ENSIMMÄINEN OSA: KISSA-ANSA.
Kesäkuun kolmastoista päivä Tokiossa vuonna 2003. Satoi kaatamalla, ja Ichigo Momomiya juoksi märällä kadulla ilman sateenvarjoa. Hän piteli reppua päänsä yläpuolella jotta ei kastuisi, mutta se ei paljon auttanut. Hän oli jo kokonaan märkä.
"Ääh", hän valitti ääneen. Oli kamalan kylmä, vaikka oli kesä. Ja oli kamala ilma! Hän luuli, että päivästä olisi tullut kaunis ja mukava, mutta aivan muuta...
Ichigo oli ollut uimarannalla etsimässä helmiä joita Purin oli pudottanut kaksi päivää sitten rannalle ja vain osa niistä oli löytynyt. Helmet olivat kuuluneet Masayalta saatuun kaulanauhaan. Ichigo oli mennyt joka päivä vapaa-aikanaan rannalle etsimään. Café Mew Mew oli kesäisin auki melkein kellon ympäri. Purin pelleili, Retasu rikkoi astioita, Minto taukoili ja Zakuro oli jäätävä. Kaikki oli niin kuin ennenkin.
Mutta Quichea, Pietä ja Tartia ei ollut pitkään aikaan näkynyt, mikä oli hyvä asia, mutta toisaalta merkki siitä, että he valmistelivat jotain inhottavaa Mew Mewien varalle.
Ichigo oli vähällä kompastua johonkin, ja hän otti tukea harmaasta kerrostalon seinästä ettei kaatuisi maahan. Rapattu seinä raapi hänen käsiään. Ichigo polvistui maahan ja katsoi mitä maassa lojui. Hän ei ollut ollenkaan huomannut, ennen kuin meinasi kompastua siihen.
Maassa lojui heitteille jätetty kissanpentu aivan paikoillaan ja kylmettyneenä.
Se oli siniharmaan värinen ja hyvin pieni. Ichigo otti sen syliinsä ja kietoi sen takkiinsa. Hän aikoi viedä sen kahvilaan, jotta Keiichiroo voisi hoitaa sitä. Juuri kun Ichogo kääntyi toiseen suuntaan, sinne missä kahvila oli, eikä ranta, kuului omituinen ääni.
Aivan, kuin jokin sci-fi elokuvan äänitehoste. Ichigo katsoi korkealle ilmaan, ja näki siellä riippuvan ilmassa pienikokoisen avaruusolion.
"Tart!" Ichogo huusi ja suojasi kissaa piilottamalla sen takkinsa sisään. Hän valmistautui hankaluuksiin.
"Terveppä terve, eukko", Tart sanoi ja kohotti kätensä ilmaan. Kumpaankin ilmestyi kolme punaista palloa. "Mitä pidit kissa-ansastani?"
"Ketä sinä nimität eukoksi?" Ichigo kysyi vihaisena. "Ja mikä ihmeen kissa-ansa??" Vastauksen hän sai siinä samana hetkenä. Kissanpentu, joka oli hänen takkinsa sisällä, upotti kyntensä Ichigon rintaan ja yhtäkkiä tyttöä alkoi heikottaa.
Hän lyyhistyi maahan ja yhtäkkiä hän alkoi hohtaa violettina. "MEW MEW STRAWBERRY... METAMORFOO-SIS!" Ichigo huusi kaikin voimin. Kissanpentu hyppäsi ilmaan ja hajosi violeteiksi palloiksi. Se muuttui entiselleen kun oli saapunut Tartin luokse, mutta tällä kerralla se oli lohikäärme.
Ichigo ei kuitenkaan muuttunut. "Mitä tämä on?" hän huusi hädissään. Hän ei päässyt nousemaan ylös.
"Kissa-ansan ansiosta sinä et pysty enää muuttumaan!" Tart huusi. "Jos muutut kokonaan kissaksi, pysyt sellaisena aina!"
"Mitääääääh?"
Kesäkuun kolmastoista päivä Tokiossa vuonna 2003. Satoi kaatamalla, ja Ichigo Momomiya juoksi märällä kadulla ilman sateenvarjoa. Hän piteli reppua päänsä yläpuolella jotta ei kastuisi, mutta se ei paljon auttanut. Hän oli jo kokonaan märkä.
