Ihan uteliaisuuttani kyselisin...
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
34-vuotiaana (olisin jo aikaisemmin halunnut, mutta paras isäehdokas löytyi vasta näin myöhemmällä iällä...)
2. Montako lasta perheestä löytyy?
Eka vekara... :)
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
Rauhallinen, iloinen, kiltti, oikea pikkuhurmuri... ;) Mutta tarpeen vaatiessa luonnettakin löytyy... :)
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
En oikein tiennyt, mitä odottaa... Vaikka lapsi on ollut helppo hoidettava, en arvannut, kuinka väsynyt olisin koko ajan! Tuntuu, että kotityöt ovat moninkertaistuneet ja aikaa on vastaavasti tuplaten vähemmän... Silti en vaihtaisi äitiyttä mihinkään, tunnen olevani kaiken tämän väsymyksenkin keskellä maailman onnekkain ihminen! :)
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
Alkuajan vaikeudet (vauva sairaalassa ensimmäisen kuukauden) tuntuvat vain lujittaneen suhdettamme. Luonnollisesti vauva vie toistaiseksi lähes kaiken huomion parisuhteessamme, mutta yritämme muistaa aina silloin tällöin hellitellä myös toisiamme... :)
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
Olen muuttunut vakavemmaksi kuin ennen, osittain varmaan väsymyksestä johtuvaa, mutta myös vastuu ja huoli painavat mielen toisinaan vakavaksi. Olen myös ruvennut pelkäämään asioita, joita aikaisemmin en välttämättä tullut edes ajatelleeksi (esim. jos olen pojan kanssa kävelemässä, pelkään, että joku menettää autonsa hallinnan ja ajaa meidän päälle yms...). Olen myös muuttunut entistä suojelevammaksi läheisiäni kohtaan (välillä varsinainen tiikeriemo... ;)).
Kiitos vastanneille! :)
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
34-vuotiaana (olisin jo aikaisemmin halunnut, mutta paras isäehdokas löytyi vasta näin myöhemmällä iällä...)
2. Montako lasta perheestä löytyy?
Eka vekara... :)
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
Rauhallinen, iloinen, kiltti, oikea pikkuhurmuri... ;) Mutta tarpeen vaatiessa luonnettakin löytyy... :)
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
En oikein tiennyt, mitä odottaa... Vaikka lapsi on ollut helppo hoidettava, en arvannut, kuinka väsynyt olisin koko ajan! Tuntuu, että kotityöt ovat moninkertaistuneet ja aikaa on vastaavasti tuplaten vähemmän... Silti en vaihtaisi äitiyttä mihinkään, tunnen olevani kaiken tämän väsymyksenkin keskellä maailman onnekkain ihminen! :)
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
Alkuajan vaikeudet (vauva sairaalassa ensimmäisen kuukauden) tuntuvat vain lujittaneen suhdettamme. Luonnollisesti vauva vie toistaiseksi lähes kaiken huomion parisuhteessamme, mutta yritämme muistaa aina silloin tällöin hellitellä myös toisiamme... :)
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
Olen muuttunut vakavemmaksi kuin ennen, osittain varmaan väsymyksestä johtuvaa, mutta myös vastuu ja huoli painavat mielen toisinaan vakavaksi. Olen myös ruvennut pelkäämään asioita, joita aikaisemmin en välttämättä tullut edes ajatelleeksi (esim. jos olen pojan kanssa kävelemässä, pelkään, että joku menettää autonsa hallinnan ja ajaa meidän päälle yms...). Olen myös muuttunut entistä suojelevammaksi läheisiäni kohtaan (välillä varsinainen tiikeriemo... ;)).
Kiitos vastanneille! :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tulin äidiksi 21v ja yksi lapsi on.
Lapseni on hyvin rauhallinen ja iloinen.
En oikein tiennyt mitä odottaa äitiydeltä, joten tämä on ollut uuden opettelua.
Parisuhteessa on tullut tärkeämmäksi kumppanuus, mutta myös riitoja on enemmän väsymyksen takia.
