Elämäsi tarkoitus?

1. Elämäntarkoitukseni on löytää se. Kun löydän sen, tunnen olevani olemassa.

2. Se voi luoda minulle oman elämän tai viedä sen. Nyt se on viety.

3. Vastaan olen osittain ja osittain samaa mieltä.

4. Juuri tuommonen 'puhtoinen' "biletä koko elämäsi ja ole vaan ilonen ja nussi puhki huoria".


Saan elämälleni tarkoituksen kun sen itse löydän, nyt tuntuu kyllä ihan turhalta mutta kyllä se vielä jostain kiven kolosta pomppaa.

1. Mikä on elämäsi tarkoitus/tavoite? Miksi?

Elämäni tarkoitus on elää mahdollisimman jalo elämä. Kuolemani jälkeen katson mitä tapahtuu. On parempi jättää hyvä jälki tuleville sukupolville tulevaisuuteen, kuin huono. Hyvästä jäljestä sentään on hyötyä.

2. Miten luulet ympäristön vaikuttavan elämäntarkoitukseesi?

Lapsuudessa opitut arvot vaikuttavat paljon, vaikka voihan lapsi itse opetella oman elämänsä tarkoitusta muualtakin kuin kotoa. ( Kuten minä tein. )

3. Oletko puolesta vai vastaan, jos väitän että elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi?

Riippuu missä määrin. Jos onnellisuus on tavoiteltavissa ilman toisten edun tuhoamista ja se ei ole omien arvojen vastainen, niin siitä vain.

4. Minkä luulet olevan yleisin elämäntavoite?

Oman ruumiin halujen seuraaminen.

Moi! Olen tässä ihmetellytkin mitä tämä elämä oikeen on. Kiva kun kirjoitit tämän tänne.

Minkälaista tutkielmaa teet ja miten? Apuvälineitä?

1. Mikä on elämäsi tarkoitus/tavoite? Miksi?

No, jos rehellisiä ollaan niin, vastausta et löydä ikinä, et kissojen etkä koirien kanssa. Tässä perustelu: Elämän tarkoituksella tarkoitetaan yleensä filosofista kysymystä siitä, miksi me elämme, mikä on elämämme päämäärä tai miksi koko maailma yleensäkin on olemassa. Ihmiset ovat etsineet elämän tarkoitusta jo tuhansia vuosia, mutta yhtenevään lopputulokseen ei olla päästy. Mielipiteitä on yhtä monta kuin ajattelijoitakin.

Kysymys "mikä on elämän tarkoitus?" voi myös merkitä eri ihmisille eri asioita. Tämä voi johtua esimerkiksi sanan "tarkoitus" monista eri tulkintamahdollisuuksista, joita ovat muun muassa: "Mikä on elämän alkuperä?", "mikä on elämän (ja kaikkeuden) luonne?", "mikä tekee elämän merkitykselliseksi?", "mikä on arvokasta elämässä?", tai "mikä on yksilön elämän tavoite tai päämäärä?". Nämä kysymykset ovat poikineet lukuisia erilaisia vastauksia, tieteellisistä selitysjärjestelmistä filosofisiin ja uskonnollisiin selityksiin. Minäkin haluaisin tietää tähän ratkaisun, mutta valitettavasti sitä ei löydä ketään! Siihen olen aina uskonut kyllä, jos nyt välttämättä haluat jatkaa tätä tutkielmaa. Niin että uskon siihen, että kun ihminen kuolee, hän saa ratkaisun siihen tällöin. En tiedä miksi uskon näin, mutta niin vain mietin. 2. Miten luulet ympäristön vaikuttavan elämäntarkoitukseesi?

No, se onki hankalampi kysymys. En oikeen osaa vastata tähän.

3. Oletko puolesta vai vastaan, jos väitän että elämän on tarkoitus tulla onnelliseksi?

No, miten sen sanoisi. Kyllä elämän tarkoitus varmaan osittain sitäkin on, mutta tässä on vähän minun tutkimusta ja ratkaisua:

Yleisiä käsityksiä
Monet ovat sitä mieltä, että elämän tarkoitus on yksi tai useampi seuraavista:

...kerätä kokemuksia
...kerätä varallisuutta
...saada ja käyttää valtaa
...saada ja antaa rakkautta
...osoittaa myötätuntoa
...jättää henkinen perintö, kuten taideteos tai kirja
...tuottaa jälkeläisiä
...edistää ihmisen luonnollista evoluutiota ja osallistua ihmiskunnan geenien parantamiseen
...edistää ihmisen teknistä edistystä, mukaan lukien tulevaisuuden "yli-ihmisen" kehittäminen
...nauttia elämästä
...harrastaa jotakin intohimoisesti
...tavoitella unelmaa, näkyä tai kohtaloa
...kilpailla tai tehdä yhteistyötä muiden kanssa
...elää rauhassa toisten kanssa ja sopusoinnussa luonnon kanssa
...saavuttaa yhteys muiden kanssa
...etsiä totuutta, tietoa, ymmärrystä tai viisautta
...etsiä ja saada hyveitä, elää hyveellinen elämä
...etsiä ja löytää kauneutta
...etsiä vapautta, joko fyysisesti, taloudellisesti, henkisesti tai hengellisesti
...etsiä onnellisuutta ja menestystä, kokea nautintoja
...palvella toisia tai tehdä hyviä tekoja
...selvitä, mukaan lukien kuolemattomuuden tavoittelu lääketieteellisin keinoin
...toimia oikeudenmukaisuuden ja demokratian hyväksi
...saavuttaa yliluonnollinen yhteys luonnon kanssa
...tulla jumalaksi tai jumalan kaltaiseksi
...palvoa tai palvella jumalaa tai yhdistyä jumalan kanssa
...oppia tai löytää valaistuminen
...tuhota muut, jotka vahingoittavat sinua, tai harjoittaa passiivista vastarintaa
...yksinkertaisesti elää kunnes kuolee, ilman mitään erityisempää tarkoitusta; elämällä ei ole muuta merkitystä kuin sille antamamme
...tehdä elämä merkitykselliseksi

Voin kyllä sen sanoa, että sinun mielesi mukaan, on jotakin perää jossain vaiheessa. Olen iloinen, että yrität löytää ratkaisuja!

4. No mä uppuduin nyt enemmän tähän:tuottaa jälkeläisiä..

On hienoa, ettö joku vaivautuu näihin! Toivon sinulle erittäin paljon onnea ja toivottavasti päädyt johonkin lopputulokseen. Jos haluat asiasta keskustella kanssani, ota yhteyttä sähköpostitse:

[email protected]


Lisävinkkejä sinulle:

http://www.helsinki.fi/agora/vara/elaman_tarkoitus/elamantarkoitus.htm

* Ehkä tuolta on jotakin apua ja saat lukea toisten ihmisten mielipiteitä!

* Tässä myös tietopaketti:


Elämä ja sen tarkoitus
Vuonna 1993 espoolaisen ala-asteen kolmasluokkalaiset lähettivät elämän perimmäisiä asioita koskettelevan kysymyksen noin sadalle suomalaiselle ajattelijalle. Vastaanottajien joukossa oli tieteilijöitä, kirjailijoita ja muita kuuluisuuksia. Lasten esittämä, varsin yksinkertainen kysymys, kuului: ”Mikä on elämän tarkoitus?”

