Yläasteella mulla ei ollut yhtään kaveria ja ystävänpäiväni pilattiin aina, kun siitä tehtiin koulussa niin suuri tapahtuma. Joka vuonna kaikki oppilaat teki itselleen kartongista ison sydämen, jonka oli tarkoitus olla ripustettuna kaulaan aina välituntisin, jolloin käytävillä halailtiin kavereita ja kirjoitettiin oma nimi toisen sydämeen. Niistä sai sitten koko päivän ajan katsoa, keillä kaikilla on paljon kavereita ja keillä ei... Ja kenellä niitä ei ollut ollenkaan, mitä nyt pari nimeä tuli aina tukioppilailta tai joiltain jotka tahtoi kartuttaa jo ennestään huikeaa nimikokoelmaansa vielä yhdellä nimellä. Jos sydämen olisi jättänyt kokonaan pois, kyllä kaikki olisi tiennyt mistä se johtuu. Ei se ivailu ja nälviminen olisi siitä mihinkään kadonnut.
Niin se vaan on, että joillekin ystävänpäivä on yhtä kärsimystä. Yläasteajoista on jo vuosia ja mulla on nykyään kavereita, mutta ystävänpäivä tuo aina ikävät muistot mieleen.
Niin se vaan on, että joillekin ystävänpäivä on yhtä kärsimystä. Yläasteajoista on jo vuosia ja mulla on nykyään kavereita, mutta ystävänpäivä tuo aina ikävät muistot mieleen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onneksi meidän koulussa ei ollut tuollaista keksittynä silloin kun vielä sitä kävin. Muutenkin oli jo tarpeeksi kurjaa käydä koulua toisten kiusaamisen kohteena ja täysin ilman ystäviä. Voin vain kuvitella mitä tuollainen tapa saa aikaan. Halauksia sinulle! Koulu on jo ohi!
Kukaan luokkakaveri ei ikinä oo sanonu mulle et hyvää ystävänpäivää enkä oo koskaa saanu korttei...Meillä on koulus ystävänpäivä konsertti ja sietä sain kuulla yheltä 1 luokkalaiseltä terveisii.(oon 6lk)Se oli mukavaa ku sai terkkuja...
mäkää en ole suosittu, mutta sain muutaman nimen, vaikka en edes kysyny ite keltää, joten kysy vaa joltain sun tutulta nimee..
Haistakaa paska kaikki, jotka tuette tätä ystävänpäiväsydänperseennuolentakulttuuria tai muitakaan näitä Amerikasta tulleita täysin kaupallisuuteen ja itsensä nolaamiseen perustuvia Halloweeneja ja muita pelleilyjä.
Minä kieltäydyin viime ystävänpäivänä ottamasta nimmaria vastaan KENELTÄKÄÄN. (Olen siis 9 luokalla). Sanoin ihan suoraan opettajille, oppilaille, kaikille, että mene vittuun siitä, kun ei sinullakaan kuitenkaan ole mielessäsi muuta kuin sääli. Minua kyllästyttää se, että täytyy leikkiä jotain tekopyhää tyrkyttämällä nimmareitansa, vaikka normaali päivinä haistattavat minulle vitut. Niin oppilaat kuin opettajatkin. Täysin naurettavaa pelleilyä, vetäkää Amerikka-pellet itsenne jojoon ystävänpäivienne kanssa!
Itse olen koulukiusattu (oon 6.luokalla) jo kolme vuotta.
Vihaan juuri ystävänpäivää, koska jotkut kiusatut saattaa
tuntea just sinä päivänä olonsa ulkopuoliseksi. Meillä oli
kolme vuotta sitten semmonen kaverivälitunti, kun ope laitto
jonkun sydämenmuotoisen lapun jossa oli joku numero. Sit piti
etsiä välitunnilla joku toinen jolla oli samanlainen numero
sydänlapussa. Mulle ei tullu paria. Selvisi samana päivänä,
et kukaan ei todellisuudessa pitänyt minusta yhtään. Pelkään
jo seuraavaa ystävänpäivä juttua. Mulle se päivä on yhtä helvettiä!