Raamatullista opetusta ehtoollisesta

EHTOOLLINEN

1. Mitä on ehtoollinen?

Se on Herran Kristuksen tosi ruumis ja veri leivässä ja viinissä ja niihin sisältyvinä, leivässä ja viinissä, jotka Kristus on sanallaan käskenyt meidän kristittyjen syödä ja juoda. Ehtoollinen on leipää ja viiniä, mutta ei tavalliseen ateriaan kuuluvaa leipää ja viiniä. SANA siis luo tämän sakramentin ja erottaa sen tavallisesta leivästä ja viinistä niin, että se on Kristuksen ruumis ja veri, joksi sitä myös kutsutaan. Näinhän sanotaan: "KUN SANA LIITTYY AINEESEEN, SYNTYY SAKRAMENTTI." (eli Jumalan merkki)
Sanan on tehtävä näkyvä aine sakramentiksi, muussa tapauksessa aine pysyy tavallisena aineena
Tämän sanan voit ottaa omantuntosi vahvistajaksi ja lausua: Vaikka satatuhatta perkelettä ja lisäksi kaikki hurmahenget tunkeutuisivat sisään huutamaan: "Miten leipä ja viini voivat olla Kristuksen ruumis ja veri?" niin minä tiedän, etteivät kaikki henget ja oppineet yhtenä laumanakaan ole niin viisaita kuin Jumalan majesteetin pikkusormi. Näin kuuluu Kristuksen sana:
"Ottakaa ja syökää, tämä ON minun ruumiini" ja "Juokaa tästä kaikki, tämä ON minun uusi liitto minun veressäni" jne.
Kuka pystyy nuo sanat korjaamaan ja muuttamaan toisenlaiseksi kuin ne Kristuksen lausumina kuuluvat.
Totta kyllä, jos jätät ehtoollisesta SANAN POIS tai tarkastelet sitä ilman sanaa, sinulla ei ole muuta kuin tavallista leipää ja viiniä. Mutta JOS SANA PYSYY MUKANA niin kuin sen ehdottomasti on pysyttävä, SILLOIN LEIPÄ JA VIINI OVAT SEN SANAN MUKAAN KRISTUKSEN TOSI RUUMIS JA VERI. Sillä niin asia on kuin Kristuksen suu on sen opettanut ja lausunut. Hän ei voi valehdella eikä pettää.

Voiko myös kelvoton pappi toimittaa ja jakaa ehtoollisen? Me näet väitämme, ja tästä emme tingi: vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimman.
EHTOOLLINEN EI NÄET NOJAA IHMISEN PYHYYTEEN, vaan JUMALAN SANAAN.
Ei yksikään pyhä maan päällä, eipä edes kukaan taivaan enkeleistä pysty tekemään leipää ja viiniä Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Yhtä mahdotonta on muuttaa Kristuksen ruumista ja verta joksikin muuksi, vaikka sitä käytettäisiinkin väärin. Sillä asetussana, joka on tehty leivän ja viinin sakramentiksi, ei muutu ihmisen persoonan eikä epäuskon tähden vääräksi.

Eihän Kristus sano: "Jos uskotte tai olette kelvollisia, saatte minun ruumiini ja vereni", vaan: "Ottakaa, syökää ja juokaa, tämä ON MINUN RUUMIINI ja VERENI", sekä: "Tehkää se", nimittäin se, minkä minä nyt teen, asetan, annan teille ja käsken ottaa vastaan. Tämä merkitsee: "Riippumatta siitä, oletko kelvoton vai kelvollinen, saat tässä Kristuksen ruumiin ja veren. SEN VAIKUTTAA SANA, JOKA TULEE LEIPÄÄN JA VIINIIN." Ymmärrä tämä ja pidä se hyvin mielessäsi, sillä nämä sanat ovat meidän perustuksemme, turvamme ja puolustuksemme kaikkia niitä harhoja ja eksytyksiä vastaan, jotka suinkin ovat meidät kohdanneet tai ehkä vielä tulevat kohtaamaan.

2. EHTOOLLISEN VOIMAA JA HYÖTYÄ.

Mitä varten ehtoollinen varsinaisesti on asetettu?
Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: "TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI JA VERENI, TEIDÄN EDESTÄNNE ANNETTU JA VUODATETTU SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEKSI."
Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja JOSSA ME SAAMME SYNTIEN ANTEEKSIANTAMUKSEN.

Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo SANAT OVAT SIINÄ ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä, ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan.
Siksi onkin oikein kutsua ehtoollista sielun ravinnoksi, joka ruokkii ja vahvistaa uutta ihmistä.

KASTE ON NÄET ALKU, SIINÄ ME SYNNYMME UUDESTI. Mutta uuden rinnalle ihmiseen jää vanha turmeltunut liha ja veri. Koska vielä perkele ja maailma aiheuttavat meille paljon vastusta ja kiusauksia, me usein väsymme ja menetämme voimamme, toisinaan jopa lankeamme.

Siksi on ehtoollinen annettu jokapäiväiseksi laitumeksi ja ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan tässä taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua.

Uuteen elämään näet kuuluu, että sen tulee jatkuvasti kasvaa ja edistyä. Mutta toisaalta uusi ihminen joutuu myös paljon kärsimään, sillä perkele on todella raivoisa vihollinen. Milloin hän vain huomaa jonkun asettuvan häntä vastustamaan ja hyökkäävän vanhan ihmisen kimppuun ja havaitsee, ettei kykene käymään meihin käsiksi väkivalloin, silloin hän ryhtyy hiiviskelemään ympärillämme. Hän kokeilee kaikkia konstejaan eikä lopeta, ennen kuin on saanut meidät väsyksiin. Silloin me joko luovumme uskosta tai annamme kaiken mennä menojaan, haluttomuuden ja kärsimättömyyden vallatessa meidät.

Juuri tätä varten ehtoollinen on annettu meille lohdutukseksi. Kun tuollaiset tuntemukset, jotka ovat käymässä liian raskaiksi kantaa, valtaavat sydämen, silloin saamme ehtoollisesta uutta voimaa ja virvoitusta.

Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: "Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?" Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, VAAN ETTÄ SEN TEKEE LEIPÄ JA VIINI, JOKA ON KRISTUKSEN RUUMIS JA VERI JA
JOHON SANA ON YHDISTYNYT. Juuri se eikä mikään muu, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu.
Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: "Teidän edestänne annettu ja vuodatettu". Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, SE ON KUITENKIN SULJETTAVA SANAAN JA MEILLE OJENNETTAVA.

Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. VAIKKA NÄET SE TEKO, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, ON TEHTY JO RISTILLÄ, SE EI VOI SAAVUTTAA MEITÄ MUUTOIN KUIN SANAN VÄLITYKSELLÄ.

Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin: "Minä uskon pyhän kristillisen seurakunnan, syntien anteeksiantamuksen..." ja ojentaa sen meille.

Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.


3.   MILLAINEN HENKILÖ VOI OTTAA TUON VOIMAN JA HYÖDYN VASTAAN?

Se voidaan ilmaista samalla tavoin aivan lyhyesti, kuten kasteesta puhuttaessa EHTOOLLISEN VOIMAN JA HYÖDYN SAA JOKAINEN, JOKA USKOO SEN, mistä sanat kertovat ja mistä ne antavat.

Eihän niitä ole opetettu eikä julistettu kiville eikä kannoille, vaan niille, jotka kuulevat nämä sanat. Heille Kristus sanoo: "Ottakaa ja syökää" jne. Koska hän antaa ja lupaa siinä syntien anteeksiantamuksen, se voidaan ottaa vastaan vain uskolla. Hän itse vaatii tällaista uskoa lausuessaan sanat: "Teidän edestänne annettu" ja teidän edestänne vuodatettu".

Nämä Kristuksen sanat tarkoittavat: ”Sitä varten minä annan tämän teille ja käsken teidän syödä ja juoda, että te puolestanne ottaisitte sen vastaan ja nauttisitte sen. Joka suostuu kuulemaan nämä sanat ja uskoo ne tosiksi, hän saa, mitä ne lupaavat.”
SE TAAS, JOKA EI USKO, EI SAA MITÄÄN.

Turhaan sellainen, joka ei tahdo tuota pelastavaa hyvää nauttia, antaa ojentaa itselleen ehtoollisen. Aarrearkku on aivan auki. Mutta sinun on myös otettava ehtoollinen vastaan ja ajateltava, että se varmasti on se, mistä sanat sinulle puhuvat.

Siinä onkin kaikki, mitä kristitty tarvitsee valmistautuakseen ottamaan kelvollisesti vastaan ehtoollisen sakramentin. Sillä koska ainoastaan sanat tuovat tämän aarteen eteemme, me voimme siihen vain tarttua ja omistaa sen. Kourin ei näet voi tarttua tuollaiseen lahjaan ja iankaikkiseen aarteeseen. Paasto, rukous ja muu senkaltainen sopii kyllä ulkoiseksi valmistautumiseksi ja lasten harjoitukseksi, jotta meidän ruumiimme käyttäytyisi Kristuksen ruumiin ja veren kohdatessaan kurinalaisesti ja kunnioittavasti. Mutta siihen, mitä meille niissä ja niiden kanssa annetaan, ruumis ei voi tarttua eikä saada sitä omakseen. Sen tekee vain sydämen usko, joka tuntee tuon aarteen ja haluaa sen omistaa.

Ymmärrämme nyt oikein ehtoollisen sakramentin ja olemme siitä selvillä. Lopuksi on vielä tarpeen kehottaa ja innostaa ihmisiä, etteivät he antaisi tuon suuren aarteen, jota kristittyjen keskuudessa joka päivä toimitetaan ja jaetaan, mennä hukkaan. Niiden, jotka tahtovat olla kristittyjä, on toisin sanoen valmistauduttava ottamaan ehtoollisen suuriarvoinen sakramentti vastaan usein.
Näemmehän ihmisten suhtautuvan asiaan leväperäisesti ja laiskasti. He kai kuvittelevat olevansa niin vahvoja kristittyjä, etteivät sitä tarvitse.

Muutamat taas väittävät, että ehtoollisella käyminen on vapaasti harkittavissa eikä mikään välttämättömyys.

Kristus ei näet ole asettanut ehtoollista sitä varten, että sitä esitettäisiin näytelmänä, vaan hän on käskenyt omiensa sitä syödä ja juoda ja tällä tavoin muistaa häntä.
Kuten ei yleensäkään niin ei myöskään uskoa, rakkautta ja kärsivällisyyttä koskevissa asioissa riitä pelkkä opetus eikä tietojen jakaminen, vaan ihmisiä on sen lisäksi joka päivä kehotettava. Ehtoollisestakin on välttämättä saarnattava, etteivät ihmiset väsyisi eivätkä kyllästyisi. Tiedämmehän me ja tunnemme, miten perkele jatkuvasti vastustaa ahkeraa ehtoollisella käymistä ja kaikkea muutakin kristillisyyden harjoitusta. Hän pyrkii hätyyttämään ja ajamaan siitä eroon niin monta ihmistä kuin suinkin voi.

Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: "Tehkää se minun muistokseni." Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia - heille hän tässä puhuu - ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä.

Sanat ovat juuri tällaiset: "Niin usein kuin te sen teette", niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus haluaa selvästikin sanoa: "Minä asetan teille pääsiäisjuhlan eli ehtoollisen, joka teidän tulee nauttia usein, ei vain kerran vuodessa ja määrättynä iltana. Kukin tehköön sen milloin ja missä tahtoo tilaisuuden ja tarpeen mukaan. Sitä ei ole sidottu mihinkään määrättyyn paikkaan eikä ajankohtaan."

Ymmärrät tämän perusteella, ettei ehtoollista ole varaa halveksia. Sellaista valinnanvapautta meille ei ole jätetty. Halveksimisella minä tarkoitan sitä, ettei pitkiin aikoihin mennä ehtoolliselle, vaikka mikään ei estäisikään, eikä sitä edes kaivata. Jos tahdot tuollaista vapautta, niin mene vieläkin pitemmälle. Luovu koko kristillisyydestä, sitten sinun ei tarvitse enää uskoa eikä rukoillakaan, Kristuksen käskystähän niissäkin on kysymys. Mutta jos tahdot olla kristitty, sinun on pidettävä tämä käsky kunniassa ja aina sopivan hetken tullen sitä noudatettava. Käskyn on näet määrä saada sinut yhä uudelleen liikkeelle tutkimaan itseäsi sekä kyselemään mielessäsi: "Mikä ihmeen kristitty minä olen? Jos olisin oikea kristitty, pitäisihän minun edes vähän kaivata sitä, mitä Herrani on käskenyt minun tehdä."

Vain sen on sinua kannustettava ja sisäisesti pakotettava, että Kristus sitä tahtoo ja että se on hänelle mieliksi. Kristus sinua kutsuu ja kannustaa. Jos halveksit sitä, itse myös siitä vastaat.

Sanot ehkä näin: "Entä jos tunnen itseni kelvottomaksi?”
Mutta on niitä, jotka eivät ole noin välinpitämättömiä eivätkä kevytmielisiä, vaan mielellään olisivat hurskaita ihmisiä. Heidän ei tule välttää ehtoollista, vaikka ovatkin heikkoja ja puutteellisia.

Kukaan ihminen ei pääse maan päällä niin pitkälle, ettei hänen lihansa ja verensä syyllistyisi joka päivä moniin rikkomuksiin.
Näiden heikkojen ihmisten tulee käsittää tiedoista suurimmaksi se, ettei ehtoollinen ole meidän kelvollisuutemme varassa.

Emmehän me sen vuoksi anna itseämme kastaa, että olemme kelvollisia ja pyhiä. Emme me myöskään sen vuoksi mene ripittäytymään, että olemme puhtaita ja synnittömiä. Päinvastoin, me teemme tämän kaiken juuri siksi, että olemme köyhiä, kurjia ja kelvottomia ihmisiä. Sen, joka mielellään haluaisi osakseen armon ja lohdutuksen, tulee itse kiirehtää itseään ehtoolliselle. Hänen pitää lausua näin: "Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on."

Ehtoollisen asetussanoihin liittyy käskyn lisäksi myös lupaus. Se sisältää näet nämä ystävälliset, suloiset sanat: "Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu", sekä: "Tämä on minun vereni, teidän edestänne vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi."

Kuten edellä sanoin, näitä sanoja ei ole julistettu kiville eikä kannoille, vaan minulle ja sinulle. Kristus olisi muutoin yhtä hyvin voinut pitää suunsa kiinni ja jättää kaikki sakramentit asettamatta. Mieti siis tätä lupausta ja sijoita teidän -sanaan myös itsesi, muutoin hän puhuu sinulle turhaan. Hän ojentaa näet siinä meille kaikille aarteen, jonka hän on tuonut taivaasta. Sanattoman ystävällisesti hän kutsuu meitä sen luokse myös muulloin esimerkiksi lausuessaan Matt. 11:28 "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon."

Näin hän kutsuu ja kehottaa meitä sydämellisesti ja uskollisesti, jotta me pääsisimme osallisiksi korkeimmasta ja parhaimmasta hyvästä. Siksi on todella synti ja häpeä, että me suhtaudumme ehtoolliseen torjuvasti. Sinun on ymmärrettävä, että se vasta onkin pelastavaa, lohdun tuovaa lääkettä, joka auttaa sinua antamalla elämän sekä sielulle että ruumiille. Sillä jos sielu on pelastettu, on ruumiskin saanut avun.

Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset, jotka väheksyvät ehtoollista ja elävät epäkristillisesti, nauttivat tämän sakramentin omaksi vahingokseen ja tuomiokseen. Eihän heille ole mikään hyväksi eikä pelastukseksi. Mutta toisin on niiden laita, jotka tuntevat heikkoutensa, mielivät siitä vapaaksi ja kaipaavat siihen apua. Heidän tulee pitää ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkynä, joka tuhoaa heissä itsessään olevan myrkyn. Tähän tarkoitukseen meidän on sitä käytettävä. Sinun on näet määrä saada tässä ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta syntien anteeksiantamus. Se sisältää ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, perkelettä ja kaikkea onnettomuutta vastaan.

Näin on Jumala antanut sinulle molemmat, Kristuksen käskyn ja Kristuksen lupauksen. Mutta tarvitset ehtoolliselle menemistä varten vielä lisäkannustimen, joka on sinussa itsessäsi. Se on sinun oma, ahdistava hätätilasi. Sen tähden Jumala on antanut käskynsä, siksi hän kutsuu sinua lupauksellaan. Kristus itse näet sanoo näin: (Matt. 9:12) "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat." Hän tarkoittaa niitä ihmisiä, joita synti, kuolemanpelko sekä lihan ja perkeleen kiusaukset vaivaavat ja rasittavat. Jos siis mielesi on raskas ja tunnet heikkoutesi, mene luottavaisin mielin ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Jos näet aikomuksesi on odottaa hetkeä, jolloin voisit kaikesta edellä mainitusta vapautuneena astua puhtaana ja kelvollisena ehtoolliselle, saat kyllä jäädä ikuisesti odottamaan, sillä Kristuksen tuomio sinusta on kuuluva: "Jos kerran olet puhdas ja sovelias, et tarvitse minun apuani, enkä minäkään puolestani kaipaa sinua."

Kelvottomia ovat siis ainoastaan ne, jotka eivät tunne rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä.

Mutta sinä ehkä kysyt näin: "Mikä minulle sitten on avuksi, jos en pysty olemaan tuolla tavoin hädissäni enkä tuntemaan sitä nälkää ja janoa, jota ehtoollisella käyminen vaatii?" Paras neuvoni niille, joita heidän mielentilansa estää tuntemasta hätäänsä, on tämä: Pysähdyhän selvittämään itsellesi, mahdatko sinäkin ehkä olla lihaa ja verta. Jos päädyt tuohon tulokseen, niin tartu toki Paavalin Galatalaiskirjeeseen. Siitä saat kuulla, millaista hedelmää sinun lihasi kantaa. Paavali sanoo: (Gal. 5:19 - 21) "Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat aviorikos, haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateus, vihat, torat, kiistat, lahkot, kaunat, murhat, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset."

Ellet ehkä pystykään tätä kaikkea tuntemaan, niin usko kuitenkin Raamatun sanaa. Se ei valehtele sinulle, vaan tuntee lihasi paremmin kuin itse sen tunnet. Paavali tekee jopa vielä pitemmälle menevän päätelmän: (Room. 7:18) "Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää."

Jos kerran Paavali saattaa sanoa omasta lihastaan tällaista, ei meidänkään pidä kuvitella olevamme yhtään parempia eikä pyhempiä. Asian tekee vain paljon pahemmaksi se, että emme hätäämme tunne. Se on näet osoitus siitä, että lihamme on kuin lepran turmelema. Kaikki tunto on siitä poissa, ja kuitenkin sairaus on levinnyt joka puolelle hävittäen ja syöden lihaamme. Mutta kuten sanottu, vaikka olisit jo aivan kuollutkin, usko silti Raamatun sanaa, joka sinut tuolla tavoin tuomitsee.

Näin asia on: MITÄ HEIKOMMIN TUNNET SYNTISI JA RIKKOMUKSESI, SITÄ VAHVEMPI SYY SINULLA ON MENNÄ EHTOOLLISELLE ETSIMÄÄN APUA JA LÄÄKITYSTÄ.

Kun siis kerran olet maailmassa, älä kuvittele, että sinulta puuttuisi synti ja hätä. Jos et ole tätä itse kokenut, anna Raamatun opettaa se sinulle. Joka sivullaan se lausuu maailmasta näin loistavan todistuksen.

Kaiken tämän lisäksi vielä perkele häärää ympärilläsi. Häntä sinä et pysty kokonaan nujertamaan, eihän itse Herra Kristuskaan voinut hänen kiusojaan välttää. Millainen perkele sitten on? Hän on valehtelija ja murhaaja, juuri sellainen, miksi Raamattu hänet kuvaa. (Joh. 8:44) Valehtelija hän on vietelläkseen sydämesi eroon Jumalan sanasta ja sokaistakseen sinut niin, ettet tuntisi hätääsi etkä pääsisi Kristuksen luo. Murhaaja hän on, yhtään elämän hetkeä hän ei tahtosi suoda sinulle. Jos vain näkisit, miten monta miekkaa, keihästä ja nuolta sojottaa joka hetki sinua kohti, niin sinä kyllä riemastuisit jokaisesta tilaisuudesta päästä nauttimaan ehtoollista. Mutta me vain kuljemme kulkuamme huolettomina ja varomattomasti. Ei tämä muusta johdu kuin siitä, että me emme ajattele emmekä usko olevamme lihassa ja pahassa maailmassa eli perkeleen valtakunnassa.

Tutki sen vuoksi tätä asiaa hyvin, paneudu siihen kunnolla. Sinun ei tarvitse muuta tehdä kuin mennä itseesi, katsella hiukan ympärillesi ja pitää kiinni Raamatun sanasta. Mikäli et sen jälkeenkään mitään tunne, sinulla on todella suuri tarve valittaa hätääsi niin Jumalan kuin veljesikin edessä.

Suostu silloin ottamaan vastaan neuvoja ja anna toisten rukoilla puolestasi äläkä lopeta ennen kuin kivi kirpoaa sydämeltäsi. Silloin saat kyllä tuntea hätäsi todellisen laadun. Huomaat vajonneesi kaksin verroin syvemmälle kuin kaikista syntisistä kurjin. Ymmärrät, että tarvitset ehtoollista kaikkein eniten juuri niiden syntien vastustamiseksi, joita et valitettavasti pysty huomaamaan. Jumala antaa sinulle siinä armon tuntea syntisi yhä paremmin ja samalla yhä ankaramman nälän käydä ehtoollisella. Tarvitset sinä erityisesti sen vuoksi, että perkele on kovin kiivaana kimpussasi. Hän virittelee herkeämättä ansojaan siepatakseen sinut ja tuhotakseen sielusi ja ruumiisi. Hetkeksikään et pääse häneltä rauhaan. Äkkiä hän saa sinut parkumaan, juuri kun kaikkein vähiten osaat sitä odottaa.

Martti Luther

Tämä ei ole saarnapalsta!!!!!

oppii keskustelemaan kirjoitti:

Tämä ei ole saarnapalsta!!!!!

Eka kirjoitus asiasta oli siis keskustelun ALUSTUS.

Alustuksen tarkoitus on tuoda esille asia josta keskusteltaisiin. Alustuksen tarkoitus on myöskin rajata keskustelu koskemaan alustuksen aihetta.

Alustukseen voi toki sisältyä opetus kyseisestä asiasta kuten nytkin.

Voitto-Ramu kirjoitti:

Eka kirjoitus asiasta oli siis keskustelun ALUSTUS.

Alustuksen tarkoitus on tuoda esille asia josta keskusteltaisiin. Alustuksen tarkoitus on myöskin rajata keskustelu koskemaan alustuksen aihetta.

Alustukseen voi toki sisältyä opetus kyseisestä asiasta kuten nytkin.

Lue lisää

Höpö, höpö alustuksille ja kalustuksille. Mielipidepalstalal tulee kyetä tiivistämään ja todella pysyä aiheessa s u o r a v i i v a i s e s t i .

Uskottavuus menee auttamattomasti, kun teksti on ylipitkä ja lopussa aivan eri aihetta kuin millä alkuun on lähdetty.

Kuten tää, että ehtoollisjutuilal aloitellaan ja lopussa seisoo uudestisyntyminen kasteesta - Ramu aloittaa ja Luther lopettaa.

Vilpittömyyttä toivoisin, vaikak tää onkin kevytfoorumi.

Jätit kirjoituksessasi käsittelemättä ehtoollisen TODELLISEN MERKITYKSEN JA YTIMEN.

Ja se EHTOOLLISEN YDIN on tämä:

"Ottakaa ja syökää, TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI."

"TÄMÄ ON MINUN VERENI , liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä."

TÄRKEÄN KOHDAN JÄTIT SIVUUN:

JH 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ELLETTE SYÖ Ihmisen Pojan LIHAA ja JUO HÄNEN VERTANSA, ei teillä ole elämää itsessänne.

54. JOKA SYÖ minun LIHANI ja JUO MINUN VERENI , sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

56. Joka SYÖ MINUN LIHANI ja JUO MINUN VERENI, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

KELVOTON EHTOOLLISEN NAUTTIJA SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN:

1. Kr 11:28 koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

29. sillä JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA , syö ja juo tuomioksensa.


JA TUOMIOKIN ON TUOSTA KELVOTTOMASTA TAVASTA LAUSUTTU:
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

MITÄ SE KELVOTON tapa nauttia ehtoollinen ON?

"JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA"

Eli, että syö ja juo AINOASTAAN ehtoollis-AINEEN, mutta EI EROTA noista aineista JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA,

eli EI NAUTI JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA, vaan nauttii ainoastaan nuo ehtoollisAINEET ,
esim VAIN muistellakseen Jeesusta , niin SELLAINEN SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN.

Jos ja kun eräät oppikunnat opettavat että ehtoollisessa nautitaan ehtoollisaineet VAIN Jeesuksen muistoksi, mutta että ehtoollisessa ei TODELLISESTI nautita Jeesuksen lihaa ja verta,

vaan nautitaan ehtoollisaineet symbolisesti, eli että ehtoollisaineet VAIN symbolisoivat Jeesuksen lihaa ja verta, niin tuollaisen ehtoollisen nauttiminen tapahtuu TUOMIOKSI ,

koska silloin EI EROTETA muusta(eli noista ehtoollisaineista) Jeesuksen lihaa ja verta, kuten 1.Kr 11:29


KIRJOITETTU ON!
Turha on siis kenenkään lähteä väittämään, että ei ole niinkuin on kirjoitettu.

Jumala ei kirjoita Sanaansa jotakin ja sano sitten:
"ähäkutti, pitäähän teidän tajuta että en tarkoita sitä mitä sanon, vaan tarkoitan sitä mitä te järjenpäätelmillänne asiat selitätte. Minähän sanon vain sellaista jonka pystytte järjellänne käsittämään."

etkä huomaa, että tässä ei Jeesus puhu "teille", vaan sikaiselle kristitylle:

"57. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö."

Sinne meni siis lahkoviisautesi!

Kaikki opetuslapset olivat pyhällä aterialla, olihan siellä Juudaskin!

Raamattu ei erottele, mutta varoittaa ehtoollisen nauttimisessa, ettei kukaan söisi ja joisi turmiokseen!

Voitto-Ramu kirjoitti:

Jätit kirjoituksessasi käsittelemättä ehtoollisen TODELLISEN MERKITYKSEN JA YTIMEN.

Ja se EHTOOLLISEN YDIN on tämä:

"Ottakaa ja syökää, TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI."

"TÄMÄ ON MINUN VERENI , liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä."

TÄRKEÄN KOHDAN JÄTIT SIVUUN:

JH 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ELLETTE SYÖ Ihmisen Pojan LIHAA ja JUO HÄNEN VERTANSA, ei teillä ole elämää itsessänne.

54. JOKA SYÖ minun LIHANI ja JUO MINUN VERENI , sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

56. Joka SYÖ MINUN LIHANI ja JUO MINUN VERENI, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

KELVOTON EHTOOLLISEN NAUTTIJA SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN:

1. Kr 11:28 koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

29. sillä JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA , syö ja juo tuomioksensa.


JA TUOMIOKIN ON TUOSTA KELVOTTOMASTA TAVASTA LAUSUTTU:
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

MITÄ SE KELVOTON tapa nauttia ehtoollinen ON?

"JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA"

Eli, että syö ja juo AINOASTAAN ehtoollis-AINEEN, mutta EI EROTA noista aineista JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA,

eli EI NAUTI JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA, vaan nauttii ainoastaan nuo ehtoollisAINEET ,
esim VAIN muistellakseen Jeesusta , niin SELLAINEN SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN.

Jos ja kun eräät oppikunnat opettavat että ehtoollisessa nautitaan ehtoollisaineet VAIN Jeesuksen muistoksi, mutta että ehtoollisessa ei TODELLISESTI nautita Jeesuksen lihaa ja verta,

vaan nautitaan ehtoollisaineet symbolisesti, eli että ehtoollisaineet VAIN symbolisoivat Jeesuksen lihaa ja verta, niin tuollaisen ehtoollisen nauttiminen tapahtuu TUOMIOKSI ,

koska silloin EI EROTETA muusta(eli noista ehtoollisaineista) Jeesuksen lihaa ja verta, kuten 1.Kr 11:29


KIRJOITETTU ON!
Turha on siis kenenkään lähteä väittämään, että ei ole niinkuin on kirjoitettu.

Jumala ei kirjoita Sanaansa jotakin ja sano sitten:
"ähäkutti, pitäähän teidän tajuta että en tarkoita sitä mitä sanon, vaan tarkoitan sitä mitä te järjenpäätelmillänne asiat selitätte. Minähän sanon vain sellaista jonka pystytte järjellänne käsittämään."

Lue lisää

Ramu laittoi todella pahan sitten jo lopultakin suoraan. Eivät itse roomalaiskatolisetkaan ihan noin tosissaan väitä, että Jeesus olisi laskeutunut alas Istuimerlta, Isän oikealta puolelta - jakelemaan kehonsa palasia.

Voi, mitä herjaa ja jumalanpilkkaa aikaihmiseltä!

No, rakkaus peittää syntien paljouden, sanoisi tuohon Mestari itse - ja hymähtäisi koko asialle ts. asiattomuudelle.

ME kristityt seurakuntana, yhdessä tai yhteisesti - olemme KRISTUKSEN RUUMIS.
Ja tässäkin on kyse kuvaannollisuudesta aika pitkälle, sillä yhätä meillä on oma kroppa.

viisauteesi kirjoitti:

etkä huomaa, että tässä ei Jeesus puhu "teille", vaan sikaiselle kristitylle:

"57. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö."

Sinne meni siis lahkoviisautesi!

Kaikki opetuslapset olivat pyhällä aterialla, olihan siellä Juudaskin!

Raamattu ei erottele, mutta varoittaa ehtoollisen nauttimisessa, ettei kukaan söisi ja joisi turmiokseen!

Lue lisää

EI LAINVAATIJOIDEN HAPATUSTA, VAAN USKON LEIPÄÄ
ELÄVÄ LEIPÄ

" Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä,
niin saa minulta elämän se, joka minua syö.
Joh. 6:51
Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää,
elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini.
Minä annan sen, että maailma saisi elää." [Hepr. 10:10]

Yhden ainoan kerran hän antoi ruumiinsa ja se on kirkastettu.

Jeesus siis on elämän leipä. Ei hän tässä yhteydessä ehtoollisesta puhu.
Mutta hän viittaa leipäihmeisiinsä. Niinkuin uskon kautta tuli leipää,
yhtälailla tulee kaikki, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan,
uskon kautta häneen.

EVANKELIUMI VASTAAN LAIN VAATIMINEN

Kun Jeesus sanoo: "Ettekö vieläkään ymmärrä?" ja
selostaa vääränlaisen leivän välttämisellä tarkoittavansa sitä, että
"kavahtaka fariseusten hapatusta!", niin hengellisistä asioista on kyse.
Mark 8:14-21 pohjalta siis ymmärtäkäämme, että lainvaatijoiden
oppi on kuolemaksi, mutta Kristuksen oppi on elämäksi.
Jaak 3:11-12 :
3:11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä?
3:12 Eihän, veljeni, viikunapuu voi tuottaa öljymarjoja eikä viinipuu
viikunoita? Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä

ELÄVÄ VESI

Niinmuodoin hän sanoo olevansa elävä vesi ja sen lähde.
Joh 19:34 : Vaan yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä,
ja heti vuoti siitä verta ja vettä.

Usko ainoastaan, niin olet sinäkin tuleva elävän veden lähteeksi.
Joh. 7:38
Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat',
niin kuin kirjoituksissa sanotaan." [Jes. 58:11]
Luuk 7:44 : Ja naiseen kääntyen hän sanoi Simonille: "Näetkö tämän naisen?
Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni,
mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan.
Joh 4:10, 13, 14 :
4:10 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos sinä tietäisit Jumalan lahjan, ja kuka se on,
joka sinulle sanoo: 'Anna minulle juoda', niin sinä pyytäisit häneltä,
ja hän antaisi sinulle elävää vettä."
4:13 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen,
4:14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa;
vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi,
joka kumpuaa iankaikkiseen elämään."

Jeesus esitti vertauksia siksi, että eivät ymmärtäneet ilman niitä.
Me emme taida vertauksiakaan käsittää. Mutta hän sanoi itseään eläväksi leiväksi,
eläväksi vedeksi ja eläväksi Sanaksi, jota hän onkin uskon kautta.
Tehkäämme uskon hedelmää:

Matt 10:42 :Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä,
hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille:
hän ei jää palkkaansa vaille." -AnttiVKantola_

EHTOOLLISEN YDIN on tämä:

"Ottakaa ja syökää, TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI."

"TÄMÄ ON MINUN VERENI , liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä."

TÄRKEÄN KOHDAN JÄTIT HUOMIOIMATTA :

JH 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ELLETTE SYÖ Ihmisen Pojan LIHAA ja JUO HÄNEN VERTANSA, ei teillä ole elämää itsessänne.