Olen tullut huolestuneemmaksi, kuten sinäkin :) maailman pahuus tulee päälle vahvemmin.
1. äidiksi tulin 19 nyt 23
2. 2 lasta löytyy
3. itsepäisiä (niinku äiti ja isikin) mutta iloisia ihania lapsia
4. ei mitään odotuksia.
5. paljon on muuttunut. vähemmän aikaa ollaa yhdessä, joten hieman etäännytty toisistamme...
6. en tiedä olisinko muuttunut äitiyden myötä vai onko se vaan se kun ikääkin on tullut lisää... olen ehkä "aikuisempi"
1. 21-v
2. 1
3. Kova tahtonen, jääräpää, hurmuri, ajoittain hyvinki iloinen, erittäin vilkas, kova on pojalla halu oppia uutta. Oinas horoskooppi kertoo kaiken lapseni luonteesta.=D
4. jaa..luulin tätä hommaa helpommaks..ja luulin että elämässä riittää se että on laps. ei se riitä. tarvii myös omaa aikaa ja omia juttuja. pelkkä lapsi ei riitä onnellisuuteen..enkä voinu kuvitella ikinä miten paljon toista ihmistä voi vaan rakastaa..sen oppi äitiyden myötä..ja lapsi on kasvattanut minua enemmän kuin minä lasta.
5.ei ole parisuhdetta
6.mä olen kasvanu henkisesti ihan eri tasolle kuin ennen. en viitti enempää siitä sannoo ku se on ollu nii iso prosessi et varmaa istusin täs viel tunninki päästä naputtelemassa.yhdyn alkuperäseen kirjottajaan.
31 vuotiaana äidiksi, vajaa pari vuotta siitä kun tapasin lapseni isän.
yksi lapsi
poika on ollut alusta saakka rauhalline, hyväntuulinen ja iloinen pieni vesseli, nyt 8 kk.
odotin väsymystä, mutta sitä ei juuri ole kun poika nukkunut yöt jo 2 kk iästä. En osannut kuvitella, että äidinrakkaus voi olla näin syvää ja pakahduttavan ihanaa!
parisuhde on huonontunut...on etäännytty toisistamme...olen hieman huolissani.
ei äitiys ole muuten muuttanut, mutta tottakait lapsi on ehdoton ykkönen elämässäni, mutta myös muut asiat ovat pysyneet. olin jo mielestäni aikuinen ja järkevä ennen lapsen syntymää joten ei siinä muutosta. välillä sitä jo tulevaa miettii, että kunhan vain kaikki menisi hyvin meidän pienen elämässä.
1. 26 vuotiaana
2. 1
3. puolivuotias vaativa vauva =)
4. Eipä ole vastannut. On paljon rankempaa kun kuvittelin ja luulin että se äidin rakkaus pulpahtaisi sieltä heti kun vaan näkee oman lapsensa mutta minulla tulikin ahdistus.. Ja sitä luuli että vauva arki on ihanaa ja suht helppoa mutta meidän alku taival oli kaukana siitä =/ Nyt vasta alkaa ekaa kertaa nauttia äitiydestä ja tuosta pikku riiviöstä =)
5. Ehkäpä vaan vahvistanut. Vaikkakin alkuvaikeuksien keskellä luultiin jo että ero tulee kun molemmat oli niin hermot tiukilla ja molemmat "pettyi" siihen että vauva ei olekaan niin ihana ja rakastettava kuin kuvitteli. Mutta siis nyt tilanne muuttunut =)
6. En välitä enää "pikkuasioista" ja välitän enemmän kaikista lapsista ja kaikki uutiset lapsiin kohdistuneista julmuuksista sattuu paljon paljon enemmän kuin ennen.
Lisäksi puhun asioista suorempaan ja enää ei nolota ostaa apteekista esim pukamavoidetta :D
1. 23v.
2. Kaksi lasta ja kolmas tulossa..
3. Molemmat ovat kilttejä ja rauhallisia. Tarvittaessa löytyy temperamenttiä ja monta uhmaikää jo ehtinyt esikoisen kanssa tapella.
