Haluan tuoda tänne suoran tämän päivän näkemyksen miten kvartaalitalous on vaikuttanut musiikkibisnekseen.
Vielä 1980-luvulla levy-yhtiöt ymmärsivät elävän musiikin päälle. Joka tarkoitti sitä että studiossa soitettiin jokainen instrumentti erikseen ja sitä oli soittamassa hyvin palkatut ammattimuusikot. Laatu oli tärkeämpää kuin määrä kiinnittämättä huomiota taloudellisiin tuloksiin ja hyvää jälkeä syntyi.
Mutta kun siirryttiin kohti 90-lukua muokkaantui äänite-teollisuus entisestään kvartaalitalous linjalle, jossa ei enää kiinnitettykään huomiota laatuun. Vaan nyt alettiinkin kilokaupalla metsästämään taloudellista maksimointia eri artistien tai bändien kautta ja aloitettiin muusiikon leivän kapentaminen mm. hyödyntämällä rikkomalla levytys-sopimusten pykäliä. Ennen vanhaan vielä levyllä soittaville muusikoille maksettiin muusikkojen liiton mukaiset korvaukset. Mutta tänään levy-yhtiöt voivat härskisti vain tuoda tietämättömän artistin & bändin eteen sopimuksen jossa nämä sopimuksen säännöt ollaan tylysti ohitettu jolloin artisti itse sitoutuu tekemään levytyksen omalla riskillä ilmaiseksi.
Ja mitä tulee Suomalaisten muusikkojen tasoon niin maamme muusikkojen määrä on huima ja taso ja kilpailu kovaa. Sen sijaan että levy-yhtiöt ja studiot hyödyntäisivät tätä suurta osaamista se ei käytä tätä hyväksi. Koska levytyksen kustannusten minimointi on ajanut esim. levy-yhtiöt siihen että he käyttävätkin marginaalikokoista freelance muusikkoryhmää joista n. 80 % on samoja naamoja. Se on kyllä totta että nämä huippuammattilaiset osaavat hommnsa ja turha sitä on kritisoida. Mutta Suomen freelance studiomuusikkojen työllistyminen on 90-luvun jälkeen vain heikentynyt entisestään ja jos alalla haluaa leipänsä saada niin yksityisyrittäjän taidot ovat kultaakin arvokkaampia.
Lisäksi elävän musiikin työllistymistä on romuttanut entisestään karaoken huimallinen suosio. Tarkoitan ns. ravintolamuusikoita joiden leipä alkoi olla kortilla 90-luvusta lähtien.
Maassamme toimii kaikenlisäksi suuri yli-koulutus muusikon alalle II-asteen sekä AMK-tutkinnoissa kun useita tuhansia musiikkipedakogeja valmistuu työttömyyskortistoon joka vuosi työllistymättä.
Minun mielestäni päättäjien puolelta asiaan pystyttäisiin tekemään parannus mm. julkisen kulttuuritukien puolelta tukemalla nuorten musiikkiharrastus toimintaa sen nykyisestä määrästä.
Minun mielestäni esim. peruskoulujen erityismusiikkiluokat ovat hyvinkin suuressa asemassa tämän tuen toimivuudessa. Itse aikanaan olin peruskoulussa juuri tuollaisella musiikkiluokalla ja näin jälkeen päin täytyy sanoa että tuo systeemi toimi ja kaiken lisäksi vielä tuohon peruskouluun nämä soittimet hankittiin ei julkisilla varoilla.
Kvartaalitalous musiikkialalla
7
1252
Vastaukset
- Stafroty
että mene palkkatöihin valittamasta ja tee jotain yhteiskunnan eteen ja muuta vastaavaa sontaa, edes älyämättään mihin tässä kaikessa tohinassa pyritään ja ollaan menossa. Tehdä silti täytyy, kun on siihen totuttu, ajatella ei saa. Se on miehen mitta.
Mutta, pistät kyllä aivan asiaa, musiikki on monesti aika tyhjänpäiväistä, vaikka todella on asialle omistautuneitakin joilla on muutokseen tai asioiden tolan tajuamiseen suuntaavaa sanomaa. - Asiaa!
Aivan totta, Amerikassakin on monia tosi hyviä indie-bändejä, sen sijaan levy-yhtiöt suosii keinotekosta p**kaa jota ei kuuntele Erkkikään... Itse olen melkeen kokonaan lopettanu radion kuuntelun koska sieltä ei oikeesti tule yhtään mitään. Ikävää vaan että nykyinen turhanpäivänen massakulttuuri on aivopessyt kuluttajat...