Valtavirran psykologia ei ole juuri kiinnostunut elämän tarkoituksesta, joten välineitä kysymyksen jäsentämiseen on syytä hakea esimerkiksi filosofian, uskonnon tai humanistisen psykologian suunnalta

Muun muassa Albert Camus, Viktor Frankl ja Leo Tolstoi uskoivat, että jos elämällä on tarkoitus, niin sen on oltava tärkein kysymys, jonka ihminen voi koskaan esittää. Franklin totesi, että "elämän tarkoituksettomuus" on aikamme suurin neuroosi. Carl Jung on kirjoittanut kaikilla hänen potilaillaan olleen jossain määrin elämän tarkoituksellisuuteen liittyviä ongelmia.

Elämän tarkoitusta on jäsennetty ainakin kahden erilaisen luokittelun avulla, kosmisen ja maallisen. Kosmiseksi on ymmärretty jokin ihmisen aistit ylittävä, transsendenttinen tarkoitus. Maalliseksi tarkoitukseksi on ymmärretty ihmisyksilön puhtaasti henkilökohtainen käsitys oman elämänsä tarkoituksesta. Edellisistä voidaan johtaa ainakin neljä keskeistä positiota elämän tarkoituksellisuudesta (Kinnier ym. 2003):

1) Elämällä ei ole kosmista tarkoitusta ja ihmiset ovat tuomittuja merkityksettömyyteen ja vääjäämättömään katoamiseen. Tunnettuja tämän kannan edustajia ovat olleet esimerkiksi filosofit Arthur Schopenhauer ja Bertrand Russell. Tästä asemasta seuraa, että itse kysymys elämän tarkoituksestakin on mieletön.

2) Elämällä ei ole kosmista tarkoitusta, mutta ihmiset voivat luoda omalle elämälleen tarkoituksen. Näkemyksen kannattajiksi voidaan lukea muun muassa Eric Fromm, Friedrich Nietzsche sekä eksistentialistit kuten Albert Camus, Simone deBeauvoir ja Jean-Paul Sartre. Keskeinen kyseisiä ajattelijoita yhdistävä näkemys on, että ihmisen on löydettävä rohkeus kohdata elämään peruuttamattomasti kuuluva tarkoituksettomuus, ja sen jälkeen otettava itse vastuu oman elämänsä tarkoituksen luomisesta.

3) Elämällä on kosminen tarkoitus, jonka vilpittömät ja vahvasti etsimiseen sitoutuneet ihmiset voivat löytää. Tätä kantaa edustaa muun muassa keskitysleirikokemuksistaan kirjoittanut psykiatri Viktor Frankl, joka uskoi ihmisen luontaiseen taipumukseen etsiä elämälleen tarkoitusta. Toisin kuin eksistentialistit, jotka uskoivat tarkoituksen olevan yksilön itsensä keksittävissä, Frankl uskoi elämän transsendenttisen tarkoituksen olevan jotain, joka on löydettävissä.

4) Elämällä on kosminen tarkoitus, mutta ihmiset ovat kyvyttömiä tavoittamaan sitä kokonaisuudessaan. Tämä on keskeinen näkemys monissa uskonnoissa. Kannattajiksi on luettu muun muassa Martin Buber, William James ja Leo Tolstoi. Usko tai ylimaallinen ilmestys ovat keinoja, joilla ihminen voi saada osittaisen välähdyksen elämänsä tarkoituksesta.

Kinnier ym. (2003) kävivät läpi 195 kuuluisan ja arvostetun ihmisen toteamuksia elämän tarkoituksesta. Jako "arvostettuihin" ihmisiin, joiden toteamukset huomioitiin tutkimuksen aineistoksi, oli osin subjektiivista ja tutkijoiden itsensäkin mielestä altis kritiikille. Jotain kriteereistä kuitenkin kertoo se, että henkilöt kuten Albert Einstein ja Jean-Paul Sartre otettiin mukaan, kun taas henkilöt kuten Jerry Springer ja Monica Lewinsky jätettiin pois.

Seuraavassa kymmenen yleisintä "teemaa", jotka tutkijat muodostivat aineistonsa pohjalta (n=195). He tosin aiheellisesti huomauttavat, että tutkimuksen tarkoituksena ei ollut kattavan tai yleisen luokittelun muodostaminen, vaan karkeasti eritellä vastausten teemoja. On myös hyvä huomioida, että useiden tutkittujen ihmisten vastaukset elämän tarkoituksesta vaihtelivat esimerkiksi elämäntilanteen ja iän myötä.

1. Nauttia tai kokea elämää; nauttia "hetkestä" tai elämästä "matkana" (33, 17 % vastauksista).
2. Rakastaa, auttaa tai palvella toisia; näyttää tai kokea myötätuntoa (25, 13 % vastauksista).
3. Elämä on mysteeri (25, 13 % vastauksista).
4. Elämä on merkityksetöntä (21, 11 % vastauksista).
5. Palvella Jumalaa tai valmistautua kuoleman jälkeistä elämään varten (21, 11 % vastauksista).
6. Elämä on kamppailu (16, 8 % vastauksista).
7. Toteuttaa jotain itseä suurempaa (11, 6 % vastauksista).
8. Kasvaa ihmisenä kohti totuutta, viisautta tai korkeampaa olemisen tasoa (11, 6 % vastauksista).
9. Luoda oma tarkoitus elämälle (10, 5 % vastauksista).
10. Elämä on absurdia tai vitsi (7, 4 % vastauksista).

Mutta mitä suomalaiset ajattelijat vastasivatkaan reilut kymmenen vuotta sitten?

Kysymykseen elämän tarkoituksesta ei mielestäni voida antaa yleispätevää, kaikille kelpaavaa vastausta. Sanoisin, että elämän tarkoituksen pohtiminen on siinä, että kukin meistä harkitsee, mitkä ovat hänelle ominaiset kyvyt ja lahjat. Kehittämällä lahjojansa, mutta myös auttamalla toisia tekemään samaa, ihminen toteuttaa elämänsä tarkoituksen.
- Georg Henrik von Wright

Elämän tarkoitus on elää muitten ihmisten kanssa niin, että tuottaa heille aina joskus iloa, eikä kamalan usein surua; ja että yrittää ystäviensä kanssa ymmärtää, mikä tässä elämässä on oikein ja mikä väärin.
- Antti Eskola

Elämä on kehittynyt maan päälle vähitellen miljardien vuosien kuluessa, mutta tietoiseksi itsestään se on tullut vasta ihmisen kautta. Elämän tarkoitus ei ole ennalta tai ylhäältä annettu, vaan jokaisen ihmisyksilön on otettava siihen itse kantaa omaa elämäänsä koskevilla ratkaisuilla. Elämän jatkuminen ja monimuotoisuus on turvattava. Jokaisen on toteutettava oman kykynsä ja mahdollisuutensa, mutta samalla myös huolehdittava muiden ihmisten edellytyksistä löytää elämälle sisältöä ja kohottaa elämän laatua. Onni ei ole elämän tarkoitus vaan pikemminkin tulos hyvin eletystä elämästä.
- Ilkka Niiniluoto