4. Eipä ollut erityisiä odotuksia. Nykyään ei kyllä tietäis miten sitä sais päivät ja illat kulumaan, jos ei olisi lapsia. Elämä olisi varmaan aika tylsää ilman heitä. Vaikka liittyy vanhemmuuteen paljon velvollisuuksiakin. Erilaisia haasteita mitä koulussa ja työelämässä.
5. Eipä kauheasti. Aluksi, kun olin ensimmäisen kanssa yksin niin silloin oli ehkä sellaista katkeruutta ja väsymystä ja enemmän riitoja ennen kuin löysin tieni aikuisten pariin. Nyt kaikki on hyvin ja elämä tasapainossa puolison, lasten ja harrastusten välillä.
6. Varmaan olen tullut huolehtivammaksi ja suunnitelmallisemmaksi.
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
- 22-vuotiaana
2. Montako lasta perheestä löytyy?
- Tämä yksi 6kk neiti
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
- Iloinen, reipas, liikkuvainen, temperamenttinen, oman tahtonsa erittäin vahvasti ilmaiseva :D
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
- Realistiset odotukset/ajatukset oli joten on vastannut
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
- Eipä tuo muuten ole muuttanut, joskin varmaan toki lapsi tuo oman lisänsä vielä suurempana yhteenkuuluvuuden tunteena
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
- Ei
23 olin ja olen ja yksi söpöläinen löytyy.
Rauhallinen ja seurallinen poika joka kyllä osaa heittäytyä dramaattiseksi kun on nälkä tai joku muu vinossa.
Aikalailla sellasta kun ajattelinkin on tämä äitiys ollu vaikkakin odotin että alku olisi ollut kaoottisempaa. (jätkä löysi rytmin jo sairaalassa ja sitä on jatkunut)
Kyllä sitä vaan on vähemmän aikaa toisillemme ja homma menee väsymyksestä tiuskimiseksi ukon kanssa. Täytyy ihan tarkotuksella ja ajatuksella huomioida miestä kun ennen se tuli luonnostaan. Ehkä se siitä korjaantuu sitten kun pieni mies ei enää tarvitse niin paljoa huomiota.
Olen ollut ennen omaa lasta tekemisissä lasten kanssa niin paljon että minulla on jo valmiina ns. kasvattajan rooli josta on ollut hyötyä nyt oman lapsen kanssa. Enemmänkin ehkä olen muuttunut aikuisten kanssa kärsimättömäksi jonka toivon hälvenevän ajan kanssa.
1)23v
2)1
3)vaativa,hyvin vaativa.
4)No herranen aika EI!Mä en ole koskaan ikinä neverever ollut näin itkuinen ahdistunut ja masentunut kun nyt äidiksi tultuani. Väsymys varmasti suurin syy siihen. Meillä itketään ja kitistään päivät läpeensä,yleensä yötkinb. Kyllä olen odottanut sitä jalat alta vievää äidinrakkaudenaaltoa,muttei toistaseks näy eikä kuuluu..RASKASTA!
4)on muuttanut joo,eikä mitenkään parempaan suuntaan.Tosin ei se olis ollut mahdollistakaan,koska meillä oli lähes täydellistä. Lujittanut tosin varmaan on.
5)Musta on tullut maailman nopein meikkaaja:)niin ja ihmisenä tylsä,naurattaa ja "hulluttaa" todella harvoin nykyään...
no meidän vaavi on vasta 5vkoa,joten eiköhän tää tästä:)
Yritä vaan jaksella siihen asti, vielä se iloksi kääntyy!
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
35-vuotiaana. Minulle just sopiva ikä, mulle oli alusta asti selvää että sitten vanhempana on lasten aika, ei vielä parikymppisenä!
2. Montako lasta perheestä löytyy?
Eka lapsi.
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
Iloinen, nauravainen, ei juurikaan itke eikä kitise. Ns. todella helppo vauva.
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
Ei todellakaan vastannut odotuksia! Kuvittelin, että äitiys olisi rankkaa valvomista muutenkin raskasta . Mulla on ollut toooosi ihanaa ja rauhallista.