- donkki
Musiikki teollisuus on todellakin muuttunut viimeisten 10-vuoden aikana. Jakajia on tullut
lisää. Levyn myynnin romahtaminen, viihde teollisuuden uudet muodot. Kännykät, pelit mm.
ovat viemässä osansa kuluttajan ylimääräisestä
rahasta. Rahan määrähän ei ole noussut, jakavia on vain tullut lisää. Levy-yhtiöiden osuus myynnistä on laskenut, joten heillä on ollut
tarve laajentaa ansaintaansa artisteista/bändeistä. Mukaan on tullut kustannus sopimukset, kuin myös oheistuotteiden osalta he haluavat osansa. Kustannukset artistien/bändien osalta ovat kasvaneet. Jakajina on levy-yhtiöt, managerit, ohjelmatoimistot. Ohjelmatoimistojenkin osalta
on tullut markkinoille kansainvälisiä sijoittajia
jotka vaativat roposensa palkkioista. Sehän tässä kummastutta esim. ohjelmatoimistojen osalta
etteivät he sijoita rahaa ns.tuotteeseen vaan ottavat 20 % keikka palkkioista suoraan. Managerilla ja levy-yhtiöllä on selkeä rooli, myös sijoittajana. Loppu kuluttaja on kuitenkin
se joka maksaa viulut. Uskon että kalliiden lippujen vuoksi osa artisteista kärsii yleisö katona. Eli artistien/bändien kannattaisi tutkia omia kustannuksiaan. Pressossa oli hyvä
esim.erään yhtyeen pohdiskelusta kustannusten
osalta. - Lahti Blue
Se on se kysynnän ja tarjonnan laki. Mediaa on ehkä eniten syyttäminen siitä ettei radiossa tai TVssä paljoakaan poiketa valtavirrasta.
Mun mielestä musiikkiteollisuus ei ole muuttunut miksikään, 60/70 lukujen taitteessa taisi kuitenkin olla hetkellinen välivaihe jossa hyvät livebändit suorastaan revittiin studioon. Meneekö tuo vaihe sitten rauhan, rakkauden ja LSD:n piikkiin, mene ja tiedä, mutta silloin kyllä taottiin kaikista pikkukylien bändeistä listamusiikkia.
Oman musiikkityylini historiaa tuntien voin nuoresta iästäni huolimatta rohkeasti sanoa että musiikkibisnes on aina ollut pelkkää bisnestä. Entisajan blues ja folk artistit jos sattuivat saamaan levysopimuksen, sanottiin heille että se on kertarysäysellä mentävä, ei ole rahaa/aikaa uusintaottoihin. Bluesäijät teki työtä käskettyä, näistä historiallisista hetkistä on monia complete recording sessions tyylisiä albumikokoelmia julkaistuna, joissa on myös ne epäonnistuneet otot tallennettuna. Alternate ottoja on ehkä yksi tai kaksi.
Siihen aikaan kun värillisille oli omat vessat, ei ollut mikään ihmekään että kohtelu oli tuollaista, te ajattelette. Väärin. Siitä se ei johtunut koska myös valkoiset rock&roll, rockabilly ja country artistit joutuivat kokemaan saman. Erona tietysti oli ettei värillisille rojalteja tippunut läheskään samanverran, esimerkisi BB King vaurastui vasta 1980 luvulla vaikka oli levyttänyt jo vuosikymmeniä. Muut bluesmiehet eivät olleet näinkään onnekkaita. Näin se on aina mennyt, artistit raatoivat perse ruvella, mutta levy-yhtiö piti rahat. Poikkeuksena tietysti jos artistilla oli hyvä matikkapää ja hyvä asianajaja, sitten joutui levy-yhtiö ahtaalle.
Nykyaikana ei studiomuusikkoja pahemmin tarvita koska tekniikka on tullut avuksi. 1970/1980 luvun laatuun pääsee nykyään ihan perusmikserillä ja tietokoneella, raitoja voi editoida vain mielikuvitus rajana ja tähän kaikkeen tarvitaan vain yksi taitava napinpyörittäjä. Isoissa laatustudioissakin ollaan korvattu ihmiset tietokoneella, tuleehan se halvemmaksi ja nopeuttaa studiosessioita huomattavasti, joten miksipäs ei?
Musiikkipedagogit eivät ole käsittääkseni koskaan työllistyneet helposti näin pienessä maassa. Uskoisin että laadukkaat pedagogit työllistyisivät kuin taikaiskusta kunhan valitsevat maansa oikein, hyvä laatustudio ja tietotaito kehittyvissä maissa takaa varmasti elannon.
Itsekin pikkumuusikkona olen huomannut ettei rahakkaita keikkoja ole kuin sieniä sateella, mutta keikkoja saa niin paljon kuin haluaa. Vaikka sitten joutuisi soittamaan kadulla, mutta keikkoja silti löytyy. Kannattaa laulaa englanniksi ja lähteä maailmalle, vaatii paljon mutta antaa sitäkin enemmän.
Jos jaksoit lukea näinkin pitkälle niin toivon että sait edes jotain rohkaisua kysymykseen. Ei tässä ole sen kummempaa hätää kuin ennenkään.- Audiogubbe
Eriävän mielipiteen johdosta muutama kommentti. Ei ole kysymys kysynnän ja tarjonnan laista, vaan ainoastaan ohjatusta tarjonnasta. Nuorisolle voidaan myydä mitä tahansa ja sen markkinamiehet oppivat jo aikoja sitten. Suuren kansanosan musiikkimaku, siis sellaisten jotka eivät osaa soittaa mitään instrumenttia, on aina ollut haitarilinjalla. Se haitari on tosin vaihtunut sähkökitaraksi 60-luvulta alkaen. Samalla koko musiikkiteollisuus on kokenut valtaisan muutoksen.