54. JOKA SYÖ minun LIHANI ja JUO MINUN VERENI , sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

56. Joka SYÖ MINUN LIHANI ja JUO MINUN VERENI, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

KELVOTON EHTOOLLISEN NAUTTIJA SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN:

1. Kr 11:28 koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

29. sillä JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA , syö ja juo tuomioksensa.


JA TUOMIOKIN ON TUOSTA KELVOTTOMASTA TAVASTA LAUSUTTU:
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

MITÄ SE KELVOTON tapa nauttia ehtoollinen ON?

"JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA"

Eli, että syö ja juo AINOASTAAN ehtoollis-AINEEN, mutta EI EROTA noista aineista JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA,

eli EI NAUTI JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA, vaan nauttii ainoastaan nuo ehtoollisAINEET ,
esim VAIN muistellakseen Jeesusta , niin SELLAINEN SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN.

Jos ja kun eräät oppikunnat opettavat että ehtoollisessa nautitaan ehtoollisaineet VAIN Jeesuksen muistoksi, mutta että ehtoollisessa ei TODELLISESTI nautita Jeesuksen lihaa ja verta,

vaan nautitaan ehtoollisaineet symbolisesti, eli että ehtoollisaineet VAIN symbolisoivat Jeesuksen lihaa ja verta, niin tuollaisen ehtoollisen nauttiminen tapahtuu TUOMIOKSI ,

koska silloin EI EROTETA muusta(eli noista ehtoollisaineista) Jeesuksen lihaa ja verta, kuten 1.Kr 11:29


KIRJOITETTU ON!
Turha on siis kenenkään lähteä väittämään, että ei ole niinkuin on kirjoitettu.

Jumala ei kirjoita Sanaansa jotakin ja sano sitten:
"ähäkutti, pitäähän teidän tajuta että en tarkoita sitä mitä sanon, vaan tarkoitan sitä mitä te järjenpäätelmillänne asiat selitätte. Minähän sanon vain sellaista jonka pystytte järjellänne käsittämään."    


JÄRJENPÄÄTELMILLÄ SYNTYY VAIN järkeisoppeja.

PERKELE hyökkää erityisesti kastetta ja ehtoollista vastaa. ja kieltää samalla Jeesuksen JUMALUUDEN ja Kolminaisuuden. Ja paljon sillä on kätyreitä käytössään erityisesti kristittyjen parissa.

Tästä joskus laajemmin.

   

Voitto-Ramu kirjoitti:

EHTOOLLISEN YDIN on tämä:

"Ottakaa ja syökää, TÄMÄ ON MINUN RUUMIINI."

"TÄMÄ ON MINUN VERENI , liiton veri, joka vuodatetaan monen edestä."

TÄRKEÄN KOHDAN JÄTIT HUOMIOIMATTA :

JH 6:53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ELLETTE SYÖ Ihmisen Pojan LIHAA ja JUO HÄNEN VERTANSA, ei teillä ole elämää itsessänne.

54. JOKA SYÖ minun LIHANI ja JUO MINUN VERENI , sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

56. Joka SYÖ MINUN LIHANI ja JUO MINUN VERENI, se pysyy minussa, ja minä hänessä.

KELVOTON EHTOOLLISEN NAUTTIJA SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN:

1. Kr 11:28 koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

29. sillä JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA , syö ja juo tuomioksensa.


JA TUOMIOKIN ON TUOSTA KELVOTTOMASTA TAVASTA LAUSUTTU:
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

MITÄ SE KELVOTON tapa nauttia ehtoollinen ON?

"JOKA SYÖ ja JUO EROTTAMATTA Herran RUUMISTA MUUSTA"

Eli, että syö ja juo AINOASTAAN ehtoollis-AINEEN, mutta EI EROTA noista aineista JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA,

eli EI NAUTI JEESUKSEN RUUMISTA JA VERTA, vaan nauttii ainoastaan nuo ehtoollisAINEET ,
esim VAIN muistellakseen Jeesusta , niin SELLAINEN SYÖ JA JUO TUOMIOKSEKSEEN.

Jos ja kun eräät oppikunnat opettavat että ehtoollisessa nautitaan ehtoollisaineet VAIN Jeesuksen muistoksi, mutta että ehtoollisessa ei TODELLISESTI nautita Jeesuksen lihaa ja verta,

vaan nautitaan ehtoollisaineet symbolisesti, eli että ehtoollisaineet VAIN symbolisoivat Jeesuksen lihaa ja verta, niin tuollaisen ehtoollisen nauttiminen tapahtuu TUOMIOKSI ,

koska silloin EI EROTETA muusta(eli noista ehtoollisaineista) Jeesuksen lihaa ja verta, kuten 1.Kr 11:29


KIRJOITETTU ON!
Turha on siis kenenkään lähteä väittämään, että ei ole niinkuin on kirjoitettu.

Jumala ei kirjoita Sanaansa jotakin ja sano sitten:
"ähäkutti, pitäähän teidän tajuta että en tarkoita sitä mitä sanon, vaan tarkoitan sitä mitä te järjenpäätelmillänne asiat selitätte. Minähän sanon vain sellaista jonka pystytte järjellänne käsittämään."    


JÄRJENPÄÄTELMILLÄ SYNTYY VAIN järkeisoppeja.

PERKELE hyökkää erityisesti kastetta ja ehtoollista vastaa. ja kieltää samalla Jeesuksen JUMALUUDEN ja Kolminaisuuden. Ja paljon sillä on kätyreitä käytössään erityisesti kristittyjen parissa.

Tästä joskus laajemmin.

   

Lue lisää

MUISTOKSI ehtoollista vietetään, ei Totuus ole siinä viinissä ja leivässä, vaan Jeesus on Totuus.
Kun Ramun mukaan uudestisyntymä tapahtuu kasteessa, niin vielä enemmän aina uudestaan ja uudestaan ehtoollisessa, sillä onhan siinä "veri" ja veden sijasta on jopa "viini". Jeesus puhuu uudesta viinistä. Mutta ehtoollinen muistuttaa Jeesuksen veressä tehdystä uudesta liitosta ja uskon kautta ehtoollinen näin ollen on hyödyksi niin pitkälle kuin on elävää tietoa ja ymmärrystä siitä liitosta.

Antti Kantola kirjoitti:

MUISTOKSI ehtoollista vietetään, ei Totuus ole siinä viinissä ja leivässä, vaan Jeesus on Totuus.
Kun Ramun mukaan uudestisyntymä tapahtuu kasteessa, niin vielä enemmän aina uudestaan ja uudestaan ehtoollisessa, sillä onhan siinä "veri" ja veden sijasta on jopa "viini". Jeesus puhuu uudesta viinistä. Mutta ehtoollinen muistuttaa Jeesuksen veressä tehdystä uudesta liitosta ja uskon kautta ehtoollinen näin ollen on hyödyksi niin pitkälle kuin on elävää tietoa ja ymmärrystä siitä liitosta.

Lue lisää

Ramun palstalle tuoma kirjoitus ei ole roomalaiskatolista vaan pesunkestävää luterilaista oppia.

Tulkoon tässä vaiheessa kerrottua että aloituskirjoitus on TÄYSIN ja kaikilta osin Martti Lutherin tekstiä. suoraan kopioituna Lutherin saarnasta.

Vähänpä Antti siis tuntee luterilaisena luterilaista ehtoollisoppia kun väittää Luterilaista ehtoollisoppia roomalaiskatoliseksi opiksi.

Taas kolahti Antin kirves kiveen.

Ihan hyvä olis sulle Antti että perehtyisit ensin edes VÄHÄSEN asioihin ennenkuin suollat suustasi mitä sylki sinne tuo.

Ehtoollisessa syödään Jeesuksen totinen ruumis ja juodaan Jeesuksen totinen veri. Tämä on LUTERILAINEN oppi.

Jos Antti ei syö Jeesuksen lihaa ja verta niin sulla ei ole mitään osuutta Jeesukseen:

Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.

54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


JOS ja kun näköjään Antti nauttii ehtoollisen EROTTAMATTA että siinä syödään Jeesuksen ruumis ja veri, niin silloin Antti syÖ ja juo TUOMISEKSEEN:

Näin Paavali opettaa ehtoollisesta, eli ihan samoin kuin Jeesus itse:

23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,

24. kiitti, mursi ja sanoi: "TÄMÄ ON minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä MALJA ON liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".

26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

KELVOTON SYÖ EHTOOLLISEN EROTTAMATTA ETTÄ SIINÄ SYÖDÄÄN JEESUKSEN RUUMIS JA VERI:

27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

29. sillä joka syö ja juo EROTTAMATTA Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

--toki samalla kun syödään Jeesuksen ruumis ja veri, niin toki se samalla tehdään hänen muistokseen. MUTTA PELKKÄ muistelutilaisuus ei ehtoollinen ole.

EI SIIS OLIS ANTILLE PAHITTEEKSI JOS VAIKKA VÄHÄSEN OSAISIT RAAMATTUA.

Ei tulis silloin möhlittyä niin paljon.
Hyvää asiassa on että Antti möhlii nyt omalla nimellään.

Antti Kantola kirjoitti:

MUISTOKSI ehtoollista vietetään, ei Totuus ole siinä viinissä ja leivässä, vaan Jeesus on Totuus.
Kun Ramun mukaan uudestisyntymä tapahtuu kasteessa, niin vielä enemmän aina uudestaan ja uudestaan ehtoollisessa, sillä onhan siinä "veri" ja veden sijasta on jopa "viini". Jeesus puhuu uudesta viinistä. Mutta ehtoollinen muistuttaa Jeesuksen veressä tehdystä uudesta liitosta ja uskon kautta ehtoollinen näin ollen on hyödyksi niin pitkälle kuin on elävää tietoa ja ymmärrystä siitä liitosta.

Lue lisää

Antti on nuorena henkilönä siinä pahassa vaiheessa josta raamattu varoittaa:

"Jos joku LUULEE jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee;"

Tuo on nuoren uskovan suurimpia ongelmia ja se saattaa suistaa uskonelämän täysin pois raiteiltaan.

Siinä kun huomaa jatkuvasti tehneensä opillisia virheitä esim kirjoituksissaan ja sisu ei anna myöten virheitään tunnustaa, vaan alkaa puolustelemaan niitä monin koukeroin. Tällöin joutuu kauaksi pois Kristuksesta omien jääräpäisten mielipiteittensä upottavaan suohon. oppeihin josta ei itsekään ole enää selvillä .

Itse olen todellakin onnellinen siitä, että en 30 eka uskonvuoteni aikana kokenut mitään tarvetta ryhtyä opettamaan yhtäkäs ketään.

Vasta kun vuosikymmenien varrella sai juurtua sanaan syvemmin alkoi tämä kirjoitustyö ja sekin vasta pitkien paastokausien jälkeen kuten tuolla paasto-kirjoituksessani mainitsen.

Voitto Ramu kirjoitti:

Ramun palstalle tuoma kirjoitus ei ole roomalaiskatolista vaan pesunkestävää luterilaista oppia.

Tulkoon tässä vaiheessa kerrottua että aloituskirjoitus on TÄYSIN ja kaikilta osin Martti Lutherin tekstiä. suoraan kopioituna Lutherin saarnasta.

Vähänpä Antti siis tuntee luterilaisena luterilaista ehtoollisoppia kun väittää Luterilaista ehtoollisoppia roomalaiskatoliseksi opiksi.

Taas kolahti Antin kirves kiveen.

Ihan hyvä olis sulle Antti että perehtyisit ensin edes VÄHÄSEN asioihin ennenkuin suollat suustasi mitä sylki sinne tuo.

Ehtoollisessa syödään Jeesuksen totinen ruumis ja juodaan Jeesuksen totinen veri. Tämä on LUTERILAINEN oppi.

Jos Antti ei syö Jeesuksen lihaa ja verta niin sulla ei ole mitään osuutta Jeesukseen:

Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.

54. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

55. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.

56. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.


JOS ja kun näköjään Antti nauttii ehtoollisen EROTTAMATTA että siinä syödään Jeesuksen ruumis ja veri, niin silloin Antti syÖ ja juo TUOMISEKSEEN:

Näin Paavali opettaa ehtoollisesta, eli ihan samoin kuin Jeesus itse:

23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,

24. kiitti, mursi ja sanoi: "TÄMÄ ON minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä MALJA ON liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".

26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

KELVOTON SYÖ EHTOOLLISEN EROTTAMATTA ETTÄ SIINÄ SYÖDÄÄN JEESUKSEN RUUMIS JA VERI:

27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.

28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;

29. sillä joka syö ja juo EROTTAMATTA Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
30. Sentähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.

--toki samalla kun syödään Jeesuksen ruumis ja veri, niin toki se samalla tehdään hänen muistokseen. MUTTA PELKKÄ muistelutilaisuus ei ehtoollinen ole.

EI SIIS OLIS ANTILLE PAHITTEEKSI JOS VAIKKA VÄHÄSEN OSAISIT RAAMATTUA.

Ei tulis silloin möhlittyä niin paljon.
Hyvää asiassa on että Antti möhlii nyt omalla nimellään.

Lue lisää

Senverran olen lukenut Lutheria, että tunnen hänen ajatuksenkulkunsa - ei ollut Luther silleen pimahtanut, että olisi opettanut jo vakaaseen vaiheeseen päästyänn jotain sellaista, että mystisesti ehtoollisessa leipä ja viini muuttuisi jeesuksen ruumiiksi.

Ei opeta muuten rakas luterilainen kirkkommekaan, niin että kovasti Rau on ekumeeninen, mikäli on luterilainen todella.
Vai lieneekö tämä jonkun roomalaiskatolilaisen ujuttautumisyrityksiä. Ainoa varmantuntuinen seikka on, että tuskin Ramu on jehovalainen. Katolilaisuutta vastaan minulla ei ole, mutta eivät varmaankaan haluaisi pölyn alta esiin nostettavaksi tuota mystillistä sakramenttiopetusta. Se on ikäänkuin sellain perinnetaakka enää.

"Minun muistokseni" ei ole pelleilyä, vaan se on lapsenmielisille vakava asia. Hengestä syntynyt käsittää asian silleen, kuin Jeesus, apostolit ja Lutherkin. Mk 14:25 on lupaus ehtoollisesta itsensä Mestarin kanssa Ylhäällä - ei ne oo murrettu Hänen kehostaan silloinkaan, vaikka lähelle sitä pääsemmekin. Kun Mestari Paavalille ilmestyksenä opettaa Hänen "muistokseen" (1 Kor 11:24), vietettävän ehtoollisen, hän opilliseksi dogmiksi ilmoittaa: "julistatte Herran kuolemaa". Jotenka se on myös kastemuiston virkistämistä - jos ei välttämättä tahdo kieltäytyä siitä ajatuksesta. Tai peräti kokonaan unohtaa Herramme ja Mestarimme.

Ramu kiemurtelee kiilaksi Mestarin ja apostolien väliin. Jeesus sanoi myös, tietysti, ettei mystiikka astuisi kuvaan, että TEHKÄÄ SE MINUN M U I S T O K S E N I. Apostoli Paavali omien sanojensa mukaan sai ilmestyksenä ehtoollisen asetuksen - luepa itse, ellet usko.

AnttiVKantola kirjoitti:

Senverran olen lukenut Lutheria, että tunnen hänen ajatuksenkulkunsa - ei ollut Luther silleen pimahtanut, että olisi opettanut jo vakaaseen vaiheeseen päästyänn jotain sellaista, että mystisesti ehtoollisessa leipä ja viini muuttuisi jeesuksen ruumiiksi.

Ei opeta muuten rakas luterilainen kirkkommekaan, niin että kovasti Rau on ekumeeninen, mikäli on luterilainen todella.
Vai lieneekö tämä jonkun roomalaiskatolilaisen ujuttautumisyrityksiä. Ainoa varmantuntuinen seikka on, että tuskin Ramu on jehovalainen. Katolilaisuutta vastaan minulla ei ole, mutta eivät varmaankaan haluaisi pölyn alta esiin nostettavaksi tuota mystillistä sakramenttiopetusta. Se on ikäänkuin sellain perinnetaakka enää.

"Minun muistokseni" ei ole pelleilyä, vaan se on lapsenmielisille vakava asia. Hengestä syntynyt käsittää asian silleen, kuin Jeesus, apostolit ja Lutherkin. Mk 14:25 on lupaus ehtoollisesta itsensä Mestarin kanssa Ylhäällä - ei ne oo murrettu Hänen kehostaan silloinkaan, vaikka lähelle sitä pääsemmekin. Kun Mestari Paavalille ilmestyksenä opettaa Hänen "muistokseen" (1 Kor 11:24), vietettävän ehtoollisen, hän opilliseksi dogmiksi ilmoittaa: "julistatte Herran kuolemaa". Jotenka se on myös kastemuiston virkistämistä - jos ei välttämättä tahdo kieltäytyä siitä ajatuksesta. Tai peräti kokonaan unohtaa Herramme ja Mestarimme.

Ramu kiemurtelee kiilaksi Mestarin ja apostolien väliin. Jeesus sanoi myös, tietysti, ettei mystiikka astuisi kuvaan, että TEHKÄÄ SE MINUN M U I S T O K S E N I. Apostoli Paavali omien sanojensa mukaan sai ilmestyksenä ehtoollisen asetuksen - luepa itse, ellet usko.

Lue lisää

Tarkoituksella Antti "unohti" Paavalin sanat KOKONAISUUTENA:

"Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "TÄMÄ ON minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja ON uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee."

Luther ei opettanut EHTOOLLISAINEIDEN muuttumista, TOKI EHTOOLLISEN YMMÄRTÄMINEN järjellä ON MAHDOTONTA kuten Antin esitys osoittaa.

Voitto Ramu kirjoitti:

Tarkoituksella Antti "unohti" Paavalin sanat KOKONAISUUTENA:

"Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "TÄMÄ ON minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja ON uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee."

Luther ei opettanut EHTOOLLISAINEIDEN muuttumista, TOKI EHTOOLLISEN YMMÄRTÄMINEN järjellä ON MAHDOTONTA kuten Antin esitys osoittaa.

Lue lisää

Jeesuksen uhri oli ainutkerainen.
NYT hän on ylipappimme, eikä enää ikinä mene uhrattavaksi. Muistelkaamme sitä - täytettyä työtä.

Teuvolla on omituinen tapa osoittaa mainostamaansa rakkautta.

Ihmisiä haukkumaanko mainostamasi Totuuden henki sinut laittoi.

Sellainen mies millainen henki hänessä on.

T e u v o S u n i , huomautit Voitto-Ramulle mielenkiintoisesti. Herramme ei todellakaan asu käsin tehdyissä temppeleissä. Niinpä opit mm. alttarisakramenteista eivät ole Hänen luomiaan.

Saanen johdatella tästä sanasieppausasiasta kunnon asiaan. Nimittäin ruumiimmehan on Jumalan temppeli, Pyhän Hengen temppeli. Hirvittää ajatuskin, nimittäin se vastuu, mutta niinhän on.

Meissä on kaikki oleellinen tarvittava ja mitä puuttuu, se tulee sisäkautta. Ulkonaisten merkitys ei ole niin suuri. Ja uulkoisten apuvälineidenkin merkitys uskoakseni riippuu paljolti siitä, miten sen ottaa. Esimerkiksi ehtoollisen yhteydessä ymmärtääkseni lähes kokonaan tai kokonaan sen anti riippuu jostakin meissä, sisällämme.

Tuo sanasieppaus oli hyvä ilmaisu.

Katsomme Herraan, emme sakramentteihin.

ja juominen mitä nyt harrastetaan oman lihan himojen
tyydyttämiseksi. Mikä siinä tyydyttää omaa lihaa
niin se on se, ihmisen ei tarvitse tehdä TOTISTA
PARANNUSTA kun hänelle vain luetaan vanhurskaudeksi
pelastukseksi se, että hän pienen keksin ja tilkan
viiniä käy ottamassa silloin tällöin ja ei kun
omiin menoihin taas viettämään "ilo irti elämästä"
tyyliin, tai jatkamaan omaa hurskasta elämää.

Tiedätkö tuosta touhusta on Jeesus kaukana.
Se on ihmisten tekoja kätkeä syntejä leivän ja
viinin varjoon.

Tiedän sinun tekopyhä hengesi riemastuu tästä
mutta kerran tulet sen näkemään; valhetta oli vain.

Voitto Ramu saa tässä pyytämänsä vastauksen.

"MIKSI JEESUKSEN RUUMIIN SYÖMINEN LOUKKAA?" oli otsikkonsa.

Että miksikö kannibalismi loukkaa?
Kristinuskon synnyttämä sivistys sen aiheuttaa!
En ole tottunut ajatukseen, että edes palasta haukkaisin i h m i s e s t ä .

Raamatun pääsiäisateria eli ehtoollinen: Luuk 22:14-21, 1 Kor 11:20-34,
Mark 14:22-25, Joh 6:48-58, 1 Kor 10:16-17, Matt 26:26-29,
Hpr 9:11-28, Jes 53:3-12, Sak 9:9-12, 2 Moos 24:8.
---------------------------------------------------------------------
JEESUS ELÄMÄN LEIPÄNÄ - JOH 6:48-58

Muistattehan sen, kun Jeesus sanoi Pietarille, että mitä se sinulle kuuluu, jos vaikka sanoinkin Johannekselle, että tämä jää tänne siihen asti, kunnes Jeesus tulee takaisin. Tästä levisi huhu ja oppi, ettei Johannes näe kuoleaa.

Kun Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä" ja selosti asiaa tarkemminkin, niin siitä on sittemmin levinnyt harhaoppi; sellainen, että ehtoollisviini muuttuu Jeesuksen vereksi. Tämä "elämän leipä" ei tietenkään viittaa Herran Pyhän Ehtoollisen viettämiseen - eihän Jeesus siinä mainitse lainkaan sovintoverensä vuodattamista, jolla verellä Hän osti ihmiskunnan takaisin.

Kun kansan oli nälkä, oli sopiva hetki puhua sellaisesta leivästä, josta tulee koko olemus ravituksi. Joh 6:22-51. Aivan kuten Jeesus toisaalla puhuu olevansa elävän veden antaja, (Joh 4:7-15), eikä siinä yhteydessä puhu sovintoverestä. "Elävä vesi" ja "elämän leipä" kuvaavat elämää, kun taas "leivän murtaminen" ja "vereni malja" viittaavat ehtoollisen viettoon.

On vain niin, että sielunvihollinen, tuo "meidän veljiemme syyttäjä", tahtoisi meidän vähättelevän uhriveren merkitystä. Mutta ei leipää ilman viiniä.
"Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Sovintouhriin uskomisen kautta! "Usko ainoastaan, niin sinä pelastut". Tällälailla se on yksin armosta.
Herran puhuttelussa olevalle asia kyllä kirkastuu, siitä Henki pitää huolen.
Antti JOH 6:48-58 :


48 Minä olen elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."


-----------------------------------------------------------------------------
"Vertauskuvallisesti" palvelijani Mooses ripusti puuhun käärmeen erämaassa. Että kuka ikinä käärmeen pistämä siihen katsoi, se sai elää. Uskossa katsominen vain siinä oli ja Jumalan säätämys sitten noteerasi uskon teon ja niin minä tein tyhjäksi käärmeen piston. Ei sitä käärmettä syöty edes vertauskuvallisen aineen muodossa. Se oli oleva uskosta, se pelastuminen kuolemalta. Olkaa kuin lapset; he osaavat ajatella, että siinä on minun ruumiini ja vereni. Vereni on jo kertakaikkisesti vuodatettu, mutta ajatelkaa!

Ehtoollinen on jäähyväisateriani, ristinkuolemani muistoksi; sillä en tätä pääsiäislammasta kanssanne syö, enkä viiniä juo kanssanne, kunnes vasta uutena valtakunnassani. Olen poissa, mutta lapsenmielisesti ajatelkaa minun olevan läsnä ehtoollisessa. (Mark 14:25) Ajatelkaa uhrautumistani silloin.
Erottakaa se muusta ateriasta, viettääksenne sitä anteeksiannon veren vuodattamisen muistoksi, sillä vasta uutena sitten taas juon - uutta viiniä - kanssanne Isäni valtakunnassa.

En minä ole sanonut, että teidän pitää u s k o a , että siinä on minun vertani ja ruumistani. Vaan olen muistuttanut: ajatelkaa, että se on - erottakaa se, älkää nälkäänne sitä ahmiko; älkää syökö arvottomalla tavalla. Niinkuin Paavali opettaa korinttolaisille, 1 Kor 11:29, kun siellä ehtoollisella oli jotkut nälissään, jotkut peräti juovuksissa - ei erotettu Herran pöytää muusta aterioimisesta aika ajoin. "Tehkää se minun muistokseni" olen usein sanonut.

Uskon kautta Paavali saarella selvisi käärmeen myrkystä - ei ollut tarvis palaa haukata siitä kyystä, vaan Paavali sai sen tuleen ravistella.

Mutta Tuomas vaati näkemisen; hän koskettikin haavojani ja minä sanoin hänelle, että nyt olet nähnyt. Muillekin tiedoksi lisäsin Tuomakselle, että autuaita ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat. Joh 20:24-29.
Minun ruumiini ja vereni uhrin sovittavaan osallisuuteen tullaan uskon kautta. Sillä tavalla se on kokonaan armosta. Te olette toivon varassa, ette näkemisessä vielä. Teidän uskonne on minun uskoani, Jumalan Pojan usko. Tuomas tosin näki - hänen täytyi saada koskea; hän oli niin epäileväinen - hän sanoi, ettei muutoin usko. Miksi teidän täytyisi saada kokea suussanne ja vatsassanne minun ruumiini osallisuus, ennen kuin uskoisitte; ruumiikseni ja verekseni muuttuneena leipänä ja verenä? Eikö riitä se sana, minkä minä olen sanonut? Te jotka uskotte, te ymmärrätte.

Usko on minuun katsomista. Uskonne saa vahvistusta, kun usein vietätte ehtoollista minun muistokseni. Muistatte liiton veren, joka yhden ainoan kerran on vuodatettu ja ainutkertaisen ruumiini uhrin. Julistatte niin uhrikuolemaani teidän hyväksenne. Eikö se riitä? Täytyisikö minun muka tulla alas ja antaa teidän kokeilla haavojani, kuten Tuomas kokeili ja vasta sitten uskoi? Tuomas ei kuitenkaan voinut verta nähdä. Eivätkö minun sanani riitä?

Jeesus

AnttiVKantola kirjoitti:

Voitto Ramu saa tässä pyytämänsä vastauksen.

"MIKSI JEESUKSEN RUUMIIN SYÖMINEN LOUKKAA?" oli otsikkonsa.

Että miksikö kannibalismi loukkaa?
Kristinuskon synnyttämä sivistys sen aiheuttaa!
En ole tottunut ajatukseen, että edes palasta haukkaisin i h m i s e s t ä .

Raamatun pääsiäisateria eli ehtoollinen: Luuk 22:14-21, 1 Kor 11:20-34,
Mark 14:22-25, Joh 6:48-58, 1 Kor 10:16-17, Matt 26:26-29,
Hpr 9:11-28, Jes 53:3-12, Sak 9:9-12, 2 Moos 24:8.
---------------------------------------------------------------------
JEESUS ELÄMÄN LEIPÄNÄ - JOH 6:48-58

Muistattehan sen, kun Jeesus sanoi Pietarille, että mitä se sinulle kuuluu, jos vaikka sanoinkin Johannekselle, että tämä jää tänne siihen asti, kunnes Jeesus tulee takaisin. Tästä levisi huhu ja oppi, ettei Johannes näe kuoleaa.

Kun Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä" ja selosti asiaa tarkemminkin, niin siitä on sittemmin levinnyt harhaoppi; sellainen, että ehtoollisviini muuttuu Jeesuksen vereksi. Tämä "elämän leipä" ei tietenkään viittaa Herran Pyhän Ehtoollisen viettämiseen - eihän Jeesus siinä mainitse lainkaan sovintoverensä vuodattamista, jolla verellä Hän osti ihmiskunnan takaisin.

Kun kansan oli nälkä, oli sopiva hetki puhua sellaisesta leivästä, josta tulee koko olemus ravituksi. Joh 6:22-51. Aivan kuten Jeesus toisaalla puhuu olevansa elävän veden antaja, (Joh 4:7-15), eikä siinä yhteydessä puhu sovintoverestä. "Elävä vesi" ja "elämän leipä" kuvaavat elämää, kun taas "leivän murtaminen" ja "vereni malja" viittaavat ehtoollisen viettoon.

On vain niin, että sielunvihollinen, tuo "meidän veljiemme syyttäjä", tahtoisi meidän vähättelevän uhriveren merkitystä. Mutta ei leipää ilman viiniä.
"Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?" Sovintouhriin uskomisen kautta! "Usko ainoastaan, niin sinä pelastut". Tällälailla se on yksin armosta.
Herran puhuttelussa olevalle asia kyllä kirkastuu, siitä Henki pitää huolen.
Antti JOH 6:48-58 :


48 Minä olen elämän leipä.
49 Teidän isänne söivät mannaa erämaassa, ja he kuolivat.
50 Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi.
51 Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
52 Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
53 Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.
54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
55 Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma.
56 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
57 Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
58 Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole, niinkuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti."


-----------------------------------------------------------------------------
"Vertauskuvallisesti" palvelijani Mooses ripusti puuhun käärmeen erämaassa. Että kuka ikinä käärmeen pistämä siihen katsoi, se sai elää. Uskossa katsominen vain siinä oli ja Jumalan säätämys sitten noteerasi uskon teon ja niin minä tein tyhjäksi käärmeen piston. Ei sitä käärmettä syöty edes vertauskuvallisen aineen muodossa. Se oli oleva uskosta, se pelastuminen kuolemalta. Olkaa kuin lapset; he osaavat ajatella, että siinä on minun ruumiini ja vereni. Vereni on jo kertakaikkisesti vuodatettu, mutta ajatelkaa!

Ehtoollinen on jäähyväisateriani, ristinkuolemani muistoksi; sillä en tätä pääsiäislammasta kanssanne syö, enkä viiniä juo kanssanne, kunnes vasta uutena valtakunnassani. Olen poissa, mutta lapsenmielisesti ajatelkaa minun olevan läsnä ehtoollisessa. (Mark 14:25) Ajatelkaa uhrautumistani silloin.
Erottakaa se muusta ateriasta, viettääksenne sitä anteeksiannon veren vuodattamisen muistoksi, sillä vasta uutena sitten taas juon - uutta viiniä - kanssanne Isäni valtakunnassa.

En minä ole sanonut, että teidän pitää u s k o a , että siinä on minun vertani ja ruumistani. Vaan olen muistuttanut: ajatelkaa, että se on - erottakaa se, älkää nälkäänne sitä ahmiko; älkää syökö arvottomalla tavalla. Niinkuin Paavali opettaa korinttolaisille, 1 Kor 11:29, kun siellä ehtoollisella oli jotkut nälissään, jotkut peräti juovuksissa - ei erotettu Herran pöytää muusta aterioimisesta aika ajoin. "Tehkää se minun muistokseni" olen usein sanonut.

Uskon kautta Paavali saarella selvisi käärmeen myrkystä - ei ollut tarvis palaa haukata siitä kyystä, vaan Paavali sai sen tuleen ravistella.

Mutta Tuomas vaati näkemisen; hän koskettikin haavojani ja minä sanoin hänelle, että nyt olet nähnyt. Muillekin tiedoksi lisäsin Tuomakselle, että autuaita ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat. Joh 20:24-29.
Minun ruumiini ja vereni uhrin sovittavaan osallisuuteen tullaan uskon kautta. Sillä tavalla se on kokonaan armosta. Te olette toivon varassa, ette näkemisessä vielä. Teidän uskonne on minun uskoani, Jumalan Pojan usko. Tuomas tosin näki - hänen täytyi saada koskea; hän oli niin epäileväinen - hän sanoi, ettei muutoin usko. Miksi teidän täytyisi saada kokea suussanne ja vatsassanne minun ruumiini osallisuus, ennen kuin uskoisitte; ruumiikseni ja verekseni muuttuneena leipänä ja verenä? Eikö riitä se sana, minkä minä olen sanonut? Te jotka uskotte, te ymmärrätte.

Usko on minuun katsomista. Uskonne saa vahvistusta, kun usein vietätte ehtoollista minun muistokseni. Muistatte liiton veren, joka yhden ainoan kerran on vuodatettu ja ainutkertaisen ruumiini uhrin. Julistatte niin uhrikuolemaani teidän hyväksenne. Eikö se riitä? Täytyisikö minun muka tulla alas ja antaa teidän kokeilla haavojani, kuten Tuomas kokeili ja vasta sitten uskoi? Tuomas ei kuitenkaan voinut verta nähdä. Eivätkö minun sanani riitä?

Jeesus

Lue lisää

Antin edellä oleva kirjoituksensa allekirjoitus ON


Jeesus

Antti on alkanut siis esiintymään Jeesuksena!!!!!!!

Voitto Ramu kirjoitti:

Antin edellä oleva kirjoituksensa allekirjoitus ON


Jeesus

Antti on alkanut siis esiintymään Jeesuksena!!!!!!!

Miksi piiloutuisin tai piilottelisin Herraani?