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
Ihan kahdenkeskinen aika on tietty aika vähissä, mutta muutoin vauva on vahvistanut suhdetta.
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
Olen alkanut miettiä maailmaan menoa vakavammin ja huomaan ajattelevani kuinka hullu tää maailma on. Pelkään kuinka esim. luonto on saastunut kun meidän poika on mun ikäinen. Olen siis tullut vakavammaksi ja huolehtivaisemmaksi. Omat menot ei tunnu enää tärkeiltä. Ennen raskautta tykkäsin juoda viinaa ja käydä baarissa, nyt ei kiinnosta ollenkaan.
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
-Olin 20v
2. Montako lasta perheestä löytyy?
-Yksi Tyttö
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
-Tyttö on aika vaativa tyyppi. Se on välillä niin uskomattoman hermoja raastava ja sekunnin päästä niin uskomattoman maailman ihanin oma pieni "muumilapseni". TOSI itsepäinen ja ovela. Osaa hurmata ja kiertää sormenympärille.
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
-Heheheheheheh, täytyy täällä oikein ääneen nauraa.. EI TODELLAKAAN OLE VASTANNUT OMIA KUVITELMIA... Ei näitä juttuja olis ikimaailmassa voinut edes kuvitella. Ja äidin rakkaus on asia minkä tietää sitten kun on äiti. Vaikeampaa tämä on ollut silti kuin kuvittelin. Miulla oli joku kuvitelma että kaikki lapset on yhtä "helppoja" kun miun pikkusisko jota olen hoitanu paljon. Oma muksu on ollut sitten ihan täysin vastakohta. Yksinhuoltajan arki pienen vauvan kanssa on myös asia jota ei pysty kuvittelemaan ennen kuin sen kokee. Joten ei ole ollut sellaista kuin kuvittelin, vaan paljon parempaa, vaikkakin niiiiin väsynyt olen välillä. Ja sekavaa selitystä piisaa ;) Sitä kuvitteli että minä kasvatan lapseni OIKEALLA tavalla, mutta sellaista tapaa kun ei ole olemassakaan.
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
-Hmm.... Noh näin uusioperhe näkökulmasta vastaten niin samanlaista tämä on ollut koko ajan kun emme ole ollut kahdestaan kuin muutaman illan ihan keskenään.
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
-Tuntuu että äitiyden myötä olen löytänyt itteni ja kuka olen. Kyllä muutos on suuri. Kyllä äitiys on asia minkä mukana kasvetaan.
Äidiksi 23 vuotiaana.. liian aikaisin tosin, kun vahingossa saatiin tuo neiti alulle. (olisi pitänyt opiskella ensin loppuun)
Yksi lapsi on, tyttö 8 kk, toivottavasti tulevaisuudessa lisää lapsia..
Tytönhuitukka on itsepäinen, tempperamenttinen, ihana, iloinen, nauravainen, itkeväinen, vaativainen ja rasittavan suloinen.
Äitiys on ollut ihanaa, joskis vaativampaa eikä aivan niin kaikensyövää kuin odotin. Nyt jo odotan, että pääsen takaisin kouluun ja töihin. (Vaikkakin on ihanaa olla äiti!)
Parisuhteemme on entistä parempi ja kestävämpi, olemme molemmat olleet niin väsyneitä vauva-aikana, että on ollut pakko turvautua toiseen entistä enemmän. Tosin olemme aina luottaneet toisiimme täydellisesti, täydennämme toisiamme jatkuvasti.
Äitiys on muuttanut minut iloisemmaksi ja pirteämmäksi. Kärsivällisyys on myös kasvanut ja välillä olen kyllä myös ärtyvämpi.. se tosin johtunee väsymyksestä. :)
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
36-vuotiaana
2. Montako lasta perheestä löytyy?
Yksi poika 8kk, toinen syntyy kesällä :)
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
Rauhallinen, ilmeikäs, nauravainen, hyvä nukkumaan ja syömään, pullea, suurisilmäinen, vekkuli veikko
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
Tämä on sata kertaa suurempaa ja tuhat kertaa antoisampaa kuin villeimmissäkään haaveissa osasin odottaa. Parasta elämässäni.
