Onko se onni ja autuus tutustua polttelijoihin? Illanvietot kulinaarista mussutusta ja vietteleviä keskuteluja maailman parantamisesta? Hyvää musiikkia ja leppoisaa tunnelmaa?
Entä kun ollaan jo yli kolkyt? Ei kenelläkään perhettä ja lapsia? Pilvessä on parempi olla kun ei tarvitse kohdata iän tuomia painolasteja, minusta ei tullutkaan staraa, ei taiteilijaa. Pieni piiri wannabe-artisteja vinkumassa todellisuuttaan. Tötsytkään ei maistu samalta.
Et itse polta, mutta yrität hyväksyä. Miehesi kun polttaa. Kotisi ovet ovat avoinna, ja sisään astuu muutama jotka kumartavat ainetta mikä vie pois. He eivät osaa käyttäytyä, ottavat kaiken itseestäänselvyytenä. Vievät sen mikä on omaasi, ja kohauttavat olkia.
Se maailma minkä luulit olevan täynnä ekologisia keskusteluja, rauhaa ja rakkautta olikin tunneköyhä, itsekkyyden sikolätti. Taitelijaksi haluavat persoonat ainoastaan eri huumeiden säälittäviä orjia.
Sinä hippi, joka elät ilman huumeita, mutta hyväksyt muiden elämäntyylin, älä kutsu vampyyreita kotiisi.
Entä kun ollaan jo yli kolkyt? Ei kenelläkään perhettä ja lapsia? Pilvessä on parempi olla kun ei tarvitse kohdata iän tuomia painolasteja, minusta ei tullutkaan staraa, ei taiteilijaa. Pieni piiri wannabe-artisteja vinkumassa todellisuuttaan. Tötsytkään ei maistu samalta.
Et itse polta, mutta yrität hyväksyä. Miehesi kun polttaa. Kotisi ovet ovat avoinna, ja sisään astuu muutama jotka kumartavat ainetta mikä vie pois. He eivät osaa käyttäytyä, ottavat kaiken itseestäänselvyytenä. Vievät sen mikä on omaasi, ja kohauttavat olkia.
Se maailma minkä luulit olevan täynnä ekologisia keskusteluja, rauhaa ja rakkautta olikin tunneköyhä, itsekkyyden sikolätti. Taitelijaksi haluavat persoonat ainoastaan eri huumeiden säälittäviä orjia.
Sinä hippi, joka elät ilman huumeita, mutta hyväksyt muiden elämäntyylin, älä kutsu vampyyreita kotiisi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Im so sick of reading these stereotypical, moronic bullshit stories about people who use cannabis. Why do people assume that cannabis users are all wannabe artists and lazy losers with no ambitions ? Why would a person who smokes not have a family ? Why would cannabis users have no manners ? Some of the most succesful people I know have chosen cannabis as their drug of choice, usually along with moderate alchohol use. I myself work full time in the financial sector, while also studying for an ACCA qualification. Im not lazy or lack ambition. Stereotyping cannabis users is like any other stereotyping: its pointless. You imagine some hellish scenario for cannabis users that just isn't realistic. Most people will eventually stop using or cut down drastically when they start a career or have a family. People are who they are; successful, poor, rich, lazy, sporty, regardless of the fact that they may or may not smoke cannabis. Basically I think your story is full of shit and was not even worth posting...
jos on niin kiihkeää asiaa, ettet voi toimittaa sitä ilman ää- ja öö-kirjaimia.
Vai onko suomenkieli jo unohtunut? Brassaile vaan toisella kotimaisella nykykotimaasi kannabis-narkkari -saiteilla.
Basically I think YOUR story is full of shit and was not even worth posting...
...valitusta odotinkin. Luit viestini, mutta et kommentoinut sita lainkaan vaan aloit valittamaan asian vieresta. Kylla, suomen kieli on pikkuhiljaa jo vahan unohtunut. Anteeksi "brassailuni". Wanker !