Kristus allekirjoittaa minut ja minä hänet.
Välillämme on veriliitto.

Voi minua, ellen ole Kristuksen kirje, sillä siihen minut on kutsuttu. Astian makua tietysti on, mutta siitä ei voi päästäkään.

Lue Antti tuomani aloitus joka on Lutherin tekstiä niin kuin allekirjoituksesta näkee.

Mutta ei tosiasiassa näytä tuntevan niitä ollenkaan.

TÄSSÄ Lutherin opetuksia ehtoollisesta:
Tutustupa Antti niihin

EHTOOLLINEN

Lutherin opetuksia.


1. ISO KATEKISMUS

Mitä on alttarin sakramentti?

Se on Herran Kristuksen tosi ruumis ja veri leivässä ja viinissä ja niihin sisältyvinä, leivässä ja viinissä, jotka Kristus on sanallaan käskenyt meidän kristittyjen syödä ja juoda. Ehtoollinen on leipää ja viiniä, mutta ei tavalliseen ateriaan kuuluvaa leipää ja viiniä. Sana siis luo tämän sakramentin ja erottaa sen tavallisesta leivästä ja viinistä niin, että se on Kristuksen ruumis ja veri, joksi sitä myös kutsutaan. Näinhän sanotaan: “Kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti.” (eli Jumalan merkki)

Sanan on tehtävä näkyvä aine sakramentiksi, muussa tapauksessa aine pysyy tavallisena aineena
Tämän sanan voit ottaa omantuntosi vahvistajaksi ja lausua: Vaikka satatuhatta perkelettä ja lisäksi kaikki hurmahenget tunkeutuisivat sisään huutamaan: “Miten leipä ja viini voivat olla Kristuksen ruumis ja veri?” niin minä tiedän, etteivät kaikki henget ja oppineet yhtenä laumanakaan ole niin viisaita kuin Jumalan majesteetin pikkusormi. Näin kuuluu Kristuksen sana: “Ottakaa ja syökää, tämä ON minun ruumiini” ja “Juokaa tästä kaikki, tämä ON minun uusi liitto minun veressäni” jne. Näissä sanoissa me pysymme, ja mielisimme kovin nähdä, kuka pystyy ne korjaamaan ja muuttamaan toisenlaiseksi kuin ne Kristuksen lausumina kuuluvat.
Totta kyllä, jos jätät ehtoollisesta SANAN POIS tai tarkastelet sitä ilman sanaa, sinulla ei ole muuta kuin tavallista leipää ja viiniä. Mutta jos sana pysyy mukana niin kuin sen ehdottomasti on pysyttävä, silloin leipä ja viini ovat sen sanan mukaan Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sillä niin asia on kuin Kristuksen suu on sen opettanut ja lausunut. Hän ei voi valehdella eikä pettää.

Vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimman.
Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, vaan JUMALAN SANAAN.
Ei yksikään pyhä maan päällä, eipä edes kukaan taivaan enkeleistä pysty tekemään leipää ja viiniä Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Yhtä mahdotonta on muuttaa Kristuksen ruumista ja verta joksikin muuksi, vaikka sitä käytettäisiinkin väärin. Sillä asetussana, joka on tehty leivän ja viinin sakramentiksi, ei muutu ihmisen persoonan eikä epäuskon tähden vääräksi.
Eihän Kristus sano: “Jos uskotte tai olette kelvollisia, saatte minun ruumiini ja vereni”, vaan: “Ottakaa, syökää ja juokaa, tämä ON minun ruumiini ja vereni”, sekä: “Tehkää se”, nimittäin se, minkä minä nyt teen, asetan, annan teille ja käsken ottaa vastaan. Tämä merkitsee: “Riippumatta siitä, oletko kelvoton vai kelvollinen, saat tässä Kristuksen ruumiin ja veren. Sen vaikuttaa sana, joka tulee leipään ja viiniin.” Ymmärrä tämä ja pidä se hyvin mielessäsi, sillä nämä sanat ovat meidän perustuksemme, turvamme ja puolustuksemme kaikkia niitä harhoja ja eksytyksiä vastaan, jotka suinkin ovat meidät kohdanneet tai ehkä vielä tulevat kohtaamaan.

Sakramentin voimaa ja hyötyä.

Mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: “Tämä ON minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen.

Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä. Ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan. Siksi onkin oikein kutsua ehtoollista sielun ravinnoksi, joka ruokkii ja vahvistaa uutta ihmistä.

KASTE ON ALKU, SIINÄ ME SYNNYMME UUDESTI.
Mutta uuden rinnalle ihmiseen jää, kuten sanottu, vanha turmeltunut liha ja veri. Koska vielä perkele ja maailma aiheuttavat meille paljon vastusta ja kiusauksia, me usein väsymme ja menetämme voimamme, toisinaan jopa lankeamme.
Siksi on ehtoollinen annettu jokapäiväiseksi ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan tässä taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua.
Uuteen elämään näet kuuluu, että sen tulee jatkuvasti kasvaa ja edistyä. Mutta toisaalta uusi ihminen joutuu myös paljon kärsimään, sillä perkele on todella raivoisa vihollinen. Milloin hän vain huomaa jonkun asettuvan häntä vastustamaan ja hyökkäävän vanhan ihmisen kimppuun ja havaitsee, ettei kykene käymään meihin käsiksi väkivalloin, silloin hän ryhtyy hiiviskelemään ympärillämme. Hän kokeilee kaikkia konstejaan eikä lopeta, ennen kuin on saanut meidät väsyksiin. Silloin me joko luovumme uskosta tai annamme kaiken mennä menojaan, haluttomuuden ja kärsimättömyyden vallatessa meidät.
Juuri tätä varten ehtoollinen on annettu meille lohdutukseksi. Kun tuollaiset tuntemukset, jotka ovat käymässä liian raskaiksi kantaa, valtaavat sydämen, silloin saamme ehtoollisesta uutta voimaa ja virvoitusta.

Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: “Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?” Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että SEN TEKEE LEIPÄ JA VIINI, JOKA ON KRISTUKSEN RUUMIS JA VERI JA JOHON SANA ON YHDISTYNYT. Juuri se eikä mikään muu, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: “Teidän edestänne annettu ja vuodatettu”. Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, SE ON KUITENKIN SULJETTAVA SANAAN JA MEILLE OJENNETTAVA.

Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. VAIKKA SE TEKO, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, ON TEHTY JO RISTILLÄ, SE EI VOI SAAVUTTAA MEITÄ MUUTOIN KUIN SANAN VÄLITYKSELLÄ.
Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin: “Minä uskon pyhän kristillisen seurakunnan, syntien anteeksiantamuksen...” ja ojentaa sen meille.
Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.

Millainen henkilö voi ottaa tuon voiman ja hyödyn vastaan?

Se voidaan ilmaista samalla tavoin aivan lyhyesti, kuten kasteesta puhuttaessa EHTOOLLISEN VOIMAN JA HYÖDYN SAA JOKAINEN, JOKA USKOO SEN, mistä sanat kertovat ja mistä ne antavat.
Eihän niitä ole opetettu eikä julistettu kiville eikä kannoille, vaan niille, jotka kuulevat nämä sanat. Heille Kristus sanoo: “Ottakaa ja syökää” jne. Koska hän antaa ja lupaa siinä syntien anteeksiantamuksen, se voidaan ottaa vastaan vain uskolla. Hän itse vaatii tällaista uskoa lausuessaan sanat: “Teidän edestänne annettu” ja teidän edestänne vuodatettu”.
Nämä Kristuksen sanat tarkoittavat: ”Sitä varten minä annan tämän teille ja käsken teidän syödä ja juoda, että te puolestanne ottaisitte sen vastaan ja nauttisitte sen. Joka suostuu kuulemaan nämä sanat ja uskoo ne tosiksi, hän saa, mitä ne lupaavat.”
SE TAAS, JOKA EI USKO, EI SAA MITÄÄN.
Turhaan sellainen, joka ei tahdo tuota pelastavaa hyvää nauttia, antaa ojentaa itselleen ehtoollisen. Aarrearkku on aivan auki. Mutta sinun on myös otettava ehtoollinen vastaan ja ajateltava, että se varmasti on se, mistä sanat sinulle puhuvat.

Siinä onkin kaikki, mitä kristitty tarvitsee valmistautuakseen ottamaan kelvollisesti vastaan ehtoollisen sakramentin. Sillä koska ainoastaan sanat tuovat tämän aarteen eteemme, me voimme siihen vain tarttua ja omistaa sen. Kourin ei näet voi tarttua tuollaiseen lahjaan ja iankaikkiseen aarteeseen. Siihen, mitä meille niissä ja niiden kanssa annetaan, ruumis ei voi tarttua eikä saada sitä omakseen. Sen tekee vain sydämen usko, joka tuntee tuon aarteen ja haluaa sen omistaa.

Lopuksi on vielä tarpeen kehottaa ja innostaa ihmisiä, etteivät he antaisi tuon suuren aarteen, jota kristittyjen keskuudessa toimitetaan ja jaetaan, mennä hukkaan. Niiden, jotka tahtovat olla kristittyjä, on toisin sanoen valmistauduttava ottamaan ehtoollisen suuriarvoinen sakramentti vastaan usein.
Näemmehän ihmisten suhtautuvan asiaan leväperäisesti ja laiskasti. He kai kuvittelevat olevansa niin vahvoja kristittyjä, etteivät sitä tarvitse.
Muutamat taas väittävät, että ehtoollisella käyminen on vapaasti harkittavissa eikä mikään välttämättömyys.

Kristus ei näet ole asettanut ehtoollista sitä varten, että sitä esitettäisiin näytelmänä, vaan hän on käskenyt omiensa sitä syödä ja juoda ja tällä tavoin muistaa häntä.
Kuten ei yleensäkään niin ei myöskään uskoa, rakkautta ja kärsivällisyyttä koskevissa asioissa riitä pelkkä opetus eikä tietojen jakaminen, vaan ihmisiä on sen lisäksi joka päivä kehotettava. Ehtoollisestakin on välttämättä saarnattava, etteivät ihmiset väsyisi eivätkä kyllästyisi. Tiedämmehän me ja tunnemme, miten perkele jatkuvasti vastustaa ahkeraa ehtoollisella käymistä ja kaikkea muutakin kristillisyyden harjoitusta. Hän pyrkii hätyyttämään ja ajamaan siitä eroon niin monta ihmistä kuin suinkin voi.

Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: “Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia - heille hän tässä puhuu - ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä.

Sanat ovat juuri tällaiset: “Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus haluaa selvästikin sanoa: “Minä asetan teille pääsiäisjuhlan eli ehtoollisen, joka teidän tulee nauttia usein, ei vain kerran vuodessa ja määrättynä iltana. Kukin tehköön sen milloin ja missä tahtoo tilaisuuden ja tarpeen mukaan. Sitä ei ole sidottu mihinkään määrättyyn paikkaan eikä ajankohtaan.”

Ymmärrät tämän perusteella, ettei ehtoollista ole varaa halveksia. Sellaista valinnanvapautta meille ei ole jätetty. Halveksimisella minä tarkoitan sitä, ettei pitkiin aikoihin mennä ehtoolliselle, vaikka mikään ei estäisikään, eikä sitä edes kaivata. Jos tahdot olla kristitty, sinun on pidettävä tämä käsky kunniassa ja aina sopivan hetken tullen sitä noudatettava. Käskyn on näet määrä saada sinut yhä uudelleen liikkeelle tutkimaan itseäsi sekä kyselemään mielessäsi: “Mikä ihmeen kristitty minä olen? Jos olisin oikea kristitty, pitäisihän minun edes vähän kaivata sitä, mitä Herrani on käskenyt minun tehdä.”

Vain sen on sinua kannustettava ja sisäisesti pakotettava, että Kristus sitä tahtoo ja että se on hänelle mieliksi. Kristus sinua kutsuu ja kannustaa. Jos halveksit sitä, itse myös siitä vastaat.

Sanot ehkä näin: “Entä jos tunnen itseni kelvottomaksi?”
Mutta on niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä eivätkä kevytmielisiä, vaan mielellään olisivat hurskaita ihmisiä. Heidän ei tule välttää ehtoollista, vaikka ovatkin heikkoja ja puutteellisia.
Kukaan ihminen ei näet pääse maan päällä niin pitkälle, ettei hänen lihansa ja verensä syyllistyisi joka päivä moniin rikkomuksiin.
Näiden heikkojen ihmisten tulee käsittää tiedoista suurimmaksi se, ettei sakramentti ole meidän kelvollisuutemme varassa.
Emmehän me sen vuoksi anna itseämme kastaa, että olemme kelvollisia ja pyhiä. Emme me myöskään sen vuoksi mene ripittäytymään, että olemme puhtaita ja synnittömiä. Päinvastoin, me teemme tämän kaiken juuri siksi, että olemme köyhiä, kurjia ja kelvottomia ihmisiä. Sen, joka mielellään haluaisi osakseen armon ja lohdutuksen, tulee itse kiirehtää itseään ehtoolliselle. Hänen pitää lausua näin: “Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on.”

Ehtoollisen asetussanoihin liittyy käskyn lisäksi myös lupaus. Se sisältää näet nämä ystävälliset, suloiset sanat: “Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu”, sekä: “Tämä on minun vereni, teidän edestänne vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Kuten edellä sanoin, näitä sanoja ei ole julistettu kiville eikä kannoille, vaan minulle ja sinulle. Kristus olisi muutoin yhtä hyvin voinut pitää suunsa kiinni ja jättää kaikki sakramentit asettamatta. Mieti siis tätä lupausta ja sijoita ”teidän” -sanaan myös itsesi, muutoin hän puhuu sinulle turhaan. Hän ojentaa näet siinä meille kaikille aarteen, jonka hän on tuonut taivaasta. Sanattoman ystävällisesti hän kutsuu meitä sen luokse myös muulloin esimerkiksi lausuessaan Matt. 11:28 “Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”
Näin hän kutsuu ja kehottaa meitä sydämellisesti ja uskollisesti, jotta me pääsisimme osallisiksi korkeimmasta ja parhaimmasta hyvästä. Siksi on todella synti ja häpeä, että me suhtaudumme ehtoolliseen torjuvasti. Sinun on ymmärrettävä, että se vasta onkin pelastavaa, lohdun tuovaa lääkettä, joka auttaa sinua antamalla elämän sekä sielulle että ruumiille. Sillä jos sielu on pelastettu, on ruumiskin saanut avun.

Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset, jotka väheksyvät ehtoollista ja elävät epäkristillisesti, nauttivat tämän sakramentin omaksi vahingokseen ja tuomiokseen. Eihän heille ole mikään hyväksi eikä pelastukseksi. Mutta toisin on niiden laita, jotka tuntevat heikkoutensa, mielivät siitä vapaaksi ja kaipaavat siihen apua. Heidän tulee pitää ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkynä, joka tuhoaa heissä itsessään olevan myrkyn. Tähän tarkoitukseen meidän on sitä käytettävä. Sinun on näet määrä saada tässä ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta syntien anteeksiantamus. Se sisältää ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, perkelettä ja kaikkea onnettomuutta vastaan.
Näin on Jumala antanut sinulle molemmat, Kristuksen käskyn ja Kristuksen lupauksen. Mutta tarvitset ehtoolliselle menemistä varten vielä lisäkannustimen, joka on sinussa itsessäsi. Se on sinun oma, ahdistava hätätilasi. Sen tähden Jumala on antanut käskynsä, siksi hän kutsuu sinua lupauksellaan. Kristus itse näet sanoo näin: (Matt. 9:12) “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Hän tarkoittaa niitä ihmisiä, joita synti, kuolemanpelko sekä lihan ja perkeleen kiusaukset vaivaavat ja rasittavat. Jos siis mielesi on raskas ja tunnet heikkoutesi, mene luottavaisin mielin ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Jos näet aikomuksesi on odottaa hetkeä, jolloin voisit kaikesta edellä mainitusta vapautuneena astua puhtaana ja kelvollisena ehtoolliselle, saat kyllä jäädä ikuisesti odottamaan, sillä Kristuksen tuomio sinusta on kuuluva: “Jos kerran olet puhdas ja sovelias, et tarvitse minun apuani, enkä minäkään puolestani kaipaa sinua.” Kelvottomia ovat siis ainoastaan ne, jotka eivät tunne rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä.

Mutta sinä ehkä kysyt näin: “Mikä minulle sitten on avuksi, jos en pysty olemaan tuolla tavoin hädissäni enkä tuntemaan sitä nälkää ja janoa, jota ehtoollisella käyminen vaatii?” Paras neuvoni niille, joita heidän mielentilansa estää tuntemasta hätäänsä, on tämä: Pysähdyhän selvittämään itsellesi, mahdatko sinäkin ehkä olla lihaa ja verta. Jos päädyt tuohon tulokseen, niin tartu toki Paavalin Galatalaiskirjeeseen. Siitä saat kuulla, millaista hedelmää sinun lihasi kantaa. Paavali sanoo: (Gal. 5:19 - 21) “Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat aviorikos, haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateus, vihat, torat, kiistat, lahkot, kaunat, murhat, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset.”
Ellet ehkä pystykään tätä kaikkea tuntemaan, niin usko kuitenkin Raamatun sanaa. Se ei valehtele sinulle, vaan tuntee lihasi paremmin kuin itse sen tunnet. Paavali tekee jopa vielä pitemmälle menevän päätelmän: (Room. 7:18) “Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”
Jos kerran Paavali saattaa sanoa omasta lihastaan tällaista, ei meidänkään pidä kuvitella olevamme yhtään parempia eikä pyhempiä. Asian tekee vain paljon pahemmaksi se, että emme hätäämme tunne. Se on näet osoitus siitä, että lihamme on kuin lepran turmelema. Kaikki tunto on siitä poissa, ja kuitenkin sairaus on levinnyt joka puolelle hävittäen ja syöden lihaamme. Mutta kuten sanottu, vaikka olisit jo aivan kuollutkin, usko silti Raamatun sanaa, joka sinut tuolla tavoin tuomitsee.
Näin asia on: mitä heikommin tunnet syntisi ja rikkomuksesi, sitä vahvempi syy sinulla on mennä ehtoolliselle etsimään apua ja lääkitystä.

Kun siis kerran olet maailmassa, älä kuvittele, että sinulta puuttuisi synti ja hätä. Jos et ole tätä itse kokenut, anna Raamatun opettaa se sinulle.
Kaiken tämän lisäksi vielä perkele häärää ympärilläsi. Häntä sinä et pysty kokonaan nujertamaan, eihän itse Herra Kristuskaan voinut hänen kiusojaan välttää. Millainen perkele sitten on? Hän on valehtelija ja murhaaja, juuri sellainen, miksi Raamattu hänet kuvaa. (Joh. 8:44) Valehtelija hän on vietelläkseen sydämesi eroon Jumalan sanasta ja sokaistakseen sinut niin, ettet tuntisi hätääsi etkä pääsisi Kristuksen luo. Murhaaja hän on, yhtään elämän hetkeä hän ei tahtosi suoda sinulle. Jos vain näkisit, miten monta miekkaa, keihästä ja nuolta sojottaa joka hetki sinua kohti, niin sinä kyllä riemastuisit jokaisesta tilaisuudesta päästä nauttimaan ehtoollista. Mutta me vain kuljemme kulkuamme huolettomina ja varomattomasti. Ei tämä muusta johdu kuin siitä, että me emme ajattele emmekä usko olevamme lihassa ja pahassa maailmassa eli perkeleen valtakunnassa.

Tutki sen vuoksi tätä asiaa hyvin, paneudu siihen kunnolla. Sinun ei tarvitse muuta tehdä kuin mennä itseesi, katsella hiukan ympärillesi ja pitää kiinni Raamatun sanasta. Mikäli et sen jälkeenkään mitään tunne, sinulla on todella suuri tarve valittaa hätääsi niin Jumalan kuin veljesikin edessä.
Suostu silloin ottamaan vastaan neuvoja ja anna toisten rukoilla puolestasi äläkä lopeta ennen kuin kivi kirpoaa sydämeltäsi. Silloin saat kyllä tuntea hätäsi todellisen laadun. Huomaat vajonneesi kaksin verroin syvemmälle kuin kaikista syntisistä kurjin. Ymmärrät, että tarvitset ehtoollista kaikkein eniten juuri niiden syntien vastustamiseksi, joita et valitettavasti pysty huomaamaan. Jumala antaa sinulle siinä armon tuntea syntisi yhä paremmin ja samalla yhä ankaramman nälän käydä ehtoollisella. Tarvitset sinä erityisesti sen vuoksi, että perkele on kovin kiivaana kimpussasi. Hän virittelee herkeämättä ansojaan siepatakseen sinut ja tuhotakseen sielusi ja ruumiisi. Hetkeksikään et pääse häneltä rauhaan. Äkkiä hän saa sinut parkumaan, juuri kun kaikkein vähiten osaat sitä odottaa.

Martti Luther

—


2. Pääsiäiskirja

HERRAN EHTOOLLINEN

Ulkoinen merkki on hyvin tavallista, että Jumala on antanut sanan lisäksi jonkin merkin uskon jatkuvaksi vakuudeksi ja vahvistukseksi. Nooalle annettiin merkiksi sateenkaari, Aabrahamille ympärileikkaus, Gideonille lampaanvilloihin lankeava kaste. Samoin tapahtuu silloin, kun ihmiset tekevät testamentin. Sanojen lisäksi tarvitaan notaarin sinetti osoittamaan, että testamentti on pätevä ja luotettava. Kristuskin liitti sanoihinsa sinetin ja merkin tehdessään testamenttinsa, nimittäin oman todellisen lihansa ja verensä leivässä ja viinissä.

Kristityn tulee tietää, että maan päällä ei ole mitään suurempaa ja pyhempää kuin Jumalan Sana. Sakramentillekin antaa siunauksen ja pyhityksen se Jumalan Sana, jossa me kaikki olemme hengellisesti syntyneet ja Kristukselle pyhitetyt. Jos siis kristitty omaksuu suullaan, korvillaan, sydämellään ja koko ruumiillaan Sanan, joka pyhittää kaiken ja on sakramenttien yläpuolella, miksi hän ei saisi käsin koskettaa sitä, mikä on Sanan pyhittämää? Eihän hän muuten saisi koskettaa omaa ruumistaankaan, koska hän on itse samalla tavalla pyhitetty kuin sakramenttikin. Kristitty on pyhä ruumiiltaan ja sielultaan, olkoon hän maallikko tai pappi, mies tai nainen. Joka toista väittää, häpäisee pyhän kasteen, Kristuksen veren ja Pyhän Hengen armon. Kristitty on harvinainen olento, ja hän on Jumalalle tärkeämpi kuin sakramentti. Kristittyä ei ole tehty sakramenttia varten, vaan sakramentti on asetettu kristittyä varten.

Sisäisesti ja vapaasti.

Ulkoinen ja sisäinen osallistuminen sakramenttiin on tarkoin erotettava toisistaan. Ehtoollisaineiden nauttiminen on ulkonaista, ja se voi tapahtua ilman uskoa ja rakkautta. Jos niiden vastaanottaminen riittäisi tekemään kristityksi, hiirikin olisi kristitty, sillä hiiri voi nakertaa leipää ja jopa latkia viiniä ehtoollismaljasta. Sisäinen, hengellinen, vilpitön sakramentin vastaanottaminen on aivan muuta. Tähän käyttöön ja sen hedelmiin vaaditaan uskoa.

Kaikki eivät voi omistaa tätä sanomattoman runsasta armoa, jonka Jumala meille lahjoittaa. Sen omistavat yksin ne, jotka ovat kestäneet ulkonaista ahdinkoa ja vainoa ja vastoinkäymisiä, tai kokeneet omantunnon musertavan tuomion sydämessään. Kun kiusaaja tekee sydämesi heikoksi, pelokkaaksi, murtuneeksi, niin ettet tiedä, minkälainen suhteesi Jumalaan on, ja kun kiusaaja näyttää sinulle syntisyytesi ja masentaa sinut, niin juuri sellaisessa särkyneessä sydämessä Jumala tahtoo asua. Kuka tarvitsee suojelijaa, ellei se, joka päivittäin kärsii syntisyydestään ja pyrkii siitä eroon? Muussa tapauksessa hänen paikkansa ei ole tässä pöydässä, koska tämä ateria on nälkäisiä ja kaipaavia sydämiä varten. Jolla ei tätä tunnetta ole, jääköön pois ehtoolliselta joksikin aikaa, sillä tämä ruoka ei mahdu kylläiseen ja täyteen sydämeen. Mutta jos kärsimme omantunnon vaivoja ja pelokkaan sydämen arkuutta, silloin meidän on tultava nöyrästi ja kunnioittaen.


Myös ulkoisesti.

Kukaan ei voi kiistää kolmen evankelistan, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan sekä lisäksi Paavalin sanoneen, että Kristus otti leivän, kiitti ja mursi sen ja antoi opetuslapsilleen sanoen: “Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.” Ja myös maljan sanoen: “Tämä on minun vereni, uuden liiton veri.”
Näiden neljän voimallisen kohdan lisäksi sanoo vielä 1. Kor. 10:15: “Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?”

Kuuletko tämän, rakas veljeni? Leipä, jonka me murramme, on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Se on, se on - vielä kerran - SE ON OSALLISUUS KRISTUKSEN RUUMIISEEN, sanoo Paavali.
Mutta mitä sitten on osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Mitä muuta se voisi olla kuin että ne, jotka ottavat vastaan murretun leivän, itse kukin palasensa, OTTAVAT SIINÄ VASTAAN KRISTUKSEN RUUMIIN.
Tämä ehtoollisyhteys merkitsee osallisuutta Kristuksen ruumiiseen, niin että kukin yhdessä toisten kanssa ottaa vastaan yhteisen Kristuksen ruumiin. Paavali sanoo, että me kaikki olemme yksi ruumis ja saamme osamme yhdestä leivästä. Siksi tätä on jo kauan sanottu yhteyden ateriaksi.

Mutta kelvottomatkin saavat osansa Kristuksen ruumiista, kuten Paavali sanoo (1. Kor. 11:29): “Joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.”
Näin kävi Juudakselle. Hän sai viimeisellä ehtoollisella osansa Kristuksen ruumiista ja verestä yhdessä kaikkien muiden opetuslasten kanssa. Hän otti osansa vastaan ja söi ja joi siinä kuin toisetkin.


Kristuksen ruumis ei ole taivaassa.

Meille on sanottu hurmahenkien taholta, että Kristus ei voi olla ruumiillisesti läsnä ehtoollisen sakramentissa, koska hän on noussut taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella . Kun luemme tämän, meidän ei pidä ajatella taivasta sellaiseksi, kuin lapset sen kuvaelmissaan esittävät kun he sijoittavat siihen kultaisen istuimen, jolla Kristus istuu Isän vieressä kuoripojan viitta päällään tai kruunu päässään. Ilman tällaisia lapsellisia kuvitelmia ei niin kiivaasti väiteltäisi siitä, onko Kristus jossakin nimenomaisessa paikassa. Jumalan oikea puoli ei ole mikään paikka, koska Jumala on todellisesti läsnä maailman joka kolkassa ja kaikissa luontokappaleissa. Me tiedämme, että Jumalan käsivarsi, käsi, kasvot, Henki ja viisaus ovat kaikki yhtä ja samaa. Tiedämme koko jumaluuden asuvan ruumiillisesti Kristuksessa (Kol. 2:9). Kuinka silloin voi olla totta sekään, että Jumala Kristuksessa oli todellisesti ja henkilökohtaisesti maan päällä läsnä äidin kohdussa, seimessä, pyhäkössä, erämaassa, kaupungissa ja kylissä, puutarhoissa ja pelloilla, ristillä, haudassa - ja kuitenkin samalla Isän rinnalla taivaassa? Jos nyt meidän uskomme mukaan on totta, että Jumala Kristuksessa on todella ja henkilökohtaisesti itse läsnä maan päällä niin monessa paikassa ja samanaikaisesti taivaassa ja Isän luona, päädymme näkemykseen, että Jumala on kaikkialla läsnä ja todella täyttää taivaan ja maan ja kaiken olemuksellaan ja kaikkivallallaan, kuten Jeremia sanoo (Jer. 23:23 - 24): “Enkö minä täytä taivasta ja maata?” ja psalminkirjoittaja (Ps. 139:7): “Minne minä voisin paeta sinun kasvojesi edestä?”
Vaikka Kristus näin ollen ei olisi lausunutkaan ehtoollisella sanoja: “Tämä on minun ruumiini”, ilmaisu, että Kristus istuu Isän oikealla puolella, edellyttää joka tapauksessa, että hänen ruumiinsa ja verensä voivat olla siellä ja samaan aikaan muuallakin. Tässä ei tarvita transsubstantiaatiota eli leivän muuttumista hänen ruumiikseen. Hän voi olla läsnä muutenkin, koska Jumalan oikeaa kättä ei tarvitse ensin muuttaa kaikeksi siksi, missä hän on läsnä. Emme ole niin typeriä, että uskoisimme Kristuksen ruumiin olevan leivässä niin karkean näkyvästi kuin leipä on korissa tai viini ruukussa, niin kuin hurmahenget väittävät meidän uskovan. Uskomme hänen ruumiinsa olevan läsnä, niin kuin nämä sanat sen ilmaisevat: “Tämä on minun ruumiini.” Emme ole tarkkoja sanamuodosta. Olemme valmiit sanomaan, että hän on leivässä tai että hän on siellä missä leipäkin, tai miten hyvänsä. Emme riitele sanamuodoista, kunhan vain se ajatus pysyy samana, että emme Herran ehtoollisessa syö tavallista leipää, vaan että tämä leipä on Kristuksen ruumis.

Miksi sitten Kristuksen ruumista ei voida syödä missä tahansa, koska hän on läsnä kaikkialla? Sinun ei toki tarvitsekaan syödä häntä niin kuin syödään hapankaalia tai keittoa ruokapöydässä, vaan ainoastaan silloin kun hän niin toivoo tehtävän. Häntä ei voida tavoittaa, etkä sinä saa häntä käsiisi, vaikka hän onkin läsnä leivässä, ellei hän itse liity sinuun ja kutsu sinua tämän erityisen pöydän ääreen, niin että siinä pääset hänestä osalliseksi.

Älä vaivaa päätäsi tutkimalla tutkimatonta!

Kristittyjen tulisi antaa Jumalalle kunnia ja tunnustaa, että hän pystyy tekemään sen minkä lupaa. Heidän ei pitäisi olla samanlaisia kuin kiihkoilijat, jotka vaivaavat päätään sillä, miten leipä voi olla ruumis ja viini verta. Nämä tahtovat ymmärtää Jumalaa, ja koska tämä ei mahdu heidän järkeensä, he olettavat, että Jumala ei pysty sitä tekemään. Mutta miksi ihmisen pitäisi kuollakseen kiusata itseään saadakseen kaiken mahtumaan järkeensä? Jos se on Jumalan Sanaa, niin onhan hän kaikkivaltias ja totuudellinen. Niinpä meidän tulisi ottaa se vastaan uskossa niin kuin lapset. Meidän tulisi olla kiitollisia ja iloisia ja kysyä, mitä varten hän on sen tehnyt - eikä, pystyykö hän sen tekemään.
Haluamme olla mestareita ja tuomareita asioissa, jotka on meiltä salattu, vaikka emme ymmärrä edes jokapäiväistä elämäämme. Jos emme käsitä edes sitä, minkä keskellä elämme ja liikumme, kuinka sitten ymmärtäisimme sen, minkä Jumala yksin voi paljastaa ja minkä piirissä emme elä Sinun asiasi on kysyä, onko puhujana ollut Jumala vai ihminen, onko se Jumalan vai ihmisen työtä. Jos se on Jumalan Sanaa ja työtä, sulje silmäsi äläkä kysy, kuinka se tapahtuu. Minun on kasteessa puhdistuttava kaikista synneistäni. Tämä on hänen sanansa. Niin tämäkin: “ottakaa ja syökää, tehkää se minun muistokseni”. Totisesti tämä on hänen lihansa ja verensä, koska sen sanoo hänen sanansa eikä kukaan ihminen. Hän on sen asettanut ja säätänyt. Kaste on hänen sakramenttinsa ja tekonsa. Tunnen ja kuulen kyllä, mitä hän sanoo, mutta en tiedä, miten se tapahtuu. Älkää siis antautuko kyselemään ja väittelemään, vaan ymmärtäkää sakramentin hyöty ja iloitkaa sen käytöstä.
“Teillä on tässä ateria. Kun tulette koolle ja haluatte oppia minulta, ottakaa leipä ja viini ja toistakaa sanat: ‘Tämä on minun ruumiini ja vereni.’ “
Kaiken tämän perusteella on selvää, että pyhä sakramentti ei ole muuta kuin Jumalan antama merkki, jossa Kristus ja kaikki pyhät kaikkine tekoineen, kärsimyksineen, ansioineen, armoineen ja lahjoineen annetaan lohdutukseksi ja vahvistukseksi jokaiselle, jota kiusaaja, synti, maailma, oma syntinen olemus ja kaikki paha ankarasti ahdistavat. Sakramentin vastaanottaminen on tämän toivomista ja uskomista, sillä kaikki riippuu uskosta. Ei riitä tieto siitä, mitä sakramentti on ja mitä se merkitsee. Sinun on uskottava, että olet saanut sen vastaanottaa. Jotkut vaivaavat päätään sillä, kuinka Kristuksen ruumis ja veri voivat olla läsnä pienessä leivänpalasessa ja viinitilkassa. Sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi. Riittää kun tiedät, että se on jumalallinen merkki ja että Kristuksen ruumis ja veri ovat siinä todellisesti läsnä. Jätä hänen huolekseen, miten ja missä ne ovat läsnä. Jos rohkeutesi horjuu, luota siihen, että tämä sakramentti, Kristus ja kaikki pyhät tulevat luoksesi kaikkine hyveineen, kärsimyksineen ja armolahjoineen. He elävät, kärsivät ja kuolevat sinun kanssasi. Jos harjoitat tätä uskoa ja siinä vahvistut, saat kokea, kuinka riemullisen hääjuhlan Jumalasi on sinulle alttarilla valmistanut.

