Olen totaalisen ihastunut työkaveriini, aivan täydelliseen mieheen...;) Mutta...olen aina pitänyt periaatteena, että työkavereihin ei sekaannuta.
Tämä mies on vaan ikäväkseni saanut pääni ihan "sekaisin" ja olen aivan totaalisesti ihastunut. Yleensäkkin ihastun äärimmäisen harvoin ja näin "pahasti" vielä harvemmin:)
Nyt tämä alkaa jo kohta haittamaan oikein huolella...olen aikuinen(ainakin pitäisi olla:)) nainen, mutta kaikki ajatukset menee sekaisin kun toisen näkee ja tuskin ainokaistakaan järkevää sanaa tulee suusta:( Ja tämä on todella harvinaista!
Ihmiset pitävät minua varmaan ulkonäköni ja käytökseni pohjalta todella itsevarmana ja rohkeana, vaikken todellisuudessa sitä ole:( Nyt pähkäilen täysillä että uskallanko tehdä jotain tämän työkaverin suhteen, vai pitäisiö keskittyä täysillä unohtamiseen... miehen ajatuksista en oikein ole selvillä... ja riski kertomisessa valtava(oma asema töissä)...:(
Muita samassa tilanteessa? Ideoita?
Tämä mies on vaan ikäväkseni saanut pääni ihan "sekaisin" ja olen aivan totaalisesti ihastunut. Yleensäkkin ihastun äärimmäisen harvoin ja näin "pahasti" vielä harvemmin:)
Nyt tämä alkaa jo kohta haittamaan oikein huolella...olen aikuinen(ainakin pitäisi olla:)) nainen, mutta kaikki ajatukset menee sekaisin kun toisen näkee ja tuskin ainokaistakaan järkevää sanaa tulee suusta:( Ja tämä on todella harvinaista!
Ihmiset pitävät minua varmaan ulkonäköni ja käytökseni pohjalta todella itsevarmana ja rohkeana, vaikken todellisuudessa sitä ole:( Nyt pähkäilen täysillä että uskallanko tehdä jotain tämän työkaverin suhteen, vai pitäisiö keskittyä täysillä unohtamiseen... miehen ajatuksista en oikein ole selvillä... ja riski kertomisessa valtava(oma asema töissä)...:(
Muita samassa tilanteessa? Ideoita?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Se henkilö jonka kanssa itselläni on alla mainittu ongelma, sanoisin että anna palaa. Itse olisin valmis riskeeraamaan paljon hänen vuokseen. Kyllä töitä tekevälle riittää jos tarve sen vaatii...
Näissä asioissa voi kyllä käydä kuulemma huonosti, mutta ainakin itseni sisällä käy sellainen myllerrys, että ei osaa sanoa pitäisikö kuunnella itseään vai yleistä mielipidettä. Tietysti itseään kuuntelemalla tekee virheitä joista oppii, päinvastoin kun yleisten oletusten noudattamisesta...
Mieli tekisi ihan älyttömän paljon kertoa suurinpiirtein joka ainoa ajatus hänelle...mutta taidan olla sen verran arkajalka näissä suhdeasioissa nykyään:(
Ja isommaksi kynnyksen tekee vielä se, että en tosiaankaan osaa tulkita hänen ajatuksiaan kunnolla, enkä myöskään ole ihan 100% varma onko kyseinen mies "vapailla markkinoilla"...
Aivan kuten sinä mainitsit alla omassa tekstissä, niin yleensä kun näen hänet, käyttäydyn kuin täydellinen idiootti...joten tuskin tämä kyseinen mies on saanut edes kauhean hyvää vaikutelmaa minusta...
Meitä huononkuvan antaneitahan olisi kaksin kappalein ,) Molemmat tietävät varmasti että toinen ei ole sellainen minkä kuvan antaa ulospäin, mutta kumpikin on liian ujo tai varautunut purkamaan tätä muuria. Kuulostaa NIIN omalle tilanteelleni...
No siltä tämä vaikuttaa, onneksi meitä "idiootteja" on sitten muitakin:) Jos edes jompi kumpi hieman rohkaistuisi...
Kaiken lisäksi olen vielä siinä suhteessa osittain vanhanaikainen, että miehen pitäisi tehdä se aloite... Sitä odotellessa(as if)...;)
vaan. Siis mikä asema? Tarkoitatko juoruilua? Ainakaan itse pitäisin tiedon visusti itselläni, enkä juoruilisi kenellekään. Enkä yleensäkään ole huomannu et miehet paljoa kertoilisi tunneasioista toisilleen.. se on meille vähän niinku "reviirin" vahtaamista olla puhumatta niistä.
