Tuli tieto että Herranniemen päärakennus Vuonislahdessa on palanut tänään. Tietääkö kukaan lisää?
Herranniemi?
Viihtynyt
194201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Vuonislahden suunnassa palaa jotain suurta parastaikaa.
Katso Karjalaisen nettisivuilta: Maakuntauutiset.
eli se päärakennus on palanut täysin maantasalle :(
kissa on jäänyt ilmeisesti sinne liekkeihin ja asukit viety terkkariin. ei onneksi pahempia ihmisvahinkoja oo tullut
ikäväjuttu kyllä
ilmeisesti on lähtenyt palo kytemällä hormista liikkeelle. oli maantasalla parissatunnissa koko rakennus
Yksi Lieksan hienoimpia ja itselleni rakkaimpia rakennuksia paloi :(
Herranniemessä on monet häät juhlittu ja sieltä on saanut aivan mahtavia perinneherkkuja.
Talvisodan aikaan Herranniemessä hoidettiin sinne kerättyjä "raakkilehmiä", joita hoitamaan jäi myöskin oma, tuolloin 19-vuotias, mummoni. Hän ei suostunut lähtemään evakkoon muun perheen mukana, vaan vietti "talvisotansa" Herranniemessä lehmiä lypsäen. Maito meni rintamalle.
Mummolta olen kysellyt noista ajoista ja kun olen kysynyt, että eikö se pelottanut, kun kuitenkin taistelujen äänet kuuluivat etenkin kun venäläiset olivat edenneet Viisikonlinjalle asti ja venläisten lentokoneetkin kiertelivät Vuonislahden päällä. Mummo sanoi, että hän oli silloin liian nuori ja huima pelkäämään, mutta koko ajan he olivat valmiina pakenemaan jään yli Kolille.
Herranniemi on pala kauneinta Karjalaa. Sääli, että päärakennukselle kävi noin keljusti.
Surullista tosiaan, mutta eikö voisi harkita uuden päärakennuksen tekemistä työllisyysvaroin? Honkarakenne voisi toimittaa hirret. Markkinointia ja hyvää tahtoa.
...aina löytyy joku kateellinen, joka torpedoi kaikki tuollaiset hankkeet :) Paljon parempi ja kehittävämpi ratkaisu on se, että käydään aina välillä mököttämässä siellä Herranniemen kivijalalla ja narisemassa, kuinka paljon paremmin asiat olivat silloin, kun Herranniemikin oli vielä olemassa :)
Huono homma. On niin paljon muistoja siitä paikasta 70-luvulta. Tuli monet illat istuttua Herranniemen tuvassa pitkillä penkeillä. Varsinkin jos lavalla oli menoja, niin tupakin täyttyi.
Toivottavasti omistajilla vielä uskoa ja voimia riittää tulevaisuuteen, että pistävät uuden rakennuksen vireille. Paikkahan on mitä mainioin Pielisen rannalla. Kappale kauneinta Suomea.
Surullista, ja taas paloi osa Lieksan menneisyyttä. Ei tunnu mikään vanha säilyvän Lieksassa. Mutta ei auta surkuttelu. Uutta tilalle vaan. Onhan niitä kirkkojakin rakennettu uusiksi.
uusi ja entistä ehompi?
Tuuli liikkuu hiljaa puiden lomassa.
Tyhjyys lepää.
Vesi on vaiti.
Vanha pihakuusi valvoo palanein oksin ja muistelee valkoista pilveä, jota se on suudellut unessa.
Voimia Erjalle ja Tapiolle!
Kuka tietää. Mikä se on ollut joskus ennen muinoin. Onko se ollut tavallinen maatila vai mikä ja kuka siinä on asunut.
Milloin palanut rakennus oli rakennettu ja oliko se alunperin rakennettu tavalliseksi asuintaloksi.
siitähän se nimikin on tullut. Kerrotaanpa Pietari Brahen kulkeneen samoilla seuduilla kalavesiä katsastamassa.
Ollut 1800-luvulla, ja välillä paikka on ollut maanviljelystilana.
Herranniemi nimi tulee, siitä kun siellä on majoittunut sota-aikaan sotilasupseereita.
sitten Heikki Turunen (kirjailija) muisteli tätä silloin edesmennyttä Herrannimen Lassia todella lämpimästi. Kiitos..