Jos syntisi eivät ole sellaisia, että seurakunnan pitää sinua niistä julkisesti nuhdella, sinun ei pidä jäädä pois ehtoolliselta. Sano itsellesi: “En tule omaan kelvollisuuteeni vedoten. Jos niin tekisin en tulisi koskaan. Eihän lastakaan tuoda kasteelle siksi, että se on hurskas, enkä minä mene ripittäytymään siksi, että olen puhdas. Menen sinne arvottomana, joka ei pysty olemaan arvollinen. Jumala varjelkoon minua arvollisuudesta!” Katsomme aina mieluummin omia käsiämme kuin Jumalan suuta. Meidän olisi sanottava: “Minä näen sen, minkä sinä sanot, enkä sitä, minkä itse teen.”

Martti Luther

--
3. HUONEPOSTILLA.

HERRAN EHTOOLLINEN
Lutherin saarna kiirastorstaina 1543

Evankeliumi: Luuk. 22:7 - 16. 7.” Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”.
9. Niin he kysyivät häneltä: “Mihin tahdot, että valmistamme sen?”
10. Hän vastasi heille: “Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11. ja sanokaa talon isännälle: ‘Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
12. Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.”
13. Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14. Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
15. Ja hän sanoi heille: “Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
16. sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”.

Tässä mainitaan ensiksi se, mitä tapahtui ehtoollisen asettamistilaisuuden alussa. Meidän tulee tarkoin erottaa tämä hänen ruumiinsa ja verensä sakramentista. Siinä ei vielä puhuta mitään itse Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista, vaan siitä pääsiäislampaan syömisestä, jonka Mooses oli vanhan liiton aikana säätänyt. Laissa oli näet kirjoitettu, (2 Moos. 12), että juutalaisten piti ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista päivänä iltapäivällä, toisin sanoen, kello viiden ja kuuden välillä puolenpäivän jälkeen aloittaa happamattoman leivän juhlan, pääsiäisen vietto. Sitä heidän sitten tuli viettää seitsemän päivää ja siksi aikaa kodeistansa poistaa kaikki hapantaikina ja hapan leipä ja näinä seitsemänä päivänä syödä vain happamatonta leipää. Pääsiäisjuhlan ensimmäisenä päivänä heidän piti syödä pääsiäislammas.

Juutalaisten pääsiäisjuhla alkoi meidän laskumme mukaan torstai-iltana. Sen vieton Kristus nyt opetuslapsineen aloittaa sanoessaan: »Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne ennenkuin kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa». Hän sanoo tässä, että hänellä oli ollut suuri sydämen halu syödä pääsiäislammas opetuslastensa kanssa. Se näet oli oleva viimeinen pääsiäinen, jonka hän vietti heidän kanssaan.

Tähän pääsiäiseen loppuu juutalaisten vanha, Mooseksen pääsiäislammasta, pappeutta, kuninkuutta ja jumalanpalvelusta koskeva säädös, ja sen sijaan alkaa Uuden Liiton pääsiäinen Kristuksen valtakunnassa. Hän tahtoo siis nyt syödä pääsiäislampaan viimeistä kertaa heidän kanssansa tehdäkseen siitä lopun ja lakkauttaaksensa sen.
Vanhaa Mooseksen pääsiäislammasta piti juutalaisten syödä näin: kaikkien oli oltava kupeet vyötettyinä, kengät jalassa ja kädessä sauva ja syöminen oli tapahtuva ikäänkuin matkaan lähdön kiireessä. Se oli Herran pääsiäinen.

Näin rakas Herramme Kristus söi opetuslastensa kanssa pääsiäislampaan jäähyväisiksi ei vain itsellensä, hän kun nyt oli jättämässä tämän maallisen elämän, missä yhdessä nautitaan ruokaa ja juomaa, vaan myös koko Mooseksen laille.
Juutalaiset viettivät pääsiäistänsä ylistääksensä ja kiittääksensä Jumalan armoa ja laupeutta sen johdosta, että Jumala oli pelastanut heidät Egyptistä, asettanut heille kuninkuuden ja pappeuden ja ottanut heidät omaisuuskansaksensa.
Tätä Jumalan osoittamaa hyvää tekoa heidän piti ajatteleman koko pääsiäisen ajan, siitä Jumalaa kiittäen. Kaiken tämän Kristus nyt lakkauttaa. Ei siis enää tarvinnut vuosittain saarnata pelastuksesta Egyptin orjuudesta eikä säilyttää juutalaisten kuninkuutta ja pappeutta: nämä kaikki loppuivat ja vanhentuivat, vaikka Jumala aikoinaan oli ne Mooseksen kautta säätänyt.

Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee».
Nämäkään sanat eivät vielä tarkoita Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia, vaan ne on sanottu pääsiäislampaan nauttimisen lopettajaisiksi. Herra tahtoo tässä sanoa: tämä on jäähyväismaljani. Nyt minä vielä juon sen teidän kanssanne Mooseksen säädännön mukaan, mutta tästä lähin en enää koskaan. Tällä maljalla hän lausuu jäähyväiset vanhalle pääsiäislampaalle. Tästedes Uudessa Liitossa on oleva uusi pääsiäinen ja uusi pääsiäislammas.
Näin Kristus vietti vanhaa pääsiäistä opetuslastensa kanssa. Huomatkaamme tämä tarkoin erottaaksemme sen Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista. Tosin tässäkin syötiin ja juotiin, niinkuin sakramenttia ainakin. Mutta tässä oli pelkkää leipää ja viiniä, joita nauttiessaan Kristus sanoi jäähyväiset juutalaisten pääsiäislampaalle, kuninkuudelle, pappeudelle, saarnalle ja kiitokselle pelastuksesta Egyptin orjuudesta.
Mutta heti sen jälkeen hän asettaa uuden Pääsiäislampaan, uuden Kuninkuuden ja pappeuden, uuden saarnan ja kiitoksen, niinkuin seuraavasta luemme:
”Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni”. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan».

Nyt Herra asetti ruumiinsa ja verensä sakramentin. Hänen sanansa voi helposti pitää muistissa: hän puhuu lyhyesti, mutta kauniisti ja selvästi. Rakas Herramme Kristus ei ole tahtonut rasittaa meitä monenkaltaisilla asetuksilla, niinkuin vanhan liiton aikana Israelin kansaa rasitettiin. Hän vain ottaa leivän ja viinin ja lausuu niistä sanansa: ”ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini, juokaa, tämä on minun vereni, tai: tämä malja on se uusi liitto minun veressäni, tehkää se minun muistokseni.

Edellisellä kerralla antaessaan opetuslapsille maljan ja sanoessaan: ottakaa ja jakakaa keskenänne, hän ei sano: tämä on minun vereni, vaan lausuu: en tästä lähin enää juo viinipuun antia; mutta nyt ottaessaan leivän hän sanoo: »Tämä on minun ruumiini», ja ottaessaan maljan hän sanoo: »Tämä on minun vereni», »uusi liitto minun veressäni». Tässä ei siis enää ole pelkkää leipää ja viiniä, vaan leipä on hänen ruumiinsa, jonka hän antaa syödä, ja viini on hänen verensä, uusi liitto hänen veressänsä, jonka hän antaa juoda.
Näinhän kuuluvat hänen sanansa: »Hän otti leivän, hän otti maljan», ja hän lisäsi nämä sanat: “Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni», tai: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni».
Nämä sanat sanovat sen, että leipä on hänen ruumiinsa ja viini hänen verensä. Joka syö tätä leipää, hän syö Kristuksen totisen ruumiin, ja joka juo tästä maljasta, hän juo Kristuksen totisen veren, olkoon sitten kelvollinen taikka kelvoton.
Tämä on meidän vahvasti uskottava. Kristittyjen tulee näet antaa Jumalalle kunnia, tunnustaen, että Jumala voi tehdä, mitä on sanonut, niinkuin apostoli Paavali Aabrahamista todistaa, Room. 4:21.
Se, joka tahtoo olla kristitty, ei saa menetellä aikamme haaveksijoiden ja lahkolaisten tavalla, jotka aprikoivat, miten on mahdollista, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini Kristuksen veri.
He tahtovat mitata ja käsittää Jumalaa omalla järjellänsä, ja kun ei tämä asia sovellu heidän järkeensä, niin he ajattelevat sen olevan Jumalallekin mahdotonta.

Mutta mitä hyötyä on moisista aprikoimisista? Vaikkapa viisastelisit pääsi puhki, et kuitenkaan ihmisjärjellä voi käsittää Jumalaa.
Herra Jumala ei näet ole ihmisjärjellä mitattavissa ja käsitettävissä; hänen tekonsa ja sanansa eivät ole inhimillisen järjen arvostelun alaisia.
Niinpä apostoli Paavalikin sanoo Ef. 3:20, että ”Jumala voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme”.
Mitä apua siis olisi siitä, että me kiusaamme itsemme kuoliaaksi yrittäessämme arvostella ja sovitella Jumalan tekoja ja sanoja niin, että ne kelpaisivat ja soveltuisivat meidän järjellemme?
Meidän on päinvastoin ajatteleminen: koska se kerran on Jumalan sana, niin Jumala on totinen ja kaikkivaltias ja hän voi toteuttaa sen mitä on sanonut.

Pysykäämme siis lujasti näissä selvän selvissä sanoissa. Herramme Kristus sanoo, että hänen tarjoamansa leipä on hänen ruumiinsa ja tarjottu malja eli viini on hänen verensä, Uusi Liitto hänen veressänsä.
Meidän pitää siis yksinkertaisesti, epäilemättä uskoa, että asia niin on, aivan niinkuin yksinkertaiset lapset uskovat ja meidän tulee kiittää Kristusta tästä armosta, siitä iloiten, ja vahvistaa sydäntämme tarkkaamalla, minkä tähden Kristus on sen tehnyt, kyselemättä. Ja väittelemättä, voiko hän sen tehdä. Uteliaat sielut eivät kysy, minkä tähden Kristus niin on tehnyt, vaan ovat valmiit kysymään, kykeneekö hän niin tekemään.
Ellemme voi käsittää asioita, joiden piirissä elämme ja joita joka päivä viljelemme, minkä tähden mestaroitsisimme ja tuomitsisimme Jumalan syvällisiä ja salattuja tekoja?
Kun et voi käsittää asioita, joita joka päivä saat nähdä, niin anna, ystäväni, Kristukselle kunnia, anna olla totta sen, mitä hän tässä sanoo »Tämä on minun ruumiini», »Tämä on minun vereni», vaikka et asian mahdollisuutta käsitäkään!

Sangen hyljättävä tapa on käsitellä Jumalan tekoja siten, että niitä koetetaan saada soveltumaan yhteen järkemme kanssa. Kun emme täysin käsitä edes niitä asioita, joissa me joka päivä elämme ja liikumme, kuinka me voisimme täydellisesti tutkia ja käsittää asioita, joista Jumala sanassansa puhuu, ja joissa emme elä emmekä liiku? Antakaamme siis Jumalalle kunnia, antakaamme hänen olla Kaikkivaltias ja totinen ja uskokaamme, että hän voi tehdä, mitä on sanonut.

Heittäkäämme siis sikseen väittelyt ja kyselemiset Jumalan sanasta ja teoista ja kyselkäämme vain, kuka on puhunut ja tehnyt, onko teko Jumalan vai ihmisen. Jos se on Jumalan sanaa ja tekoa, niin avaa silmäsi väittelemättä ja kyselemättä kuinka se tapahtuu ja usko Jumala kaikkivaltiaaksi ja totiseksi sanoissaan ja teoissaan.
Minun tulee uskoa, että kasteeni Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on oikea ja että minä tämän peson kautta sanan voimalla tulen puhtaaksi kaikista synneistäni enkä minä saa pohtia, miten se on mahdollista. Onhan Jumalan sana, käsky ja lupaus selvä: »Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen», »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu».
Samoin Kristus tässäkin selvän selvillä sanoilla sanoo: »Ottakaa, syökää, tämä ON minun ruumiini, tämä ON minun vereni: tehkää se minun muistokseni». Tässä sakramentissa siis tarjotaan ja saadaan leivän ja viinin alla hänen totinen ruumiinsa ja verensä. Se on hänen sanansa, käskynsä ja asetuksensa. Ei ole tätä sanonut ihminen; Kristus itse on näin säätänyt, asettanut ja käskenyt. Samoin kuin kaste ei ole ihmisen, vaan Kristuksen sanaan ja työhön perustuva, samoin on tämänkin sakramentin: ei se perustu ihmisen, vaan Kristuksen sanaan ja tekoon. Kuinka se tapahtuu, sitä emme järjellämme voi käsittää. Emme voi käsittää, että Kristus sakramentissa jakaa ruumiinsa ja verensä.

Hän ei määrää mitään raskasta työtä. Syöminen ja juominenhan on mitä viattominta työtä. Tällaisen mieluisen ja välttämättömän tehtävän Herramme Kristus valitsee, sanoen: olen valmistanut teille iloisen, suloisen ja mieluisen aterian, en tahdo rasittaa teitä millään kovalla työllä. en käske Jerusalemia valloittamaan tai ympärileikkauttamaan itseänne, uhraamaan eläimiä, pesemään vaatteitanne, niinkuin Mooseksen laissa on säädetty, vaan ehtoollisen minä asetan. Kokoontuessanne minun nimeeni ja minusta saarnatessanne ja opettaessanne ottakaa leipää ja viiniä ja lausukaa niiden yli nämä minun sanani, silloin niissä on minun ruumiini ja vereni totisesti ja olennollisesti läsnä.

Ota vaarin hänen sanoistansa! Kuulet hänen sanovan antaneensa ruumiinsa sinun edestäsi ja vuodattaneensa verensä sinun edestäsi. Hän ei sano antaneensa ruumistaan sinua vastaan ja vuodattaneensa vertansa sinua vastaan, vaan sinun edestäsi, sinun hyväksesi, lohdutukseksesi, vahvistukseksesi, kurjan sielusi pelastukseksi voidaksesi yhä enemmän vihata syntiä ja tullaksesi yhä väkevämmäksi kristityksi. Tätä varten Kristus antaa sinulle ruumiinsa ja verensä.

Samoin kuin hän ei käskenyt kastaa sinua sitä varten, että sinä veteen uppoaisit ja kuolisit, vaan että sinä tämän autuaallisen pesun kautta pääsisit synnistä ja uudestisyntyisit ollaksesi uusi, armosta syntynyt ihminen, samoin hän antaessaan tässä sakramentissa ruumiinsa ja verensä syödä ja juoda. Hän haluaa virvoittaa ja tehdä sinut eläväksi.
Meidän on siis mitä ahkerimmin opittava tämän sakramentin hyötyä ja tarkoitusta, minkä tähden Kristus sen asetti, nimittäin minulle ja sinulle, meille kaikille. Tuntiessani syntini, että olen paha ihminen ja tottelematon lapsi, jonka perkele on kietonut vangikseen, ja että en ole tehnyt, mitä olisi tehdä pitänyt, minun on mentävä tähän pöytään nauttimaan sakramenttia päästäkseni synneistäni ja saadakseni virvoitusta.
Sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat syntinsä ja pyytävät niistä päästä, sopii kehoittaa nauttimaan sakramenttia.
Kristityitä täytyy neuvoa menemään ilolla ja luottamuksella tälle aterialle. He sanokoot: minä olen kurja syntinen, minä tarvitsen apua ja lohdutusta, minä siis menen Herran ehtoolliselle nauttimaan rakkaan Herrani Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren. Hän asetti tämän sakramentin sitä varten, että kaikki isoavat ja janoavat sielut ravittaisiin ja virvoitettaisiin. Hän ei minua soimaa, kun vain tulen saadakseni siunausta, apua ja lohdutusta.
Ja vaikka ei olisikaan sitä runsaan lohdutuksen aarretta, joka tämän sakramentin tekee niin viehättäväksi ja iloiseksi ateriaksi, meidän tulisi kuitenkin mennä ehtoolliselle osoittaaksemme siten palvelusta Herrallemme ja Jumalallemme, joka sen on käskenyt ja säätänyt. Moni vanha opettaja nimitti sitä eukaristiaksi eli kiitokseksi.

Sakramentin nauttiminen eli Kristuksen muisto, kuten Herra itse sitä nimittää, on päinvastoin kiitosuhri; sillä me Jumalaa kiittäen tunnustamme, että me sulasta armosta, Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja verenvuodatuksen kautta tulemme pelastetuiksi, vanhurskaiksi ja autuaiksi. Samoin kuin evankeliuminsaarna on kiitosuhri, jolla me Jumalaa kiittäen tunnustamme häneltä saaneemme sanan aarteen, samoin sakramentin nauttiminenkin on kiitosuhri: sakramentin nauttija siten osoittaa kiitollisuuttaan Kristukselle hänen kärsimyksestänsä ja armostansa.
Jos siis tuo suuri ja runsas lohdutus ei olisikaan omiansa kehoittamaan meitä sakramentin nauttimiseen, meidän pitäisi kuitenkin ainakin kunnioituksesta Herraamme Jeesusta Kristusta kohtaan usein nauttia tätä sakramenttia, että häntä näin muisteltaessa kiitettäisiin, ylistettäisiin ja kunnioitettaisiin.

Niinpä Mooseksen oli Israelin kansassa säilytettävä Egyptin orjuudesta lähdön ja pelastuksen muisto: juutalaisten tuli pääsiäislammasta syötäessä kiittää Jumalaa ja ylistää häntä siitä hänen armostansa, että hän heidät pelasti Egyptistä, johdatti Punaisen meren läpi ja antoi heille kuninkuuden ja pappeuden. Se oli heille iloinen ateria. Juutalaiset pitävät sitä vieläkin jalona juhlana ja syövät pääsiäislampaan ilolla. Samoin Kristus Uudessa Liitossa asetti kansallensa kärsimyksensä ja kuolemansa muiston, että me sakramenttia nauttiessamme kiittäisimme häntä hänen toimittamastaan PELASTUKSESTA, ei Egyptistä ja Punaisesta merestä, vaan synnistä, kuolemasta, perkeleestä, helvetistä, Jumalan vihasta ja kaikesta onnettomuudesta. Tämä ateria ei saisi olla meille kauhistukseksi, vaan sulaksi iloksi ja riemuksi, erittäinkin hengessä niin, että me palvelemme Jumalaa ja kiitämme ja ylistämme häntä hänen armostansa ja hyvyydestänsä, jonka hän Kristuksessa meille osoitti.

Nauttikaamme siis tätä sakramenttia halulla ja ilomielin, sanoen turvallisesti: minäkin menen nauttimaan oikeata pääsiäislammasta, rakkaan Herrani Jeesuksen Kristuksen ruumista ja verta, minä teen sen hänen muistoksensa ja kiitän häntä hänen lunastustyöstänsä, etten joutuisi ylenkatsojain ja kiittämättömäin joukkoon, jotka pitävät turhana tämän kalliin pelastuksen, unhottaen sen.
Sitä Kristus tarkoittaa sanoessaan: »Tehkää se minun muistokseni».
”Minun” -sanalla hän lakkautti entisen pääsiäislampaan muiston, joka muistutti pelastusta Egyptin orjuudesta ja kuninkuuden ja pappeuden lupausta. Lyhyesti sanoen se oli ulkonaisten tekojen muisto, säädetty sitä varten, että saarnattaisiin tuosta Egyptin orjuudesta tapahtuneesta pelastuksesta ja että Israelin kansa kiittäisi Jumalaa tästä hänen hyvästä työstään.
Herra tahtoo siis sanoa: samoin kuin Vanhan Liiton aikaiset juutalaiset uhrasivat pääsiäislampaan ja söivät happamatonta leipää. Sitä tehdessään muistellen sitä kuinka Jumala suurilla ihmeillä oli johdattanut heidät pois Egyptistä, orjuuden huoneesta, ja antanut heille Kanaanin maan, jota he eivät olleet raivanneet, huoneet täynnä tavaraa, jota he eivät olleet koonneet, viini- ja öljymäkiä, joita he eivät olleet istuttaneet. Samoin tekin nauttiessanne Uuden Liiton piirissä minun sakramenttiani, muistakaa minua, että minä olen kuollut teidän edestänne ja vuodattanut teidän edestänne vereni ja siten teidän hyväksenne surmannut kuoleman, synnin, helvetin ja Jumalan vihan.
Tämä on toisenlainen pelastus, nimittäin hengellinen, iankaikkinen pelastus. Sen kautta meitä ei pelasteta maallisen hallitsijan, vaan perkeleen vallasta, hänen, joka on synnin ja kuoleman valtias. Sellaisesta faaraosta Kristus on meidät pelastanut. Sen pelastuksen kautta hän siirtää meidät, ei maalliseen, vaan iankaikkiseen valtakuntaan ja pappeuteen ja siinä me iankaikkisesti saamme olla kuninkaita ja pappeja. Nämä ovat hänen tekojansa ja lahjojansa, joita emme ole ansainneet omalla viisaudellamme, pyhyydellämme, voimillamme ja kyvyillämme, vaan jotka hän on meille ansainnut antamalla ruumiinsa ja vuodattamalla verensä. Tätä hän antaa meille sakramenteissa, että me häntä siitä kiittäisimme ja ylistäisimme.

Tämä siis on meidän jumalanpalveluksemme Uuden Liiton aikana, niinkuin pääsiäislampaan syöminen oli Israelin jumalanpalvelusta Vanhan Liiton aikana. Tätä sakramenttia nauttiessamme julistakaamme sydämellä ja suulla, että Kristus otti huostaansa meidät kurjat syntiset, otti pois meidän syntimme ruumiinsa uhrilla ja verellänsä ne hukutti. Hän yksin voitti synnin ja kuoleman omassa itsessänsä, ruumiissansa ja veressänsä. Tämän voiton hän meille lahjoittaa, ja SEN VARMAKSI MERKIKSI, PANTIKSI JA SINETIKSI HÄN ANTAA EHTOOLLISESSA RUUMIINSA SYÖDÄ JA VERENSÄ JUODA.

Olemme siis kuulleet, että on kaksi aihetta kehottamassa meitä Herran ehtoolliselle menemään. Ensiksi oma tarpeemme ja puutteemme sillä onhan Kristus asettanut tämän sakramentin hyväksemme, lohdutukseksemme ja iloksemme. Toisena kehottajana on Jumalan kunnia ja hänen palveluksensa. Ellemme oman itsemme tähden tahtoisikaan rukoilla Isä-meitää, lausua uskontunnustusta emmekä omaksi autuudeksemme tahdo sakramenttia nauttia, tulisi meidän ainakin Jumalan tähden rukoilla ja käyttää sakramenttia, osoittaaksemme hänelle kunnioitusta ja palvelusta.

Nämä kaksi asiaa tapahtuivat kiirastorstai-iltana: ensin Kristus söi opetuslastensa kanssa pääsiäislampaan jättäen jäähyväiset juutalaisten pääsiäislampaalle, kuninkuudelle ja pappeudelle, toiseksi hän asetti ruumiinsa ja verensä sakramentin, ja sitä meidän tulee usein nauttia hänen muistoksensa. Siihen laupias Jumala meille armonsa suokoon. Amen.

Martti Luther
--

JATKUU

Voitto Ramu kirjoitti:

Mutta ei tosiasiassa näytä tuntevan niitä ollenkaan.

TÄSSÄ Lutherin opetuksia ehtoollisesta:
Tutustupa Antti niihin

EHTOOLLINEN

Lutherin opetuksia.


1. ISO KATEKISMUS

Mitä on alttarin sakramentti?

Se on Herran Kristuksen tosi ruumis ja veri leivässä ja viinissä ja niihin sisältyvinä, leivässä ja viinissä, jotka Kristus on sanallaan käskenyt meidän kristittyjen syödä ja juoda. Ehtoollinen on leipää ja viiniä, mutta ei tavalliseen ateriaan kuuluvaa leipää ja viiniä. Sana siis luo tämän sakramentin ja erottaa sen tavallisesta leivästä ja viinistä niin, että se on Kristuksen ruumis ja veri, joksi sitä myös kutsutaan. Näinhän sanotaan: “Kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti.” (eli Jumalan merkki)

Sanan on tehtävä näkyvä aine sakramentiksi, muussa tapauksessa aine pysyy tavallisena aineena
Tämän sanan voit ottaa omantuntosi vahvistajaksi ja lausua: Vaikka satatuhatta perkelettä ja lisäksi kaikki hurmahenget tunkeutuisivat sisään huutamaan: “Miten leipä ja viini voivat olla Kristuksen ruumis ja veri?” niin minä tiedän, etteivät kaikki henget ja oppineet yhtenä laumanakaan ole niin viisaita kuin Jumalan majesteetin pikkusormi. Näin kuuluu Kristuksen sana: “Ottakaa ja syökää, tämä ON minun ruumiini” ja “Juokaa tästä kaikki, tämä ON minun uusi liitto minun veressäni” jne. Näissä sanoissa me pysymme, ja mielisimme kovin nähdä, kuka pystyy ne korjaamaan ja muuttamaan toisenlaiseksi kuin ne Kristuksen lausumina kuuluvat.
Totta kyllä, jos jätät ehtoollisesta SANAN POIS tai tarkastelet sitä ilman sanaa, sinulla ei ole muuta kuin tavallista leipää ja viiniä. Mutta jos sana pysyy mukana niin kuin sen ehdottomasti on pysyttävä, silloin leipä ja viini ovat sen sanan mukaan Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sillä niin asia on kuin Kristuksen suu on sen opettanut ja lausunut. Hän ei voi valehdella eikä pettää.

Vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimman.
Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, vaan JUMALAN SANAAN.
Ei yksikään pyhä maan päällä, eipä edes kukaan taivaan enkeleistä pysty tekemään leipää ja viiniä Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Yhtä mahdotonta on muuttaa Kristuksen ruumista ja verta joksikin muuksi, vaikka sitä käytettäisiinkin väärin. Sillä asetussana, joka on tehty leivän ja viinin sakramentiksi, ei muutu ihmisen persoonan eikä epäuskon tähden vääräksi.
Eihän Kristus sano: “Jos uskotte tai olette kelvollisia, saatte minun ruumiini ja vereni”, vaan: “Ottakaa, syökää ja juokaa, tämä ON minun ruumiini ja vereni”, sekä: “Tehkää se”, nimittäin se, minkä minä nyt teen, asetan, annan teille ja käsken ottaa vastaan. Tämä merkitsee: “Riippumatta siitä, oletko kelvoton vai kelvollinen, saat tässä Kristuksen ruumiin ja veren. Sen vaikuttaa sana, joka tulee leipään ja viiniin.” Ymmärrä tämä ja pidä se hyvin mielessäsi, sillä nämä sanat ovat meidän perustuksemme, turvamme ja puolustuksemme kaikkia niitä harhoja ja eksytyksiä vastaan, jotka suinkin ovat meidät kohdanneet tai ehkä vielä tulevat kohtaamaan.

Sakramentin voimaa ja hyötyä.

Mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: “Tämä ON minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen.

Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä. Ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan. Siksi onkin oikein kutsua ehtoollista sielun ravinnoksi, joka ruokkii ja vahvistaa uutta ihmistä.

KASTE ON ALKU, SIINÄ ME SYNNYMME UUDESTI.
Mutta uuden rinnalle ihmiseen jää, kuten sanottu, vanha turmeltunut liha ja veri. Koska vielä perkele ja maailma aiheuttavat meille paljon vastusta ja kiusauksia, me usein väsymme ja menetämme voimamme, toisinaan jopa lankeamme.
Siksi on ehtoollinen annettu jokapäiväiseksi ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan tässä taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua.
Uuteen elämään näet kuuluu, että sen tulee jatkuvasti kasvaa ja edistyä. Mutta toisaalta uusi ihminen joutuu myös paljon kärsimään, sillä perkele on todella raivoisa vihollinen. Milloin hän vain huomaa jonkun asettuvan häntä vastustamaan ja hyökkäävän vanhan ihmisen kimppuun ja havaitsee, ettei kykene käymään meihin käsiksi väkivalloin, silloin hän ryhtyy hiiviskelemään ympärillämme. Hän kokeilee kaikkia konstejaan eikä lopeta, ennen kuin on saanut meidät väsyksiin. Silloin me joko luovumme uskosta tai annamme kaiken mennä menojaan, haluttomuuden ja kärsimättömyyden vallatessa meidät.
Juuri tätä varten ehtoollinen on annettu meille lohdutukseksi. Kun tuollaiset tuntemukset, jotka ovat käymässä liian raskaiksi kantaa, valtaavat sydämen, silloin saamme ehtoollisesta uutta voimaa ja virvoitusta.

Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: “Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?” Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että SEN TEKEE LEIPÄ JA VIINI, JOKA ON KRISTUKSEN RUUMIS JA VERI JA JOHON SANA ON YHDISTYNYT. Juuri se eikä mikään muu, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: “Teidän edestänne annettu ja vuodatettu”. Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, SE ON KUITENKIN SULJETTAVA SANAAN JA MEILLE OJENNETTAVA.

Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. VAIKKA SE TEKO, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, ON TEHTY JO RISTILLÄ, SE EI VOI SAAVUTTAA MEITÄ MUUTOIN KUIN SANAN VÄLITYKSELLÄ.
Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin: “Minä uskon pyhän kristillisen seurakunnan, syntien anteeksiantamuksen...” ja ojentaa sen meille.
Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.

Millainen henkilö voi ottaa tuon voiman ja hyödyn vastaan?

Se voidaan ilmaista samalla tavoin aivan lyhyesti, kuten kasteesta puhuttaessa EHTOOLLISEN VOIMAN JA HYÖDYN SAA JOKAINEN, JOKA USKOO SEN, mistä sanat kertovat ja mistä ne antavat.
Eihän niitä ole opetettu eikä julistettu kiville eikä kannoille, vaan niille, jotka kuulevat nämä sanat. Heille Kristus sanoo: “Ottakaa ja syökää” jne. Koska hän antaa ja lupaa siinä syntien anteeksiantamuksen, se voidaan ottaa vastaan vain uskolla. Hän itse vaatii tällaista uskoa lausuessaan sanat: “Teidän edestänne annettu” ja teidän edestänne vuodatettu”.
Nämä Kristuksen sanat tarkoittavat: ”Sitä varten minä annan tämän teille ja käsken teidän syödä ja juoda, että te puolestanne ottaisitte sen vastaan ja nauttisitte sen. Joka suostuu kuulemaan nämä sanat ja uskoo ne tosiksi, hän saa, mitä ne lupaavat.”
SE TAAS, JOKA EI USKO, EI SAA MITÄÄN.
Turhaan sellainen, joka ei tahdo tuota pelastavaa hyvää nauttia, antaa ojentaa itselleen ehtoollisen. Aarrearkku on aivan auki. Mutta sinun on myös otettava ehtoollinen vastaan ja ajateltava, että se varmasti on se, mistä sanat sinulle puhuvat.

Siinä onkin kaikki, mitä kristitty tarvitsee valmistautuakseen ottamaan kelvollisesti vastaan ehtoollisen sakramentin. Sillä koska ainoastaan sanat tuovat tämän aarteen eteemme, me voimme siihen vain tarttua ja omistaa sen. Kourin ei näet voi tarttua tuollaiseen lahjaan ja iankaikkiseen aarteeseen. Siihen, mitä meille niissä ja niiden kanssa annetaan, ruumis ei voi tarttua eikä saada sitä omakseen. Sen tekee vain sydämen usko, joka tuntee tuon aarteen ja haluaa sen omistaa.

Lopuksi on vielä tarpeen kehottaa ja innostaa ihmisiä, etteivät he antaisi tuon suuren aarteen, jota kristittyjen keskuudessa toimitetaan ja jaetaan, mennä hukkaan. Niiden, jotka tahtovat olla kristittyjä, on toisin sanoen valmistauduttava ottamaan ehtoollisen suuriarvoinen sakramentti vastaan usein.
Näemmehän ihmisten suhtautuvan asiaan leväperäisesti ja laiskasti. He kai kuvittelevat olevansa niin vahvoja kristittyjä, etteivät sitä tarvitse.
Muutamat taas väittävät, että ehtoollisella käyminen on vapaasti harkittavissa eikä mikään välttämättömyys.