Elämän tarkoitus on hankkia luontoa ja ihmistä kunnioittava henkilökohtainen moraali ja sen jälkeen noudattaa sitä.
- Aki Kaurismäki

Elämän tarkoitus on elää.
- Ismo Alanko

Voi rakkaat lapset, minä en tiedä.
- Hannu Salama

Lapsena olisi hyvä oppia tietämään ja tekemään asioita. Olisi myös hyvä oppia tuntemaan erilaisia tunteita sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Ja olisi hyvä oppia tulemaan toimeen toisten kanssa. Tällaiset taidot lisäävät mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millainen omasta elämästä tulee. Lapsi voi pitää yhtenä tarkoituksenaan näiden asioiden oppimista. Hän voi ajatella, että kun hän oppii niitä, hänellä on myöhemmin paremmat mahdollisuudet myös itse päättää siitä, mikä hänen elämänsä tarkoitus on.
- Simo Knuuttila

Ihmisen elämässä pidän erityisen tärkeänä kahta asiaa: - että hän yrittää olla mukana poistamassa ja lievittämässä ihmisten ja muiden elävien olentojen huonoja ja tuskallisia olosuhteita. - että hän pyrkii vastustamaan niitä, jotka väkisin tyrkyttävät omia käsityksiänsä elämän tarkoituksesta muille. Elämän tarkoituksen etsiminen on tärkeämpää kuin sen löytäminen. Liian usein käy niin, että elämänsä tarkoituksen löytänyt ryhtyy tyrkyttämään sitä muille. Sen sijaan etsiminen on hauskaa ja jännittävää. Paljon ilo ja onnea etsintätyössä.
- Erik Allardt

En usko elämällä olevan mitään muuta tarkoitusta kuin elämän jatkuminen. Yksilön kohdalla tämä tarkoitus ilmenee suvun jatkamisena ja jatkumisena. Mutta tähänhän jo sisältyykin kaikki. Ihmiselämällä on yksilölle itselleen merkitys, joka siis on eri asia kuin tarkoitus. Elämisen merkitys on mielekkyyttä, päämääriä ja hyvää oloa – joka taas on eri asia kuin pelkkä mielihyvä. Ihminen kertoo omasta elämästään sen tarinan, josta merkitys luetaan.
- Timo Airaksinen

Koko linnunratamme on syntynyt sattumalta alkuräjähdyksessä monien muiden linnunratojen kanssa. Elämä on lähtenyt kehittymään vähitellen, ja käsitykseni mukaan elämää ja elollisia olentoja saattaa hyvinkin löytyä monin paikoin äärettömässä avaruudessamme. Ajattelen, että olemme pikkuruisia hitusia luonnon suuressa kokonaisuudessa – sen toimintamalleja tunnemme vasta kovin osittaisesti. En osaa uskoa, että kaikella olisi jokin erityinen tarkoitus tai että joku korkeampi voima olisi luonut olevaisen ihan suunnitelmallisesti.

Yksittäisen ihmisen elämän tarkoitus sen sijaan on mielestäni hyvin tärkeä asia. Ensimmäisistä hetkistään asti jokainen vastasyntynyt lapsi on virittynyt vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa. Samalla vauva on heti valmis ponnistelemaan ja oppimaan. Ihminen osaa siis luontaisesti rakastaa ja tehdä työtä. Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä ja yhteisyyttä, yhteisiä tavoitteita itselleen ja maailmalleen. Ajattelen, että eri ihmiset määrittävät oman elämänsä tarkoituksen eri tavoin. Jokainen voi omalta osaltaan rakentaa elämänsä tarkoitusta. Se, että elämällä on tavoitteita tekee elämän elämisen arvoiseksi. Minun elämäni tekee tarkoituksekkaaksi se, että minulla ja miehelläni on tavoitteena kaikessa toimia rauhan ja ihmisten tasa-arvon puolesta, syrjittyjen ja väheksyttyjen puolesta. Olemme myös onnekkaita siinä että meillä on iso perhe, joten olemme lenkki sukupolvien pitkässä ketjussa, joka jatkaa työtä jälkeemmekin.
- Vappu Taipale

Vastaus erittäin perustavaa laatua olevaan kysymykseenne, mikä on elämän tarkoitus. Jotkut ajattelijat ovat sanoneet, että elämän tarkoitus on kuolema. Valitettavasti kukaan ei ole tullut kertomaan meille onko kuolema ihmiselle onneksi. Siispä vastaan ”maallisemmin”. Elämän tarkoitus on elämä itse, sen säilyttäminen niin hyvänä ja oikeana kuin mahdollista. (Kysymys hyvästä ja oikeasta kuuluu yhtä vaikeisiin kuin kysymys elämästäkin.)
- M.A. Numminen

Elämänsä voi elää monella tavalla. Joillekin se on niin kuin pussillinen herneitä, toinen toistaan samanlaisempia, samantekevää missä järjestyksessä ne tulevat pussista ulos. Joillekin elämän on pätemistä: rahaa, tavaraa, näyttävyyttä, tuttavuuksia, arvonimiä, vauhtia, julkisuutta. Pelkkä kuori riittää, sisällöstä ei väliä. Jotkut löytävät sen kysymyksen, johon heidän elämänsä on vastaus. Se voi olla työ, tietty tehtävä, toinen ihminen, aate, taideteos, ehkä vain lyhyt tuokio, jolloin antaa kaikkensa. Dag Hammarskiöld lienee ajatellut heitä kirjoittaessaan: ”Itke jos voit. Itke, mutta älä valita. Tie valitsi sinut ja sinun osasi on kiittää.”
- Pirkko K. Koskinen

Elämän tarkoitus on päästä kotiin.
- Eeva Kilpi

Elämän tarkoitus on luoda uutta elämää. Ihmiselämän tarkoitus on ymmärtää itseään osana historian jatkuvuutta ja elollisen luonnon rikasta monimuotoisuutta. Kuolema on osa elämää. Ihmiskunta ja maapallo ovat peruuttamattomasti yhtä. Tämän vuoksi ihminen on vastuussa koko maapallon elokehän säilyttämisestä myös tuleville sukupolville.
- Matti Wuori

Mikä on elämän tarkoitus, mikä runon, maiseman, ohikiitävien pilvien, musiikin tarkoitus? Elämän tarkoitus on mielestäni, että elämme elämämme niin rehellisesti, oikeudenmukaisesti ja avoimesti kuin mahdollista, vaatimatta elämältä enemmän kuin mitä me itse voimme elämälle antaa.
- Bo Carpelan

Iso juttu. Olemme aika paljon sellaisia kuin muut – kaverit, koulu, koti, mainosmiehet – haluavat meidän olevan. Elämän tarkoitus olisi tulla sellaiseksi kuin itse haluamme olla. Mutta aikaa vain vajaat sata vuotta.
- Terho Pursiainen

Kaimani Anton Tšehov vertasi joskus elämää porkkanaan. ”Porkkana on porkkana, ei sen kummempaa. Elämä on elämä, ei enempää eikä vähempää.” Onko porkkanan tarkoitus muuta kuin olla porkkana? Tuskinpa vain. Miksi ihmiselämällä sitten pitäisi olla enemmän tarkoitusta kuin porkkanalla? Jokainen meistä voi tietysti löytää omalle elämälleen tarkoituksen, ehkä useitakin. Elämä ilman tarkoitusta tuntuisi tylsältä, tarkoituksettomalta. Mutta ulkopuolelta katsoen, porkkanalle varmaan riittää että se on porkkana. Miksei sitten meille?
- Anto Leikola