Valitettava takaisku koko Lieksan kulttuurille, koska kyseessä on kuitenkin noin 200-300 vuotta vanha rakennus.
Palo on lähtenyt tosiaankin liikkeelle ullakolta tai jostain hormin suunnalta. Omistajaperhe asui päärakennuksen yläkerrassa. Perheen poika oli yläkerrassa ja huomasi että tulee savua jostain. Hän oli käynyt katsomassa ullakolla ja se oli jo täynnä savua. Poika meni alakertaan kertomaan vanhemmilleen. Ihmisvahinkoja ei syntynyt, mutta samaan aikaan alakerrassa ryhmä Englantilaisia turisteja ruokali...
Olkaa ihmiset ystävällisiä älkääkä kirjoitelko rikkaista maanomistajista ja asioista joista teillä on vain toisen käden tietoa. Omaa sukua on asunut talossa jo kauan, omat vanhempani ovat neljäs polvi. Yli 200 vuotta vanha savutupa, joka oli talon sydän, seisoi paikalla jo aikaisemmin. Sen seinissään kantamia vuosia ei rakenneta uudelleen. Sydänverellään ovat kaikki polvet raataneet tämän paikan eteen 24/7. Herranniemi-nimi on tosiaan, kuten joku jo mainitsikin, tuota sota-aikoina paikalle majoittuneiden "sotaherrojen" perua.
Eri paikoissa on uutisoitu asiasta eri tavoin. Tahdon siis vielä sanoa, että toiminta jatkuu, sukupolvien työtä ei heitetä hukkaan. Isällä on jo rakennuspiirustusten luonnoksia pöydällä. Ainoa keino jaksaa on suunnitella kaiken ohessa uutta.
Jo ensi viikolla kaksi säilynyttä majoitusrakennusta on täynnä, kylän viime syyskaudella perustettu toimintakeskus Kukko hoitaa ruokailu- ja kahvilapalveluja.
Herranniemen sivuille: www.herranniemi.com tulee piakkoin tiedote asiasta. Siellä pyydetään asiakkailta ymmärtämystä. Varauskirjamme paloi kaiken mukana, mutta veljeni osasi shokissaan repäistä asiakastiedot ja sähköpostit sisältäneen koneen mukaansa. Tiedotteessa tullaan pyytämään asiakkaita, joilla on varauksia sisällä, ottamaan yhteyttä mielellään sähköpostitse.
Kirjoittaessanne asiasta julkisesti pyytäisin teitä muistamaan, että historiallisen arvon ja lukuisille ihmisille suuren tunnearvon lisäksi yhdeltä perheeltä meni Koti, muulta suvulta lapsuudenkoti. Asia on julkisuudestaan huolimatta myös hyvin henkilökohtainen.
Suuri kiitos ymmärtämyksellä pahoitelleille ja kaikille jotka ovat olleet tukena ja apuna, kyläyhteisön ja ystäväpiirin voima nousee tässä todella esille. Katse on luotu kaikesta huolimatta eteenpäin.
-Herranniemen Heta-
Helposti unohtuu se, että Herranniemi on myöskin koti. Kuitenkin tuollainen rakennus kun tuhoutuu, niin ihmisten henkilökohtaiset muistot pulpahtavat monesti pintaa, eikä siinä mitään pahaa minun mielestäni ole.
Mutta varmasti jokainen meistä tuntee suurta myötätuntoa Herranniemen isäntäväkeä kohtaan. Toivon, että kerrankin kateelliset ja katkeratkin osaisivat tuntea muuta kuin kateutta ja vahingoniloa.
Rauhallista kevättä ja paljon tsemppiä Vuonislahteen :)
Tietenkään henkilökohtaisten muistojen pulpahtamisessa ei ole mitään pahaa ja niitä on vain hienoa lukea. Tarkoitin viestilläni tuota joidenkin "jotakin-jännää-on-tapahtunut"-kirjoittelua ja panettelua.
Sinulla, Helena, oli arvokkaan kuuloisia mummosi kertomia tarinoita. Tulemme koostamaan Herranniemen 50-vuotisille kokemuksia ja kertomuksia sisältävää historiakirjaa, ja tuollaisia kokemuksia kaivataan. Ottanen yhteyttä sähköpostitse kun asia on ajankohtainen =)