Kristus ei näet ole asettanut ehtoollista sitä varten, että sitä esitettäisiin näytelmänä, vaan hän on käskenyt omiensa sitä syödä ja juoda ja tällä tavoin muistaa häntä.
Kuten ei yleensäkään niin ei myöskään uskoa, rakkautta ja kärsivällisyyttä koskevissa asioissa riitä pelkkä opetus eikä tietojen jakaminen, vaan ihmisiä on sen lisäksi joka päivä kehotettava. Ehtoollisestakin on välttämättä saarnattava, etteivät ihmiset väsyisi eivätkä kyllästyisi. Tiedämmehän me ja tunnemme, miten perkele jatkuvasti vastustaa ahkeraa ehtoollisella käymistä ja kaikkea muutakin kristillisyyden harjoitusta. Hän pyrkii hätyyttämään ja ajamaan siitä eroon niin monta ihmistä kuin suinkin voi.

Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: “Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia - heille hän tässä puhuu - ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä.

Sanat ovat juuri tällaiset: “Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus haluaa selvästikin sanoa: “Minä asetan teille pääsiäisjuhlan eli ehtoollisen, joka teidän tulee nauttia usein, ei vain kerran vuodessa ja määrättynä iltana. Kukin tehköön sen milloin ja missä tahtoo tilaisuuden ja tarpeen mukaan. Sitä ei ole sidottu mihinkään määrättyyn paikkaan eikä ajankohtaan.”

Ymmärrät tämän perusteella, ettei ehtoollista ole varaa halveksia. Sellaista valinnanvapautta meille ei ole jätetty. Halveksimisella minä tarkoitan sitä, ettei pitkiin aikoihin mennä ehtoolliselle, vaikka mikään ei estäisikään, eikä sitä edes kaivata. Jos tahdot olla kristitty, sinun on pidettävä tämä käsky kunniassa ja aina sopivan hetken tullen sitä noudatettava. Käskyn on näet määrä saada sinut yhä uudelleen liikkeelle tutkimaan itseäsi sekä kyselemään mielessäsi: “Mikä ihmeen kristitty minä olen? Jos olisin oikea kristitty, pitäisihän minun edes vähän kaivata sitä, mitä Herrani on käskenyt minun tehdä.”

Vain sen on sinua kannustettava ja sisäisesti pakotettava, että Kristus sitä tahtoo ja että se on hänelle mieliksi. Kristus sinua kutsuu ja kannustaa. Jos halveksit sitä, itse myös siitä vastaat.

Sanot ehkä näin: “Entä jos tunnen itseni kelvottomaksi?”
Mutta on niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä eivätkä kevytmielisiä, vaan mielellään olisivat hurskaita ihmisiä. Heidän ei tule välttää ehtoollista, vaikka ovatkin heikkoja ja puutteellisia.
Kukaan ihminen ei näet pääse maan päällä niin pitkälle, ettei hänen lihansa ja verensä syyllistyisi joka päivä moniin rikkomuksiin.
Näiden heikkojen ihmisten tulee käsittää tiedoista suurimmaksi se, ettei sakramentti ole meidän kelvollisuutemme varassa.
Emmehän me sen vuoksi anna itseämme kastaa, että olemme kelvollisia ja pyhiä. Emme me myöskään sen vuoksi mene ripittäytymään, että olemme puhtaita ja synnittömiä. Päinvastoin, me teemme tämän kaiken juuri siksi, että olemme köyhiä, kurjia ja kelvottomia ihmisiä. Sen, joka mielellään haluaisi osakseen armon ja lohdutuksen, tulee itse kiirehtää itseään ehtoolliselle. Hänen pitää lausua näin: “Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on.”

Ehtoollisen asetussanoihin liittyy käskyn lisäksi myös lupaus. Se sisältää näet nämä ystävälliset, suloiset sanat: “Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu”, sekä: “Tämä on minun vereni, teidän edestänne vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Kuten edellä sanoin, näitä sanoja ei ole julistettu kiville eikä kannoille, vaan minulle ja sinulle. Kristus olisi muutoin yhtä hyvin voinut pitää suunsa kiinni ja jättää kaikki sakramentit asettamatta. Mieti siis tätä lupausta ja sijoita ”teidän” -sanaan myös itsesi, muutoin hän puhuu sinulle turhaan. Hän ojentaa näet siinä meille kaikille aarteen, jonka hän on tuonut taivaasta. Sanattoman ystävällisesti hän kutsuu meitä sen luokse myös muulloin esimerkiksi lausuessaan Matt. 11:28 “Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”
Näin hän kutsuu ja kehottaa meitä sydämellisesti ja uskollisesti, jotta me pääsisimme osallisiksi korkeimmasta ja parhaimmasta hyvästä. Siksi on todella synti ja häpeä, että me suhtaudumme ehtoolliseen torjuvasti. Sinun on ymmärrettävä, että se vasta onkin pelastavaa, lohdun tuovaa lääkettä, joka auttaa sinua antamalla elämän sekä sielulle että ruumiille. Sillä jos sielu on pelastettu, on ruumiskin saanut avun.

Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset, jotka väheksyvät ehtoollista ja elävät epäkristillisesti, nauttivat tämän sakramentin omaksi vahingokseen ja tuomiokseen. Eihän heille ole mikään hyväksi eikä pelastukseksi. Mutta toisin on niiden laita, jotka tuntevat heikkoutensa, mielivät siitä vapaaksi ja kaipaavat siihen apua. Heidän tulee pitää ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkynä, joka tuhoaa heissä itsessään olevan myrkyn. Tähän tarkoitukseen meidän on sitä käytettävä. Sinun on näet määrä saada tässä ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta syntien anteeksiantamus. Se sisältää ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, perkelettä ja kaikkea onnettomuutta vastaan.
Näin on Jumala antanut sinulle molemmat, Kristuksen käskyn ja Kristuksen lupauksen. Mutta tarvitset ehtoolliselle menemistä varten vielä lisäkannustimen, joka on sinussa itsessäsi. Se on sinun oma, ahdistava hätätilasi. Sen tähden Jumala on antanut käskynsä, siksi hän kutsuu sinua lupauksellaan. Kristus itse näet sanoo näin: (Matt. 9:12) “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Hän tarkoittaa niitä ihmisiä, joita synti, kuolemanpelko sekä lihan ja perkeleen kiusaukset vaivaavat ja rasittavat. Jos siis mielesi on raskas ja tunnet heikkoutesi, mene luottavaisin mielin ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Jos näet aikomuksesi on odottaa hetkeä, jolloin voisit kaikesta edellä mainitusta vapautuneena astua puhtaana ja kelvollisena ehtoolliselle, saat kyllä jäädä ikuisesti odottamaan, sillä Kristuksen tuomio sinusta on kuuluva: “Jos kerran olet puhdas ja sovelias, et tarvitse minun apuani, enkä minäkään puolestani kaipaa sinua.” Kelvottomia ovat siis ainoastaan ne, jotka eivät tunne rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä.

Mutta sinä ehkä kysyt näin: “Mikä minulle sitten on avuksi, jos en pysty olemaan tuolla tavoin hädissäni enkä tuntemaan sitä nälkää ja janoa, jota ehtoollisella käyminen vaatii?” Paras neuvoni niille, joita heidän mielentilansa estää tuntemasta hätäänsä, on tämä: Pysähdyhän selvittämään itsellesi, mahdatko sinäkin ehkä olla lihaa ja verta. Jos päädyt tuohon tulokseen, niin tartu toki Paavalin Galatalaiskirjeeseen. Siitä saat kuulla, millaista hedelmää sinun lihasi kantaa. Paavali sanoo: (Gal. 5:19 - 21) “Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat aviorikos, haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateus, vihat, torat, kiistat, lahkot, kaunat, murhat, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset.”
Ellet ehkä pystykään tätä kaikkea tuntemaan, niin usko kuitenkin Raamatun sanaa. Se ei valehtele sinulle, vaan tuntee lihasi paremmin kuin itse sen tunnet. Paavali tekee jopa vielä pitemmälle menevän päätelmän: (Room. 7:18) “Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”
Jos kerran Paavali saattaa sanoa omasta lihastaan tällaista, ei meidänkään pidä kuvitella olevamme yhtään parempia eikä pyhempiä. Asian tekee vain paljon pahemmaksi se, että emme hätäämme tunne. Se on näet osoitus siitä, että lihamme on kuin lepran turmelema. Kaikki tunto on siitä poissa, ja kuitenkin sairaus on levinnyt joka puolelle hävittäen ja syöden lihaamme. Mutta kuten sanottu, vaikka olisit jo aivan kuollutkin, usko silti Raamatun sanaa, joka sinut tuolla tavoin tuomitsee.
Näin asia on: mitä heikommin tunnet syntisi ja rikkomuksesi, sitä vahvempi syy sinulla on mennä ehtoolliselle etsimään apua ja lääkitystä.

Kun siis kerran olet maailmassa, älä kuvittele, että sinulta puuttuisi synti ja hätä. Jos et ole tätä itse kokenut, anna Raamatun opettaa se sinulle.
Kaiken tämän lisäksi vielä perkele häärää ympärilläsi. Häntä sinä et pysty kokonaan nujertamaan, eihän itse Herra Kristuskaan voinut hänen kiusojaan välttää. Millainen perkele sitten on? Hän on valehtelija ja murhaaja, juuri sellainen, miksi Raamattu hänet kuvaa. (Joh. 8:44) Valehtelija hän on vietelläkseen sydämesi eroon Jumalan sanasta ja sokaistakseen sinut niin, ettet tuntisi hätääsi etkä pääsisi Kristuksen luo. Murhaaja hän on, yhtään elämän hetkeä hän ei tahtosi suoda sinulle. Jos vain näkisit, miten monta miekkaa, keihästä ja nuolta sojottaa joka hetki sinua kohti, niin sinä kyllä riemastuisit jokaisesta tilaisuudesta päästä nauttimaan ehtoollista. Mutta me vain kuljemme kulkuamme huolettomina ja varomattomasti. Ei tämä muusta johdu kuin siitä, että me emme ajattele emmekä usko olevamme lihassa ja pahassa maailmassa eli perkeleen valtakunnassa.

Tutki sen vuoksi tätä asiaa hyvin, paneudu siihen kunnolla. Sinun ei tarvitse muuta tehdä kuin mennä itseesi, katsella hiukan ympärillesi ja pitää kiinni Raamatun sanasta. Mikäli et sen jälkeenkään mitään tunne, sinulla on todella suuri tarve valittaa hätääsi niin Jumalan kuin veljesikin edessä.
Suostu silloin ottamaan vastaan neuvoja ja anna toisten rukoilla puolestasi äläkä lopeta ennen kuin kivi kirpoaa sydämeltäsi. Silloin saat kyllä tuntea hätäsi todellisen laadun. Huomaat vajonneesi kaksin verroin syvemmälle kuin kaikista syntisistä kurjin. Ymmärrät, että tarvitset ehtoollista kaikkein eniten juuri niiden syntien vastustamiseksi, joita et valitettavasti pysty huomaamaan. Jumala antaa sinulle siinä armon tuntea syntisi yhä paremmin ja samalla yhä ankaramman nälän käydä ehtoollisella. Tarvitset sinä erityisesti sen vuoksi, että perkele on kovin kiivaana kimpussasi. Hän virittelee herkeämättä ansojaan siepatakseen sinut ja tuhotakseen sielusi ja ruumiisi. Hetkeksikään et pääse häneltä rauhaan. Äkkiä hän saa sinut parkumaan, juuri kun kaikkein vähiten osaat sitä odottaa.

Martti Luther

—


2. Pääsiäiskirja

HERRAN EHTOOLLINEN

Ulkoinen merkki on hyvin tavallista, että Jumala on antanut sanan lisäksi jonkin merkin uskon jatkuvaksi vakuudeksi ja vahvistukseksi. Nooalle annettiin merkiksi sateenkaari, Aabrahamille ympärileikkaus, Gideonille lampaanvilloihin lankeava kaste. Samoin tapahtuu silloin, kun ihmiset tekevät testamentin. Sanojen lisäksi tarvitaan notaarin sinetti osoittamaan, että testamentti on pätevä ja luotettava. Kristuskin liitti sanoihinsa sinetin ja merkin tehdessään testamenttinsa, nimittäin oman todellisen lihansa ja verensä leivässä ja viinissä.

Kristityn tulee tietää, että maan päällä ei ole mitään suurempaa ja pyhempää kuin Jumalan Sana. Sakramentillekin antaa siunauksen ja pyhityksen se Jumalan Sana, jossa me kaikki olemme hengellisesti syntyneet ja Kristukselle pyhitetyt. Jos siis kristitty omaksuu suullaan, korvillaan, sydämellään ja koko ruumiillaan Sanan, joka pyhittää kaiken ja on sakramenttien yläpuolella, miksi hän ei saisi käsin koskettaa sitä, mikä on Sanan pyhittämää? Eihän hän muuten saisi koskettaa omaa ruumistaankaan, koska hän on itse samalla tavalla pyhitetty kuin sakramenttikin. Kristitty on pyhä ruumiiltaan ja sielultaan, olkoon hän maallikko tai pappi, mies tai nainen. Joka toista väittää, häpäisee pyhän kasteen, Kristuksen veren ja Pyhän Hengen armon. Kristitty on harvinainen olento, ja hän on Jumalalle tärkeämpi kuin sakramentti. Kristittyä ei ole tehty sakramenttia varten, vaan sakramentti on asetettu kristittyä varten.

Sisäisesti ja vapaasti.

Ulkoinen ja sisäinen osallistuminen sakramenttiin on tarkoin erotettava toisistaan. Ehtoollisaineiden nauttiminen on ulkonaista, ja se voi tapahtua ilman uskoa ja rakkautta. Jos niiden vastaanottaminen riittäisi tekemään kristityksi, hiirikin olisi kristitty, sillä hiiri voi nakertaa leipää ja jopa latkia viiniä ehtoollismaljasta. Sisäinen, hengellinen, vilpitön sakramentin vastaanottaminen on aivan muuta. Tähän käyttöön ja sen hedelmiin vaaditaan uskoa.

Kaikki eivät voi omistaa tätä sanomattoman runsasta armoa, jonka Jumala meille lahjoittaa. Sen omistavat yksin ne, jotka ovat kestäneet ulkonaista ahdinkoa ja vainoa ja vastoinkäymisiä, tai kokeneet omantunnon musertavan tuomion sydämessään. Kun kiusaaja tekee sydämesi heikoksi, pelokkaaksi, murtuneeksi, niin ettet tiedä, minkälainen suhteesi Jumalaan on, ja kun kiusaaja näyttää sinulle syntisyytesi ja masentaa sinut, niin juuri sellaisessa särkyneessä sydämessä Jumala tahtoo asua. Kuka tarvitsee suojelijaa, ellei se, joka päivittäin kärsii syntisyydestään ja pyrkii siitä eroon? Muussa tapauksessa hänen paikkansa ei ole tässä pöydässä, koska tämä ateria on nälkäisiä ja kaipaavia sydämiä varten. Jolla ei tätä tunnetta ole, jääköön pois ehtoolliselta joksikin aikaa, sillä tämä ruoka ei mahdu kylläiseen ja täyteen sydämeen. Mutta jos kärsimme omantunnon vaivoja ja pelokkaan sydämen arkuutta, silloin meidän on tultava nöyrästi ja kunnioittaen.


Myös ulkoisesti.

Kukaan ei voi kiistää kolmen evankelistan, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan sekä lisäksi Paavalin sanoneen, että Kristus otti leivän, kiitti ja mursi sen ja antoi opetuslapsilleen sanoen: “Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.” Ja myös maljan sanoen: “Tämä on minun vereni, uuden liiton veri.”
Näiden neljän voimallisen kohdan lisäksi sanoo vielä 1. Kor. 10:15: “Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?”

Kuuletko tämän, rakas veljeni? Leipä, jonka me murramme, on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Se on, se on - vielä kerran - SE ON OSALLISUUS KRISTUKSEN RUUMIISEEN, sanoo Paavali.
Mutta mitä sitten on osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Mitä muuta se voisi olla kuin että ne, jotka ottavat vastaan murretun leivän, itse kukin palasensa, OTTAVAT SIINÄ VASTAAN KRISTUKSEN RUUMIIN.
Tämä ehtoollisyhteys merkitsee osallisuutta Kristuksen ruumiiseen, niin että kukin yhdessä toisten kanssa ottaa vastaan yhteisen Kristuksen ruumiin. Paavali sanoo, että me kaikki olemme yksi ruumis ja saamme osamme yhdestä leivästä. Siksi tätä on jo kauan sanottu yhteyden ateriaksi.

Mutta kelvottomatkin saavat osansa Kristuksen ruumiista, kuten Paavali sanoo (1. Kor. 11:29): “Joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.”
Näin kävi Juudakselle. Hän sai viimeisellä ehtoollisella osansa Kristuksen ruumiista ja verestä yhdessä kaikkien muiden opetuslasten kanssa. Hän otti osansa vastaan ja söi ja joi siinä kuin toisetkin.


Kristuksen ruumis ei ole taivaassa.

Meille on sanottu hurmahenkien taholta, että Kristus ei voi olla ruumiillisesti läsnä ehtoollisen sakramentissa, koska hän on noussut taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella . Kun luemme tämän, meidän ei pidä ajatella taivasta sellaiseksi, kuin lapset sen kuvaelmissaan esittävät kun he sijoittavat siihen kultaisen istuimen, jolla Kristus istuu Isän vieressä kuoripojan viitta päällään tai kruunu päässään. Ilman tällaisia lapsellisia kuvitelmia ei niin kiivaasti väiteltäisi siitä, onko Kristus jossakin nimenomaisessa paikassa. Jumalan oikea puoli ei ole mikään paikka, koska Jumala on todellisesti läsnä maailman joka kolkassa ja kaikissa luontokappaleissa. Me tiedämme, että Jumalan käsivarsi, käsi, kasvot, Henki ja viisaus ovat kaikki yhtä ja samaa. Tiedämme koko jumaluuden asuvan ruumiillisesti Kristuksessa (Kol. 2:9). Kuinka silloin voi olla totta sekään, että Jumala Kristuksessa oli todellisesti ja henkilökohtaisesti maan päällä läsnä äidin kohdussa, seimessä, pyhäkössä, erämaassa, kaupungissa ja kylissä, puutarhoissa ja pelloilla, ristillä, haudassa - ja kuitenkin samalla Isän rinnalla taivaassa? Jos nyt meidän uskomme mukaan on totta, että Jumala Kristuksessa on todella ja henkilökohtaisesti itse läsnä maan päällä niin monessa paikassa ja samanaikaisesti taivaassa ja Isän luona, päädymme näkemykseen, että Jumala on kaikkialla läsnä ja todella täyttää taivaan ja maan ja kaiken olemuksellaan ja kaikkivallallaan, kuten Jeremia sanoo (Jer. 23:23 - 24): “Enkö minä täytä taivasta ja maata?” ja psalminkirjoittaja (Ps. 139:7): “Minne minä voisin paeta sinun kasvojesi edestä?”
Vaikka Kristus näin ollen ei olisi lausunutkaan ehtoollisella sanoja: “Tämä on minun ruumiini”, ilmaisu, että Kristus istuu Isän oikealla puolella, edellyttää joka tapauksessa, että hänen ruumiinsa ja verensä voivat olla siellä ja samaan aikaan muuallakin. Tässä ei tarvita transsubstantiaatiota eli leivän muuttumista hänen ruumiikseen. Hän voi olla läsnä muutenkin, koska Jumalan oikeaa kättä ei tarvitse ensin muuttaa kaikeksi siksi, missä hän on läsnä. Emme ole niin typeriä, että uskoisimme Kristuksen ruumiin olevan leivässä niin karkean näkyvästi kuin leipä on korissa tai viini ruukussa, niin kuin hurmahenget väittävät meidän uskovan. Uskomme hänen ruumiinsa olevan läsnä, niin kuin nämä sanat sen ilmaisevat: “Tämä on minun ruumiini.” Emme ole tarkkoja sanamuodosta. Olemme valmiit sanomaan, että hän on leivässä tai että hän on siellä missä leipäkin, tai miten hyvänsä. Emme riitele sanamuodoista, kunhan vain se ajatus pysyy samana, että emme Herran ehtoollisessa syö tavallista leipää, vaan että tämä leipä on Kristuksen ruumis.

Miksi sitten Kristuksen ruumista ei voida syödä missä tahansa, koska hän on läsnä kaikkialla? Sinun ei toki tarvitsekaan syödä häntä niin kuin syödään hapankaalia tai keittoa ruokapöydässä, vaan ainoastaan silloin kun hän niin toivoo tehtävän. Häntä ei voida tavoittaa, etkä sinä saa häntä käsiisi, vaikka hän onkin läsnä leivässä, ellei hän itse liity sinuun ja kutsu sinua tämän erityisen pöydän ääreen, niin että siinä pääset hänestä osalliseksi.

Älä vaivaa päätäsi tutkimalla tutkimatonta!

Kristittyjen tulisi antaa Jumalalle kunnia ja tunnustaa, että hän pystyy tekemään sen minkä lupaa. Heidän ei pitäisi olla samanlaisia kuin kiihkoilijat, jotka vaivaavat päätään sillä, miten leipä voi olla ruumis ja viini verta. Nämä tahtovat ymmärtää Jumalaa, ja koska tämä ei mahdu heidän järkeensä, he olettavat, että Jumala ei pysty sitä tekemään. Mutta miksi ihmisen pitäisi kuollakseen kiusata itseään saadakseen kaiken mahtumaan järkeensä? Jos se on Jumalan Sanaa, niin onhan hän kaikkivaltias ja totuudellinen. Niinpä meidän tulisi ottaa se vastaan uskossa niin kuin lapset. Meidän tulisi olla kiitollisia ja iloisia ja kysyä, mitä varten hän on sen tehnyt - eikä, pystyykö hän sen tekemään.
Haluamme olla mestareita ja tuomareita asioissa, jotka on meiltä salattu, vaikka emme ymmärrä edes jokapäiväistä elämäämme. Jos emme käsitä edes sitä, minkä keskellä elämme ja liikumme, kuinka sitten ymmärtäisimme sen, minkä Jumala yksin voi paljastaa ja minkä piirissä emme elä Sinun asiasi on kysyä, onko puhujana ollut Jumala vai ihminen, onko se Jumalan vai ihmisen työtä. Jos se on Jumalan Sanaa ja työtä, sulje silmäsi äläkä kysy, kuinka se tapahtuu. Minun on kasteessa puhdistuttava kaikista synneistäni. Tämä on hänen sanansa. Niin tämäkin: “ottakaa ja syökää, tehkää se minun muistokseni”. Totisesti tämä on hänen lihansa ja verensä, koska sen sanoo hänen sanansa eikä kukaan ihminen. Hän on sen asettanut ja säätänyt. Kaste on hänen sakramenttinsa ja tekonsa. Tunnen ja kuulen kyllä, mitä hän sanoo, mutta en tiedä, miten se tapahtuu. Älkää siis antautuko kyselemään ja väittelemään, vaan ymmärtäkää sakramentin hyöty ja iloitkaa sen käytöstä.
“Teillä on tässä ateria. Kun tulette koolle ja haluatte oppia minulta, ottakaa leipä ja viini ja toistakaa sanat: ‘Tämä on minun ruumiini ja vereni.’ “
Kaiken tämän perusteella on selvää, että pyhä sakramentti ei ole muuta kuin Jumalan antama merkki, jossa Kristus ja kaikki pyhät kaikkine tekoineen, kärsimyksineen, ansioineen, armoineen ja lahjoineen annetaan lohdutukseksi ja vahvistukseksi jokaiselle, jota kiusaaja, synti, maailma, oma syntinen olemus ja kaikki paha ankarasti ahdistavat. Sakramentin vastaanottaminen on tämän toivomista ja uskomista, sillä kaikki riippuu uskosta. Ei riitä tieto siitä, mitä sakramentti on ja mitä se merkitsee. Sinun on uskottava, että olet saanut sen vastaanottaa. Jotkut vaivaavat päätään sillä, kuinka Kristuksen ruumis ja veri voivat olla läsnä pienessä leivänpalasessa ja viinitilkassa. Sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi. Riittää kun tiedät, että se on jumalallinen merkki ja että Kristuksen ruumis ja veri ovat siinä todellisesti läsnä. Jätä hänen huolekseen, miten ja missä ne ovat läsnä. Jos rohkeutesi horjuu, luota siihen, että tämä sakramentti, Kristus ja kaikki pyhät tulevat luoksesi kaikkine hyveineen, kärsimyksineen ja armolahjoineen. He elävät, kärsivät ja kuolevat sinun kanssasi. Jos harjoitat tätä uskoa ja siinä vahvistut, saat kokea, kuinka riemullisen hääjuhlan Jumalasi on sinulle alttarilla valmistanut.

Jos syntisi eivät ole sellaisia, että seurakunnan pitää sinua niistä julkisesti nuhdella, sinun ei pidä jäädä pois ehtoolliselta. Sano itsellesi: “En tule omaan kelvollisuuteeni vedoten. Jos niin tekisin en tulisi koskaan. Eihän lastakaan tuoda kasteelle siksi, että se on hurskas, enkä minä mene ripittäytymään siksi, että olen puhdas. Menen sinne arvottomana, joka ei pysty olemaan arvollinen. Jumala varjelkoon minua arvollisuudesta!” Katsomme aina mieluummin omia käsiämme kuin Jumalan suuta. Meidän olisi sanottava: “Minä näen sen, minkä sinä sanot, enkä sitä, minkä itse teen.”

Martti Luther

--
3. HUONEPOSTILLA.

HERRAN EHTOOLLINEN
Lutherin saarna kiirastorstaina 1543

Evankeliumi: Luuk. 22:7 - 16. 7.” Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”.
9. Niin he kysyivät häneltä: “Mihin tahdot, että valmistamme sen?”
10. Hän vastasi heille: “Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11. ja sanokaa talon isännälle: ‘Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
12. Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.”
13. Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14. Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
15. Ja hän sanoi heille: “Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
16. sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”.

Tässä mainitaan ensiksi se, mitä tapahtui ehtoollisen asettamistilaisuuden alussa. Meidän tulee tarkoin erottaa tämä hänen ruumiinsa ja verensä sakramentista. Siinä ei vielä puhuta mitään itse Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista, vaan siitä pääsiäislampaan syömisestä, jonka Mooses oli vanhan liiton aikana säätänyt. Laissa oli näet kirjoitettu, (2 Moos. 12), että juutalaisten piti ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista päivänä iltapäivällä, toisin sanoen, kello viiden ja kuuden välillä puolenpäivän jälkeen aloittaa happamattoman leivän juhlan, pääsiäisen vietto. Sitä heidän sitten tuli viettää seitsemän päivää ja siksi aikaa kodeistansa poistaa kaikki hapantaikina ja hapan leipä ja näinä seitsemänä päivänä syödä vain happamatonta leipää. Pääsiäisjuhlan ensimmäisenä päivänä heidän piti syödä pääsiäislammas.

Juutalaisten pääsiäisjuhla alkoi meidän laskumme mukaan torstai-iltana. Sen vieton Kristus nyt opetuslapsineen aloittaa sanoessaan: »Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne ennenkuin kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa». Hän sanoo tässä, että hänellä oli ollut suuri sydämen halu syödä pääsiäislammas opetuslastensa kanssa. Se näet oli oleva viimeinen pääsiäinen, jonka hän vietti heidän kanssaan.

Tähän pääsiäiseen loppuu juutalaisten vanha, Mooseksen pääsiäislammasta, pappeutta, kuninkuutta ja jumalanpalvelusta koskeva säädös, ja sen sijaan alkaa Uuden Liiton pääsiäinen Kristuksen valtakunnassa. Hän tahtoo siis nyt syödä pääsiäislampaan viimeistä kertaa heidän kanssansa tehdäkseen siitä lopun ja lakkauttaaksensa sen.
Vanhaa Mooseksen pääsiäislammasta piti juutalaisten syödä näin: kaikkien oli oltava kupeet vyötettyinä, kengät jalassa ja kädessä sauva ja syöminen oli tapahtuva ikäänkuin matkaan lähdön kiireessä. Se oli Herran pääsiäinen.

Näin rakas Herramme Kristus söi opetuslastensa kanssa pääsiäislampaan jäähyväisiksi ei vain itsellensä, hän kun nyt oli jättämässä tämän maallisen elämän, missä yhdessä nautitaan ruokaa ja juomaa, vaan myös koko Mooseksen laille.
Juutalaiset viettivät pääsiäistänsä ylistääksensä ja kiittääksensä Jumalan armoa ja laupeutta sen johdosta, että Jumala oli pelastanut heidät Egyptistä, asettanut heille kuninkuuden ja pappeuden ja ottanut heidät omaisuuskansaksensa.
Tätä Jumalan osoittamaa hyvää tekoa heidän piti ajatteleman koko pääsiäisen ajan, siitä Jumalaa kiittäen. Kaiken tämän Kristus nyt lakkauttaa. Ei siis enää tarvinnut vuosittain saarnata pelastuksesta Egyptin orjuudesta eikä säilyttää juutalaisten kuninkuutta ja pappeutta: nämä kaikki loppuivat ja vanhentuivat, vaikka Jumala aikoinaan oli ne Mooseksen kautta säätänyt.

Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee».
Nämäkään sanat eivät vielä tarkoita Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia, vaan ne on sanottu pääsiäislampaan nauttimisen lopettajaisiksi. Herra tahtoo tässä sanoa: tämä on jäähyväismaljani. Nyt minä vielä juon sen teidän kanssanne Mooseksen säädännön mukaan, mutta tästä lähin en enää koskaan. Tällä maljalla hän lausuu jäähyväiset vanhalle pääsiäislampaalle. Tästedes Uudessa Liitossa on oleva uusi pääsiäinen ja uusi pääsiäislammas.
Näin Kristus vietti vanhaa pääsiäistä opetuslastensa kanssa. Huomatkaamme tämä tarkoin erottaaksemme sen Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista. Tosin tässäkin syötiin ja juotiin, niinkuin sakramenttia ainakin. Mutta tässä oli pelkkää leipää ja viiniä, joita nauttiessaan Kristus sanoi jäähyväiset juutalaisten pääsiäislampaalle, kuninkuudelle, pappeudelle, saarnalle ja kiitokselle pelastuksesta Egyptin orjuudesta.
Mutta heti sen jälkeen hän asettaa uuden Pääsiäislampaan, uuden Kuninkuuden ja pappeuden, uuden saarnan ja kiitoksen, niinkuin seuraavasta luemme:
”Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni”. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan».

Nyt Herra asetti ruumiinsa ja verensä sakramentin. Hänen sanansa voi helposti pitää muistissa: hän puhuu lyhyesti, mutta kauniisti ja selvästi. Rakas Herramme Kristus ei ole tahtonut rasittaa meitä monenkaltaisilla asetuksilla, niinkuin vanhan liiton aikana Israelin kansaa rasitettiin. Hän vain ottaa leivän ja viinin ja lausuu niistä sanansa: ”ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini, juokaa, tämä on minun vereni, tai: tämä malja on se uusi liitto minun veressäni, tehkää se minun muistokseni.

Edellisellä kerralla antaessaan opetuslapsille maljan ja sanoessaan: ottakaa ja jakakaa keskenänne, hän ei sano: tämä on minun vereni, vaan lausuu: en tästä lähin enää juo viinipuun antia; mutta nyt ottaessaan leivän hän sanoo: »Tämä on minun ruumiini», ja ottaessaan maljan hän sanoo: »Tämä on minun vereni», »uusi liitto minun veressäni». Tässä ei siis enää ole pelkkää leipää ja viiniä, vaan leipä on hänen ruumiinsa, jonka hän antaa syödä, ja viini on hänen verensä, uusi liitto hänen veressänsä, jonka hän antaa juoda.
Näinhän kuuluvat hänen sanansa: »Hän otti leivän, hän otti maljan», ja hän lisäsi nämä sanat: “Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni», tai: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni».
Nämä sanat sanovat sen, että leipä on hänen ruumiinsa ja viini hänen verensä. Joka syö tätä leipää, hän syö Kristuksen totisen ruumiin, ja joka juo tästä maljasta, hän juo Kristuksen totisen veren, olkoon sitten kelvollinen taikka kelvoton.
Tämä on meidän vahvasti uskottava. Kristittyjen tulee näet antaa Jumalalle kunnia, tunnustaen, että Jumala voi tehdä, mitä on sanonut, niinkuin apostoli Paavali Aabrahamista todistaa, Room. 4:21.
Se, joka tahtoo olla kristitty, ei saa menetellä aikamme haaveksijoiden ja lahkolaisten tavalla, jotka aprikoivat, miten on mahdollista, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini Kristuksen veri.
He tahtovat mitata ja käsittää Jumalaa omalla järjellänsä, ja kun ei tämä asia sovellu heidän järkeensä, niin he ajattelevat sen olevan Jumalallekin mahdotonta.