Taisit olla XeniaMorrisonin kämpillä sikailemassa, kun niin älähdit? Vai onko niin, että kaikki kannabistit ovat hyvinkäyttäytyviä luojanluomia ihmisiä? Oletko kaikki siis tavannut?
Kommentoidaan siis ekaa tuotostasi!
"Why would a person who smokes not have a family ? "
Kirjoittajahan nimenomaan puhuu kumppanistaan, joka polttaa kannabista!
"Wanker ! "
Kun vähän kannabis-narkkarin pintaa raapaisee, niin totuus paljastuu. Alatyyliä harrastava, lainrikkomisesta syyllisyydentuntoja kärsivä ressukka, jolla on sairaalloinen tarve puolustella omaa kannabispaskan käyttöä sillä, ettei käytöstä ole koskaan kenellekään mitään haittaa. Amen!
(alkuperainen)"Entä kun ollaan jo yli kolkyt? Ei kenelläkään perhettä ja lapsia? Pilvessä on parempi olla kun ei tarvitse kohdata iän tuomia painolasteja"
Luitko taman ? Kommentoin tata yleistavaa lausetta, enka kirjoittajan omaa elamantilannetta. Mielestani tuollainen stereotyyppien viljely on vaarin.
"Vai onko niin, että kaikki kannabistit ovat hyvinkäyttäytyviä luojanluomia ihmisiä?"
Eivat suinkaan. Sitahan mina juuri sanoin viestissani. Sanaa "KAIKKI" ei voida kayttaa puhuessa kannabiksen kayttajista tai mistaan muustakaan isosta ryhmasta, ihmiset ovat yksilollisia. Ihmiset ovat mita ovat; tyhmia, fiksuja, kivoja, kusipaita riippumatta siita ovatko he kannabiksen kayttajia.
Kylla, minulla on tarve puolustella kannabiksen kayttoa, mutta mitaan syyllisyytta en tunne lain rikkomisesta, koska laki on typera. Jos kannabista, juoksemista, kutomista, juomista, uskontoa,suunnistusta, syomista, laiskottelua tai ihan mita tahansa harrastaa liikaa niin siita seuraa haittoja. Minkaan yhden asian ei pitaisi kontrolloida ihmisen elamaa. Half wit tosser !
Sanot itsekin että moni ihminen lopettaa kokonaan tai vähentää käyttöä, kun he perustavat perheen tai ryhtyvät luomaan uraa. Mitä se sinusta kertoo kyseenomaisesta aineesta?
Suurin osa polttelijoista, joita tiedän, ovat lapsettomia. Osa polttelijoista käyttää kannabista ja alkoholia (yleensä kohtuullisesti), joillain oli menussa myös sieniä, piriä, kokaiinia yms. Etenkin jälkimmäisten kohdalla käytös toisen ihmisen kotona oli ikävää. Kun yli 3-kymppinen elää yhä 15-vuotiaan asenteella ja on mieltynyt huumaamaan pääkoppaansa, on järkevä kanssakäyminen aika haasteellista. Jos et itse ole paikalla, he saattavat ottaa tavaroitasi tmv. ja pitää sitä itsestäänselvyytenä. Onhan heidät kutsuttu toisen kotiin, ja se on sitten heidän logiikan mukaan sama kuin oma koti.
Minä yritin elää siten että hyväksyn muiden ihmisten elämäntyylin. Rakastin miestäni, ja yhdessä vaiheessa halusin todella aidosti hyväksyä hänen kaikki ystävänsä. Osa heistä olikin ok, mutta jotkut täysin perseestä suoraan sanottuna. Pahimpia kaikista naiset jotka polttelevat ja käyttävät kiihdyttimiä.
Minä aloin häpeämään sitä elämää. Oli inhottavaa kun omia kavereita tai vanhempani tulivat kylään. Piti aina siivota koko kämppä, ettei missään ole miehen tai hänen kaveriensa minigrippusseja. Joten erosin.