Mielestäni on elettävä elämänsä niin, että käyttää itsessään olevat mahdollisuudet elämän hyväksi – sekä oman että toisten elämän. Oman elämän onnea ei tarvitse etsiä, ei rakkautta eikä rikkautta, mainetta tai valtaa, eikä myöskään niitä karttaa, kun ne omalle kohdalle osuvat. Tulee olla rehellinen itselleen ja tehdä minkä voi, haaskaamatta sitä mikä itsessä on hyvää. Ja samalla on koko ajan pyrittävä auttamaan, tukemaan, ilahduttamaan, rakastamaan toisia. Nämä kaksi asiaa, oman arvonsa tunteminen ja toisia varten eläminen, voivat tuntua vastakkaisilta, mutta ovat lopultakin yksi ja sama asia.
- Maarit Kaimio

Pitää elää armottomasti. Se tietää, että turpiin tulee, joutuu häpeään, naurunalaiseksi, ei koskaan oikein pääse viisaitten kirjoihin, vanhojen kirjoihin kuitenkin. Terrierinä, kuono pystyssä, häntä heiluen ja kaikki maailman hajut nenässä.
- Outi Nyytäjä

Onko minun elämälläni sama tarkoitus kuin kukan, puun tai linnun elämällä? Ehkä jossain määrin, mutta ihminen, toisin kuin kukka, etsii elämänsä tarkoitusta. Koska olen ihminen, haluan selvittää elämän salaisuuden ja tämän salaisuuden kirkastuminen, vähä vähältä, tiedon, tunteiden ja oikeudenmukaisuuden kautta, on ihmiselle hänen elämänsä tarkoitus.
- Kirsti Simonsuuri

Elämä itsessään on elämän tarkoitus. Yleispätevää vastausta ei voine antaa, koska jokaisella ihmisellä voi olla oma elämänsä tarkoitus. Nuorempana mietin tätä kysymystä, en enää. Kun olemme syntyneet tänne maailmaan ilman omaa tahtoamme, on syytä yrittää elää viisaasti, jotta oma elämä muodostuisi tasapainoiseksi. Tätä rajoittavat ympäristötekijät ja geeniperintö. Rakkaus-viha akseli on ihmisen elämässä hyvin tärkeä ja ratkaiseva. Viha luo vihaa ja rakkaus on elämän tärkein perusvoima. Ei riitä, että lasta rakastetaan. Häntä tulisi myös kunnioittaa. Itsensä arvostamiseen liittyy myös lähimmäisten arvostaminen. Muuan elämästä selviytymisen keskeinen ulottuvuus on toivo, jota myös optimismiksi kutsutaan. Työssäni psykiatrina näen masentuneita ihmisiä, joilta tuntuu puuttuvan tyystin tunne elämän tarkoituksesta. Ilman elämän mielekkyyttä ja sisältöä monen on paha olla.

Kansallisrunoilijamme Eino Leino lausuu Hymyilevässä Apollossa sanoja, jotka kannattaa lukea tarkkaan.

On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla on yksi usko vaan,
eliniäksi se hälle riittää:
min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä,
ja sen verran meistä
myös jäljelle jää,
kun päättyvi päivä tää.

* Lisää:


Mikä on elämän tarkoitus? Tämä kysymys on askarruttanut montaa filosofisesti suuntautunutta mieltä kautta vuosisatojen. Elämän tarkoitus ei kuitenkaan hevin avaudu pohdiskelijalle. Kyse on siitä, että kysymykseen etsitään vastausta tietoisella tasolla. Kun puhutaan elämän tarkoituksesta, niin tarkoitetaan myös sen tunnesisältöä. Tunnetta voidaan tietoisesti vain kuvailla, mutta ei selittää tai ymmärtää. Tunteen eri ominaisuuksista ja eri puolia voidaan kertoa ja kuivailla yksityiskohtia, mutta näin tavoitetaan siitä aina vain pieni osa. Samalla tavoin ei ole mieltä yrittää tietoisesti selvittää kysymystä: Mitä on rakkaus? Mitä on suru? Nämä ovat oleellisesti tunnetason ilmiöitä, eikä niitä kannata yrittää liikaa järkevän puheen kautta selittää.

Jos pohdit kysymystä: Mikä on elämän tarkoitus? Etkä saa mitään selkeää vastausta aikaan, ei kyse ole puutteellisuuksissa älykkyydessäsi tai maailmankuvassasi. Sinun täytyy vain hyväksyä, että on olemassa kaksi tasoa hahmottaa maailmaa. Tietoisen ajattelun taso, jolla päästään pitkälle monissa asioissa ja tunteiden impulsiivinen taso, jolla maailmaa hahmotetaan ruumiillisemmin, tunteiden ja tunnekokemusten historian kautta. Kysymyksessä: mikä on elämän tarkoitus, näiden tasojen ero tulee esille ja nämä tasot tulee pitää erillään toisistaan.

Taiteen keinoin tunnetason tapahtumia ja sisältöjä voi paremmin kuvata. Ei siis ole mahdotonta että aiheesta Mikä on elämän tarkoitus voisi hyvin tehdä esimerkiksi elokuvan ja päästä pitkällekin aiheen selvittämisessä.


* Tässä linkki:

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_04/elaman_tarkoitus.html

* Tässä lisää:

http://kotisivu.dnainternet.net/esa08/index.html

* Tietopakettilisäys:


Kaiken tohinan keskellä olen unohtanut kertoa teille sellaisen vähemmän olennaisen asian kuin elämän tarkoituksen. Mikä siis on elämän tarkoitus?

Vastaus: Elämällä ei ole tarkoitusta.

Kuvitellaanpa, että elämän tarkoitus olisi vaikkapa käydä Kuusamossa. Suuret ajattelijat päätyisivät vuosituhansien miettimisen jälkeen sellaiseen johtopäätökseen, että elämän tarkoitus on käydä Kuusamossa. Lähtisitkö käymään Kuusamossa? Pakkohan sinun olisi, jos se kerran on elämän tarkoitus. Vai olisiko ihan pakko? Eipäs olisikaan! Voisit hylätä koko elämän tarkoituksen ja keksiä itse jonkin paremman, jos Kuusamossa käyminen ei miellyttäisi ollenkaan. Lähtisitkin käymään vaikka Oulussa, saamarin vastarannan kiiski!

Elämän tarkoituksella ei ole mitään väliä, koska olemme vapaita valitsemaan. Jos elämällä olisi jokin tietty tarkoitus, johon kaikkien olisi pakko osallistua, se olisi pakollinen tarkoitus. Sehän olisi ihan kammottavaa, jos kosmos työntäisi kaikki ihmiset pakolla käymään Kuusamossa! Onneksi mitään tällaista pakkoa ei ole, vaan voimme valita ihan vapaasti missä käymme. Voitte olla siis helpottuneen onnellisia siitä, ettei meidän olemassaolollamme ole mitään pakollista päämäärää.