Mutta mitä hyötyä on moisista aprikoimisista? Vaikkapa viisastelisit pääsi puhki, et kuitenkaan ihmisjärjellä voi käsittää Jumalaa.
Herra Jumala ei näet ole ihmisjärjellä mitattavissa ja käsitettävissä; hänen tekonsa ja sanansa eivät ole inhimillisen järjen arvostelun alaisia.
Niinpä apostoli Paavalikin sanoo Ef. 3:20, että ”Jumala voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme”.
Mitä apua siis olisi siitä, että me kiusaamme itsemme kuoliaaksi yrittäessämme arvostella ja sovitella Jumalan tekoja ja sanoja niin, että ne kelpaisivat ja soveltuisivat meidän järjellemme?
Meidän on päinvastoin ajatteleminen: koska se kerran on Jumalan sana, niin Jumala on totinen ja kaikkivaltias ja hän voi toteuttaa sen mitä on sanonut.

Pysykäämme siis lujasti näissä selvän selvissä sanoissa. Herramme Kristus sanoo, että hänen tarjoamansa leipä on hänen ruumiinsa ja tarjottu malja eli viini on hänen verensä, Uusi Liitto hänen veressänsä.
Meidän pitää siis yksinkertaisesti, epäilemättä uskoa, että asia niin on, aivan niinkuin yksinkertaiset lapset uskovat ja meidän tulee kiittää Kristusta tästä armosta, siitä iloiten, ja vahvistaa sydäntämme tarkkaamalla, minkä tähden Kristus on sen tehnyt, kyselemättä. Ja väittelemättä, voiko hän sen tehdä. Uteliaat sielut eivät kysy, minkä tähden Kristus niin on tehnyt, vaan ovat valmiit kysymään, kykeneekö hän niin tekemään.
Ellemme voi käsittää asioita, joiden piirissä elämme ja joita joka päivä viljelemme, minkä tähden mestaroitsisimme ja tuomitsisimme Jumalan syvällisiä ja salattuja tekoja?
Kun et voi käsittää asioita, joita joka päivä saat nähdä, niin anna, ystäväni, Kristukselle kunnia, anna olla totta sen, mitä hän tässä sanoo »Tämä on minun ruumiini», »Tämä on minun vereni», vaikka et asian mahdollisuutta käsitäkään!

Sangen hyljättävä tapa on käsitellä Jumalan tekoja siten, että niitä koetetaan saada soveltumaan yhteen järkemme kanssa. Kun emme täysin käsitä edes niitä asioita, joissa me joka päivä elämme ja liikumme, kuinka me voisimme täydellisesti tutkia ja käsittää asioita, joista Jumala sanassansa puhuu, ja joissa emme elä emmekä liiku? Antakaamme siis Jumalalle kunnia, antakaamme hänen olla Kaikkivaltias ja totinen ja uskokaamme, että hän voi tehdä, mitä on sanonut.

Heittäkäämme siis sikseen väittelyt ja kyselemiset Jumalan sanasta ja teoista ja kyselkäämme vain, kuka on puhunut ja tehnyt, onko teko Jumalan vai ihmisen. Jos se on Jumalan sanaa ja tekoa, niin avaa silmäsi väittelemättä ja kyselemättä kuinka se tapahtuu ja usko Jumala kaikkivaltiaaksi ja totiseksi sanoissaan ja teoissaan.
Minun tulee uskoa, että kasteeni Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on oikea ja että minä tämän peson kautta sanan voimalla tulen puhtaaksi kaikista synneistäni enkä minä saa pohtia, miten se on mahdollista. Onhan Jumalan sana, käsky ja lupaus selvä: »Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen», »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu».
Samoin Kristus tässäkin selvän selvillä sanoilla sanoo: »Ottakaa, syökää, tämä ON minun ruumiini, tämä ON minun vereni: tehkää se minun muistokseni». Tässä sakramentissa siis tarjotaan ja saadaan leivän ja viinin alla hänen totinen ruumiinsa ja verensä. Se on hänen sanansa, käskynsä ja asetuksensa. Ei ole tätä sanonut ihminen; Kristus itse on näin säätänyt, asettanut ja käskenyt. Samoin kuin kaste ei ole ihmisen, vaan Kristuksen sanaan ja työhön perustuva, samoin on tämänkin sakramentin: ei se perustu ihmisen, vaan Kristuksen sanaan ja tekoon. Kuinka se tapahtuu, sitä emme järjellämme voi käsittää. Emme voi käsittää, että Kristus sakramentissa jakaa ruumiinsa ja verensä.

Hän ei määrää mitään raskasta työtä. Syöminen ja juominenhan on mitä viattominta työtä. Tällaisen mieluisen ja välttämättömän tehtävän Herramme Kristus valitsee, sanoen: olen valmistanut teille iloisen, suloisen ja mieluisen aterian, en tahdo rasittaa teitä millään kovalla työllä. en käske Jerusalemia valloittamaan tai ympärileikkauttamaan itseänne, uhraamaan eläimiä, pesemään vaatteitanne, niinkuin Mooseksen laissa on säädetty, vaan ehtoollisen minä asetan. Kokoontuessanne minun nimeeni ja minusta saarnatessanne ja opettaessanne ottakaa leipää ja viiniä ja lausukaa niiden yli nämä minun sanani, silloin niissä on minun ruumiini ja vereni totisesti ja olennollisesti läsnä.

Ota vaarin hänen sanoistansa! Kuulet hänen sanovan antaneensa ruumiinsa sinun edestäsi ja vuodattaneensa verensä sinun edestäsi. Hän ei sano antaneensa ruumistaan sinua vastaan ja vuodattaneensa vertansa sinua vastaan, vaan sinun edestäsi, sinun hyväksesi, lohdutukseksesi, vahvistukseksesi, kurjan sielusi pelastukseksi voidaksesi yhä enemmän vihata syntiä ja tullaksesi yhä väkevämmäksi kristityksi. Tätä varten Kristus antaa sinulle ruumiinsa ja verensä.

Samoin kuin hän ei käskenyt kastaa sinua sitä varten, että sinä veteen uppoaisit ja kuolisit, vaan että sinä tämän autuaallisen pesun kautta pääsisit synnistä ja uudestisyntyisit ollaksesi uusi, armosta syntynyt ihminen, samoin hän antaessaan tässä sakramentissa ruumiinsa ja verensä syödä ja juoda. Hän haluaa virvoittaa ja tehdä sinut eläväksi.
Meidän on siis mitä ahkerimmin opittava tämän sakramentin hyötyä ja tarkoitusta, minkä tähden Kristus sen asetti, nimittäin minulle ja sinulle, meille kaikille. Tuntiessani syntini, että olen paha ihminen ja tottelematon lapsi, jonka perkele on kietonut vangikseen, ja että en ole tehnyt, mitä olisi tehdä pitänyt, minun on mentävä tähän pöytään nauttimaan sakramenttia päästäkseni synneistäni ja saadakseni virvoitusta.
Sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat syntinsä ja pyytävät niistä päästä, sopii kehoittaa nauttimaan sakramenttia.
Kristityitä täytyy neuvoa menemään ilolla ja luottamuksella tälle aterialle. He sanokoot: minä olen kurja syntinen, minä tarvitsen apua ja lohdutusta, minä siis menen Herran ehtoolliselle nauttimaan rakkaan Herrani Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren. Hän asetti tämän sakramentin sitä varten, että kaikki isoavat ja janoavat sielut ravittaisiin ja virvoitettaisiin. Hän ei minua soimaa, kun vain tulen saadakseni siunausta, apua ja lohdutusta.
Ja vaikka ei olisikaan sitä runsaan lohdutuksen aarretta, joka tämän sakramentin tekee niin viehättäväksi ja iloiseksi ateriaksi, meidän tulisi kuitenkin mennä ehtoolliselle osoittaaksemme siten palvelusta Herrallemme ja Jumalallemme, joka sen on käskenyt ja säätänyt. Moni vanha opettaja nimitti sitä eukaristiaksi eli kiitokseksi.

Sakramentin nauttiminen eli Kristuksen muisto, kuten Herra itse sitä nimittää, on päinvastoin kiitosuhri; sillä me Jumalaa kiittäen tunnustamme, että me sulasta armosta, Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja verenvuodatuksen kautta tulemme pelastetuiksi, vanhurskaiksi ja autuaiksi. Samoin kuin evankeliuminsaarna on kiitosuhri, jolla me Jumalaa kiittäen tunnustamme häneltä saaneemme sanan aarteen, samoin sakramentin nauttiminenkin on kiitosuhri: sakramentin nauttija siten osoittaa kiitollisuuttaan Kristukselle hänen kärsimyksestänsä ja armostansa.
Jos siis tuo suuri ja runsas lohdutus ei olisikaan omiansa kehoittamaan meitä sakramentin nauttimiseen, meidän pitäisi kuitenkin ainakin kunnioituksesta Herraamme Jeesusta Kristusta kohtaan usein nauttia tätä sakramenttia, että häntä näin muisteltaessa kiitettäisiin, ylistettäisiin ja kunnioitettaisiin.

Niinpä Mooseksen oli Israelin kansassa säilytettävä Egyptin orjuudesta lähdön ja pelastuksen muisto: juutalaisten tuli pääsiäislammasta syötäessä kiittää Jumalaa ja ylistää häntä siitä hänen armostansa, että hän heidät pelasti Egyptistä, johdatti Punaisen meren läpi ja antoi heille kuninkuuden ja pappeuden. Se oli heille iloinen ateria. Juutalaiset pitävät sitä vieläkin jalona juhlana ja syövät pääsiäislampaan ilolla. Samoin Kristus Uudessa Liitossa asetti kansallensa kärsimyksensä ja kuolemansa muiston, että me sakramenttia nauttiessamme kiittäisimme häntä hänen toimittamastaan PELASTUKSESTA, ei Egyptistä ja Punaisesta merestä, vaan synnistä, kuolemasta, perkeleestä, helvetistä, Jumalan vihasta ja kaikesta onnettomuudesta. Tämä ateria ei saisi olla meille kauhistukseksi, vaan sulaksi iloksi ja riemuksi, erittäinkin hengessä niin, että me palvelemme Jumalaa ja kiitämme ja ylistämme häntä hänen armostansa ja hyvyydestänsä, jonka hän Kristuksessa meille osoitti.

Nauttikaamme siis tätä sakramenttia halulla ja ilomielin, sanoen turvallisesti: minäkin menen nauttimaan oikeata pääsiäislammasta, rakkaan Herrani Jeesuksen Kristuksen ruumista ja verta, minä teen sen hänen muistoksensa ja kiitän häntä hänen lunastustyöstänsä, etten joutuisi ylenkatsojain ja kiittämättömäin joukkoon, jotka pitävät turhana tämän kalliin pelastuksen, unhottaen sen.
Sitä Kristus tarkoittaa sanoessaan: »Tehkää se minun muistokseni».
”Minun” -sanalla hän lakkautti entisen pääsiäislampaan muiston, joka muistutti pelastusta Egyptin orjuudesta ja kuninkuuden ja pappeuden lupausta. Lyhyesti sanoen se oli ulkonaisten tekojen muisto, säädetty sitä varten, että saarnattaisiin tuosta Egyptin orjuudesta tapahtuneesta pelastuksesta ja että Israelin kansa kiittäisi Jumalaa tästä hänen hyvästä työstään.
Herra tahtoo siis sanoa: samoin kuin Vanhan Liiton aikaiset juutalaiset uhrasivat pääsiäislampaan ja söivät happamatonta leipää. Sitä tehdessään muistellen sitä kuinka Jumala suurilla ihmeillä oli johdattanut heidät pois Egyptistä, orjuuden huoneesta, ja antanut heille Kanaanin maan, jota he eivät olleet raivanneet, huoneet täynnä tavaraa, jota he eivät olleet koonneet, viini- ja öljymäkiä, joita he eivät olleet istuttaneet. Samoin tekin nauttiessanne Uuden Liiton piirissä minun sakramenttiani, muistakaa minua, että minä olen kuollut teidän edestänne ja vuodattanut teidän edestänne vereni ja siten teidän hyväksenne surmannut kuoleman, synnin, helvetin ja Jumalan vihan.
Tämä on toisenlainen pelastus, nimittäin hengellinen, iankaikkinen pelastus. Sen kautta meitä ei pelasteta maallisen hallitsijan, vaan perkeleen vallasta, hänen, joka on synnin ja kuoleman valtias. Sellaisesta faaraosta Kristus on meidät pelastanut. Sen pelastuksen kautta hän siirtää meidät, ei maalliseen, vaan iankaikkiseen valtakuntaan ja pappeuteen ja siinä me iankaikkisesti saamme olla kuninkaita ja pappeja. Nämä ovat hänen tekojansa ja lahjojansa, joita emme ole ansainneet omalla viisaudellamme, pyhyydellämme, voimillamme ja kyvyillämme, vaan jotka hän on meille ansainnut antamalla ruumiinsa ja vuodattamalla verensä. Tätä hän antaa meille sakramenteissa, että me häntä siitä kiittäisimme ja ylistäisimme.

Tämä siis on meidän jumalanpalveluksemme Uuden Liiton aikana, niinkuin pääsiäislampaan syöminen oli Israelin jumalanpalvelusta Vanhan Liiton aikana. Tätä sakramenttia nauttiessamme julistakaamme sydämellä ja suulla, että Kristus otti huostaansa meidät kurjat syntiset, otti pois meidän syntimme ruumiinsa uhrilla ja verellänsä ne hukutti. Hän yksin voitti synnin ja kuoleman omassa itsessänsä, ruumiissansa ja veressänsä. Tämän voiton hän meille lahjoittaa, ja SEN VARMAKSI MERKIKSI, PANTIKSI JA SINETIKSI HÄN ANTAA EHTOOLLISESSA RUUMIINSA SYÖDÄ JA VERENSÄ JUODA.

Olemme siis kuulleet, että on kaksi aihetta kehottamassa meitä Herran ehtoolliselle menemään. Ensiksi oma tarpeemme ja puutteemme sillä onhan Kristus asettanut tämän sakramentin hyväksemme, lohdutukseksemme ja iloksemme. Toisena kehottajana on Jumalan kunnia ja hänen palveluksensa. Ellemme oman itsemme tähden tahtoisikaan rukoilla Isä-meitää, lausua uskontunnustusta emmekä omaksi autuudeksemme tahdo sakramenttia nauttia, tulisi meidän ainakin Jumalan tähden rukoilla ja käyttää sakramenttia, osoittaaksemme hänelle kunnioitusta ja palvelusta.

Nämä kaksi asiaa tapahtuivat kiirastorstai-iltana: ensin Kristus söi opetuslastensa kanssa pääsiäislampaan jättäen jäähyväiset juutalaisten pääsiäislampaalle, kuninkuudelle ja pappeudelle, toiseksi hän asetti ruumiinsa ja verensä sakramentin, ja sitä meidän tulee usein nauttia hänen muistoksensa. Siihen laupias Jumala meille armonsa suokoon. Amen.

Martti Luther
--

JATKUU

Lue lisää

6. EHTOOLLINEN, Lutherin opetuksia

”Totisesti totisesti sanon minä teille: ellette SYÖ Ihmisen Pojan lihaa ja JUO hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.” Joh. 6:53.

Sinun tulee joko syödä lihaani ja juoda vertani tai kadottaa elämä ja kaikki autuus. Se on kirjoitettu tähän selvillä kirjaimilla, emmekä voi sitä toisin tulkita, kuin ettei elämä, vaan pelkkä kuolema hallitse siinä, missä ei tätä lihaa ja verta ole, tai missä sitä halveksitaan ja ylenkatsotaan. Tämän vahvistaa Herra valallaan ja sanoo: “totisesti, totisesti”. Sillä hän tarkoittaa: syö lihani ja juo vereni, tai kadotat elämän, etkä koskaan tule autuaaksi.

”Joka SYÖ minun lihani ja JUO minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä, sillä lihani on totinen ruoka ja vereni on totinen juoma. Joka syö minun LIHANI ja juo minun VERENI, hän on minussa ja minä hänessä.” Joh. 6:54 - 56.

Syödä ja juoda Kristuksen lihaa ja verta on uskoa varmasti häneen.
Hän ei tässä puhu sakramentista, vaan siitä, joka iankaikkisesti elää. Sillä monet juoksentelevat Herran ehtoollisella, vaan kärsivät siltä iankaikkisen kuoleman nälkää ja janoa.

Jeesus sanoi heille: ”minä olen elämän leipä, joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo ja joka uskoo minuun, ei hän koskaan janoa”. Joh. 6:35.
Nämä sanat tulisi kultakirjaimilla, tai ehkäpä vielä paremmin elävillä kirjaimilla kirjoittaa sydämeen, jotta jokainen tietäisi, minkä turviin hän sielunsa heittäisi, kun maailmasta eriää, kuin aamuisin nousee tai muulloin jotain toimii, että hän tietäisi tämän kultaisen taidon: tässä, Kristuksen luona, pysyy sieluni, etten tarvitsisi nähdä nälkää tai janoa.

”Ja hän kiitti, mursi ja sanoi: ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan, se tehkää minun muistokseni. Niin myös otti hän maljan ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä malja on uusi liitto minun veressäni, - se tehkää, - niin usein kuin juotte, minun muistokseni.” 1. Kor. 11:24 - 25.
Vaikka sakramentti onkin oikea ravinto, ei se kuitenkaan auta sitä, joka ei sydämen uskolla sitä nauti, sillä se ei tee ketään hurskaaksi tai uskovaiseksi, vaan vaatii edelläkäypää hurskautta ja uskoa.

”Koetelkoon ihminen itseänsä ja niin syököön tästä leivästä ja juokoon tästä maljasta”. 1. Kor. 11:28.
Ken tutkii itseänsä oikein, hän unohtaa, eikä tuomitse toisten virheitä, vaan tuntee, että hän itse on monien syntien ja virheitten raskauttama ja ikävöipi siksi Kristuksen armoa ja apua. Se on kaikkein jaloin ja lähin valmistus ehtoolliselle. Augustinus sanoo: “tätä ruoka etsii ainoastaan nälkäinen ja tyhjä sielu, vaan ravittu ja ylpeä sitä pakenee”.

”Niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä maljasta pitää teidän Herran kuoleman julistaman siihen asti kun hän tulee.” 1. Kor. 11:26.
Tottukaa usein käymään ehtoollisella, varsinkin silloin kun olette siihen valmistetut ja soveliaat, se on, kun sydämestänne surette syntiä, jottette unohtaisi Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, vaan ajattelisitte hänen uhriansa ja kuolemaansa, sillä mutta hän ei meiltä vaadi. Tunnetko nyt itseäsi taitamattomaksi, heikoksi ja uskottomaksi, mistä etsit silloin voimaa, ellet tästä? Jos odotat, kunnes tulisit puhtaaksi ja väkeväksi, niin et taida siksi koskaan päästä ja jos sellaisena tulet, on ehtoollinen sinulle aivan hyödytön.

”Joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.” 1. Kor. 11:29.
Perkele tulee ja yllyttää sinua: “entäs jos kelvottomasti nautit ehtoolista ja kelvottomuutesi kautta menetit armon?” Älä anna kelvollisuutesi tai kelvottomuutesi vaivata itseäsi, katso sinä vaan, että uskot, silloin olet ja pysyt kelvollisena.

”Sillä jos härkäin ja kauristen veri ja hehkoisen tuhka, priiskoitettu saastaisen päälle, pyhittää lihalliseen puhtauteen, kuinka paljon enemmän eikö Kristuksen veri, joka itsensä kaiketta viatta ijankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrasi, ole puhdistava meidän omattuntomme kuolevaisista töistä, elävätä Jumalata palvelemaan? ”Hepr. 9:14.
Kristuksen nimen törkein häväistys olisi, jos emme kunnioittaisi Kristuksen verta uskomalla, että se pesee synnistä ja tekee pyhäksi.

Martti Luther

—

9. LOHDUTUS KUOLEMASSA PYHÄSTÄ EHTOOLLISESTA.

Pyhä ehtoollinen on pantti- ja vakuutuskirja syntien anteeksi saamisesta ja iankaikkisesta elämästä.
Mikä on sakramentti, tahi mitä siinä meille jaetaan?
Totisesti suuri, iankaikkinen ja ääretön tavara, nimittäin syntien anteeksi saaminen, aivan niinkuin sanat selkeästi kuuluvat: “tämä on se uuden liiton malja minun veressäni, joka teidän ja monen tähden vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi.”
Ikäänkuin tahtoisi sanoa: ”katso tässä, kristittyni, tässä annan ja julistan sinulle kaikkien syntiesi armollisen anteeksi antamisen ja iankaikkisen elämän. Ollakseni vakuutettuna siitä, että tämä lupaus on luja ja muuttumatoin, niin tahdon asian vahvemmaksi vakuudeksi kuollakin ja antaa henkeni ja vereni, niin myös jättää jälkeeni tämän sakramentin, jonka kautta sinun pitää minua muistaman. Niin, “niin usein kuin te sen teette, niin tehkäät se minun muistokseni.”

Koska niinmuodoin omatuntosi saattaa sinun levottomaksi ja muistuttaa sinulle tehtyjä syntejäsi, niin käy Herran korkealle ehtoolliselle, jos muuten tahdot vapaaksi päästä synneistäsi, ja sano sydämessäsi: jos olen syntiä tehnyt, niin tämä ruumis ei kuitenkaan ole syntiä tehnyt, vaan on varsin viaton. Tämä ruumis on juuri minun edestäni annettu, ja tämä veri on juuri minun tähteni vuodatettu syntien anteeksi saamiseksi. Tämä on minun uskoni ja vielä vahvemmaksi varmuudeksi tahdon tätä armo-välikappaletta nauttia. Jos näin teet, niin syntisi totisesti poistetaan, eikä taida enään mitään pahaa sinulle tapahtua. Koska siis olet tullut Kristukseen istutetuksi, niin täytyy kaikkien vihollistesi vaieta, sillä kaikki nämät olet sinä jo voittanut.

Pyhässä ehtoollisessa havaitaan Jumalan hyvyys ja laupeus suurimmassa määrässä.

Me viheliäiset ihmiset tarvitsemme sangen hyvin armollista Jumalaa, joka meitä tahtoo ja taitaakin auttaa. Mutta kuinka taitaisimme vakuutetut olla tämänlaisen Jumalan omistamisesta, ellei hän olisi jättänyt meille epäilemätöntä merkkiä armostansa ja rakkaudestansa? Tämä on pyhän alttarin sakramentin kautta tapahtunut. Armomerkki osoittaa vaan rakkautta ja laupeutta. Jos hän olisi meihin suuttunut, niin eipä hän suinkaan ikänä olisi meille tämänlaista antanut. Ja minä kysyn: taitaneeko hän meille suurempaa rakkautta ja laupeutta osoittaa, kuin antaessansa meille ruumiinsa ja verensä ravinnoksi sielullemme? Tämä ei ainoastaan ole armomerkki, vaan myös ruoka, jolla koko hänen sotajoukkonsa, joka hänen sotalippunsa alla on, tulee itseänsä virvoittaa ja vahvistaa. Samaten on tämä myös se pesti ja käsiraha, jonka hänen sotajoukkonsa saavat, siksi että he vihdoin voitolle pääsevät, ja ynnä hänen kanssansa kunniaan tulevat. Tämäpä on sangen hyvä raha, kallista kiiltävää kultaa ja puhdasta valkoista hopeaa, hyvältä maistuvaa leipää, hyvää, makiaa viiniä, ja kaikkea tätä runsaasti ja ylenpalttisesti, niin että aivan iloista on olla mukana tämän sotaväen matkalla.

Martti Luther

Voitto Ramu kirjoitti:

Mutta ei tosiasiassa näytä tuntevan niitä ollenkaan.

TÄSSÄ Lutherin opetuksia ehtoollisesta:
Tutustupa Antti niihin

EHTOOLLINEN

Lutherin opetuksia.


1. ISO KATEKISMUS

Mitä on alttarin sakramentti?

Se on Herran Kristuksen tosi ruumis ja veri leivässä ja viinissä ja niihin sisältyvinä, leivässä ja viinissä, jotka Kristus on sanallaan käskenyt meidän kristittyjen syödä ja juoda. Ehtoollinen on leipää ja viiniä, mutta ei tavalliseen ateriaan kuuluvaa leipää ja viiniä. Sana siis luo tämän sakramentin ja erottaa sen tavallisesta leivästä ja viinistä niin, että se on Kristuksen ruumis ja veri, joksi sitä myös kutsutaan. Näinhän sanotaan: “Kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti.” (eli Jumalan merkki)

Sanan on tehtävä näkyvä aine sakramentiksi, muussa tapauksessa aine pysyy tavallisena aineena
Tämän sanan voit ottaa omantuntosi vahvistajaksi ja lausua: Vaikka satatuhatta perkelettä ja lisäksi kaikki hurmahenget tunkeutuisivat sisään huutamaan: “Miten leipä ja viini voivat olla Kristuksen ruumis ja veri?” niin minä tiedän, etteivät kaikki henget ja oppineet yhtenä laumanakaan ole niin viisaita kuin Jumalan majesteetin pikkusormi. Näin kuuluu Kristuksen sana: “Ottakaa ja syökää, tämä ON minun ruumiini” ja “Juokaa tästä kaikki, tämä ON minun uusi liitto minun veressäni” jne. Näissä sanoissa me pysymme, ja mielisimme kovin nähdä, kuka pystyy ne korjaamaan ja muuttamaan toisenlaiseksi kuin ne Kristuksen lausumina kuuluvat.
Totta kyllä, jos jätät ehtoollisesta SANAN POIS tai tarkastelet sitä ilman sanaa, sinulla ei ole muuta kuin tavallista leipää ja viiniä. Mutta jos sana pysyy mukana niin kuin sen ehdottomasti on pysyttävä, silloin leipä ja viini ovat sen sanan mukaan Kristuksen tosi ruumis ja veri. Sillä niin asia on kuin Kristuksen suu on sen opettanut ja lausunut. Hän ei voi valehdella eikä pettää.

Vaikka ehtoollisen ottaa vastaan tai sen jakaa täysi heittiö, hän ottaa vastaan oikean sakramentin eli Kristuksen ruumiin ja veren. Tässä suhteessa hän ei yhtään eroa siitä, joka toimittaa sen kaikkein kelvollisimman.
Ehtoollinen ei näet nojaa ihmisen pyhyyteen, vaan JUMALAN SANAAN.
Ei yksikään pyhä maan päällä, eipä edes kukaan taivaan enkeleistä pysty tekemään leipää ja viiniä Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Yhtä mahdotonta on muuttaa Kristuksen ruumista ja verta joksikin muuksi, vaikka sitä käytettäisiinkin väärin. Sillä asetussana, joka on tehty leivän ja viinin sakramentiksi, ei muutu ihmisen persoonan eikä epäuskon tähden vääräksi.
Eihän Kristus sano: “Jos uskotte tai olette kelvollisia, saatte minun ruumiini ja vereni”, vaan: “Ottakaa, syökää ja juokaa, tämä ON minun ruumiini ja vereni”, sekä: “Tehkää se”, nimittäin se, minkä minä nyt teen, asetan, annan teille ja käsken ottaa vastaan. Tämä merkitsee: “Riippumatta siitä, oletko kelvoton vai kelvollinen, saat tässä Kristuksen ruumiin ja veren. Sen vaikuttaa sana, joka tulee leipään ja viiniin.” Ymmärrä tämä ja pidä se hyvin mielessäsi, sillä nämä sanat ovat meidän perustuksemme, turvamme ja puolustuksemme kaikkia niitä harhoja ja eksytyksiä vastaan, jotka suinkin ovat meidät kohdanneet tai ehkä vielä tulevat kohtaamaan.

Sakramentin voimaa ja hyötyä.

Mitä varten se varsinaisesti on asetettu. Tämä onkin ehtoollisen olennaisin kohta, josta opimme tietämään, mitä meidän on siitä etsittävä ja mitä olemme siitä saamassa. Tämä taas käy selvästi ja helppotajuisesti ilmi juuri niistä sanoista, joita äsken pohdimme: “Tämä ON minun ruumiini ja vereni, teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Se voidaan lyhyesti lausua näin: menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen.

Miksi näin tapahtuu? Siksi, että nuo sanat ovat siinä ja antavat sen meille. Kristus näet käskee minun syödä ja juoda sitä varten, että omistaisin sakramentin ja että se hyödyttäisi minua varmana panttina ja merkkinä. Ja vielä enemmän: juuri sen hän on minun hyväkseni asettanut syntiäni, kuolemaani ja kaikkea onnettomuuttani vastaan. Siksi onkin oikein kutsua ehtoollista sielun ravinnoksi, joka ruokkii ja vahvistaa uutta ihmistä.

KASTE ON ALKU, SIINÄ ME SYNNYMME UUDESTI.
Mutta uuden rinnalle ihmiseen jää, kuten sanottu, vanha turmeltunut liha ja veri. Koska vielä perkele ja maailma aiheuttavat meille paljon vastusta ja kiusauksia, me usein väsymme ja menetämme voimamme, toisinaan jopa lankeamme.
Siksi on ehtoollinen annettu jokapäiväiseksi ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan tässä taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua.
Uuteen elämään näet kuuluu, että sen tulee jatkuvasti kasvaa ja edistyä. Mutta toisaalta uusi ihminen joutuu myös paljon kärsimään, sillä perkele on todella raivoisa vihollinen. Milloin hän vain huomaa jonkun asettuvan häntä vastustamaan ja hyökkäävän vanhan ihmisen kimppuun ja havaitsee, ettei kykene käymään meihin käsiksi väkivalloin, silloin hän ryhtyy hiiviskelemään ympärillämme. Hän kokeilee kaikkia konstejaan eikä lopeta, ennen kuin on saanut meidät väsyksiin. Silloin me joko luovumme uskosta tai annamme kaiken mennä menojaan, haluttomuuden ja kärsimättömyyden vallatessa meidät.
Juuri tätä varten ehtoollinen on annettu meille lohdutukseksi. Kun tuollaiset tuntemukset, jotka ovat käymässä liian raskaiksi kantaa, valtaavat sydämen, silloin saamme ehtoollisesta uutta voimaa ja virvoitusta.

Jälleen tässä asiassa nyrjähtävät nuo riivastelijamme suurine oppeineen ja älyineen. He huutavat ja pauhaavat: “Miten leipä ja viini voivat antaa synnit anteeksi ja vahvistaa uskoa?” Tottahan he ovat kuulleet ja tietävät, että me emme suinkaan väitä leivän ja viinin sellaisenaan sitä tekevän, vaan että SEN TEKEE LEIPÄ JA VIINI, JOKA ON KRISTUKSEN RUUMIS JA VERI JA JOHON SANA ON YHDISTYNYT. Juuri se eikä mikään muu, on se aarre, jonka välityksellä anteeksiantamus on meille hankittu. Eikä sitä saata omaksemme mikään muu kuin juuri tämä sana: “Teidän edestänne annettu ja vuodatettu”. Sillä siinä sinulla on molemmat: että se on Kristuksen ruumis ja veri ja että se on sinun omaksesi annettu aarre ja lahja. Kristuksen ruumis taas ei voi milloinkaan olla turha ja vailla vaikutusta, niin ettei se saisi mitään aikaan eikä siitä olisi mitään hyötyä. Mutta miten suuri tämä aarre itsessään onkin, SE ON KUITENKIN SULJETTAVA SANAAN JA MEILLE OJENNETTAVA.

Mieletön on sen vuoksi myös tämä heidän väitteensä: koska Kristuksen ruumista ja verta ei ole annettu ja vuodatettu meidän edestämme ehtoollisessa, me emme voi tässä sakramentissa saada syntien anteeksiantamusta. VAIKKA SE TEKO, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, ON TEHTY JO RISTILLÄ, SE EI VOI SAAVUTTAA MEITÄ MUUTOIN KUIN SANAN VÄLITYKSELLÄ.
Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu? Ja mistä he itse sitten sen tietävät tai miten he pystyvät tarttumaan anteeksiantamukseen ja saamaan sen omakseen, elleivät he pidä kiinni Raamatun ja evankeliumin sanasta eivätkä usko siihen? Sillä sana sisällyttää tähän sakramenttiin koko evankeliumin: “Minä uskon pyhän kristillisen seurakunnan, syntien anteeksiantamuksen...” ja ojentaa sen meille.
Miksi meidän pitäisi antaa heidän riistää ehtoollisesta tämä aarre? Pakkohan heidän kuitenkin on tunnustaa, että kysymys on juuri niistä sanoista, joita koko evankeliumi meille kuuluttaa. Koska he kerran eivät uskalla väittää, että kaikki se evankeliumi, Jumalan sana, joka ei liity ehtoolliseen, on hyödytöntä, vähiin jää myöskin heidän mahdollisuutensa väittää tätä ehtoolliseen sisältyvää sanaa hyödyttömäksi.

Millainen henkilö voi ottaa tuon voiman ja hyödyn vastaan?