Mutta haluan sanoa muille kaltaisilleni, jotka eivät käytä, mutta joiden partneri käyttää, älkää kutsuko vampyyreita kotiinne. Kyllä voi antaa muiden elää kuten valitsevat, mutta ei heitä omaan kotiin tarvitse majoittaa.
Noin kun asian ilmaiset niin ymmarsin viestisi paljon paremmin. Jos sina et viihtynyt noiden ihmisten seurassa niin ei ollut reilua, etta he valtasivat sinun talon. Alkuperaisessa viestissa reagoin siihen miten yleistit, etta kannabiksen kaytto/ kayttajat ovat kaikki sita ja tata. Rayhasin vahan liikaa. Olen pahoillani.
En ole Kalle, mutta haluan vastata tähän omasta näkökannastani.
Taustoistani sen verran, että itsellänikin on taustalla ongelmakäyttöä. Nyt en käytä ollenkaan. Tulevaisuudessa tulen taas käyttämään. Tarkoitus on palata yhteen tai kahteen iltaan viikossa.
"Mitä se sinusta kertoo kyseenomaisesta aineesta?"
Minusta se kertoo sitä, että kyseenomaisen aineen käyttö on mahdollista lopettaa kokonaan tai kontrolloida sitä jos oikeasti haluaa tehdä niin. Ja toisaalta se kertoo siitä, että kyseessä on pääasiassa nuorten aikuisten päihde, jota ei käytetä vuosia, tai ainakaan vuosikymmeniä, 24/7 meiningillä kuin joissain erikoistapauksissa. Ja mikäli käytetään vuosikymmeniä tyyliin 24/7, niin silloin henkilö kyllä peittelee käytöllään jotain. Hän ei vain kestä olla selvinpäin. Siinäkin tapauksessa mielestäni on hyvä, jos käyttö pysyy vain kannabiksessa, eikä siihen sekoiteta alkoholismia tai kovia huumeita.
"Osa polttelijoista käyttää kannabista ja alkoholia (yleensä kohtuullisesti), joillain oli menussa myös sieniä, piriä, kokaiinia yms. Etenkin jälkimmäisten kohdalla käytös toisen ihmisen kotona oli ikävää."
En ihmettele. Jokainen sekakäyttäjä, jonka olen tavannut, on ollut ikävä ihminen. Kovat huumeet eivät tee hyvää kellekään.
"Kun yli 3-kymppinen elää yhä 15-vuotiaan asenteella ja on mieltynyt huumaamaan pääkoppaansa, on järkevä kanssakäyminen aika haasteellista."
Mielestäni tämä kertoo ongelmista. Muistakin kuin päihdeongelmista.
"Jos et itse ole paikalla, he saattavat ottaa tavaroitasi tmv. ja pitää sitä itsestäänselvyytenä. Onhan heidät kutsuttu toisen kotiin, ja se on sitten heidän logiikan mukaan sama kuin oma koti."
Käsittämättömän röyhkeitä miehesi kaverit ovat olleet.
"Minä yritin elää siten että hyväksyn muiden ihmisten elämäntyylin. Rakastin miestäni, ja yhdessä vaiheessa halusin todella aidosti hyväksyä hänen kaikki ystävänsä. Osa heistä olikin ok, mutta jotkut täysin perseestä suoraan sanottuna. Pahimpia kaikista naiset jotka polttelevat ja käyttävät kiihdyttimiä."
Tuskin voin kuvitella tunteitasi. Itse olisin räjähtänyt kiihdyttimien tai muiden kovien käyttäjille jos en nyt kerrasta, niin varmasti kahdesta.Ne eivät vain ole ihmistä varten.
"Minä aloin häpeämään sitä elämää. Oli inhottavaa kun omia kavereita tai vanhempani tulivat kylään. Piti aina siivota koko kämppä, ettei missään ole miehen tai hänen kaveriensa minigrippusseja. Joten erosin."
En ihmettele. Eihän tuommoista kukaan normaali ihminen kestä eikä tarvitse kestää.