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
Parisuhteesta on tullut perhe. Äidin aika menee pääsääntöisesti pojalle, mies jää väkisinkin kakkoseksi. Nyt eletään muutama vuosi vauva-aikaa, parisuhde on siinä taka-alalla mukana. Tiedostetaan kuitenkin miehen kanssa, ettemme saa unohtaa toisiamme arjen hulinassakaan :-)
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
Fyysiset muutokset löllömahasta maksaläiskiin ;-D Psyykkisellä puolella tietysti suuremmat muutokset - koko elämän painopiste siirtynyt omasta navasta pikkukaveriin. Puolustan ja suojelen pikkuistani äidinvaistoillani. Enää oma itse ei ole se kaikkein tärkein.
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
30 v.
Ei ollut haluja lapsen kasvatukseen aikaisemmin.
2. Montako lasta perheestä löytyy?
1
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
Yöheräilijä, ruoka-aikaan kotona, suloinen söpö söppyliini
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
En olisi uskonut kuinka hormonit vaikuttivat mielialaan parikin kuukautta synnytyksen jälkeen.
Uskoin, että vauvan unirytmi olisi muotoutunut ensi kuukausien aikana.
Yllätyin kuinka suuressa määrin vauva onkin aidosti ihana (ennen en erityisesti rakastanut lapsia, en ole kyllä ikinä aikaisemmin hoitanutkaan lapsia/lasta). Minulle sanottiin, että on ihan eri asia kun on oma lapsi, ja näin se kyllä menikin. Nyt lapset yleensäkin kiinnostavat suuresti.
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
Fyysinen läheisyys on vähentynyt (niin seksi kuin pelkkä halailukin). En muista kertoa hänelle joka päivä, että rakastan häntä. Minä olen kireämpi. Mieheni on yhtä ihana kuin ennenkin. Toivottavasti ohimeneviä asioita.
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
Väsyneempi, kireämpi, vähemmän nauravainen ja hullutteleva. En halua ajatella ikäviä asioita, mitä vauvoille voi tapahtua. Herkempi surullisille asioille, itku tulee. Syttynyt erityinen kiinnostus lapsiin, kasvatukseen yms. :)
1. Tulin äidiksi 29-vuotiaana.
Neljän vuoden yrityksen jälkeen onnistuimme vihdoinkin tavoitteissamme.
2. Vain tämä yksi tytöntyllerö 5kk.
3. nauravainen ja tempperamenttinen.
4. Äitiydessä en odottanut kärsiväni näin kauheista painajaisista joita öisin nään.
5. Ainahan parisuhde hieman kärsii, mutta huumorilla etennpäin.
6.Jouluaattona meinasimme jäädä auton alle. Hullu nuori kuski urheiluautossa tulee käsikahvalla risteykseen yli, vastaantulevien kaistalle ja melkein meidän päälle. Noin 5cm päähän hameenhelmastani ja kaasu pohjassa pois paikalta.
Kyllä tähän maailmaan mahtuu monenlaista hullua jotka voi vaarantaa pienen viattoman lapsen elämää.
äidiksi 17 vuotiaana ; ) joten ei oikein ollut odotuksia sen suhteen. Tällä hetkellä lapsia on kolme. Isommat ovat erilaisia kuin yö ja päivä. Ihania tietenkin : ) saa nähdä millainen pienimmästä tulee. Tällä hetkellä on kyllä oikea pikku hurmuri. Suhdetta ei ole joten mikään ei ole muuttunut sen suhteen. Ja en ole muuttunut omasta mielestäni. Tietenkin huolia riittää lasten kanssa, mutta niitä on varmaan joka äidillä. Toiset vain huolehtivat enemmän ; )
1. 21 vuotiaana. Ikä on mulle juuri sopiva. Haluan tehdä lapset nuorena.
2. Yksi poika 6 kk
3. Poikani on aurinkoinen, sosiaalinen ja vaativa! Täytyy olla viihdykettä ja leikkiä lähes koko ajan. Tykkää kun on ihmisiä paljon ympärillä.
