Onko tämä kenties bulimian alkua vai mitä?? Mä oon täs kolmes viikos saanu itteni lihoamaan 3 kiloa. Oon "turvoksis" ahmimisesta. Mulla on ihan pakonomainen tarve syödä vaikka ei oo yhtää nälkäkää! Mä syön ja syön, aiva älyttömästi. Oksentaa tekis mieli mutta en sitä oo kuitenkaa tehny. Mä vihaan ittiäni kun en saa oltua syömättä! Mulla on jotenki paha olla, elämästä tuntuu puuttuvan jotain, syön kait parantaakseni oloani, vaikka siitä tuleeki vaan päinvastainen olotila.. Iltaisin ajattelen että no, huomenna en syö yhtään mitään, mutta toisin vaan aina käy. Millä mä saan tämän loppumaan??
Mitä tämä on?
Ahmija
9796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itselläni sama ahmimisongelma, seurausta entisestä anoreksiasta ja aliravitsemuksesta, mutta en vain tunnu saavaan (nyt normaalipainossakaan) noita järkyttäviä ahmimiskohtauksia loppumaan..:( Eilen esimerkiksi söin pari palaa täytekakkua, kaksi laskiaispullaa, 250gr suklaata ja 200gr karkkia.. Hienoa. Enkä myöskään oksenna joten kovaa vauhtia tässä lihotaan. Osaan jo yhdistää joitain ahmimiseen ajavia tekijöitä (väsymys, yksinäisyys, tylsyys, suru, ilo.. Siis tunteet!) mutten ole vielä keksinyt miten reagoida näihin tekijöihin muuten kuin ahmimalla. Pitäisi löytää joku korvaava toiminto. Aiheutan vaan lisää mielipahaa (ja kiloja..) itselleni tällä jatkuvalla ahmimisella. Jonka tiedän olevan typerää ja saan aina palkinnoksi vain pahan olon, ja silti teen sen aina uudestaan.. :( Tsemppiä sinullekkin, ehkä me täältä suosta jotenkin noustaan! Oleellista olisi saada elämään muuta täytettä kuin ruoka. Ihanteellisinta kai hyvän seurustelukumppanin löytäminen -itsellä haku päällä mutta no luck in love.. ;-( Että tästä jatketaan..!
Mulla on ihan sama juttu. Päätän aina että huomenna en enää "herkuttele", sitten kumminkin käyn kaupassa ja ostan kamalasti karkkia ja syön ne samantien. Mulla on se kumppani, ja se auttaakin niin, ettei ruoka ja herkut pyöri ajatuksissa silloin kun hän on kotona. Mutta kun hän on vuorotöissä ja minä olen tosi paljon yksin kotona. Sillon oon huomannut että kun ei ole mitään muuta ajateltavaa kuin syöminen. Urheilen kuitenkin suhteellisen paljon, joten ulkoilman ja liikunnan puutteesta se ei voi johtua. Tarttis varmaan järjestää vähän vähemmän vapaa-aikaa niin ei olis aikaa ajatella!
...Oon kans aatellu että hyvän miehen löytäminen varmaankin auttaisi, olisi muuta ajateltavaa. Ei tarvitsisi miettiä ja surra pahaa mieltänsä... Ihan samoista syistä mulle iskee ahmimiskohtaukset kuin mitä kirjoitit. Mutta tsemppiä sullekki!!! Toivottavasti kevät ja kesä tuo tullessaan meille kummallekki ihanan kumppanin ja päästään tästä ongelmastamme eroon!!! :)
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=335
saattaa olla paremminkin kyse tuosta kuin bulimiasta..itse kärsin tuosta lukoaikana. tai kai vieläkin ajoittain...
Voi hyvinkin olla tosta kyse. Tosin en ole lihava, vaan hoikka. Mutta eipä kai sillä ole mitään merkitystä.. Tiedän ettei tämä ole enää normaalia, yritän kamppailla ahmimiskohtauksia vastaan, eilen siinä onnistuinkin. Toivottavasti kevät piristää, pääsen tästä eroon, tavalla tai toisella. Mutta kiitos sulle, hyvä lukea aiheesta enemmänkin..