"Mutta haluan sanoa muille kaltaisilleni, jotka eivät käytä, mutta joiden partneri käyttää, älkää kutsuko vampyyreita kotiinne. Kyllä voi antaa muiden elää kuten valitsevat, mutta ei heitä omaan kotiin tarvitse majoittaa."
Viisaasti puhuttu.
ollutkaan tarkoitus yleistää. Halusin oikeastaan kirjoittaa ensisijaisesti sellaisille naisille jotka eivät käytä, mutta joiden partnerit käyttävät.
Minä kohtasin kahdenlaisia polttelijoita: satunnaiskäyttäjiä ja aktiivisia. Heistä ensimmäinen ryhmä oli lähes poikkeuksetta mukavia ihmisiä, eivätkä he tulleet toiseen kotiin pössöttelemän vaan seurustelemaan, juttelemaan. He saattoivat polttaa esim. ennen leffaanmenoa tmv. Heille, luulen, polttelu oli kuin kulinaristille lasillinen hyvää punaviiniä.
Aktiiviset käyttäjät taas saattoivat tulla kotiini siten että lupaa kysymättä alkavat heti väsätä piippuaan. Useat heistä käyttivät myös muita aineita. Minulla oli eniten vaikeuksia ihmisten kanssa jotka käyttivät (vaikka ei ehkä päivittäin, mutta usein kuitenkin) kiihdyttimiä. He eivät osanneet käyttäytyä.
Vertasinkin jälkimmäistä ryhmää vampyreihin, ja suosittelen syvää harkintaa ennenkuin heidänlaisilleen avaa oven oman kotiin.
Kiitos sulle Kalle kivasta vastauksesta, ja hyvät jatkot :)
Minusta sinä olet oikeassa siinä että kannabiksen käyttö on mahdollista lopettaa/kontrolloida ilman suurempia vaikeuksia. Tämä sillä edellytyksellä että ihminen ei pakene elämäänsä päihteen avulla. Kannabis ei koukuta ollenkaan niin pahasti kuten esim. tupakka.
Olen lukenut paljon tutkimuksista kannabiksen lääkekäytöstä, ja minusta on sääli ettei sitä voida maineensa takia sellaisena käyttää jo senkin takia ettei siihe synny riippuvuutta niin helposti kuin esim. koviin kipulääkkeisiin. Mielestäni niissä maissa missä sitä voidaan määrätä lääkkeeksi myös huomioidaan tarkkaan määrät. Määrät on tärkeä huomioida.
Päivittäinen runsas käyttö on minusta pahasta. Olen nähnyt sellaisia ihmisiä, jotka polttavat usean jointin per päivä, ja he ovat hitaita liikkeissään ja ajatuksissaan. Tylsistyneen oloisia. Jotkut lääkitsevät sitten sitä harmautta kiihdyttämillä, luulen, ja se johtaa omiin ongelmiin esim. työn ja ihmissuhteiden suhteen.
Joidenkin ikävien vierailujen suhteen mieheni oli täysin puolellani, ja ymmärsi kantani. Hän myös laittoi rajoja kavereilleen. Joissakin tapauksissa meillä taas tuli perheriita. Hän itse pystyi aina hoitamaan työnsä, ja polttelu oli satunnaista. Paitsi jos hän sattui pyörimään sellaisten ihmisten kanssa jotka polttivat aktiivisesti.
Hänen satunnainen polttelu ei oikeastaan koskaan ollut meidän välillämme kunnes kotiin tuli näitä "vampyyreita". Minusta heidän vaikutus häneen oli kyseenalainen, ja minä myönnän että minulle tuli vaihe että aloin vihata kaikkia huumeita.
Tällä hetkellä näen kannabiksen mietona huumeena, enkä mitenkään katso alaspäin satunnaiskäyttäjiä. Kiihdyttimiä ym inhoan, ja vierastan sellaisten ihmisten seuraa jotka käyttävät. Aktiivisille kannabiksenkäyttäjille voin sanoa, että miettikää onko se oikeasti hyvä joka päivä polttaa.