Suurin osa musiikintuottamisesta on keskittynyt parille maailmanlaajuiselle yritykselle. Mukaan on tullut ns. formaattiajattelu, jolla pyritään jakamaan ihmiset ikäryhmien perusteella. Nuorisolle voidaan helposti myydä sama musiikki useaan kertaan eri paketissa, eri genrenä. Vanhat eivät osta tusinatavaraa, niille ei kannata tarjota mitään, ajattelevat formaattien kehittäjät.
Nykyisin, kun pitää olla koulutusohjelmia, melkein joka kylässä on jonkinlainen musiikkioppilaitos ja sen yhteydessä opetetaan myös äänittäjiä suoraan kortistoon. Koulutukselta puuttuu täysin moraali ja taito ohjata opetusta tarpeen mukaan.
Nimimerkki on oikeassa siinä, että musiikkibisnes on aina ollut bisnestä. 60-luvulla alettiin tuoda mm. puolalaisia ravintolamuusikoita ja koko bändille maksettiin palkkaa vain senverran kuin yksittäiselle suomalaiselle muusikolle. Bändi kaupattiin ravintolalle 20% suomalaista halvemmalla, mutta managerille jäi aika mukava siivu omaan taskuun.
Tietokoneaika on tullut studiotyöskentelyyn, mutta mikään ei silti voita aitoa soittajaa. Studioajasta varsinaisen musiikin äänittämiseen menee vain pieni osa. Editointiin ja miksaukseen käytettävä aika on suorassa suhteessa lopputulokseen. Tunnissa saa koosteen joka riittää nykyisin useimmille tuottajille, mutta laadukkaaseen miksaukseen tarvitaan paljon enemmän aikaa. Eikä laadusta nuorisomusiikin kohdalla haluta maksaa.
Käytettävissä on hienot monipuoliset musiikintekolaitteet, mutta niiden napinpainajat ovat valitettavasti fakkiutuneet/jämähtäneet eräänlaiselle insinööritasolle ja tuutista tulee ulos sekavaa mössöä. Tungetaan hirvittävästi tavaraa raidoille, mutta lopputulos kuullostaa tasapaksulta posetiivin soitolta. Kyllä valmiissa tuotteessa pitää kuulua myös taiteellinen vaikutelma ja studiohenkilöstöllä pitää olla musiikintuntemusta myös klassiselta puolelta sekä hyvä tyylitaju.
Yleensä mennään laidasta laitaan ja onko nyt tulossa se aika, jolloin jokainen bändi voi äänittää omaa musiikkiaan ja myös markkinoi levynsä ohi suurten levy-yhtiöiden. Tässä voidaan hyödyntää lukuisien pienstudioiden kapasiteettia.
Aikoinaan hyviä laulajia piti tosiaan alalle etsiä, mutta nykyisessä tähtitehtailussa moni muu asia painaa laulutaitoa enemmän. Formaattiajatteluhan lähtee siitä, että kun radiossa/teeveessä esiintyy epäpuhtaasti määkivä ns. tähtiesiintyjä, kuulijan on helpompi samaistua häneen. Mielestäni juuri tämä ohjaa suuren yleisön musiikkimakua väärään suuntaan. Siis bisnesajatteluna: paljon esiintyjäehdokkaita, ei tarvitse maksaa korkeita palkkioita, voidaan nopeasti ottaa taas uusi laulaja ja sama tyyli jatkuu. Vain tuottaja jatkaa, esiintyjät ovat nopeasti vaihtuvia. Sahapukeista tehdään kertakäyttötähtiä liukuhihnalla.
- DalaiPave
Nykypäivän mentaliteetti alalla kuin alalla noudattaa samaa kaavaa, tulos tai ulos.
Musiikkibisneksessä ei juurikaan linjasta puututa, artistien elinkaari on mallia lyhyt ja voitto maksimoidaan emoyhtiön tuottotavoitteet silmällä pitäen.
Kuluttajalle em.toimintatapa tuo suuren valikoiman, tosin sisällön puuttumisen kustannuksella. Marginaaleista löytyvät yleensä asialle omistautuneet tahot, sielu sykkien tulta ja tulikiveä.
Kuluttajana näen valinnan laajentuneet mahdollisuudet hyvinä, suurin osa tosin valtavirralle markkinoiduista tuotteista joutaa unohduksen syviin vesiin.
Media elää ajassa mukana, huonoine ja hyvine puolineen. Musiikki olkoon aikamme äänitorvi, tuoden esille aikamme asenteet ja arvot. Kvartaalitalous kuvatkoon nykyaikaista elämänmallia osuvasti, kaikki mulle ja heti. - kaikkeen tähän..
Sen tietää jokainen mitä siitä seuraa ja nyt ollaan saavuttamassa huippuvauhtia yksityistämisessä yritysten suhteen, se on lopetettava jos halutaan pitää edes pieni taso yleisesti ottaen kaikissa maatamme koskevia asioissa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta663382Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh463202Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1232738- 442553
- 311953
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271860- 481636
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä871505- 391330
- 821199