Mitä tarkoitat tuolla asemalla? Itse pystyn kyllä pitämään tiedon salassa eikä tarkoituksenikaan ole siitä muille kertoa. Tapanani ei muutenkaan ole puuttua tai käsitellä toisten asioita, mutta senhän sinä varmaan jo tiedätkin ,) Sensijaan, jos toiset haluavat julkisesti, juoruten tai muuten, käsitellä minun asioitani, voin olla vain otettu saamastani tarpeettomasta (ainakin omasta mielestäni) huomiosta. Miten itse moisen kestäisit, jos siitä joskus tulisikin puheenaihe?
Vaikeaa täysin pukea sanoiksi, mutta...lähinnä ehkä pelottaa tuo että miten kyseinen ihminen siihen reagoisi. Jos ei olisikaan kiinnostunut, niin kertoisiko asiasta muille...
Niin lapsellista kuin se onkin, niin siinä suhteessa pelkään toisten juoruilua, että en halua muiden kuvittelevan että isken työkavereitani...Ääääh, vaikeaa täsmentää.
Siis, alalla jolla olen, ei naisilla ole muutenkaan uskottavuus läheskään samalla tasolla kuin miehillä ja ylimääräisiin virheisiin ei ole varaa...
Jos tämä kyseinen mies olisi kiinnostunut, niin siinä tapauksessa olisi ihan sama mitä muut ajattelevat...=)
mutta olen itsekin salaa ihastunut naispuoliseen työkaveriini! En kyllä ole tästä kertonut kenellekään ja jos kyseinen nainen avautuisi tunteistaan minuun, en ikinä paljastaisi sitä muille, en todellakaan!
Ei tuo vielä tuota asemaa selventänyt, mutta tutulta kuulostaa edelleen. Osaisitko sanoa muuta, itse olen kyllä omassa tilanteessani tästä naisesta kiinnostunut, mutta tässä jutussa on olemassa juuri tietty "asemaan" liittyvä ristiriita olemassa.
johtajasta?
Nyt iski pienehkö pelko... En uskalla kertoa enempää täällä...
Toivottavasti meidän ihastumisilla olisi onnellinen loppu ja niistä todellakin joskus tulisi jotain muuta kuin pelkkiä työkavereita...
Kerro sille naiselle se jotenkin:) Jos se vaikka olisin minä...;)
Mainittiin niin olenko "ylempänä" kuin sinä vai onko tilanne päinvastoin?
vähän yrittänyt mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä :) ja tämä on eri henkilö kuin aikaisemmat...en todellakaan kertoisi kenellekkään meistä...!
vihjeen. Jonkun sellaisen jonka vain me tiedämme?
ollaan tekstareita lähetelty jonkin verran...
tietää etten ole liian hyökkäävä. Olen yrittänyt antaa sulle aikaa miettiä asioita mutta kyllä mulla vähän se pelko on että jonakin viikonloppuna löydät sieltä paikallisesta menomestasta jonkun mukavan miehen...ja sitten se on myöhäistä...taidan kuitenkin antaa sun olla rauhassa vielä ainakin tulevan viikonlopun..tai jos sulla on ideoita, laitahan vaikka viestiä tulemaan..usko tai älä, minä se olen!
Sen verran voin sanoa, että ei olla vaihdetttu ainoatakaan tekstiviestiä, eikä muuten varmaan sähköpostiakaan (ikävä kyllä:))... Ehkä sun pitäisi pistää joku kahdenkeskinen tunnistettava "merkki", jos vaikka se sun ihminen tunnistaisi itsensä täältä...
Jos sanoisin että 4 on sittenkin se oikea, ei 5 niinkuin alunperin ilmoitin...
Mulla on sellainen asemaan liittyvä ristiriita. Mä olen korvia myöten pahasti sokaistunut ns. ylemmästä henkilöstä (enempää en halua paljastaa) joten meillä tuskin tulee sen takia mitään...
jolta tuota vihjettä pyysit...
Mutta sanooko tämä mitään: ´tyhmintä mitä ihminen voi tehdä´?
Luin tään ketjun tänään eka kerran ja mulla on työpaikallani vastaavanlainen tilanne. Yksi nainen työpaikaltani (istuu samassa ylimmässä 3.kerroksessa) on alkanut tervehtiin minua tyyliin, että epäilen hänen olevan ehkä jollain tapaa kiinostunut minusta. Itsekin olen kiinnostunut hänestä ja nyt heti tuli mieleeni, että voisitko sinä olla hän, en tiedä. En tiedä mitä muita tuntomerkkejä uskaltaisin antaa. No sillä on ainakin tummat hiukset...
vasta vähän aikaa työkvareita?
...........
vasemman nimettömäni? Sorry, mutta viihdytään silti moikkaillen.
vaan! Jos ja kun mitään käytännön esteitä ei ole - ette ole totaalisen varattuja, ette ole alainen-esimies-suhteessa - niin anna mennä, ettet kulje mahdollisesti elämäsi suurimman onnen ohi!
Varmasti löydät oikean tavan ajatuksiesi ilmaisemiseen, kunhan pääset sopivaan tilanteeseen.
Rohkeutta vaan!
Samassa jamassa... Mutta ei kuitenkaan.