Hyvät jatkot sulle :) ja kiitos asiallisesta vastauksesta.
Oli hyvä idea aloittaa tämä keskustelu, koska sain nyt itsekin mietittyä kantojani. Tuo aloitus oli kiukkuinen, ok. Minulla tuli se vaihe että vihasin kaikkia mahdollisia huumeita, koska koin että miehen sellaiset kaverit, jotka käyttivät aktiivisesti eri huumeita vaikuttivat sekä hänen käyttöön että meidänväliseen kommunikointiin. Minusta tuntui usein että hän oli henkisesti niin kaukana minusta kun hän pyöri noiden "vampyyrien" kanssa. Tuntui että meidän välillä oli kuilu. Siihen vaikutti muutkin asiat, mutta runsas päihteidenkäyttö ja ystävät, jotka suosivat sellaista elämää, eivät nyt mitenkään edesauttaneet tilannetta.
kodistasi kaiken,ja levittävät utopistisia hörhö ajatuksiaan
Viestistäsi käy ilmi, että olet naimisissa narkomaanin kanssa.
"Illanvietot kulinaarista mussutusta"
"Pilvessä on parempi olla kun ei tarvitse kohdata iän tuomia painolasteja"
"Kotisi ovet ovat avoinna, ja sisään astuu muutama jotka kumartavat ainetta"
Et kai kuvitellut narkomaanin kanssa naimisissa olon olevan ruusilla tanssimista? Kiitä onneasi, ettet ole naimisissa väkivaltaisen viina- tai pirinarkomaanin kanssa. Sitten vasta ongelmissa olisit.
Pilvenpolttajista ehkä 10% on päivittäin polttavia pilvinarkomaaneja. Muut ovat täysin normaaleita työssäkäyviä ihmisiä, jotka polttelevat ehkä kerran kuukaudessa. He eivät eroa mitenkään normaalista ihmisestä, jotka juovat puoli pulloa viiniä kerran kuukaudessa.
Selvästikään et ole onnellinen narkomaanimiehesi kanssa. On ilmeistä, ettet saa häntä muuttamaan tapojaan. Ota ero. Siis ota ero. Turhaa kärvistelet.
T: Päivittäiskäytön joku aika sitten lopettanut
"Entä kun ollaan jo yli kolkyt? Ei kenelläkään perhettä ja lapsia?"
Kuule ihan hyvin onnistuu, varmaan säkin saatat satunnaisesti parit kaljat ottaa illan päätteeksi. Mä en oo koskaan tajunnut porukoita joiden mielestä sama ei voisi onnistua Kannan kans.
"Et itse polta, mutta yrität hyväksyä. Miehesi kun polttaa."
No, meillä homma toimii mun ehdoilla. Eli sellanen päivittäinen tai jokailtainen polttelu ei tule kyseeseen. On se sunkin kotis, eli älä alistu, esitä ehtosi mutta jätä ukollesi myös jotain.
Mut kun tota sun juttuus lukee tarkemmin, eks sun oikeesti kannattais erota? Jos pidät äijjääs saalittävänä huumeiden orjana ja itsekkäänä wannabe-artistina..jos teil ei oo muksuja, niin eti ittelles sellanen raitis kuoropoika joka sulle sen ihanan elämän voi tarjota! Turhaan kärsit...
Todella loistava tapa yleistää. Aploodit sinulle tämän taidon omaksumisesta. Harmi vain kun jätit mainitsematta tuossa moralistisessa paskanjauhamisessasi ne yleisemmät yhteiskuntamme pummit, jotka puolestaan syövyttävät itsensä ja lähipiirinsä alkoholismillaan.
Tuo stereotypiasi kannabiksen käyttäjistä kun nyt sattuu olemaan väärä.
Wass?