Isäni lohkaisee aina, että "Elämän tarkoitus on murheen karkoitus" ja nauraa höröttää päälle. Isä on terävä äijä, vaikka omaakin oudon huumorintajun (varmaan perinnöllistä) - murheen karkotus on aika hyvä valinta elämän tarkoitukseksi. Toinen vaihtoehto on sanoa, että "Elämän tarkoitus on elämä itse". Se on myös ihan hyvä vaihtoehto. Douglas Adams kertoi meille Linnunradan Käsikirjassa Liftareille, että elämän tarkoitus on 42. Sekin on oikein, koska ihan mikä tahansa voi olla elämän tarkoitus. Vaikka jokin satunnainen luku, jos niin haluaa. Se riippuu vain siitä mitä itse valitsee.



KUTEN NÄET IHMISET OVAT ERIMIELTÄ ELÄMÄN TARKOITUKSESTA. JOIDENKIN MIELESTÄ SIIHEN EI LÖYDETÄ VASTAUSTA KOSKAAN, JOILLAIN TAAS ON VARMA ASENNE HALLINNASSAAN.


* Esimerkkejä luentosarjoista

Tässä esiteltyjen lisäksi voit tilata luentosarjoja tai suppeampia esitelmiä:

(Soveltuvat yliopistoille, ammattikorkeakouluille sekä muille aikuiskoulutusorganisaatoille, työyhteisöille ja yrityksille.)

1 - Rakkaus, kasvatus ja ihmisyyteen kasvu

Luentosarjan tavoitteena on tarkastella ihmisenä elämistä ja ihmiseksi kasvamista nykyajan keskeisinä tehtävinä. Tavoitteena on antaa aineksia osallistujien oman ihmis-, kasvatus-, itsekasvatus-, opetus- ja oppimisnäkemyksen muodostamiselle.



Sisältö

Ihmisen käsittäminen
ihminen keskiajalla, uudella ajalla ja uusimmalla ajalla
ihminen luonnonolentona, yhteiskunnallisena olentona ja kohti vapautta kehittyvänä henkisenä olentona
pohdi: Mitä minulla on? Kuka minä olen? Keksi lauseita, joissa esiintyy sana "minä". Kuvaavatko nämä lauseet minuutta ("minä olen") vaiko sitä mitä "minulla on"? Pohdi: milloin olet ollut rehellinen itsellesi ja milloin olet pettänyt itseäsi…Mitä tarkoittaa "itsensä pettäminen"?
Ihmiseksi kasvaminen
näyttää siltä, että aikamme ihminen ihmisenä ei ole läheskään sitä mitä esimerkiksi voikukka voikukkana tai sika sikana, vaikka tietyllä tasolla olemme ehkä täydellisiä kaiken aikaa… olemme perillä ja matkalla yhtä aikaa
kohti viisautta ja rakkautta. "Itsetajuinen rakkaus on ihmisen kutsumus maan päällä"
(Pedagoginen) rakkaus
- "Opettaja tarvitsee sekä pään että sydämen tietoa, totuudenmukaista elämystä ihmisarvosta. On sanottu, että lähtökohtana opetustyössä on aina ihmiskäsitys. Tuo käsitys voi kuitenkin olla myös alitajuinen ja päivätajunnassaan, esimerkiksi kyselylomakkeella kysyttäessä, opettaja voi tuoda esiin jotakin aivan muuta. Viime kädessä tuo käsitys onkin käsissä (ja jaloissa) eli toiminnassa. Toimintamme kertoo todellisen käsityksemme. On harhaa, että käsityksemme asustaisi pelkästään päässä, pikemminkin käsissä, kuten termi käsityskin kertoo. Lisäksi käsityksemme asustaa sydämessämme. Pedagogisella rakkaudella tarkoitan tällaista totuudenmukaista elämystä/käsitystä ihmisarvosta, joka johtaa myös käytännön tekoihin kasvavien itsensä hyväksi." (Skinnari, S. 2004. Pedagoginen rakkaus. Kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. Jyväskylä: PS-Kustannus, Opetus 2000-sarja).

Luentosarjaan voidaan liittää kirjallista materiaali, esim. em. Skinnari 2004. Pohjana luentosarjalle on myös käsikirjoitukseni "Rakkauden olemus ja elämän tarkoitus – elämän tarkoituksen etsimisen oppikirja", jonka käsikirjoituksesta on seuraavassa muutama lainaus:

…." harvemmin kysymme, mitä meidän maailmassa olisi syytä oppia tai kuinka meidän tulisi oppia elämään. Sanonta "ei koulua vaan elämää varten" on jäänyt fraasiksi…"

… "Kirjan tavoitteena on auttaa lukijoita elämänsä tarkoituksen löytämisessä. Kaikilla opettajien ja kasvattajien tehtävissä toimivilla on suuri vastuu antaa sytykkeitä elämän tarkoituspohdintoihin.

Lopulta kyseessä on ylipäänsä ihmisille suunnattu elämän koulun oppikirja, jonka peruskysymyksiä ovat: Miten ihmisenä oppisi elämäntaitoa ja miten kasvatustyössä oppisi rehellisesti innostamaan täysipainoiseen elämää? Nähdäkseni nämä ovat jokaisen ihmisen ja kasvattajan peruskysymyksiä varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ja itsekasvatukseen.

Tarkoitukselliseen elämään innostaminen on tänäänkin mahdollista. Tarkoituksellisuuden varastava konna ei ole kovin kaukana. Se asustaa mielemme varjoissa. Maailman mielettömyys on lopulta mielikysymys eli kyse on maailman tulkinnasta. Ydinkysymys kuuluu: Voimmeko sekä yksiö- että yhteisötasojen aggressioiden, itsekkyyden ja monenlaisen huijauksen keskellä kuitenkin rehellisesti tulkita todella tarkoituksellisen elämän mahdollisuudeksi. Minkälainen tämä mahdollisuus olisi?"

…." Ihmiselle ei riitä se, että hän tekee kuten ennenkin on tehty. Ihminen on itseään tutkiva olento, eli hän kysyy: Kuka minä olen? Minkälainen olento olen? Tiettävästä eläimillä ei ole tällaisia itsetietoisia kysymyksiä.

Itsensä tiedostaminen on kaikkien tieteiden, taiteiden ja uskontojen ydin. Ihminen etsii näiden tiedostamismuotojensa kautta elämälleen merkitystä. Hänen intohimonsa on toteuttaa olemustaan ja tiedostaa elämänsä merkitystä.

Ihmistieteet tutkivat koko ihmistä, yhtä hyvin näkyvää kuin aisteille näkymätöntäkin. Yhtä hyvin määrällisesti kuin laadullisestikin ilmaistavaa. Tämän kokonaisymmärrykseen pyrkimisen takia tiede ei voi sivuuttaa sen paremmin uskontojen kuin taiteidenkaan alueita. Kaikessa nöyryydessä tiede pyrkii tutkimaan kokonaista ihmistä kokonaisessa maailmassa…"

…" Oli sitten kyse mistä oppisuunnasta tahansa, olisi ehkä oivallettava, että filosofiat ja uskonnot erilaisine oppeineen ovat keittokirjojen kaltaisia. Keittokirjojen lukeminen ei vielä tyydytä nälkää. Ei keittokirjan siteeraaminenkaan riitä. Päämääränä on ruuan valmistus ja sen jälkeen vielä syöminen.