4. Aika pitkälti on vastannut odotuksia... tätä rakkauden ja äidinvaiston määrää ei olisi voinut uskoa! :) Tiesin, että tulisi väsyttämään paljon, mutta että ihan näin paljon... poika nukkuu tosi levottomasti. Silti tämä äitiys on niin paljon ihanempaa ja toiminnan täyteistä, kun olis uskonu.
5. Ehdottomasti lujittanut parisuhdetta. Ihan kun oltais rakastuttu toisiin uudestaan, tai ainaki jollain uudella tavalla! Seksielämä on vielä toistaiseksi kärsinyt, mutta eiköhän tämä tästä :) Toisaalta nyt nauttii paljon enemmän kahdenkeskisestä ajasta ja niitä hetkiä oikein odottaa! Kun ennen se oli vähän niin ku itsestään selvyys... Väsy painaa ja sen takia tulee ihan tyhmiä riitoja, mutta ne ei kestä kauan, koska kummatki tietää mistä ne johtuu.
6. Olen nykyään sellanen itkupilli, kun kuulee tai lukee jostain surullisesta asiasta. Tuntuu, että pää ei kestä sitä tietoa, kuinka raaka paikka tämä maailma on! Viimeisetkin itsekkyyden rippeet on karissut, kun haluan olla pojalle paras äiti. Perusluonne on pysyny samana. Äitiys ei ole ollut minulle ikinä mitenkään vieras ajatus... on ihanaa huolehtia ja hoitaa :)
1. Minkä ikäisenä tulit äidiksi?
17-vuotiaana, hieman reilu vuosi sitten. Viime vuonna täytin 18 ja nyt siis tänä vuonna täytän 19.
2. Montako lasta perheestä löytyy?
Eka muksusein(:
3. Millainen/millaisia lapsesi on/ovat?
Erittäin itsepäinen. Luonnetta löytyy, jos hän ei tahdo tehdä jotain, niin ei myöskään tehdä, mutta osaa olla välillä niin ihana, että suunnilleen pusuttelen ja halin häntä vain koko ajan :P (Jostain luin, että lapsi tarvitsee ainakin 10 halia päivittäin ja sairaana vielä enemmän). Hän osaa kyllä hurmaaja ja hurmaa kerta kerran jälkeen aina äitinsä ja isänsä sekä myös meijän sukulaiset ja ystävät. Iloinen mukula.
4. Onko äitiys vastannut odotuksiasi (jos sinulla oli odotuksia äitiyden suhteen)?
Jaa'a... En ainakaan odottanut ruusuilla tanssimista, kun se ei sitä ole... tai toisaalta on. On päivä jolloin ollaan kuin ruusun terälehdillä ja sitten päiviä joilloin pompitaan piikkien päällä.
5. Onko vanhemmuus muuttanut parisuhdettanne ja jos on, niin miten?
No enpä tiedä oikein. Olemme yhä läheisiä mieheni kanssa ja pyrimme olemaan. Laps oli onneks vauva-ajan todella helpohko ja nukkui paljon, joten myös aikaa jäi meille kahdelle. Ja onneksi on ihanat isovanhemmat (mieheni), jotka ottavat vapaaehtoisesti lapsen heille ja antavat meidän mennä esim. elokuviin tai ravintolaan syömään.
6. Onko äitiys muuttanut sinua ja jos on, niin miten?
- Olen aina ollut todella huolehtivainen ja suojelevainen ympärilläni oleville ihmisille ja olen kai vielä nyt enempi. Ainaki mieheni sanoo, kun hän on sairas, että minä olen koko ajan paapomassa häntä, vielä enemmän kuin ennen. Juu ja mietin kyllä kahdesti uskaltaako suojatien ylittää ja tarkkailen ympäristöäni. En tykkää mennä punaisia päin ja kaverini välillä ärsyyntyvät siihen, että kun ketään ei tule mistään ja on punaiset, niin en suostu menemään yli ennenkuin on vihreät. No se on myös lainkuuliaisuutta. ;D