Ikää yli kolkytä, 2 lasta, asuntolainaa makseltu jo muutama vuosi, koiraa ei ole mutta lastenvaunuja jo 5 kappaletta. Käyttäytyä en osaa mutta se tekeekin minusta rennon ja helposti lähestyttävän persoonan.
Ihme leimoja tarjolla. Jos tulet kotiini niin jätä nuo asenteet rappujen alle muovikassiin. Älä pelkää, ei kukaan niitä varasta - kun ei kukaan niitä halua.
"Käyttäytyä en osaa mutta se tekeekin minusta rennon ja helposti lähestyttävän persoonan."
Näin sen voi selittää itselleen kun ei osaa käyttäytyä.
Kannabiksenkäyttäjät aina yhtä tulisesti puolustavat muita käyttäjiä. Heille on sula mahdottomuus että joukossa voisi olla sellaisiakin polttelijoita, jotka eivät enää handlaa hommaa: päivittäiskäyttäjistä varkaisiin. Heille jokainen pilvenpolttaja on yhteiskuntakelpoinen, työssäkäyvä perheeniskä. Se ei sitten ole yleistys.
Miksi ei saa puhua negatiivisista kokemuksista kannabiksen käyttäjien kanssa? Onko se tabu teille?
Kyllä minä ainakin tunnistan tuon ihmisryhmän olemassaolon, olen heitä joutunut lähipiirissänikin valitettavasti katselemaan. Heille ei mikään riitä, kannabiksen ympärillä pyörii koko elämä. Suunnitellaan kasvattamista, kasvatetaan, mutta sato ei koskaan tule valmiiksi, kun sitä "pitää latvoa, karsia huonot lehdet, mullittaa ja sonnittaa". Kasvit eivät ehdi edes kasvamaan muutamaa kymmentä senttiä, kun ne ovat pelkästään miniatyyrisiä aurausmerkkejä, joista ei enää ole mihinkään.
Samalla innolla, jolla he kasvattavat ja suunnitelevat kasvattamista, jalostamista ja kaikkea muuta, he terrorisoivat niitä henkilöitä jatkuvasti, joille kannabis ja sen kasvattaminen ovat vain yksi elämän osa-alue. Näille ihmisille soitellaan, kysellään, manipuloidaan, lupaillaan kaikki maan ja taivaan väliltä. "Saat sitten kun meillä taas on, ja saat kaksi yhdestä." Minä en vaihda kasvattamaani hamppua, en rahaan, enkä vastaavaan aineeseen, koska vastaavaa ei saa mistään. Kasvit ovat omia lapsiani, luen niille niiden kasvaessa filosofiaa ja tähtitiedettä (ne saavat hiilidioksidia), enkä anna tai myy niitä hyväksikäyttäjille, joille ei mikään koskaan riitä.
He ovat sokeita omilla käyttäytymismalleilleen, ja kaikki muut lähipiirissä tietävät, heitä itseään lukuunottamatta, että heidän hommansa ei koskaan ehdi siihen pisteeseen, että mitään mistään satoa tulisi. Muutama kerta aiemmin on ollut vain joku onneton poikkeus.
Itselläni on yli kymmenen vuotta täynnä satunnaisen säännöllistä hampun pössyttelyä, sen ollessa minulle pääsääntöisesti meditatiivisen työskentelyn ja musisoinnin apuväline, hyvin sakramentaalinen elementti - enkä hyväksy, että niin hienoa kasvia käytetään pelkästään siihen, että pilvessä katsellaan typeriä televisiosarjoja, ja unohdetaan ihmisen henkisen kehityksen aspekti kokonaan. Se kuitenkin on ihmisen elämän tärkein osa-alue, muun ollessa vain välttämätöntä pahaa.
