Viime vuonna hiippakuntaansa vaihtoi kaksi TS-piireissä hyvin tunnettua hahmoa: psykiatrian professori John Money (k. 7.6. 2006)ja kirurgian tohtori Stanley Biber.
John Money johti Johns Hopkinsin sairaalassa pediatrian ja lastenpsykiatrian osastoa, ja häneltä on peräisin sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin erottaminen biologisesta sukupuolesta. Moneyn teorioiden mukaan kaikki lapset syntyvät mentaalis-sosiaalisesti sukupuolettomina, ja sukupuolta ei ole "syväkoodattu" aivoihin, vaan sukupuoli ja siihen liittyvä käytös opitaan varhaislapsuudessa.
Niinpä Money ajoi intersukupuolisten lasten hoidattamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja korjausleikkauksia - milloin mahdollista - tytöiksi, sillä hänen sanojensa mukaan "anyone can make a hole but only God can make pole".
Money menetti maineensa ns. John/Joan -tapauksessa, jossa pikkupoika, joka oli menettänyt veitikkansa pieleenmenneen ympärileikkauksen seurauksena, Money leikkautti hänet tytöksi, ja antoi vanhemmille ohjeen kasvattaa hänet tyttönä. Hänestä ei milloinkaan kasvanut identiteetiltään mielekästä naista, vaan tyttönä hän oli hyvin poikamainen ja kärsi jatkuvista raivokohtauksista. Lopulta teininä hänelle valkeni, mitä oli tapahtunut, ja parikymppisenä hän kävi läpi genitaalirempan mieheksi. Kyseinen ihminen teki itsemurhan katkaistulla haulikolla vuonna 2004. Hän ei milloinkaan saanut sukupuolisuuttaan kuosiin.
John Money on nykypäivänä intersukupuolisten keskuudessa kirosana. John/Joan -tapausta pidetään merkkinä siitä, että sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio vaan sillä on biologinen pohja. Siksi intersukupuolisaktivistit suosittelevatkin, ettei korjausleikkauksia tehtäisi ennen kuin lapsi itse tietää, haluaako hän olla tyttö vaiko poika.
Stanley Biber pani skalpellin lopullisesti formaliiniin 16. tammikuuta 2006 83 vuoden iässä. Biberiä pidetään genitaalirempan pioneerina, ja hän tiettävästi on suorittanut noin 6000 spk-leikkausta ja kouluttanut parisenkymmentä kirurgia. Hän aloitti praktiikan 1969, ja lopetti sen 2003 hoitovirhevakuutusmaksujen noustua liian korkeiksi (ikää oli mittarissa 80).
Biber oli parhaina päivinään nero ja pahimpinaan teurastaja. Kuten pioneereille usein (hän kehitti penisinversiotekniikan), aika ajoi hänestä ohi, hänen tekniikkansa vanheni ja loppuvuosinaan hän teki liikaa sutta (mm. Vicki Heisnerin tapaus) ja hänen maineensa kärsi siitä.
Biber oli juutalainen ja alunperin opiskeli rabbiksi. Tiettävästi on omalta osaltaan hänen ansiota, että juutalaisuus suhtautuu kaikista ns. valtauskonnoista kaikkein positiivisimmin transsukupuolisuuteen.
John Money johti Johns Hopkinsin sairaalassa pediatrian ja lastenpsykiatrian osastoa, ja häneltä on peräisin sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin erottaminen biologisesta sukupuolesta. Moneyn teorioiden mukaan kaikki lapset syntyvät mentaalis-sosiaalisesti sukupuolettomina, ja sukupuolta ei ole "syväkoodattu" aivoihin, vaan sukupuoli ja siihen liittyvä käytös opitaan varhaislapsuudessa.
Niinpä Money ajoi intersukupuolisten lasten hoidattamista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja korjausleikkauksia - milloin mahdollista - tytöiksi, sillä hänen sanojensa mukaan "anyone can make a hole but only God can make pole".
Money menetti maineensa ns. John/Joan -tapauksessa, jossa pikkupoika, joka oli menettänyt veitikkansa pieleenmenneen ympärileikkauksen seurauksena, Money leikkautti hänet tytöksi, ja antoi vanhemmille ohjeen kasvattaa hänet tyttönä. Hänestä ei milloinkaan kasvanut identiteetiltään mielekästä naista, vaan tyttönä hän oli hyvin poikamainen ja kärsi jatkuvista raivokohtauksista. Lopulta teininä hänelle valkeni, mitä oli tapahtunut, ja parikymppisenä hän kävi läpi genitaalirempan mieheksi. Kyseinen ihminen teki itsemurhan katkaistulla haulikolla vuonna 2004. Hän ei milloinkaan saanut sukupuolisuuttaan kuosiin.