Myös oppisuuntia tutkivan on syytä ensin "valmistaa ruoka" eli tehdä omakohtainen tulkinta. Ja kuten tiedetään, parhaat kokit käyttävät paljon luovuutta ja kokkaavat jopa ilman keittokirjoja. Vihdoin syöminen on pääasia… eli omakohtainen elämä, arjen taso. Tähtäyspiste on kokemukselliselle, elämänkäytännön tasolla. Elämän käytännöllisellä tasolla syvin tarkoituksellisuus löytyy aina rakkaudentäyteisestä elämästä; ihmisten, luonnon, työn, elämisen rakastamisesta oli "elämän keittokirja" mikä tahansa…"


--------------------------------------------------------------------------------


2 - Sosiaalipedagogiikan perimmäiset kysymykset?



Juha Hämäläinen (2001, 214) Pestalozziin ja Natorpiin viitaten pohtii ihmisen "kohottamista hänen todelliseen ihmisyyteensä" yhtenä sosiaalipedagogiikan ydinkysymyksenä. Miten tämä voitaisiin tulkita? Mitä "todelliseen ihmisyyteen kehittyminen" on ja miten se tapahtuu?

Luentosarjan tavoitteena on tarkastella ihmisenä elämistä ja ihmiseksi kasvamista nykyajan keskeisinä tehtävinä. Tavoitteena on antaa aineksia osallistujien oman ihmis-, kasvatus-, itsekasvatus-, opetus- ja oppimisnäkemyksen muodostamiselle.

Sisältö

Ihmisen käsittäminen
ihminen keskiajalla, uudella ajalla ja uusimmalla ajalla
ihminen luonnonolentona, yhteiskunnallisena olentona ja kohti vapautta kehittyvänä henkisenä olentona
pohdi: Mitä minulla on? Kuka minä olen? Keksi lauseita, joissa esiintyy sana "minä". Kuvaavatko nämä lauseet minuutta ("minä olen") vaiko sitä mitä "minulla on"? Pohdi: milloin olet ollut rehellinen itsellesi ja milloin olet pettänyt itseäsi…Mitä tarkoittaa "itsensä pettäminen"?
Ihmiseksi kasvaminen
näyttää siltä, että aikamme ihminen ihmisenä ei ole läheskään sitä mitä esimerkiksi voikukka voikukkana tai sika sikana, vaikka tietyllä tasolla olemme ehkä täydellisiä kaiken aikaa… olemme perillä ja matkalla yhtä aikaa
kohti viisautta ja rakkautta. "Itsetajuinen rakkaus on ihmisen kutsumus maan päällä"
(Pedagoginen) rakkaus
- "Opettaja tarvitsee sekä pään että sydämen tietoa, totuudenmukaista elämystä ihmisarvosta. On sanottu, että lähtökohtana opetustyössä on aina ihmiskäsitys. Tuo käsitys voi kuitenkin olla myös alitajuinen ja päivätajunnassaan, esimerkiksi kyselylomakkeella kysyttäessä, opettaja voi tuoda esiin jotakin aivan muuta. Viime kädessä tuo käsitys onkin käsissä (ja jaloissa) eli toiminnassa. Toimintamme kertoo todellisen käsityksemme. On harhaa, että käsityksemme asustaisi pelkästään päässä, pikemminkin käsissä, kuten termi käsityskin kertoo. Lisäksi käsityksemme asustaa sydämessämme. Pedagogisella rakkaudella tarkoitan tällaista totuudenmukaista elämystä/käsitystä ihmisarvosta, joka johtaa myös käytännön tekoihin kasvavien itsensä hyväksi." (Skinnari, S. 2004. Pedagoginen rakkaus. Kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. Jyväskylä: PS-Kustannus, Opetus 2000-sarja).

Luentosarjaan voidaan liittää kirjallista materiaali, esim. em. Skinnari 2004 ja Huhmarniemi, Skinnari & Tähtinen (toim. 2001) "Platonista transmodernismiin", johon sisältyy mm. em. Juha Hämäläisen (2001a) artikkeli samoin kuin hänen Pestalozzin ajatteluun keskittyvä artikkeli (Hämäläinen 2001b). Pohjana luentosarjalle on myös käsikirjoitukseni "Rakkauden olemus ja elämän tarkoitus – elämän tarkoituksen etsimisen oppikirja" (2006), jonka käsikirjoituksesta on seuraavassa muutama lainaus:

…." harvemmin kysymme, mitä meidän maailmassa olisi syytä oppia tai kuinka meidän tulisi oppia elämään. Sanonta "ei koulua vaan elämää varten" on jäänyt fraasiksi…"

… "Kirjan tavoitteena on auttaa lukijoita elämänsä tarkoituksen löytämisessä. Kaikilla opettajien ja kasvattajien tehtävissä toimivilla on suuri vastuu antaa sytykkeitä elämän tarkoituspohdintoihin.

Lopulta kyseessä on ylipäänsä ihmisille suunnattu elämän koulun oppikirja, jonka peruskysymyksiä ovat: Miten ihmisenä oppisi elämäntaitoa ja miten kasvatustyössä oppisi rehellisesti innostamaan täysipainoiseen elämää? Nähdäkseni nämä ovat jokaisen ihmisen ja kasvattajan peruskysymyksiä varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ja itsekasvatukseen.

Tarkoitukselliseen elämään innostaminen on tänäänkin mahdollista. Tarkoituksellisuuden varastava konna ei ole kovin kaukana. Se asustaa mielemme varjoissa. Maailman mielettömyys on lopulta mielikysymys eli kyse on maailman tulkinnasta. Ydinkysymys kuuluu: Voimmeko sekä yksiö- että yhteisötasojen aggressioiden, itsekkyyden ja monenlaisen huijauksen keskellä kuitenkin rehellisesti tulkita todella tarkoituksellisen elämän mahdollisuudeksi. Minkälainen tämä mahdollisuus olisi?"

…." Ihmiselle ei riitä se, että hän tekee kuten ennenkin on tehty. Ihminen on itseään tutkiva olento, eli hän kysyy: Kuka minä olen? Minkälainen olento olen? Tiettävästä eläimillä ei ole tällaisia itsetietoisia kysymyksiä.

Itsensä tiedostaminen on kaikkien tieteiden, taiteiden ja uskontojen ydin. Ihminen etsii näiden tiedostamismuotojensa kautta elämälleen merkitystä. Hänen intohimonsa on toteuttaa olemustaan ja tiedostaa elämänsä merkitystä.

Ihmistieteet tutkivat koko ihmistä, yhtä hyvin näkyvää kuin aisteille näkymätöntäkin. Yhtä hyvin määrällisesti kuin laadullisestikin ilmaistavaa. Tämän kokonaisymmärrykseen pyrkimisen takia tiede ei voi sivuuttaa sen paremmin uskontojen kuin taiteidenkaan alueita. Kaikessa nöyryydessä tiede pyrkii tutkimaan kokonaista ihmistä kokonaisessa maailmassa…"

…" Oli sitten kyse mistä oppisuunnasta tahansa, olisi ehkä oivallettava, että filosofiat ja uskonnot erilaisine oppeineen ovat keittokirjojen kaltaisia. Keittokirjojen lukeminen ei vielä tyydytä nälkää. Ei keittokirjan siteeraaminenkaan riitä. Päämääränä on ruuan valmistus ja sen jälkeen vielä syöminen.