Näiltä ihmisiltä häviää lopulta kaikki ystävät ympäriltä, ja he ihmettelevät mistä se johtuu. Ehkä se johtuu siitä, että narkkareita ei jaksa katsella. Vaikka he ovat harmittomia, johtuen käyttämänsä päihteen luonteesta, joka ei synnytä vaikkapa väkivaltaa, ei heitä ja heidän jatkuvaa ruinaamistaan hampun perään kuitenkaan jaksa jatkuvasti katsella. Onneksi näitä ihmisiä on kuitenkin hyvin pieni osa siitä ryhmästä, joka hamppua käyttää. Hekin osaavat olla ilman kannabista, jos jotkut todella tärkeät syyt - kuten ajokortia varten tarvittavat näytteet - tätä edellyttävät.
Ei se hamppukaan ole haitaton, vaikka onkin maailman vähähaittaisin päihde. Enkä usko, että sinä olet stereotypisoimassa ketään, vaan näet myös oman esimerkkisi taakse. Näet, että on olemassa muunlaisiakin hamppukansalaisia kuin nuo psyykkiset vampyyrit, emootiotermiitit.
"We've got this gift of love, but love is like a precious plant. You can't just accept it and leave it in the cupboard or just think it's going to get on by itself. You've got to keep watering it. You've got to really look after it and nurture it.”
John Lennon
On kaunista että vielä on ihmisiä jotka huolehtivat kasveista :)
Olit niitä harvoja joka ymmärsi kantani. Kuvauksestasi huomasin että puhumme samasta ihmisryhmästä, sinä ehkä maltillisemmin. En minäkään koskaan kenessäkään havainnut aggressioita, enemmän hitautta, apaattista itsekkyyttä ja jatkuvaa tötsyjn väsäämistä (joidenkin polttelijoiden kohdalla). Jos ihminen ei osaa olla yli 15 minuuttia ilman, se kieltämättä tekee olon että koko elämä pyörii kannabiksen ympärillä.
Se on heille niin kuin ilmaa mitä hengittävät, että toisen kotonakin on pakko olla kuten olisi amsterdamilaisessa coffeeshopissa. Ja kuitenkin eikö koti ole meille kaikille se pyhin, se leposija ja oma linna? Jos ihminen lakkaa kunnioittamasta toisen kotia, ei hän kunnioita sen kodin haltijaa. Pahinta on viedä toisen omia tavaroita.
Itse toivon että Suomessakin herätään ajatukselle että kannabista voitaisiin käyttää lääkkeenä. Kannabiksen ominaisuudet lääkekasvista hamppuvaatteisiin ovat uskomattomat, yhdessä kasvissa niin paljon mahdollisuuksia. Sitä arvostan, mutta ei se estä puhumasta kannabiksen negatiivista vaikutuksista/kokemuksista joidenkin polttelijoiden suhteen.
Ei muita aineita. Ei alkoholia. Vain hamppua. Ei wannabee hippejä, jotka vain pössyttelee.
Tavallisia ihmisiä tai sitten sellaisia taiteilijoita joilla on jo jotain meriittejä. Ei mitään pilvilinnoihin kadonneita.
Itse olen 40 vuotias hippitukka. Joka tekee taidetta harrastuksena. Tyydytän sillä sieluni janoa. Tavallista työtä teen elääkseni.
Koin saman kuin sinä. Wannabee artisteja oli nurkat täynnä. Kukaan ei mitään vakavasti tehnyt tai edes yrittänyt. Kunhan hengailivat. Ex-tyttöystävä oli vain siipeilijä, jolla oli halu yrittää kaikenlaista, muttei sillä ollut henkistä kapasiteettia, edes yksinkertaiseen päivätyöhön. Oli vain kaunis ja mukava ja ihana.
Toisaalta itsetunto ongelmissa rypevä nolla. Kun ollut saanut elämässään mitään aikaan. Kärsi siitä, että oli minun kanssa eikä kokonaa pystynyt itseään elättämään, vaan joutui minuun turvautumaan.
ja nollan kanssa, oli mimmillä varmaan kivaa kun sen ukko tolleen siihen suhtautu. millasta taidetta tollasesta rakkaudesta syntyy?
mun kokemuksen mukaan oli hitto päihde mikä tahansa jos siitä on tullu elämänsisältö, niin jengi siinä vaiheessa alkaa muuttua huonompaan suuntaan. harmia siitä seuraa jos sellaisten kanssa hengailee.