Eipä mitään. Hyvä jos olin avuksi! Niin olin itsekkin normaalipainoinen ennen tuota ja harvalla meistä on puhtaasti, joku tietty syömishäiriötyyppi. Itselläni kertyi kolmessa vuodessa 20kg(painoindeksi silloin 30.8 nykyään 27) ylimääräistä ja nyt vuodessa (06 keväällä aloitin minäkin) on lähtenyt 11kg..vielä kahdeksan tikistettävä(tavoittelen normaailipainoaindeksiä 23-24)..Tiedoksi että SÄÄNNÖLLISYYS on avainsana numero 1 ja sitten hyvänä kakkosena itsekuri..Itselläni toiminut hyvin..Itse syön aamupalan kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja ilta palan..enkä seitsemän jälkeen mitään..ja käyn lenkillä joka päivä. Karkkia en syö juuri koskaan, kun se on pahin kompastuskivi ja laukasija (tiedän kuulostaa kamalalle mutta kun siihen kun tottuu niin sitä ei edes ajattele) Kaikkein pahinta on se mitä itse tein jätin ruuat väliin ja paastosin jonka johdosta ahmimiskohtaus iski yleensä illalla ja AINA oli jotain kivaa varattu reppuun tätä varten..ja yöllähän ei kuluta..Pakko tosin myöntää että kohtaukset iskee vieläkin silloin tällöin n.kerran kuukaudessa enää.(lukioaikana vähintään kaks/viikko) stressi laukaisee. Mutta seuraavana päivänä on taas aloitettava alusta. Itselläni asiaa auttanut myös se että pääsin muuttamaan omaan asuntoon pois kodin yltäkylläisyydestä ja rahat on tosi tiukalla..Kaupassa on hyvä mietittyä ostanko jumbokarkkipussin vai ostanko samalla rahalla ainekset makaroonilaatikkoon. Toivottavasti ei kuulostanu saarnalta, mutta sainpahan vähän purettua ajatuksia ja ehkä tuosta jokunen vinkkikin irtoaa..Tsemppiä meille, että jaksetaan kamppailla ahmimista vastaan!! Uskon kyllä että sinäkin pääset eroon, kun itsekkin niin pojalta, kuin aloitin olen jo melkein voiton puolella. :)
Sori lisäiltävä näin jälkeen päin ku ei kaikkea muistanu. Niin ja en tarkoittanut ahmimiseni kohteena olleen pelkästään karkit lähes kaikki tavallinen ruokakin kävi kohtauksen iskiessä. Tosin syöminen piti tehdä salaa ja hävetti silti niin helvetisti. Itsekkin hain syömisestä lohtua turhautuneisuuteen, stressiin ja itse asiassa palkitsin itseni syömisellä. Ja vasta keväällä aloin kompensoida turhautuneisuutta ym. syömisen sijasta liikuntaan(=alkuun älyttömän raskasta, mutta oli ihana huomata miten hyvä olo liikkumisesta tulee..Tosin olin suht. aktiivinen urheilija ylä-asteella..hah tekis mieli sanoa, että lukio melkeen pilas mun elämän..oikeesti pistää miettimään että mitä hittoa mulle lukioaikana oikeen tapahtu). Alkuun kävin pienillä 20 min lenkeillä koiran kanssa kun kunto ei yksin kertaisesti riittänyt enempään..kesällä sitten huomasi käyttävänsä koiraa tunnin lenkeillä, joskus kolmekin kertaa päivässä "silloin en ollut töissä ja aikaa oli vaikka muille jakaa". Nykyään tunnin lenkki työpäivän päälle riittää. Ja jos haluan palkita itseni, niin ostan vaatteita, kenkiä, astioita, piirrustus välineitä (rakkain harrastus tuo lohtua