Myös oppisuuntia tutkivan on syytä ensin "valmistaa ruoka" eli tehdä omakohtainen tulkinta. Ja kuten tiedetään, parhaat kokit käyttävät paljon luovuutta ja kokkaavat jopa ilman keittokirjoja. Vihdoin syöminen on pääasia… eli omakohtainen elämä, arjen taso. Tähtäyspiste on kokemukselliselle, elämänkäytännön tasolla. Elämän käytännöllisellä tasolla syvin tarkoituksellisuus löytyy aina rakkaudentäyteisestä elämästä; ihmisten, luonnon, työn, elämisen rakastamisesta oli "elämän keittokirja" mikä tahansa…"



VIITTEET

Huhmarniemi, R., Skinnari, S. ja Tähtinen, J. (toim.) 2001. Platonista transmodernismiin. Suomen Kasvatustieteellisen seuran julkaisu 2.

Hämäläinen, J. 2001a. Johann Heinrich Pestalozzi – luonnonmukaisuuden puolustaja ja sosiaalisen kasvatuksen tienraivaaja. Em. teos, 185-202.

Hämäläinen, J. 2001b. Paul Natorp – sosiaalipedagogiikan jättiläinen. Em. teos, 203-229.

Skinnari, S. 2004. Pedagoginen rakkaus – kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. PS-Kustannus: Jyväskylä (Opetus 2000-sarja).

Skinnari, S. 2006. Rakkauden olemus ja elämän tarkoitus. Elämän tarkoituksen etsimisen oppikirja (käsikirjoitus).



--------------------------------------------------------------------------------


3 - ELÄMÄN JA OPETUKSEN TARKOITUS – ELÄMÄN JA OPETUKSEN ARKI



Se, miten käsitämme opetuksen tavoitteet, muovaa opetuskäytäntöjä. Se, miten käsitämme elämän tarkoituksen, muovaa elämänkäytäntöjä. Tämän "kollegiaalisen tutkiskelusarjan" tavoitteena on kysyä ihmiselämän perimmäisiä kysymyksiä: Mitä tarkoituksia varten opetamme? Mitä opetus on? Liittyykö kysymys opetuksen tarkoituksesta kysymykseen elämän tarkoituksesta? –ilmeisesti, mikäli on totta, että opetamme "ei koulua vaan elämää varten"? MILLAISTA ELÄMÄÄ VARTEN??

"Kollegiaalisen tutkiskelusarjan" laatu: samanarvoisuus, avoimuus, vilpittömyys, rehellisyys, aitous, totuudellisuus…nöyryys ja rohkeus
Opetuksen tarkoituksia
oppiminen
oppimaan oppiminen
elämään oppiminen, kasvamaan kasvaminen
Elämän tarkoituksia
kolme koulutietä – kolme elämäntietä: a) itsensä ja oppilaiden "tuotteistaminen" (elämä suorituksena), b) syrjäytymisen tie ja c) "tulla siksi, joka (syvimmiltään) on"
Miten voi tulla siksi, joka (syvimmiltään) on?
neljä käsitystä elämästä ja sen tarkoituksesta
neljä käsitystä minuudesta
miten voi tulla siksi, joka on? a) ongelma ja haaste: aikamme "kapeat käsitejärjestelmät"…b) rakkaudettomuuden oppiminen ja minuuden kadottaminen, c) kuka minä – oikeasti – olen? Ja d) miten tulla siksi, joka olen?
Rakkaus elämässä ja opetuksessa – elämän tarkoitus nykyhetkessä
KIRJALLISUUS: Skinnari, S. 2004. Pedagoginen rakkaus. Kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä. Jyväskylä: PS-Kustannus (Opetus 2000-sarja).

Kirjoitan kirjassani "Pedagoginen rakkaus – kasvattaja elämän tarkoituksen ja ihmisen arvoituksen äärellä", että opettajan (ja myös oppilaan) "prototyyppi on ollut…tunteista ja muista epäolennaisuuksista puhdistettu kognitiokone". Käsitys opettajaihmisestä on ollut tällainen. Käsitys opettamisesta ja oppimisesta on ollut varsin harmaa… käsitys elämästä on ollut väritön.

Miten me saisimme väriä tähän opetuskulttuuriin??… eikä ainoastaan väriä vaan elämän tarkoituksellisuuden ja rikkauden oivaltamiseen johtavaa ilmapiiriä… Kaikkihan tietävät, että meillä on mainio koululaitos, hyvät opettajat ja maailman parhaat oppimistulokset (PISA-tutkimukset)…mutta huolestuttavaa on, että koulussa ei oikein viihdytä – itse asiassa elämässäkään ei oikein viihdytä (itsemurhatilastot). Kyse ei ole pelkästään suomalaisesta ongelmasta, vaan ylipäänsä aikamme elämäntunteesta…


MILLAISIA KÄYTÄNNÖLLISIÄ UUDISTUKSIA KAIPAAMME KOULULAITOKSEN PIIRISSÄ?

Kun minä joskus – useinkin – höpisen tästä pedagogisesta rakkaudesta… ja rakkaudesta laajemminkin … niin kuulen myös, että onhan tuo kaunista romantisointia, mutta entä käytäntö??? Esitä jotakin käytännön esimerkkejä…

Mikä on kaikkein käytännöllisin – eli eniten käytäntöön – vaikuttava asia opettajan työssä? Mielestäni niitä on kaksi asiaa, joista toinen on vielä "suurempi". Se toinen asia – vähän pienempi suuri – on opettajan asianhallintan eli laaja ymmärrys opetettavasta asiasta. Biologian opettajan on hallittava biologia ja matematiikan opettajan matematiikka.

Entä se toinen asia – vielä suurempi? Kaikkein käytännöllisin – eniten opetuksen ja kasvatukseen käytäntöön vaikuttava asia on käsitys ihmisestä, ihmiskäsitys…joka ainoalla opettajalla … on tämä ainakin alitajuisesti:

käsitys ylipäänsä ihmisistä
käsitys tietynikäisistä ihmisistä
käsitys aivan tietystä Antista, Pekasta, Simosta, Liisasta…Kukaan ei opeta koskaan vaan yleensä ihmisiä…ja tämä on asia joka tekee opetuksesta myös väistämättä taidetta – se on ainutlaatuista ja tapahtuu tässä ja nyt (sitä ei voi koskaan toistaa samanlaisena)
Tämä käsitys ihmisestä vaikuttaa siihen, mitä me pidämme tärkeänä opettaa? Miten me ihmiselle/tietynikäiselle/tietylle Pekalle katsomme aiheelliseksi opettaa? Se luo myös oppimiskäsityksemme perustan. Otan esimerkin: Jos ajattelemme, että ihminen on ikään kuin tyhjä taulu, on opetus tämän "TAULUN TÄYTTÄMISTÄ"…arvioimme, kontrolloimme, että taulu on täyttynyt (ovatko esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset vielä tätä?)