No joo. Olen tunteellinen ihminen. rakastuin vain väärään henkilöön. Ei sen kummempaa.
Se oli kaikki kivaa ja uutta alkuun. Ensin kaikki tyypit skarppailivat. Olivat ok. Sitten kun niihin alkoi enemmän tutustua, tulivat läheisiksi, sitten alkoivat pesimään. Syömään juomaan, lahjomaan.
Ne oli ne naiset tai tyttöset sellasia, että ne alkoi kisailla keskenään. alkoi olla mustasukkaisuutta etc... Äijät oli jotain luusereita, jotka yrittivät vain hommasta hyötyä jotenkin. Niitä tyttöjä jahtasivat, muttei siitä mitään tullut. Minä olin se ainut jolla oli töitä. Iso kiva vanha talo, joka sopi tommoseksi kolhoosiksi. Kukaan ei lopulta osallistunut edes sen heinän kasvattamiseen. Minä siitä kasvattelusta huolehdin sitten. Siis kaikki oli ilmeisesti niin lyhytjännitteisiä tai muuten vain pihalla, ettei ne osannut kukkia kastella.
Alkoi ottaa sitten lopulta päähän koko touhu, niine ongelmineen. Koetettiin siinä ratkoa, asumiskulujen ongelmia siivosjuttuja etc... Aina se lipesi siihen, että ihmiset lusmuili.
Heitin pihalle sen koko sakin. Nyt sitten yksinäisyys on ystäväin, mutta parempi näin.
Se meni se tyttöystävä vähän kuin pesuveden mukana. Se ei oikein tajunnut, että mistä on kyse, eikä osannut sitten sopeutua. Alkuun oli ok. sitten se alkoi ruinata, niitä bileitä ja sitä ihme hengailua takaisin. Kaipasi niitä luuseri kavereitaan, takaisin.
Koetin tarjota vanhoja ystäviäni, jotka nyt ei kyllä polttele. Tekevät töitä opiskelevat etc...
Ei ne kelvannut tyttökaveri vain tunsi itsensä enstistä huonommaksi.
väärään. vaik en tiiä onko kukaan sit lopulta väärä, ainahan sitä oppii. kuulostaa siltä että teit fiksusti kun vaihdot toisen vaihteen . oon itteki nähny noita jotka hakee vain hyötysuhdetta, ja hommasta jää tosi halju maku. yks tosi frendi sano joskus että yksinäisyys on ihan terve välivaihe paskojen kokemusten jälkeen, saa ittensä kasaan, kelattua läpi sen mikä on tärkeetä.
Ite en enää hengaa jengeissä missä määrä korvaa laadun. ei siis vaan jaksa, en oo mikään absolutisti, käppäilen sitä kohtuuden kultasta tietä.
Kyllä se siivosi laittoi ruokaa. Hoiti kotia. Oli ystävällinen, rakastikin.
Ei minulle ollut ongelma, se raha ja talous. jos ei toisella ole duunia niin ei sitten. Tilanne on vain hyväksyttävä, että toinen on köyhempi kuin toinen.
Ei se homma siihen talouteen kaatunut, vaan ajatusmaailman lopulliseen eriaaltoisuuteen.
Ei mulla ollut aikaa ja varaa hengailla vain, piti tehdä töitäkin. Mutta kun se alkoi se aika mennä kaikkien niiden ystävien hyysäämiseen etc...Osa oli aika alkoholisoituneitakin, olutta joivat suht. reilusti.
Kaverin kaveria sitten alkoi lappaa. Salaa monet veti muitakin aineita, vaikka olis sovittu, että valikoidaan sitä porukkaa.
Kaikki jotain ihme vaeltajia, ei kotia ei muuta kuin reppu selässä. Ei helvetti jaksanut kattella.