John Money on nykypäivänä intersukupuolisten keskuudessa kirosana. John/Joan -tapausta pidetään merkkinä siitä, että sukupuoli ei ole sosiaalinen konstruktio vaan sillä on biologinen pohja. Siksi intersukupuolisaktivistit suosittelevatkin, ettei korjausleikkauksia tehtäisi ennen kuin lapsi itse tietää, haluaako hän olla tyttö vaiko poika.
Stanley Biber pani skalpellin lopullisesti formaliiniin 16. tammikuuta 2006 83 vuoden iässä. Biberiä pidetään genitaalirempan pioneerina, ja hän tiettävästi on suorittanut noin 6000 spk-leikkausta ja kouluttanut parisenkymmentä kirurgia. Hän aloitti praktiikan 1969, ja lopetti sen 2003 hoitovirhevakuutusmaksujen noustua liian korkeiksi (ikää oli mittarissa 80).
Biber oli parhaina päivinään nero ja pahimpinaan teurastaja. Kuten pioneereille usein (hän kehitti penisinversiotekniikan), aika ajoi hänestä ohi, hänen tekniikkansa vanheni ja loppuvuosinaan hän teki liikaa sutta (mm. Vicki Heisnerin tapaus) ja hänen maineensa kärsi siitä.
Biber oli juutalainen ja alunperin opiskeli rabbiksi. Tiettävästi on omalta osaltaan hänen ansiota, että juutalaisuus suhtautuu kaikista ns. valtauskonnoista kaikkein positiivisimmin transsukupuolisuuteen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"ettei korjausleikkauksia tehtäisi ennen kuin lapsi itse tietää, haluaako hän olla tyttö vaiko poika. "
Mutta Sari aka Vanha Akka, sinähän opetat, ettei ole muita sukupuolia kun koiras, naaras ja epäonnistunut koiras. Miten lapsi voi mielestäsi päättää, mikä haluaa olla?
Synnyin nimittäin itse jonkin verran intersukupuolisena, ja minut paikattiin pojaksi. Pieleen meni.
Siksi olisin toivonut, että olisin saanut kasvaa sellaisena kuin olin siihen saakka, kunnes oma sukupuoli-identiteettini olisi selkiytynyt ja olisin tiennyt, olenko tyttö vaiko poika.
Tiedän, että se on tuskaa ja se on raju ja kova prosessi - ja varsinkin pojat ovat kovia kiusaamaan ja terrorisoimaan kaikkia erilaisia ja outoja ihmisiä, mutta helvettiä se oli kasvaa vääräksi osoittautuneessa sukupuolessa aikuisikään.
Mielestäni tämän voi tulkita myös niin, että käsite kasvatus on ontuva. Vastasyntynyt on melkoisen kehitystehtävän edessä. Enää ei ajatella, että kyseessä on "tabula rasa" vaan jo osin koodautunut persoona tai ainakin "temperamentti". Paremi käsite olisi "kasvuun ohjaaminen" (oppimaan ohjaaminen").
Mainitsemasi tappaus ei ole ainutlaatuinen. Täsätä löytyy muistaakseni usemman henkilön vastaava tutkimus ja kaksostutkimuksia. Tiedät kyllä varmaan. Tulokset ovat olleet samansuuntaisia.
Jotenkin tässä on herännyt ajatus, että onko ts-sukupuolisten joukossa enemmänkin tavallaan intersukupuolisia. Kaikki kun eivät vaan istu tuohon nykyiseen systeemiin. Tiedä sitten kuinka tuo "geenitutkimus" tähän suhteutuu.
Esim. juuri tämä halu kysymys. Tänä päivänäkään en pysty vastaamaan kysymykseen, että miksi haluan olla se mikä olen? Siis, miksi minä tarvitsen jonkun syyn siksi, että olen tällainen. Mistä hitosta minä sen tiiän? MInä van nyt satun olemaan tällainen ja viihdyn erityisen hyvin tällaisena. Sorry, nyt meni hieman persiilleen. Ennen korjausta tietysti halusin sitä, että että voin olla tällainen, siis tämä ulkoinen olemus ei vastanuut sisäistä olemusta.(olemuksellinen identiteetti)
Tuohon leikkausjuttuun ja sen onnistumiseen suhtautuisin hieman varauksellisesti. Joillain se voi mennä todella hienosti :), mutta on siinä riskinsäkin. Siihen voi jopa kuolla. Tämä on tietty hyvä ottaa huomioon ennen kenekään tuomitsemista. Kait meillä on nykyään varsin hyvä taso ja tuskin kukaan suhtautuu kevyesti omaan "asiakkaaseen". Näin uskon.