Mainittu kirjani on oikeastaan edellä mainitun ihmiskäsityksen ja oppimiskäsityksen kritiikkiä. Toimisin kuitenkin vastoin ajatuksiani, jos pyrkisin antamaan valmiina jonkin uuden ihmis- ja opetuskäsityksen. Kirjani – ja myös työn alla oleva jatko-osa "Rakkauden olemus ja elämän tarkoitus – elämän tarkoituksen etsimisen oppikirja" – pyrkii johdattelemaan lukijaansa omakohtaisiin oivalluksiin.


MIKSI "KOLLEGIAALINEN TUTKISKELUSARJA"?

1. MITÄ OPETTAMINEN ON?

Ongelma on siinä, että me yleensä olemme niin tehokkaita – pedanttisuuteen saakka tehokkaita – opettajia. Me kaadamme ihmisten päälle kaiken maailman tiedon. Näin hautautuu kyky ihmetellä ja oivaltaa, ihan itsenäisesti. Voi myös sanoa, että tutkimisen kykymme ei pääse heräämään.

Tietoa kaatava opettaminen ei ylipäänsä ole herättävää, se ei ole educare-opetusta. EDUCARE = vetää esiin…se ei "vedä ihmisestä esiin" hänen kasvamisen intressejään. Meihin kaikkiin on sisäänrakennettu nämä kasvamisen intressit. Mitkähän ne ovat?

Nykyopetuksen ongelma on se, että olemme luulleet opetusta informoimiseksi. informare = "muotoilla sisään."

Ihminen on itsetajuinen olento, joka havainnoi ja käsitteellistää maailmaa. Yleensä tarvitaan paljon ja monentasoista havainnointia sekä käsitteellistämistä, jotta ymmärtäisimme asian. Ymmärtämisellä tarkoitan sitä, että todella "menen asioiden ympäri", tutkin ja havainnoin sitä eri puolilta, kuten muinoin mustalainen ostaessaan hevosta torilta.

Ymmärtäminen ei siis ole suoraviivaista selittämistä. Selittäminen johtaa "maailma ei ole mitään muuta kuin" yksinkertaistuksiin, jossa kaikki asettuu turvallisiin syy-seuraus –ketjuihin eikä lopulta millään ole mitään tarkoitusta. Vesisadekin on pelkkä H2O –tapahtuma ilman sen kummempia mysteerejä… Mutta maailma on mysteeri, kiehtova ja salaperäinen. Itse en ainakaan siitä paljon ymmärrä. Paljon on vielä "ufoa". (ed. on hyvä esimerkki siitä, että jos on havaintoja, mutta ei käsitteitä, niin asia jää ymmärtämättä.) Ehkä hyvän opettajan yksi tunnusmerkki on ymmärtämättömyys. Kun ei ymmärrä, pitää tutkia - yhdessä toisten kanssa. Tutkia ja ihmetellä.

Opetuksen tavoite on herättää erityisesti itsetajuinen ihmettely, jolloin myös oivallamme, että maailma ei ole valmis – meillä on tehtävämme sen luomisessa – löydämme "luojuutemme" – pisaran jumaluutta rinnastamme.

Opetuksessa olennaista ei ole se, mitä me ikään kuin valmiina toisille siirrämme. Olennaista on se, mitä me kohtaamisessa toisissamme herätämme – ja mitä myös opettajassa itsessään herää. Siksi opetus parhaimmillaan johtaa heräämistapahtumaan.

….varsinkin maanantai-aamuisin herätys tulee aloittaa asteittain. Ensin herää fyysinen keho, sitten psyyke ja lopulta henki, jolloin "tuli syttyy". Pääsemme "herakleitosdidaktiikkaan", jonka mukaan "opetus ei ole astian täyttämistä vaan tulen sytyttämistä". Herakleitos olikin aito opettaja jo 2500 vuotta sitten.

2. "KOLLEGIAALINEN TUTKISKELUSARJA"

merkitsee sitä, että emme yritä näytellä hallitsevamme asiat. Uskallamme asettua tutkimaan. Pyrkien:
1) nöyryyteen maailman salaisuuksien äärellä
2) rohkeuteen nykykäsitteiden ja teorioiden äärellä
3) samanarvoisuuteen (kaikkien havainnot ja käsitteet yhtä arvokkaita)
4) aitouteen ja vilpittömyyteen siten, että mitään roolia ei tarvitse näytellä
5) rehellisyyteen siten, että pyrimme olemaan erityisesti itsellemme rehellisiä
(huom! tätäkin tutkimme: "Kuka on se itse, jolle olemme rehellisiä" – tässäkin pitää voittaa nykymaailmalle tyypillinen "liukas nimeäminen", jossa ei ehditä ymmärtää ja tutkia asioita)
6) totuudellisuuteen siten, että mitään ei uskota sokeasti, mutta ei toisaalta torjutakaan ennakkoluuloisesti eli seuraavia asioita…
……ei pidä uskoa, mutta ei pidä olla uskomattakaan… vaan pitää tutkiskella, ihmetellä, havainnoida eri puolilta, luoda käsitteitä, luoda maailmaa ja vihdoin voi herätä…ei mikään pakko, mutta voi. Ja jos jo on hereillä, voi ehkä kuitenkin herätä uudelleen. Onhan elämä sitä, että välillä on hyvä nukkuakin ja varsinkin unohtaa asioita, jotta mielemme on vapaa uuteen…
Kaikki luennolla eteen tulleet asiat voi hyvällä syyllä unohtaa, mutta toivottavasti jotakin herää. Mitä? Lopulta tämä kysymys viittaa siihen, kuka Minä olen ja miten voin tulla siksi, joka minä (syvimmältäni) olen? Tämä onkin kollegiaalisen tutkiskelusarjan "vaatimaton.


P.S. TOIVOTTAVASTI ON JOTAIN HYÖTYÄ. MINUN TUTKINNOISTA ON SATOJA ERI KUVITELMIA !

NÄITÄ LÖYTYY SATOJA, JOS ON VAIN AHKERA JA JAKSAA ETSIÄ TARKKAAN! :) ONNEA! JA HAUSKOJA LUKUHETKIÄ SINULLE! ANTEEKSI TÄSTÄ TULI VARSINAINEN PITKÄ JUTTU!

1. Haluan vaimon, perheen, omakotitalon ja mersun:) Kyllä se elämisen tarkotus on itse eläminen, eli kuka sen miten tahansa mutta mä haluan olla kuolinvuoteellani ylpeä elämästäni ja haluan rakastaa läheisiäni.

2. Tuskin mitenkään, mulla on päässä omat ajatukset jotka ei ympäristön vaihdoksestakaan muutu.

3. Enemmän puolesta koska kyllä se on aikamoinen lahja että saa elää ja olla onnellinen.

4. Tähän en vastaa mitään, huono kysymys.

Juu, työ on nyt tehty enkä tarvitse enää vastauksia. Suurkiitos kuitenkin kaikille vastanneille! :)

1. Mikä on elämäsi tarkoitus/tavoite? Miksi?

-Elää, no siksi...

2. Miten luulet ympäristön vaikuttavan elämäntarkoitukseesi?

- en oikein osaa selittää

3. Oletko puolesta vai vastaan, jos väitän että elämän tarkoitus on tulla onnelliseksi?
-puolesta

4. Minkä luulet olevan yleisin elämäntavoite?

-olla onnellinen