myös) jne. Kalliimpaa, mutta hyödyllisempää ja iloa riittää pidemmäksi aikaa :D Kirjoituksestasi ei käyny ilmi että tuhlaatko rahoja syömiseen vai käytkö vain ruokakaapilla tai mitä yleensäkin ahmit?? Mutta itselläni ainakin asioiden purkaminen muuhun kuin syömiseen auttoi alkuun. En tietenkään tarkoita, etteikö joskus saisi palkita itseään syömisellä, mutta itselläni se vain johtaa lopulta ahmimiseen. Yksilöllistä.. njaa eiköhän tässä ala olla kaikki :)
Sori lisäiltävä näin jälkeen päin ku ei kaikkea muistanu. Niin ja en tarkoittanut ahmimiseni kohteena olleen pelkästään karkit lähes kaikki tavallinen ruokakin kävi kohtauksen iskiessä. Tosin syöminen piti tehdä salaa ja hävetti silti niin helvetisti. Itsekkin hain syömisestä lohtua turhautuneisuuteen, stressiin ja itse asiassa palkitsin itseni syömisellä. Ja vasta keväällä aloin kompensoida turhautuneisuutta ym. syömisen sijasta liikuntaan(=alkuun älyttömän raskasta, mutta oli ihana huomata miten hyvä olo liikkumisesta tulee..Tosin olin suht. aktiivinen urheilija ylä-asteella..hah tekis mieli sanoa, että lukio melkeen pilas mun elämän..oikeesti pistää miettimään että mitä hittoa mulle lukioaikana oikeen tapahtu). Alkuun kävin pienillä 20 min lenkeillä koiran kanssa kun kunto ei yksin kertaisesti riittänyt enempään..kesällä sitten huomasi käyttävänsä koiraa tunnin lenkeillä, joskus kolmekin kertaa päivässä "silloin en ollut töissä ja aikaa oli vaikka muille jakaa". Nykyään tunnin lenkki työpäivän päälle riittää. Ja jos haluan palkita itseni, niin ostan vaatteita, kenkiä, astioita, piirrustus välineitä (rakkain harrastus tuo lohtua myös) jne. Kalliimpaa, mutta hyödyllisempää ja iloa riittää pidemmäksi aikaa :D Kirjoituksestasi ei käyny ilmi että tuhlaatko rahoja syömiseen vai käytkö vain ruokakaapilla tai mitä yleensäkin ahmit?? Mutta itselläni ainakin asioiden purkaminen muuhun kuin syömiseen auttoi alkuun. En tietenkään tarkoita, etteikö joskus saisi palkita itseään syömisellä, mutta itselläni se vain johtaa lopulta ahmimiseen. Yksilöllistä.. njaa eiköhän tässä ala olla kaikki :)
Mä yritän todellaki nyt päästä tästä ahmimisestani eroon. Tänään olen tähän asti saanut oltua ja toivonki että loppuilta menisi samaa rataa. Mulla oli tämä sama ongelma ennemminki (moneenki kertaan ollu) ja kun vaan sain oltua lopulta muutaman päivän ilman iltasyömisiä, sain lopetettua ahmimisen. Mulla on nyt kova tsemppi päällä, yritän kaikin tavoin selvitä tästä tälläkin kertaa!! Mulle kun ahmimiskohtaus iskee, kelpaa lähestulkoon mikä syötävä vaan. Pääasias umppaan itteeni leipää lisukkeineen, suklaata ja sipsiä. Kunnon ruoka ei oikeen tunnu maistuvan. Pakonomaista syömistä, mutta se on vaan syötävä kun mieli tekee.. Mutta uskon selviäväni tästä!! Haluaisin niin kovasti saada muutaman kilon pois, kevät ja kesä kun mielessä on. Ja tietysti miehen löytäminen!! Motivaatiota vaan tarpeeksi niin hyvä tulee! :)