Huomasin, että olen elänyt kilttinä, ympäristön mukaan muokkautuvana, muiden taskussa pitkän aikaa ja nyt on alkanut paranemisprosessi ja omana itsenä eläminen.
Minua kuitenkin häiritsee jatkuva itsensä tarkkailu ja kyseenalaistaminen, että onkohän tämä nyt se oikea minä ja mitä oikea minä sanoisi ja tekisi tässä tilanteessa. Onko kenelläkään vinkkejä, kokemusta tähän hätään? Millä saisi sitä mielenrauhaa ettei tarvitse kokoajan tarkkailla mitä tekee ja sanoo, mutta ettei kuitenkaan tule tuota "liian kilttiä" ei oikeaa minää esiin.
Minua kuitenkin häiritsee jatkuva itsensä tarkkailu ja kyseenalaistaminen, että onkohän tämä nyt se oikea minä ja mitä oikea minä sanoisi ja tekisi tässä tilanteessa. Onko kenelläkään vinkkejä, kokemusta tähän hätään? Millä saisi sitä mielenrauhaa ettei tarvitse kokoajan tarkkailla mitä tekee ja sanoo, mutta ettei kuitenkaan tule tuota "liian kilttiä" ei oikeaa minää esiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En usko, että kukaan ihmisolento on "liian kiltti" varsinaisesti.
Onhan olemassa ns.passiivista agressiota, jonka kanssa ns.kiltit ihmiset kamppailevat.
He tuntevat itsensä tukahdetuiksi, kun myötäävät ja alistuvat ja oireilevat sitten kuitenkin pahanolon ulos jotenkin muuten.
En tarkoita sinua, mutta puhun omasta kokemuksestani.
Hakeudu johonkin taideryhmään tai ala harrastaa liikuntaa aktiivisesti, jossain ohjatussa ryhmässä. On ihan totta, että itsetuntemus ja sitä kautta itsetunto kasvaa näitten harrastusten kautta.
Ei ehdi tarkkailla vaan tekee ja toteuttaa sellaista mitä ei olisi uneksinutkaan.
Minulla auttanut.