliseltä ajalta, vaikka hän sittemmin on kertonut mm, yöllisestä uintireissustaan."
Tämä kyseinen virke ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Nisse on kaikilla vuosikymmenillä sanonut, että viimeinen muistikuva on se, kun he kävivät nukkumaan, josta seuraava onkin torstailta, vaikka häntä oli sillä välin kuultukin.
Yöllinen kala- ja uintireissu on ollut mukana kaikissa Nissen muisteluissa kuulustelut ja haastattelut mukaan lukien.
Ihan kuin olisit valinnut puolesi? Millä perustein?
lauseeseen törmäsin lukiessani kuulustelupöytäkirjoja. Tosin minulta jäi epähuomiossa se kirjoittamatta, että N.G.sanoi muistavansa nukkumaan menon ja hyvänyön toivotukset toisilleen ja nimenomaa lauantai-iltana 4.6.1960. Luepa sinäkin nuo kuulustelupöytäkirjat uudestaan, niin kyllä sinäkin huomaat. Nämä tällaiset virheellisyydet ja epäjohdonmukaisuudet N.G:nin kuulusteluissa, vievät pohjaa hänen uskottavuudeltaan, mikä on valitettavaa syytöntä miestä kohtaan.
Gustafsson unohtaa ensimmäisessä kuulustelussaan v2004 sen yöllisen onkireissun, josta on kertonut moneen otteeseen aiemmin. Miten tuo muka on jotenkin raskauttavaa. Aamuöinen leppoisa ongintahan kertoo sovusta ja siitä, ettei känni nyt ihan hirmuinen ole voinut olla.
Mitä?
Sen pitkän satulan alle, hän tunkee kassin niin, ettei sieltä sitä näy, sillä hän kyllä tietää, mistä pyörän vastaisuudessa löytää jotta voi tuhota todisteet sitten myöhemmin. Hän myös arvioi oikein, että moottoripyörät ovat sellainen ilmiselvä kohde, joita ei kovinkaan tarkkaan tarkisteta, kuten sitten käyikin. Saattaahan myös polttoainesäiliökin olla hyvä piilo, mutta sitä korppi ei puustaan havaitse, laittaako mies puukon sinne.
Toistakin korppia haastateltiin, kun sille luvattiin salakan jämät, olisi todistanut ihan ketä vastaan tahansa.
Korppeja ei kannata uskoa, kehittelevät omassa päässään mielikuvitusteorioita ja esittelevät ne totena. Tyypillinen korpin lausahdus on, ettei käräjäoikeus ole mikään ylin totuus, tai näyttöä ei ollut ihan 100 rosenttia.
Korpit viihtyy haaskoilla ja kaikki mätä viehettää niitä.
Ei ka se nyt ihan 100% mätä ole, vaikka olisi murhat tehnytkin.