"Ääh", hän valitti ääneen. Oli kamalan kylmä, vaikka oli kesä. Ja oli kamala ilma! Hän luuli, että päivästä olisi tullut kaunis ja mukava, mutta aivan muuta...
Ichigo oli ollut uimarannalla etsimässä helmiä joita Purin oli pudottanut kaksi päivää sitten rannalle ja vain osa niistä oli löytynyt. Helmet olivat kuuluneet Masayalta saatuun kaulanauhaan. Ichigo oli mennyt joka päivä vapaa-aikanaan rannalle etsimään. Café Mew Mew oli kesäisin auki melkein kellon ympäri. Purin pelleili, Retasu rikkoi astioita, Minto taukoili ja Zakuro oli jäätävä. Kaikki oli niin kuin ennenkin.
Mutta Quichea, Pietä ja Tartia ei ollut pitkään aikaan näkynyt, mikä oli hyvä asia, mutta toisaalta merkki siitä, että he valmistelivat jotain inhottavaa Mew Mewien varalle.
Ichigo oli vähällä kompastua johonkin, ja hän otti tukea harmaasta kerrostalon seinästä ettei kaatuisi maahan. Rapattu seinä raapi hänen käsiään. Ichigo polvistui maahan ja katsoi mitä maassa lojui. Hän ei ollut ollenkaan huomannut, ennen kuin meinasi kompastua siihen.
Maassa lojui heitteille jätetty kissanpentu aivan paikoillaan ja kylmettyneenä.
Se oli siniharmaan värinen ja hyvin pieni. Ichigo otti sen syliinsä ja kietoi sen takkiinsa. Hän aikoi viedä sen kahvilaan, jotta Keiichiroo voisi hoitaa sitä. Juuri kun Ichogo kääntyi toiseen suuntaan, sinne missä kahvila oli, eikä ranta, kuului omituinen ääni.
Aivan, kuin jokin sci-fi elokuvan äänitehoste. Ichigo katsoi korkealle ilmaan, ja näki siellä riippuvan ilmassa pienikokoisen avaruusolion.
"Tart!" Ichogo huusi ja suojasi kissaa piilottamalla sen takkinsa sisään. Hän valmistautui hankaluuksiin.
"Terveppä terve, eukko", Tart sanoi ja kohotti kätensä ilmaan. Kumpaankin ilmestyi kolme punaista palloa. "Mitä pidit kissa-ansastani?"
"Ketä sinä nimität eukoksi?" Ichigo kysyi vihaisena. "Ja mikä ihmeen kissa-ansa??" Vastauksen hän sai siinä samana hetkenä. Kissanpentu, joka oli hänen takkinsa sisällä, upotti kyntensä Ichigon rintaan ja yhtäkkiä tyttöä alkoi heikottaa.
Hän lyyhistyi maahan ja yhtäkkiä hän alkoi hohtaa violettina. "MEW MEW STRAWBERRY... METAMORFOO-SIS!" Ichigo huusi kaikin voimin. Kissanpentu hyppäsi ilmaan ja hajosi violeteiksi palloiksi. Se muuttui entiselleen kun oli saapunut Tartin luokse, mutta tällä kerralla se oli lohikäärme.
Ichigo ei kuitenkaan muuttunut. "Mitä tämä on?" hän huusi hädissään. Hän ei päässyt nousemaan ylös.
"Kissa-ansan ansiosta sinä et pysty enää muuttumaan!" Tart huusi. "Jos muutut kokonaan kissaksi, pysyt sellaisena aina!"
"Mitääääääh?"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoitin vol. 1&2, mutta kirjoitin vain ensimmäisen osan. En ehtinyt poistaa virhettä. Huomasin sen vasta kun olin lähettänyt viestin.
Ei sitten mitään pelleilyviestejä.
Nyt pidetään hauskaa! Olethan sinä sentään vasta 12 vuotias ja sinun ikäluokkasi siis kuuluu minun kohdeyleisööni! Joten...
HIMPUTI HAMPUTI,
LAPALAPALOILAA LOILAA!
HIPULI JA HAPULI,
OLET VASTA KAKSTOISTA
MUUT EI KYLLÄ SIEDÄ MOISTA
LALLATILAA
KÖPÖTIKÖI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ps. Halluukko tikkarin? Mees nytten hiekkalaatikolle siitä viisastelemasta. Odota vielä muutama vuosi että vähän kokemusta saat.