Se voidaan ilmaista samalla tavoin aivan lyhyesti, kuten kasteesta puhuttaessa EHTOOLLISEN VOIMAN JA HYÖDYN SAA JOKAINEN, JOKA USKOO SEN, mistä sanat kertovat ja mistä ne antavat.
Eihän niitä ole opetettu eikä julistettu kiville eikä kannoille, vaan niille, jotka kuulevat nämä sanat. Heille Kristus sanoo: “Ottakaa ja syökää” jne. Koska hän antaa ja lupaa siinä syntien anteeksiantamuksen, se voidaan ottaa vastaan vain uskolla. Hän itse vaatii tällaista uskoa lausuessaan sanat: “Teidän edestänne annettu” ja teidän edestänne vuodatettu”.
Nämä Kristuksen sanat tarkoittavat: ”Sitä varten minä annan tämän teille ja käsken teidän syödä ja juoda, että te puolestanne ottaisitte sen vastaan ja nauttisitte sen. Joka suostuu kuulemaan nämä sanat ja uskoo ne tosiksi, hän saa, mitä ne lupaavat.”
SE TAAS, JOKA EI USKO, EI SAA MITÄÄN.
Turhaan sellainen, joka ei tahdo tuota pelastavaa hyvää nauttia, antaa ojentaa itselleen ehtoollisen. Aarrearkku on aivan auki. Mutta sinun on myös otettava ehtoollinen vastaan ja ajateltava, että se varmasti on se, mistä sanat sinulle puhuvat.

Siinä onkin kaikki, mitä kristitty tarvitsee valmistautuakseen ottamaan kelvollisesti vastaan ehtoollisen sakramentin. Sillä koska ainoastaan sanat tuovat tämän aarteen eteemme, me voimme siihen vain tarttua ja omistaa sen. Kourin ei näet voi tarttua tuollaiseen lahjaan ja iankaikkiseen aarteeseen. Siihen, mitä meille niissä ja niiden kanssa annetaan, ruumis ei voi tarttua eikä saada sitä omakseen. Sen tekee vain sydämen usko, joka tuntee tuon aarteen ja haluaa sen omistaa.

Lopuksi on vielä tarpeen kehottaa ja innostaa ihmisiä, etteivät he antaisi tuon suuren aarteen, jota kristittyjen keskuudessa toimitetaan ja jaetaan, mennä hukkaan. Niiden, jotka tahtovat olla kristittyjä, on toisin sanoen valmistauduttava ottamaan ehtoollisen suuriarvoinen sakramentti vastaan usein.
Näemmehän ihmisten suhtautuvan asiaan leväperäisesti ja laiskasti. He kai kuvittelevat olevansa niin vahvoja kristittyjä, etteivät sitä tarvitse.
Muutamat taas väittävät, että ehtoollisella käyminen on vapaasti harkittavissa eikä mikään välttämättömyys.

Kristus ei näet ole asettanut ehtoollista sitä varten, että sitä esitettäisiin näytelmänä, vaan hän on käskenyt omiensa sitä syödä ja juoda ja tällä tavoin muistaa häntä.
Kuten ei yleensäkään niin ei myöskään uskoa, rakkautta ja kärsivällisyyttä koskevissa asioissa riitä pelkkä opetus eikä tietojen jakaminen, vaan ihmisiä on sen lisäksi joka päivä kehotettava. Ehtoollisestakin on välttämättä saarnattava, etteivät ihmiset väsyisi eivätkä kyllästyisi. Tiedämmehän me ja tunnemme, miten perkele jatkuvasti vastustaa ahkeraa ehtoollisella käymistä ja kaikkea muutakin kristillisyyden harjoitusta. Hän pyrkii hätyyttämään ja ajamaan siitä eroon niin monta ihmistä kuin suinkin voi.

Meillä on selvä teksti, Kristuksen sana: “Tehkää se minun muistokseni.” Tämä sana käskee ja määrää meitä. Se velvoittaa jokaista, joka tahtoo olla kristitty, nauttimaan ehtoollista. Tästä syystä on kaikkien niiden, jotka haluavat olla Kristuksen opetuslapsia - heille hän tässä puhuu - ajateltava näitä sanoja ja pysyttävä niissä.

Sanat ovat juuri tällaiset: “Niin usein kuin te sen teette”, niihin sisältyy ajatus, että ehtoollisella pitää käydä usein. Kristus haluaa selvästikin sanoa: “Minä asetan teille pääsiäisjuhlan eli ehtoollisen, joka teidän tulee nauttia usein, ei vain kerran vuodessa ja määrättynä iltana. Kukin tehköön sen milloin ja missä tahtoo tilaisuuden ja tarpeen mukaan. Sitä ei ole sidottu mihinkään määrättyyn paikkaan eikä ajankohtaan.”

Ymmärrät tämän perusteella, ettei ehtoollista ole varaa halveksia. Sellaista valinnanvapautta meille ei ole jätetty. Halveksimisella minä tarkoitan sitä, ettei pitkiin aikoihin mennä ehtoolliselle, vaikka mikään ei estäisikään, eikä sitä edes kaivata. Jos tahdot olla kristitty, sinun on pidettävä tämä käsky kunniassa ja aina sopivan hetken tullen sitä noudatettava. Käskyn on näet määrä saada sinut yhä uudelleen liikkeelle tutkimaan itseäsi sekä kyselemään mielessäsi: “Mikä ihmeen kristitty minä olen? Jos olisin oikea kristitty, pitäisihän minun edes vähän kaivata sitä, mitä Herrani on käskenyt minun tehdä.”

Vain sen on sinua kannustettava ja sisäisesti pakotettava, että Kristus sitä tahtoo ja että se on hänelle mieliksi. Kristus sinua kutsuu ja kannustaa. Jos halveksit sitä, itse myös siitä vastaat.

Sanot ehkä näin: “Entä jos tunnen itseni kelvottomaksi?”
Mutta on niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä eivätkä kevytmielisiä, vaan mielellään olisivat hurskaita ihmisiä. Heidän ei tule välttää ehtoollista, vaikka ovatkin heikkoja ja puutteellisia.
Kukaan ihminen ei näet pääse maan päällä niin pitkälle, ettei hänen lihansa ja verensä syyllistyisi joka päivä moniin rikkomuksiin.
Näiden heikkojen ihmisten tulee käsittää tiedoista suurimmaksi se, ettei sakramentti ole meidän kelvollisuutemme varassa.
Emmehän me sen vuoksi anna itseämme kastaa, että olemme kelvollisia ja pyhiä. Emme me myöskään sen vuoksi mene ripittäytymään, että olemme puhtaita ja synnittömiä. Päinvastoin, me teemme tämän kaiken juuri siksi, että olemme köyhiä, kurjia ja kelvottomia ihmisiä. Sen, joka mielellään haluaisi osakseen armon ja lohdutuksen, tulee itse kiirehtää itseään ehtoolliselle. Hänen pitää lausua näin: “Kovin mielelläni olisin kelvollinen. Ehtoolliselle en kuitenkaan tule kelvollisuuteni varassa, vaan sinun sanasi ja käskysi tähden, koska mielelläni olisin sinun opetuslapsesi. Kelvollisuuteni taas on mitä on.”

Ehtoollisen asetussanoihin liittyy käskyn lisäksi myös lupaus. Se sisältää näet nämä ystävälliset, suloiset sanat: “Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu”, sekä: “Tämä on minun vereni, teidän edestänne vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.”
Kuten edellä sanoin, näitä sanoja ei ole julistettu kiville eikä kannoille, vaan minulle ja sinulle. Kristus olisi muutoin yhtä hyvin voinut pitää suunsa kiinni ja jättää kaikki sakramentit asettamatta. Mieti siis tätä lupausta ja sijoita ”teidän” -sanaan myös itsesi, muutoin hän puhuu sinulle turhaan. Hän ojentaa näet siinä meille kaikille aarteen, jonka hän on tuonut taivaasta. Sanattoman ystävällisesti hän kutsuu meitä sen luokse myös muulloin esimerkiksi lausuessaan Matt. 11:28 “Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.”
Näin hän kutsuu ja kehottaa meitä sydämellisesti ja uskollisesti, jotta me pääsisimme osallisiksi korkeimmasta ja parhaimmasta hyvästä. Siksi on todella synti ja häpeä, että me suhtaudumme ehtoolliseen torjuvasti. Sinun on ymmärrettävä, että se vasta onkin pelastavaa, lohdun tuovaa lääkettä, joka auttaa sinua antamalla elämän sekä sielulle että ruumiille. Sillä jos sielu on pelastettu, on ruumiskin saanut avun.

Pitää kyllä paikkansa, että ihmiset, jotka väheksyvät ehtoollista ja elävät epäkristillisesti, nauttivat tämän sakramentin omaksi vahingokseen ja tuomiokseen. Eihän heille ole mikään hyväksi eikä pelastukseksi. Mutta toisin on niiden laita, jotka tuntevat heikkoutensa, mielivät siitä vapaaksi ja kaipaavat siihen apua. Heidän tulee pitää ehtoollista kallisarvoisena vastamyrkkynä, joka tuhoaa heissä itsessään olevan myrkyn. Tähän tarkoitukseen meidän on sitä käytettävä. Sinun on näet määrä saada tässä ehtoollisen sakramentissa Kristuksen suusta syntien anteeksiantamus. Se sisältää ja tuo mukanaan Jumalan armon ja Hengen kaikkine lahjoineen. Se antaa turvaavan suojan ja voiman kuolemaa, perkelettä ja kaikkea onnettomuutta vastaan.
Näin on Jumala antanut sinulle molemmat, Kristuksen käskyn ja Kristuksen lupauksen. Mutta tarvitset ehtoolliselle menemistä varten vielä lisäkannustimen, joka on sinussa itsessäsi. Se on sinun oma, ahdistava hätätilasi. Sen tähden Jumala on antanut käskynsä, siksi hän kutsuu sinua lupauksellaan. Kristus itse näet sanoo näin: (Matt. 9:12) “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.” Hän tarkoittaa niitä ihmisiä, joita synti, kuolemanpelko sekä lihan ja perkeleen kiusaukset vaivaavat ja rasittavat. Jos siis mielesi on raskas ja tunnet heikkoutesi, mene luottavaisin mielin ehtoolliselle ja anna sen virvoittaa, lohduttaa ja vahvistaa itseäsi. Jos näet aikomuksesi on odottaa hetkeä, jolloin voisit kaikesta edellä mainitusta vapautuneena astua puhtaana ja kelvollisena ehtoolliselle, saat kyllä jäädä ikuisesti odottamaan, sillä Kristuksen tuomio sinusta on kuuluva: “Jos kerran olet puhdas ja sovelias, et tarvitse minun apuani, enkä minäkään puolestani kaipaa sinua.” Kelvottomia ovat siis ainoastaan ne, jotka eivät tunne rikkomuksiaan eivätkä myönnä olevansa syntisiä.

Mutta sinä ehkä kysyt näin: “Mikä minulle sitten on avuksi, jos en pysty olemaan tuolla tavoin hädissäni enkä tuntemaan sitä nälkää ja janoa, jota ehtoollisella käyminen vaatii?” Paras neuvoni niille, joita heidän mielentilansa estää tuntemasta hätäänsä, on tämä: Pysähdyhän selvittämään itsellesi, mahdatko sinäkin ehkä olla lihaa ja verta. Jos päädyt tuohon tulokseen, niin tartu toki Paavalin Galatalaiskirjeeseen. Siitä saat kuulla, millaista hedelmää sinun lihasi kantaa. Paavali sanoo: (Gal. 5:19 - 21) “Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat aviorikos, haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateus, vihat, torat, kiistat, lahkot, kaunat, murhat, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset.”
Ellet ehkä pystykään tätä kaikkea tuntemaan, niin usko kuitenkin Raamatun sanaa. Se ei valehtele sinulle, vaan tuntee lihasi paremmin kuin itse sen tunnet. Paavali tekee jopa vielä pitemmälle menevän päätelmän: (Room. 7:18) “Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.”
Jos kerran Paavali saattaa sanoa omasta lihastaan tällaista, ei meidänkään pidä kuvitella olevamme yhtään parempia eikä pyhempiä. Asian tekee vain paljon pahemmaksi se, että emme hätäämme tunne. Se on näet osoitus siitä, että lihamme on kuin lepran turmelema. Kaikki tunto on siitä poissa, ja kuitenkin sairaus on levinnyt joka puolelle hävittäen ja syöden lihaamme. Mutta kuten sanottu, vaikka olisit jo aivan kuollutkin, usko silti Raamatun sanaa, joka sinut tuolla tavoin tuomitsee.
Näin asia on: mitä heikommin tunnet syntisi ja rikkomuksesi, sitä vahvempi syy sinulla on mennä ehtoolliselle etsimään apua ja lääkitystä.

Kun siis kerran olet maailmassa, älä kuvittele, että sinulta puuttuisi synti ja hätä. Jos et ole tätä itse kokenut, anna Raamatun opettaa se sinulle.
Kaiken tämän lisäksi vielä perkele häärää ympärilläsi. Häntä sinä et pysty kokonaan nujertamaan, eihän itse Herra Kristuskaan voinut hänen kiusojaan välttää. Millainen perkele sitten on? Hän on valehtelija ja murhaaja, juuri sellainen, miksi Raamattu hänet kuvaa. (Joh. 8:44) Valehtelija hän on vietelläkseen sydämesi eroon Jumalan sanasta ja sokaistakseen sinut niin, ettet tuntisi hätääsi etkä pääsisi Kristuksen luo. Murhaaja hän on, yhtään elämän hetkeä hän ei tahtosi suoda sinulle. Jos vain näkisit, miten monta miekkaa, keihästä ja nuolta sojottaa joka hetki sinua kohti, niin sinä kyllä riemastuisit jokaisesta tilaisuudesta päästä nauttimaan ehtoollista. Mutta me vain kuljemme kulkuamme huolettomina ja varomattomasti. Ei tämä muusta johdu kuin siitä, että me emme ajattele emmekä usko olevamme lihassa ja pahassa maailmassa eli perkeleen valtakunnassa.

Tutki sen vuoksi tätä asiaa hyvin, paneudu siihen kunnolla. Sinun ei tarvitse muuta tehdä kuin mennä itseesi, katsella hiukan ympärillesi ja pitää kiinni Raamatun sanasta. Mikäli et sen jälkeenkään mitään tunne, sinulla on todella suuri tarve valittaa hätääsi niin Jumalan kuin veljesikin edessä.
Suostu silloin ottamaan vastaan neuvoja ja anna toisten rukoilla puolestasi äläkä lopeta ennen kuin kivi kirpoaa sydämeltäsi. Silloin saat kyllä tuntea hätäsi todellisen laadun. Huomaat vajonneesi kaksin verroin syvemmälle kuin kaikista syntisistä kurjin. Ymmärrät, että tarvitset ehtoollista kaikkein eniten juuri niiden syntien vastustamiseksi, joita et valitettavasti pysty huomaamaan. Jumala antaa sinulle siinä armon tuntea syntisi yhä paremmin ja samalla yhä ankaramman nälän käydä ehtoollisella. Tarvitset sinä erityisesti sen vuoksi, että perkele on kovin kiivaana kimpussasi. Hän virittelee herkeämättä ansojaan siepatakseen sinut ja tuhotakseen sielusi ja ruumiisi. Hetkeksikään et pääse häneltä rauhaan. Äkkiä hän saa sinut parkumaan, juuri kun kaikkein vähiten osaat sitä odottaa.

Martti Luther

—


2. Pääsiäiskirja

HERRAN EHTOOLLINEN

Ulkoinen merkki on hyvin tavallista, että Jumala on antanut sanan lisäksi jonkin merkin uskon jatkuvaksi vakuudeksi ja vahvistukseksi. Nooalle annettiin merkiksi sateenkaari, Aabrahamille ympärileikkaus, Gideonille lampaanvilloihin lankeava kaste. Samoin tapahtuu silloin, kun ihmiset tekevät testamentin. Sanojen lisäksi tarvitaan notaarin sinetti osoittamaan, että testamentti on pätevä ja luotettava. Kristuskin liitti sanoihinsa sinetin ja merkin tehdessään testamenttinsa, nimittäin oman todellisen lihansa ja verensä leivässä ja viinissä.

Kristityn tulee tietää, että maan päällä ei ole mitään suurempaa ja pyhempää kuin Jumalan Sana. Sakramentillekin antaa siunauksen ja pyhityksen se Jumalan Sana, jossa me kaikki olemme hengellisesti syntyneet ja Kristukselle pyhitetyt. Jos siis kristitty omaksuu suullaan, korvillaan, sydämellään ja koko ruumiillaan Sanan, joka pyhittää kaiken ja on sakramenttien yläpuolella, miksi hän ei saisi käsin koskettaa sitä, mikä on Sanan pyhittämää? Eihän hän muuten saisi koskettaa omaa ruumistaankaan, koska hän on itse samalla tavalla pyhitetty kuin sakramenttikin. Kristitty on pyhä ruumiiltaan ja sielultaan, olkoon hän maallikko tai pappi, mies tai nainen. Joka toista väittää, häpäisee pyhän kasteen, Kristuksen veren ja Pyhän Hengen armon. Kristitty on harvinainen olento, ja hän on Jumalalle tärkeämpi kuin sakramentti. Kristittyä ei ole tehty sakramenttia varten, vaan sakramentti on asetettu kristittyä varten.

Sisäisesti ja vapaasti.

Ulkoinen ja sisäinen osallistuminen sakramenttiin on tarkoin erotettava toisistaan. Ehtoollisaineiden nauttiminen on ulkonaista, ja se voi tapahtua ilman uskoa ja rakkautta. Jos niiden vastaanottaminen riittäisi tekemään kristityksi, hiirikin olisi kristitty, sillä hiiri voi nakertaa leipää ja jopa latkia viiniä ehtoollismaljasta. Sisäinen, hengellinen, vilpitön sakramentin vastaanottaminen on aivan muuta. Tähän käyttöön ja sen hedelmiin vaaditaan uskoa.

Kaikki eivät voi omistaa tätä sanomattoman runsasta armoa, jonka Jumala meille lahjoittaa. Sen omistavat yksin ne, jotka ovat kestäneet ulkonaista ahdinkoa ja vainoa ja vastoinkäymisiä, tai kokeneet omantunnon musertavan tuomion sydämessään. Kun kiusaaja tekee sydämesi heikoksi, pelokkaaksi, murtuneeksi, niin ettet tiedä, minkälainen suhteesi Jumalaan on, ja kun kiusaaja näyttää sinulle syntisyytesi ja masentaa sinut, niin juuri sellaisessa särkyneessä sydämessä Jumala tahtoo asua. Kuka tarvitsee suojelijaa, ellei se, joka päivittäin kärsii syntisyydestään ja pyrkii siitä eroon? Muussa tapauksessa hänen paikkansa ei ole tässä pöydässä, koska tämä ateria on nälkäisiä ja kaipaavia sydämiä varten. Jolla ei tätä tunnetta ole, jääköön pois ehtoolliselta joksikin aikaa, sillä tämä ruoka ei mahdu kylläiseen ja täyteen sydämeen. Mutta jos kärsimme omantunnon vaivoja ja pelokkaan sydämen arkuutta, silloin meidän on tultava nöyrästi ja kunnioittaen.


Myös ulkoisesti.

Kukaan ei voi kiistää kolmen evankelistan, Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan sekä lisäksi Paavalin sanoneen, että Kristus otti leivän, kiitti ja mursi sen ja antoi opetuslapsilleen sanoen: “Ottakaa ja syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.” Ja myös maljan sanoen: “Tämä on minun vereni, uuden liiton veri.”
Näiden neljän voimallisen kohdan lisäksi sanoo vielä 1. Kor. 10:15: “Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?”

Kuuletko tämän, rakas veljeni? Leipä, jonka me murramme, on osallisuus Kristuksen ruumiiseen. Se on, se on - vielä kerran - SE ON OSALLISUUS KRISTUKSEN RUUMIISEEN, sanoo Paavali.
Mutta mitä sitten on osallisuus Kristuksen ruumiiseen? Mitä muuta se voisi olla kuin että ne, jotka ottavat vastaan murretun leivän, itse kukin palasensa, OTTAVAT SIINÄ VASTAAN KRISTUKSEN RUUMIIN.
Tämä ehtoollisyhteys merkitsee osallisuutta Kristuksen ruumiiseen, niin että kukin yhdessä toisten kanssa ottaa vastaan yhteisen Kristuksen ruumiin. Paavali sanoo, että me kaikki olemme yksi ruumis ja saamme osamme yhdestä leivästä. Siksi tätä on jo kauan sanottu yhteyden ateriaksi.

Mutta kelvottomatkin saavat osansa Kristuksen ruumiista, kuten Paavali sanoo (1. Kor. 11:29): “Joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.”
Näin kävi Juudakselle. Hän sai viimeisellä ehtoollisella osansa Kristuksen ruumiista ja verestä yhdessä kaikkien muiden opetuslasten kanssa. Hän otti osansa vastaan ja söi ja joi siinä kuin toisetkin.


Kristuksen ruumis ei ole taivaassa.

Meille on sanottu hurmahenkien taholta, että Kristus ei voi olla ruumiillisesti läsnä ehtoollisen sakramentissa, koska hän on noussut taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella . Kun luemme tämän, meidän ei pidä ajatella taivasta sellaiseksi, kuin lapset sen kuvaelmissaan esittävät kun he sijoittavat siihen kultaisen istuimen, jolla Kristus istuu Isän vieressä kuoripojan viitta päällään tai kruunu päässään. Ilman tällaisia lapsellisia kuvitelmia ei niin kiivaasti väiteltäisi siitä, onko Kristus jossakin nimenomaisessa paikassa. Jumalan oikea puoli ei ole mikään paikka, koska Jumala on todellisesti läsnä maailman joka kolkassa ja kaikissa luontokappaleissa. Me tiedämme, että Jumalan käsivarsi, käsi, kasvot, Henki ja viisaus ovat kaikki yhtä ja samaa. Tiedämme koko jumaluuden asuvan ruumiillisesti Kristuksessa (Kol. 2:9). Kuinka silloin voi olla totta sekään, että Jumala Kristuksessa oli todellisesti ja henkilökohtaisesti maan päällä läsnä äidin kohdussa, seimessä, pyhäkössä, erämaassa, kaupungissa ja kylissä, puutarhoissa ja pelloilla, ristillä, haudassa - ja kuitenkin samalla Isän rinnalla taivaassa? Jos nyt meidän uskomme mukaan on totta, että Jumala Kristuksessa on todella ja henkilökohtaisesti itse läsnä maan päällä niin monessa paikassa ja samanaikaisesti taivaassa ja Isän luona, päädymme näkemykseen, että Jumala on kaikkialla läsnä ja todella täyttää taivaan ja maan ja kaiken olemuksellaan ja kaikkivallallaan, kuten Jeremia sanoo (Jer. 23:23 - 24): “Enkö minä täytä taivasta ja maata?” ja psalminkirjoittaja (Ps. 139:7): “Minne minä voisin paeta sinun kasvojesi edestä?”
Vaikka Kristus näin ollen ei olisi lausunutkaan ehtoollisella sanoja: “Tämä on minun ruumiini”, ilmaisu, että Kristus istuu Isän oikealla puolella, edellyttää joka tapauksessa, että hänen ruumiinsa ja verensä voivat olla siellä ja samaan aikaan muuallakin. Tässä ei tarvita transsubstantiaatiota eli leivän muuttumista hänen ruumiikseen. Hän voi olla läsnä muutenkin, koska Jumalan oikeaa kättä ei tarvitse ensin muuttaa kaikeksi siksi, missä hän on läsnä. Emme ole niin typeriä, että uskoisimme Kristuksen ruumiin olevan leivässä niin karkean näkyvästi kuin leipä on korissa tai viini ruukussa, niin kuin hurmahenget väittävät meidän uskovan. Uskomme hänen ruumiinsa olevan läsnä, niin kuin nämä sanat sen ilmaisevat: “Tämä on minun ruumiini.” Emme ole tarkkoja sanamuodosta. Olemme valmiit sanomaan, että hän on leivässä tai että hän on siellä missä leipäkin, tai miten hyvänsä. Emme riitele sanamuodoista, kunhan vain se ajatus pysyy samana, että emme Herran ehtoollisessa syö tavallista leipää, vaan että tämä leipä on Kristuksen ruumis.

Miksi sitten Kristuksen ruumista ei voida syödä missä tahansa, koska hän on läsnä kaikkialla? Sinun ei toki tarvitsekaan syödä häntä niin kuin syödään hapankaalia tai keittoa ruokapöydässä, vaan ainoastaan silloin kun hän niin toivoo tehtävän. Häntä ei voida tavoittaa, etkä sinä saa häntä käsiisi, vaikka hän onkin läsnä leivässä, ellei hän itse liity sinuun ja kutsu sinua tämän erityisen pöydän ääreen, niin että siinä pääset hänestä osalliseksi.

Älä vaivaa päätäsi tutkimalla tutkimatonta!

Kristittyjen tulisi antaa Jumalalle kunnia ja tunnustaa, että hän pystyy tekemään sen minkä lupaa. Heidän ei pitäisi olla samanlaisia kuin kiihkoilijat, jotka vaivaavat päätään sillä, miten leipä voi olla ruumis ja viini verta. Nämä tahtovat ymmärtää Jumalaa, ja koska tämä ei mahdu heidän järkeensä, he olettavat, että Jumala ei pysty sitä tekemään. Mutta miksi ihmisen pitäisi kuollakseen kiusata itseään saadakseen kaiken mahtumaan järkeensä? Jos se on Jumalan Sanaa, niin onhan hän kaikkivaltias ja totuudellinen. Niinpä meidän tulisi ottaa se vastaan uskossa niin kuin lapset. Meidän tulisi olla kiitollisia ja iloisia ja kysyä, mitä varten hän on sen tehnyt - eikä, pystyykö hän sen tekemään.
Haluamme olla mestareita ja tuomareita asioissa, jotka on meiltä salattu, vaikka emme ymmärrä edes jokapäiväistä elämäämme. Jos emme käsitä edes sitä, minkä keskellä elämme ja liikumme, kuinka sitten ymmärtäisimme sen, minkä Jumala yksin voi paljastaa ja minkä piirissä emme elä Sinun asiasi on kysyä, onko puhujana ollut Jumala vai ihminen, onko se Jumalan vai ihmisen työtä. Jos se on Jumalan Sanaa ja työtä, sulje silmäsi äläkä kysy, kuinka se tapahtuu. Minun on kasteessa puhdistuttava kaikista synneistäni. Tämä on hänen sanansa. Niin tämäkin: “ottakaa ja syökää, tehkää se minun muistokseni”. Totisesti tämä on hänen lihansa ja verensä, koska sen sanoo hänen sanansa eikä kukaan ihminen. Hän on sen asettanut ja säätänyt. Kaste on hänen sakramenttinsa ja tekonsa. Tunnen ja kuulen kyllä, mitä hän sanoo, mutta en tiedä, miten se tapahtuu. Älkää siis antautuko kyselemään ja väittelemään, vaan ymmärtäkää sakramentin hyöty ja iloitkaa sen käytöstä.
“Teillä on tässä ateria. Kun tulette koolle ja haluatte oppia minulta, ottakaa leipä ja viini ja toistakaa sanat: ‘Tämä on minun ruumiini ja vereni.’ “
Kaiken tämän perusteella on selvää, että pyhä sakramentti ei ole muuta kuin Jumalan antama merkki, jossa Kristus ja kaikki pyhät kaikkine tekoineen, kärsimyksineen, ansioineen, armoineen ja lahjoineen annetaan lohdutukseksi ja vahvistukseksi jokaiselle, jota kiusaaja, synti, maailma, oma syntinen olemus ja kaikki paha ankarasti ahdistavat. Sakramentin vastaanottaminen on tämän toivomista ja uskomista, sillä kaikki riippuu uskosta. Ei riitä tieto siitä, mitä sakramentti on ja mitä se merkitsee. Sinun on uskottava, että olet saanut sen vastaanottaa. Jotkut vaivaavat päätään sillä, kuinka Kristuksen ruumis ja veri voivat olla läsnä pienessä leivänpalasessa ja viinitilkassa. Sinun ei tarvitse olla siitä huolissasi. Riittää kun tiedät, että se on jumalallinen merkki ja että Kristuksen ruumis ja veri ovat siinä todellisesti läsnä. Jätä hänen huolekseen, miten ja missä ne ovat läsnä. Jos rohkeutesi horjuu, luota siihen, että tämä sakramentti, Kristus ja kaikki pyhät tulevat luoksesi kaikkine hyveineen, kärsimyksineen ja armolahjoineen. He elävät, kärsivät ja kuolevat sinun kanssasi. Jos harjoitat tätä uskoa ja siinä vahvistut, saat kokea, kuinka riemullisen hääjuhlan Jumalasi on sinulle alttarilla valmistanut.

Jos syntisi eivät ole sellaisia, että seurakunnan pitää sinua niistä julkisesti nuhdella, sinun ei pidä jäädä pois ehtoolliselta. Sano itsellesi: “En tule omaan kelvollisuuteeni vedoten. Jos niin tekisin en tulisi koskaan. Eihän lastakaan tuoda kasteelle siksi, että se on hurskas, enkä minä mene ripittäytymään siksi, että olen puhdas. Menen sinne arvottomana, joka ei pysty olemaan arvollinen. Jumala varjelkoon minua arvollisuudesta!” Katsomme aina mieluummin omia käsiämme kuin Jumalan suuta. Meidän olisi sanottava: “Minä näen sen, minkä sinä sanot, enkä sitä, minkä itse teen.”

Martti Luther

--
3. HUONEPOSTILLA.

HERRAN EHTOOLLINEN
Lutherin saarna kiirastorstaina 1543

Evankeliumi: Luuk. 22:7 - 16. 7.” Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: “Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme”.
9. Niin he kysyivät häneltä: “Mihin tahdot, että valmistamme sen?”
10. Hän vastasi heille: “Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11. ja sanokaa talon isännälle: ‘Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
12. Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.”
13. Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14. Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
15. Ja hän sanoi heille: “Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;
16. sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa”.

Tässä mainitaan ensiksi se, mitä tapahtui ehtoollisen asettamistilaisuuden alussa. Meidän tulee tarkoin erottaa tämä hänen ruumiinsa ja verensä sakramentista. Siinä ei vielä puhuta mitään itse Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista, vaan siitä pääsiäislampaan syömisestä, jonka Mooses oli vanhan liiton aikana säätänyt. Laissa oli näet kirjoitettu, (2 Moos. 12), että juutalaisten piti ensimmäisen kuukauden neljäntenätoista päivänä iltapäivällä, toisin sanoen, kello viiden ja kuuden välillä puolenpäivän jälkeen aloittaa happamattoman leivän juhlan, pääsiäisen vietto. Sitä heidän sitten tuli viettää seitsemän päivää ja siksi aikaa kodeistansa poistaa kaikki hapantaikina ja hapan leipä ja näinä seitsemänä päivänä syödä vain happamatonta leipää. Pääsiäisjuhlan ensimmäisenä päivänä heidän piti syödä pääsiäislammas.

Juutalaisten pääsiäisjuhla alkoi meidän laskumme mukaan torstai-iltana. Sen vieton Kristus nyt opetuslapsineen aloittaa sanoessaan: »Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne ennenkuin kärsin; sillä minä sanon teille, etten minä sitä enää syö, ennenkuin sen täyttymys tapahtuu Jumalan valtakunnassa». Hän sanoo tässä, että hänellä oli ollut suuri sydämen halu syödä pääsiäislammas opetuslastensa kanssa. Se näet oli oleva viimeinen pääsiäinen, jonka hän vietti heidän kanssaan.

Tähän pääsiäiseen loppuu juutalaisten vanha, Mooseksen pääsiäislammasta, pappeutta, kuninkuutta ja jumalanpalvelusta koskeva säädös, ja sen sijaan alkaa Uuden Liiton pääsiäinen Kristuksen valtakunnassa. Hän tahtoo siis nyt syödä pääsiäislampaan viimeistä kertaa heidän kanssansa tehdäkseen siitä lopun ja lakkauttaaksensa sen.
Vanhaa Mooseksen pääsiäislammasta piti juutalaisten syödä näin: kaikkien oli oltava kupeet vyötettyinä, kengät jalassa ja kädessä sauva ja syöminen oli tapahtuva ikäänkuin matkaan lähdön kiireessä. Se oli Herran pääsiäinen.

Näin rakas Herramme Kristus söi opetuslastensa kanssa pääsiäislampaan jäähyväisiksi ei vain itsellensä, hän kun nyt oli jättämässä tämän maallisen elämän, missä yhdessä nautitaan ruokaa ja juomaa, vaan myös koko Mooseksen laille.
Juutalaiset viettivät pääsiäistänsä ylistääksensä ja kiittääksensä Jumalan armoa ja laupeutta sen johdosta, että Jumala oli pelastanut heidät Egyptistä, asettanut heille kuninkuuden ja pappeuden ja ottanut heidät omaisuuskansaksensa.
Tätä Jumalan osoittamaa hyvää tekoa heidän piti ajatteleman koko pääsiäisen ajan, siitä Jumalaa kiittäen. Kaiken tämän Kristus nyt lakkauttaa. Ei siis enää tarvinnut vuosittain saarnata pelastuksesta Egyptin orjuudesta eikä säilyttää juutalaisten kuninkuutta ja pappeutta: nämä kaikki loppuivat ja vanhentuivat, vaikka Jumala aikoinaan oli ne Mooseksen kautta säätänyt.

Ja hän otti maljan, kiitti ja sanoi: »Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Sillä minä sanon teille: tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee».
Nämäkään sanat eivät vielä tarkoita Kristuksen ruumiin ja veren sakramenttia, vaan ne on sanottu pääsiäislampaan nauttimisen lopettajaisiksi. Herra tahtoo tässä sanoa: tämä on jäähyväismaljani. Nyt minä vielä juon sen teidän kanssanne Mooseksen säädännön mukaan, mutta tästä lähin en enää koskaan. Tällä maljalla hän lausuu jäähyväiset vanhalle pääsiäislampaalle. Tästedes Uudessa Liitossa on oleva uusi pääsiäinen ja uusi pääsiäislammas.
Näin Kristus vietti vanhaa pääsiäistä opetuslastensa kanssa. Huomatkaamme tämä tarkoin erottaaksemme sen Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista. Tosin tässäkin syötiin ja juotiin, niinkuin sakramenttia ainakin. Mutta tässä oli pelkkää leipää ja viiniä, joita nauttiessaan Kristus sanoi jäähyväiset juutalaisten pääsiäislampaalle, kuninkuudelle, pappeudelle, saarnalle ja kiitokselle pelastuksesta Egyptin orjuudesta.
Mutta heti sen jälkeen hän asettaa uuden Pääsiäislampaan, uuden Kuninkuuden ja pappeuden, uuden saarnan ja kiitoksen, niinkuin seuraavasta luemme:
”Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: »Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni”. Samoin myös maljan, aterian jälkeen, ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan».

Nyt Herra asetti ruumiinsa ja verensä sakramentin. Hänen sanansa voi helposti pitää muistissa: hän puhuu lyhyesti, mutta kauniisti ja selvästi. Rakas Herramme Kristus ei ole tahtonut rasittaa meitä monenkaltaisilla asetuksilla, niinkuin vanhan liiton aikana Israelin kansaa rasitettiin. Hän vain ottaa leivän ja viinin ja lausuu niistä sanansa: ”ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini, juokaa, tämä on minun vereni, tai: tämä malja on se uusi liitto minun veressäni, tehkää se minun muistokseni.

Edellisellä kerralla antaessaan opetuslapsille maljan ja sanoessaan: ottakaa ja jakakaa keskenänne, hän ei sano: tämä on minun vereni, vaan lausuu: en tästä lähin enää juo viinipuun antia; mutta nyt ottaessaan leivän hän sanoo: »Tämä on minun ruumiini», ja ottaessaan maljan hän sanoo: »Tämä on minun vereni», »uusi liitto minun veressäni». Tässä ei siis enää ole pelkkää leipää ja viiniä, vaan leipä on hänen ruumiinsa, jonka hän antaa syödä, ja viini on hänen verensä, uusi liitto hänen veressänsä, jonka hän antaa juoda.
Näinhän kuuluvat hänen sanansa: »Hän otti leivän, hän otti maljan», ja hän lisäsi nämä sanat: “Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni», tai: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni».
Nämä sanat sanovat sen, että leipä on hänen ruumiinsa ja viini hänen verensä. Joka syö tätä leipää, hän syö Kristuksen totisen ruumiin, ja joka juo tästä maljasta, hän juo Kristuksen totisen veren, olkoon sitten kelvollinen taikka kelvoton.
Tämä on meidän vahvasti uskottava. Kristittyjen tulee näet antaa Jumalalle kunnia, tunnustaen, että Jumala voi tehdä, mitä on sanonut, niinkuin apostoli Paavali Aabrahamista todistaa, Room. 4:21.
Se, joka tahtoo olla kristitty, ei saa menetellä aikamme haaveksijoiden ja lahkolaisten tavalla, jotka aprikoivat, miten on mahdollista, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini Kristuksen veri.
He tahtovat mitata ja käsittää Jumalaa omalla järjellänsä, ja kun ei tämä asia sovellu heidän järkeensä, niin he ajattelevat sen olevan Jumalallekin mahdotonta.

Mutta mitä hyötyä on moisista aprikoimisista? Vaikkapa viisastelisit pääsi puhki, et kuitenkaan ihmisjärjellä voi käsittää Jumalaa.
Herra Jumala ei näet ole ihmisjärjellä mitattavissa ja käsitettävissä; hänen tekonsa ja sanansa eivät ole inhimillisen järjen arvostelun alaisia.
Niinpä apostoli Paavalikin sanoo Ef. 3:20, että ”Jumala voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme”.
Mitä apua siis olisi siitä, että me kiusaamme itsemme kuoliaaksi yrittäessämme arvostella ja sovitella Jumalan tekoja ja sanoja niin, että ne kelpaisivat ja soveltuisivat meidän järjellemme?
Meidän on päinvastoin ajatteleminen: koska se kerran on Jumalan sana, niin Jumala on totinen ja kaikkivaltias ja hän voi toteuttaa sen mitä on sanonut.

Pysykäämme siis lujasti näissä selvän selvissä sanoissa. Herramme Kristus sanoo, että hänen tarjoamansa leipä on hänen ruumiinsa ja tarjottu malja eli viini on hänen verensä, Uusi Liitto hänen veressänsä.
Meidän pitää siis yksinkertaisesti, epäilemättä uskoa, että asia niin on, aivan niinkuin yksinkertaiset lapset uskovat ja meidän tulee kiittää Kristusta tästä armosta, siitä iloiten, ja vahvistaa sydäntämme tarkkaamalla, minkä tähden Kristus on sen tehnyt, kyselemättä. Ja väittelemättä, voiko hän sen tehdä. Uteliaat sielut eivät kysy, minkä tähden Kristus niin on tehnyt, vaan ovat valmiit kysymään, kykeneekö hän niin tekemään.
Ellemme voi käsittää asioita, joiden piirissä elämme ja joita joka päivä viljelemme, minkä tähden mestaroitsisimme ja tuomitsisimme Jumalan syvällisiä ja salattuja tekoja?
Kun et voi käsittää asioita, joita joka päivä saat nähdä, niin anna, ystäväni, Kristukselle kunnia, anna olla totta sen, mitä hän tässä sanoo »Tämä on minun ruumiini», »Tämä on minun vereni», vaikka et asian mahdollisuutta käsitäkään!

Sangen hyljättävä tapa on käsitellä Jumalan tekoja siten, että niitä koetetaan saada soveltumaan yhteen järkemme kanssa. Kun emme täysin käsitä edes niitä asioita, joissa me joka päivä elämme ja liikumme, kuinka me voisimme täydellisesti tutkia ja käsittää asioita, joista Jumala sanassansa puhuu, ja joissa emme elä emmekä liiku? Antakaamme siis Jumalalle kunnia, antakaamme hänen olla Kaikkivaltias ja totinen ja uskokaamme, että hän voi tehdä, mitä on sanonut.

Heittäkäämme siis sikseen väittelyt ja kyselemiset Jumalan sanasta ja teoista ja kyselkäämme vain, kuka on puhunut ja tehnyt, onko teko Jumalan vai ihmisen. Jos se on Jumalan sanaa ja tekoa, niin avaa silmäsi väittelemättä ja kyselemättä kuinka se tapahtuu ja usko Jumala kaikkivaltiaaksi ja totiseksi sanoissaan ja teoissaan.
Minun tulee uskoa, että kasteeni Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen on oikea ja että minä tämän peson kautta sanan voimalla tulen puhtaaksi kaikista synneistäni enkä minä saa pohtia, miten se on mahdollista. Onhan Jumalan sana, käsky ja lupaus selvä: »Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsiksi, kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen», »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu».
Samoin Kristus tässäkin selvän selvillä sanoilla sanoo: »Ottakaa, syökää, tämä ON minun ruumiini, tämä ON minun vereni: tehkää se minun muistokseni». Tässä sakramentissa siis tarjotaan ja saadaan leivän ja viinin alla hänen totinen ruumiinsa ja verensä. Se on hänen sanansa, käskynsä ja asetuksensa. Ei ole tätä sanonut ihminen; Kristus itse on näin säätänyt, asettanut ja käskenyt. Samoin kuin kaste ei ole ihmisen, vaan Kristuksen sanaan ja työhön perustuva, samoin on tämänkin sakramentin: ei se perustu ihmisen, vaan Kristuksen sanaan ja tekoon. Kuinka se tapahtuu, sitä emme järjellämme voi käsittää. Emme voi käsittää, että Kristus sakramentissa jakaa ruumiinsa ja verensä.

Hän ei määrää mitään raskasta työtä. Syöminen ja juominenhan on mitä viattominta työtä. Tällaisen mieluisen ja välttämättömän tehtävän Herramme Kristus valitsee, sanoen: olen valmistanut teille iloisen, suloisen ja mieluisen aterian, en tahdo rasittaa teitä millään kovalla työllä. en käske Jerusalemia valloittamaan tai ympärileikkauttamaan itseänne, uhraamaan eläimiä, pesemään vaatteitanne, niinkuin Mooseksen laissa on säädetty, vaan ehtoollisen minä asetan. Kokoontuessanne minun nimeeni ja minusta saarnatessanne ja opettaessanne ottakaa leipää ja viiniä ja lausukaa niiden yli nämä minun sanani, silloin niissä on minun ruumiini ja vereni totisesti ja olennollisesti läsnä.

Ota vaarin hänen sanoistansa! Kuulet hänen sanovan antaneensa ruumiinsa sinun edestäsi ja vuodattaneensa verensä sinun edestäsi. Hän ei sano antaneensa ruumistaan sinua vastaan ja vuodattaneensa vertansa sinua vastaan, vaan sinun edestäsi, sinun hyväksesi, lohdutukseksesi, vahvistukseksesi, kurjan sielusi pelastukseksi voidaksesi yhä enemmän vihata syntiä ja tullaksesi yhä väkevämmäksi kristityksi. Tätä varten Kristus antaa sinulle ruumiinsa ja verensä.

Samoin kuin hän ei käskenyt kastaa sinua sitä varten, että sinä veteen uppoaisit ja kuolisit, vaan että sinä tämän autuaallisen pesun kautta pääsisit synnistä ja uudestisyntyisit ollaksesi uusi, armosta syntynyt ihminen, samoin hän antaessaan tässä sakramentissa ruumiinsa ja verensä syödä ja juoda. Hän haluaa virvoittaa ja tehdä sinut eläväksi.
Meidän on siis mitä ahkerimmin opittava tämän sakramentin hyötyä ja tarkoitusta, minkä tähden Kristus sen asetti, nimittäin minulle ja sinulle, meille kaikille. Tuntiessani syntini, että olen paha ihminen ja tottelematon lapsi, jonka perkele on kietonut vangikseen, ja että en ole tehnyt, mitä olisi tehdä pitänyt, minun on mentävä tähän pöytään nauttimaan sakramenttia päästäkseni synneistäni ja saadakseni virvoitusta.
Sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat syntinsä ja pyytävät niistä päästä, sopii kehoittaa nauttimaan sakramenttia.
Kristityitä täytyy neuvoa menemään ilolla ja luottamuksella tälle aterialle. He sanokoot: minä olen kurja syntinen, minä tarvitsen apua ja lohdutusta, minä siis menen Herran ehtoolliselle nauttimaan rakkaan Herrani Jeesuksen Kristuksen ruumiin ja veren. Hän asetti tämän sakramentin sitä varten, että kaikki isoavat ja janoavat sielut ravittaisiin ja virvoitettaisiin. Hän ei minua soimaa, kun vain tulen saadakseni siunausta, apua ja lohdutusta.
Ja vaikka ei olisikaan sitä runsaan lohdutuksen aarretta, joka tämän sakramentin tekee niin viehättäväksi ja iloiseksi ateriaksi, meidän tulisi kuitenkin mennä ehtoolliselle osoittaaksemme siten palvelusta Herrallemme ja Jumalallemme, joka sen on käskenyt ja säätänyt. Moni vanha opettaja nimitti sitä eukaristiaksi eli kiitokseksi.

Sakramentin nauttiminen eli Kristuksen muisto, kuten Herra itse sitä nimittää, on päinvastoin kiitosuhri; sillä me Jumalaa kiittäen tunnustamme, että me sulasta armosta, Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja verenvuodatuksen kautta tulemme pelastetuiksi, vanhurskaiksi ja autuaiksi. Samoin kuin evankeliuminsaarna on kiitosuhri, jolla me Jumalaa kiittäen tunnustamme häneltä saaneemme sanan aarteen, samoin sakramentin nauttiminenkin on kiitosuhri: sakramentin nauttija siten osoittaa kiitollisuuttaan Kristukselle hänen kärsimyksestänsä ja armostansa.
Jos siis tuo suuri ja runsas lohdutus ei olisikaan omiansa kehoittamaan meitä sakramentin nauttimiseen, meidän pitäisi kuitenkin ainakin kunnioituksesta Herraamme Jeesusta Kristusta kohtaan usein nauttia tätä sakramenttia, että häntä näin muisteltaessa kiitettäisiin, ylistettäisiin ja kunnioitettaisiin.

Niinpä Mooseksen oli Israelin kansassa säilytettävä Egyptin orjuudesta lähdön ja pelastuksen muisto: juutalaisten tuli pääsiäislammasta syötäessä kiittää Jumalaa ja ylistää häntä siitä hänen armostansa, että hän heidät pelasti Egyptistä, johdatti Punaisen meren läpi ja antoi heille kuninkuuden ja pappeuden. Se oli heille iloinen ateria. Juutalaiset pitävät sitä vieläkin jalona juhlana ja syövät pääsiäislampaan ilolla. Samoin Kristus Uudessa Liitossa asetti kansallensa kärsimyksensä ja kuolemansa muiston, että me sakramenttia nauttiessamme kiittäisimme häntä hänen toimittamastaan PELASTUKSESTA, ei Egyptistä ja Punaisesta merestä, vaan synnistä, kuolemasta, perkeleestä, helvetistä, Jumalan vihasta ja kaikesta onnettomuudesta. Tämä ateria ei saisi olla meille kauhistukseksi, vaan sulaksi iloksi ja riemuksi, erittäinkin hengessä niin, että me palvelemme Jumalaa ja kiitämme ja ylistämme häntä hänen armostansa ja hyvyydestänsä, jonka hän Kristuksessa meille osoitti.

Nauttikaamme siis tätä sakramenttia halulla ja ilomielin, sanoen turvallisesti: minäkin menen nauttimaan oikeata pääsiäislammasta, rakkaan Herrani Jeesuksen Kristuksen ruumista ja verta, minä teen sen hänen muistoksensa ja kiitän häntä hänen lunastustyöstänsä, etten joutuisi ylenkatsojain ja kiittämättömäin joukkoon, jotka pitävät turhana tämän kalliin pelastuksen, unhottaen sen.
Sitä Kristus tarkoittaa sanoessaan: »Tehkää se minun muistokseni».
”Minun” -sanalla hän lakkautti entisen pääsiäislampaan muiston, joka muistutti pelastusta Egyptin orjuudesta ja kuninkuuden ja pappeuden lupausta. Lyhyesti sanoen se oli ulkonaisten tekojen muisto, säädetty sitä varten, että saarnattaisiin tuosta Egyptin orjuudesta tapahtuneesta pelastuksesta ja että Israelin kansa kiittäisi Jumalaa tästä hänen hyvästä työstään.
Herra tahtoo siis sanoa: samoin kuin Vanhan Liiton aikaiset juutalaiset uhrasivat pääsiäislampaan ja söivät happamatonta leipää. Sitä tehdessään muistellen sitä kuinka Jumala suurilla ihmeillä oli johdattanut heidät pois Egyptistä, orjuuden huoneesta, ja antanut heille Kanaanin maan, jota he eivät olleet raivanneet, huoneet täynnä tavaraa, jota he eivät olleet koonneet, viini- ja öljymäkiä, joita he eivät olleet istuttaneet. Samoin tekin nauttiessanne Uuden Liiton piirissä minun sakramenttiani, muistakaa minua, että minä olen kuollut teidän edestänne ja vuodattanut teidän edestänne vereni ja siten teidän hyväksenne surmannut kuoleman, synnin, helvetin ja Jumalan vihan.
Tämä on toisenlainen pelastus, nimittäin hengellinen, iankaikkinen pelastus. Sen kautta meitä ei pelasteta maallisen hallitsijan, vaan perkeleen vallasta, hänen, joka on synnin ja kuoleman valtias. Sellaisesta faaraosta Kristus on meidät pelastanut. Sen pelastuksen kautta hän siirtää meidät, ei maalliseen, vaan iankaikkiseen valtakuntaan ja pappeuteen ja siinä me iankaikkisesti saamme olla kuninkaita ja pappeja. Nämä ovat hänen tekojansa ja lahjojansa, joita emme ole ansainneet omalla viisaudellamme, pyhyydellämme, voimillamme ja kyvyillämme, vaan jotka hän on meille ansainnut antamalla ruumiinsa ja vuodattamalla verensä. Tätä hän antaa meille sakramenteissa, että me häntä siitä kiittäisimme ja ylistäisimme.

Tämä siis on meidän jumalanpalveluksemme Uuden Liiton aikana, niinkuin pääsiäislampaan syöminen oli Israelin jumalanpalvelusta Vanhan Liiton aikana. Tätä sakramenttia nauttiessamme julistakaamme sydämellä ja suulla, että Kristus otti huostaansa meidät kurjat syntiset, otti pois meidän syntimme ruumiinsa uhrilla ja verellänsä ne hukutti. Hän yksin voitti synnin ja kuoleman omassa itsessänsä, ruumiissansa ja veressänsä. Tämän voiton hän meille lahjoittaa, ja SEN VARMAKSI MERKIKSI, PANTIKSI JA SINETIKSI HÄN ANTAA EHTOOLLISESSA RUUMIINSA SYÖDÄ JA VERENSÄ JUODA.

Olemme siis kuulleet, että on kaksi aihetta kehottamassa meitä Herran ehtoolliselle menemään. Ensiksi oma tarpeemme ja puutteemme sillä onhan Kristus asettanut tämän sakramentin hyväksemme, lohdutukseksemme ja iloksemme. Toisena kehottajana on Jumalan kunnia ja hänen palveluksensa. Ellemme oman itsemme tähden tahtoisikaan rukoilla Isä-meitää, lausua uskontunnustusta emmekä omaksi autuudeksemme tahdo sakramenttia nauttia, tulisi meidän ainakin Jumalan tähden rukoilla ja käyttää sakramenttia, osoittaaksemme hänelle kunnioitusta ja palvelusta.

Nämä kaksi asiaa tapahtuivat kiirastorstai-iltana: ensin Kristus söi opetuslastensa kanssa pääsiäislampaan jättäen jäähyväiset juutalaisten pääsiäislampaalle, kuninkuudelle ja pappeudelle, toiseksi hän asetti ruumiinsa ja verensä sakramentin, ja sitä meidän tulee usein nauttia hänen muistoksensa. Siihen laupias Jumala meille armonsa suokoon. Amen.

Martti Luther
--

JATKUU

Lue lisää

Mieluummin allekirjoitan Kristusta kuin Lutheria.
Me olemme ja meidän tulee olla Kristuksen kirje.
ei pidä kirjoittaa omiaan tai lainata uskonpuhdistuksen aikoihin liittyvää.

Elämä on nyt. Raamattu on lyhyt ja selkeä opas.
Sitä Pyhä Henki KIRKASTAA, ei lainattuja tekstejä. Raamattu yhdistettynä omaaan uskonvaellukseen - siinä syntyy toimivaa opetusta.

Pitkät jaaritukset väsyttävät sydämen.

Voitto Ramu kirjoitti:

6. EHTOOLLINEN, Lutherin opetuksia

”Totisesti totisesti sanon minä teille: ellette SYÖ Ihmisen Pojan lihaa ja JUO hänen vertansa, niin ei ole elämä teissä.” Joh. 6:53.

Sinun tulee joko syödä lihaani ja juoda vertani tai kadottaa elämä ja kaikki autuus. Se on kirjoitettu tähän selvillä kirjaimilla, emmekä voi sitä toisin tulkita, kuin ettei elämä, vaan pelkkä kuolema hallitse siinä, missä ei tätä lihaa ja verta ole, tai missä sitä halveksitaan ja ylenkatsotaan. Tämän vahvistaa Herra valallaan ja sanoo: “totisesti, totisesti”. Sillä hän tarkoittaa: syö lihani ja juo vereni, tai kadotat elämän, etkä koskaan tule autuaaksi.

”Joka SYÖ minun lihani ja JUO minun vereni, hänellä on iankaikkinen elämä ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä, sillä lihani on totinen ruoka ja vereni on totinen juoma. Joka syö minun LIHANI ja juo minun VERENI, hän on minussa ja minä hänessä.” Joh. 6:54 - 56.

Syödä ja juoda Kristuksen lihaa ja verta on uskoa varmasti häneen.
Hän ei tässä puhu sakramentista, vaan siitä, joka iankaikkisesti elää. Sillä monet juoksentelevat Herran ehtoollisella, vaan kärsivät siltä iankaikkisen kuoleman nälkää ja janoa.

Jeesus sanoi heille: ”minä olen elämän leipä, joka tulee minun tyköni, ei hän suinkaan isoo ja joka uskoo minuun, ei hän koskaan janoa”. Joh. 6:35.
Nämä sanat tulisi kultakirjaimilla, tai ehkäpä vielä paremmin elävillä kirjaimilla kirjoittaa sydämeen, jotta jokainen tietäisi, minkä turviin hän sielunsa heittäisi, kun maailmasta eriää, kuin aamuisin nousee tai muulloin jotain toimii, että hän tietäisi tämän kultaisen taidon: tässä, Kristuksen luona, pysyy sieluni, etten tarvitsisi nähdä nälkää tai janoa.

”Ja hän kiitti, mursi ja sanoi: ottakaa, syökää, tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne murretaan, se tehkää minun muistokseni. Niin myös otti hän maljan ehtoollisen jälkeen ja sanoi: tämä malja on uusi liitto minun veressäni, - se tehkää, - niin usein kuin juotte, minun muistokseni.” 1. Kor. 11:24 - 25.
Vaikka sakramentti onkin oikea ravinto, ei se kuitenkaan auta sitä, joka ei sydämen uskolla sitä nauti, sillä se ei tee ketään hurskaaksi tai uskovaiseksi, vaan vaatii edelläkäypää hurskautta ja uskoa.

”Koetelkoon ihminen itseänsä ja niin syököön tästä leivästä ja juokoon tästä maljasta”. 1. Kor. 11:28.
Ken tutkii itseänsä oikein, hän unohtaa, eikä tuomitse toisten virheitä, vaan tuntee, että hän itse on monien syntien ja virheitten raskauttama ja ikävöipi siksi Kristuksen armoa ja apua. Se on kaikkein jaloin ja lähin valmistus ehtoolliselle. Augustinus sanoo: “tätä ruoka etsii ainoastaan nälkäinen ja tyhjä sielu, vaan ravittu ja ylpeä sitä pakenee”.

”Niin usein kuin te syötte tästä leivästä ja juotte tästä maljasta pitää teidän Herran kuoleman julistaman siihen asti kun hän tulee.” 1. Kor. 11:26.
Tottukaa usein käymään ehtoollisella, varsinkin silloin kun olette siihen valmistetut ja soveliaat, se on, kun sydämestänne surette syntiä, jottette unohtaisi Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, vaan ajattelisitte hänen uhriansa ja kuolemaansa, sillä mutta hän ei meiltä vaadi. Tunnetko nyt itseäsi taitamattomaksi, heikoksi ja uskottomaksi, mistä etsit silloin voimaa, ellet tästä? Jos odotat, kunnes tulisit puhtaaksi ja väkeväksi, niin et taida siksi koskaan päästä ja jos sellaisena tulet, on ehtoollinen sinulle aivan hyödytön.

”Joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä, ettei hän Herran ruumista eroita.” 1. Kor. 11:29.
Perkele tulee ja yllyttää sinua: “entäs jos kelvottomasti nautit ehtoolista ja kelvottomuutesi kautta menetit armon?” Älä anna kelvollisuutesi tai kelvottomuutesi vaivata itseäsi, katso sinä vaan, että uskot, silloin olet ja pysyt kelvollisena.

”Sillä jos härkäin ja kauristen veri ja hehkoisen tuhka, priiskoitettu saastaisen päälle, pyhittää lihalliseen puhtauteen, kuinka paljon enemmän eikö Kristuksen veri, joka itsensä kaiketta viatta ijankaikkisen hengen kautta Jumalalle uhrasi, ole puhdistava meidän omattuntomme kuolevaisista töistä, elävätä Jumalata palvelemaan? ”Hepr. 9:14.
Kristuksen nimen törkein häväistys olisi, jos emme kunnioittaisi Kristuksen verta uskomalla, että se pesee synnistä ja tekee pyhäksi.

Martti Luther

—

9. LOHDUTUS KUOLEMASSA PYHÄSTÄ EHTOOLLISESTA.

Pyhä ehtoollinen on pantti- ja vakuutuskirja syntien anteeksi saamisesta ja iankaikkisesta elämästä.
Mikä on sakramentti, tahi mitä siinä meille jaetaan?
Totisesti suuri, iankaikkinen ja ääretön tavara, nimittäin syntien anteeksi saaminen, aivan niinkuin sanat selkeästi kuuluvat: “tämä on se uuden liiton malja minun veressäni, joka teidän ja monen tähden vuodatetaan syntien anteeksi antamiseksi.”
Ikäänkuin tahtoisi sanoa: ”katso tässä, kristittyni, tässä annan ja julistan sinulle kaikkien syntiesi armollisen anteeksi antamisen ja iankaikkisen elämän. Ollakseni vakuutettuna siitä, että tämä lupaus on luja ja muuttumatoin, niin tahdon asian vahvemmaksi vakuudeksi kuollakin ja antaa henkeni ja vereni, niin myös jättää jälkeeni tämän sakramentin, jonka kautta sinun pitää minua muistaman. Niin, “niin usein kuin te sen teette, niin tehkäät se minun muistokseni.”

Koska niinmuodoin omatuntosi saattaa sinun levottomaksi ja muistuttaa sinulle tehtyjä syntejäsi, niin käy Herran korkealle ehtoolliselle, jos muuten tahdot vapaaksi päästä synneistäsi, ja sano sydämessäsi: jos olen syntiä tehnyt, niin tämä ruumis ei kuitenkaan ole syntiä tehnyt, vaan on varsin viaton. Tämä ruumis on juuri minun edestäni annettu, ja tämä veri on juuri minun tähteni vuodatettu syntien anteeksi saamiseksi. Tämä on minun uskoni ja vielä vahvemmaksi varmuudeksi tahdon tätä armo-välikappaletta nauttia. Jos näin teet, niin syntisi totisesti poistetaan, eikä taida enään mitään pahaa sinulle tapahtua. Koska siis olet tullut Kristukseen istutetuksi, niin täytyy kaikkien vihollistesi vaieta, sillä kaikki nämät olet sinä jo voittanut.

Pyhässä ehtoollisessa havaitaan Jumalan hyvyys ja laupeus suurimmassa määrässä.

Me viheliäiset ihmiset tarvitsemme sangen hyvin armollista Jumalaa, joka meitä tahtoo ja taitaakin auttaa. Mutta kuinka taitaisimme vakuutetut olla tämänlaisen Jumalan omistamisesta, ellei hän olisi jättänyt meille epäilemätöntä merkkiä armostansa ja rakkaudestansa? Tämä on pyhän alttarin sakramentin kautta tapahtunut. Armomerkki osoittaa vaan rakkautta ja laupeutta. Jos hän olisi meihin suuttunut, niin eipä hän suinkaan ikänä olisi meille tämänlaista antanut. Ja minä kysyn: taitaneeko hän meille suurempaa rakkautta ja laupeutta osoittaa, kuin antaessansa meille ruumiinsa ja verensä ravinnoksi sielullemme? Tämä ei ainoastaan ole armomerkki, vaan myös ruoka, jolla koko hänen sotajoukkonsa, joka hänen sotalippunsa alla on, tulee itseänsä virvoittaa ja vahvistaa. Samaten on tämä myös se pesti ja käsiraha, jonka hänen sotajoukkonsa saavat, siksi että he vihdoin voitolle pääsevät, ja ynnä hänen kanssansa kunniaan tulevat. Tämäpä on sangen hyvä raha, kallista kiiltävää kultaa ja puhdasta valkoista hopeaa, hyvältä maistuvaa leipää, hyvää, makiaa viiniä, ja kaikkea tätä runsaasti ja ylenpalttisesti, niin että aivan iloista on olla mukana tämän sotaväen matkalla.

Martti Luther

Lue lisää

V a s t a u s Voitto Ramun toteamukseen:
"Antti väittää tuntevansa Lutherin kirjoituksia".

Jossain määrin toki tunnen uskonpuhdistuksen aikaista kirjallisuutta.
Antoisana olen kokenut Lutherin väittelyn katolilaista oppia vastaan.Että ihminen muka voisi vapaasti valita, ketä palvella eläällään.
Kyseisen väittelyteoksen suomenkielisen laitoksen nimi on "Sidottu ratkaisuvalta". Teos todistaa, että ei ole mitää vapaata tahtoa oikeasti.
Vaan että olet joko synnin ja lain orja tai sitten Kristuksen orja.

Galatalaiskirjeen selitys oli Lutherin itsensä mielestä teos, jota ei saa hukata.
Minä olen samaa mieltä, sillä minulle Raamatun Galatalaiskirje on tärkeintä.

Kun sinä, Voitto, mieluummin vetoat Lutheriin kuin elävään Sanaan, Jeesukseen, voisit tuoda foorumille galatalaiskirjeen selitystä Lutherilta.

Luther olkoon kolmasti ylistetty! Jukka Rokalta on tarttunut tämä sanonta. En julistaisi ketään pyhimykseksi, mutta tätä katolilaisten tappamaa Marttiamme ylistän autuaaksi. Joten huomautan Ramulle muutamasta kohdasta.
1.
Raamattu ei puhu "sakramenteista", joten voisit sellaisen nimikkeen unohtaa.
2.
Jeesus muistuttaa useaan otteeseen: "Tehkää se minun m u i s t o k s e n i".
Ramu unohtaa k o r o s t a a tätä. Kuitenkin kyseinen sanonta luokittelee ehtoolisen muistotilaisuudeksi - antoisaksi sellaiseksi.
3.
Näin Luther Ramun mukaan:
"Kukin tehköön sen milloin ja missä tahtoo tilaisuuden ja tarpeen mukaan.
Sitä ei ole sidottu mihinkään määrättyyn paikkaan eikä ajankohtaan"


Jeesus ja Paavali muistuttavat, että kyse on ennen muuta YHTEYDEN ATERIASTA. Sen siis tulee pääsääntöisesti tapahtua srk:ssa.
Ja se on LIITON MUISTOKSI. Eivät Daavid ja Joonatan sitten toistamiseen vuodattaneet vertansa liittonsa vahvistamiseksi, VAAN HE USKOIVAT LIITTOONSA. Liittolaiset juhlivat liittoaan YHDESSÄ. Täten on luonnollista, että ehtoollisen vietto on ennen muuta yhteysateria, kaikkien liittolaisten.
Nämä muistoatriat toteutettakoon siihen asti, kunnes taas saamme nähdä Herran konkreettisesti. 1:Kor.11:24-26 :

24 kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25 Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26 Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.

4.
"Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen."
1.Kor 12:27 näin ilmaisee, että ME olemme Hänen ruumiinsa. Olisi tuplasti mystiikkaa se, että ehtoollisleipäkin muuttuisi Hänen ruumiikseen. Vai mitä Voitto Ramu? Luther ei opeta, että muuttuisi, mutta sinä vihjaat niin. Siis Antti sanoo olevansa ehtooliskokouksessa osa Kristuksen ruumista, mutta Voitto sanoo siellä syövänsä osan Kristuksen ruumista? Miksikäs sitten emme ole myös Kristuksen veri? No, veri on ainutkertaisesti vuodatettu maahan. Huomatkaamme, että samoin on ruumis ainutkertaisesti uhrattu. Ei ole enää uhria, vaan ylimmäinen pappi, Jeesus, jonka ei enää tarvitse uhrata.

Uskomme historiallisen ainutkertaisen uhrin, ehtoollisessa nautimme totisen vertauskuvallisesti osallisuutta siihen. Uskosta uhrattuun on kyse, ei jälleenuhraamisesta. "Se voidaan ottaa vastaan vain uskolla", korostaa Luther. Usko vie luottamaan siihen ainutkertaiseen uhriin. Ei niin, että uskoisimme tässä taas saavamme palasen uhrilihaa ja verta. On muistoksi.
O S A L L I S U U S KRISTUKSEN RUUMIISEEN JA VEREEN EI LISÄÄNNY TAI VÄHENNY SEN MUKAAN KÄYMMEKÖ USEIN VAIKO HARVOIN EHTOOLLISELLA.
_____________________________________________
SYÖ JA JUO JEESUSTA - USKON KAUTTA

JEESUS SANOO, ETTÄ JOKA EI SYÖ HÄNEN RUUMISTAAN JA JUO HÄNEN VERTANSA, NIIN SILLÄ EI OLE OSUUTTA HÄNEEN.
TÄMÄ TARKOITTAA JEESUKSEEN USKOMISTA.
"Ellei sana uskossa sulaudu, ei se mitään hyödytä", sanoo Raamattu.
Jeesus on "elämän leipä", uskon kautta hänen sanansa ravitsevat meitä.
       _AnttiVKantola_
------------------------------------------------