Mulla on kauhee paniikki...oon nähny painajaisia synnytyksestä ja nyt sitten tietysti ihan shokissa ku ne ei ole mitään kivoja unia ollut. oon unissani synnyttänyt mitä kivuliaimmin menetelmin ja nyt kauhistuttaa koska viime yönä oli niin todentuntuinen uni kun olin synnyttämässä ja mikään puudutus eikä kipulääke auttanut ja lääkäritkin oli ilkeitä...mten saan noi unet pois mun päästäni ja synnytyspelot pois...olen muutenkin kuullut että se saattaa sattua ihan mahottomasti ja mä oon ihan paniikissa =( sitten kun synnytykseen kumminkin on vielä monta kuukautta (esikoinen tulee kesäkuussa.) Auttakaa nyt hyvät ihmiset nuorta ekakertalaista ku en haluis nähä painajaisii enää yhtään :(
SYNNYTYS...APUUAA
kesis9007
5565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tuollaiset unet auttavat sua valmistautumaan henkisesti tulevaan koitokseen, unet yleensäkkin tuo ilmi sen mikä ihmistä huolettaa/stressaa.. oon itsekkin ollut ihan kauhuissani synnytyksestä mutta nyt kun olen sen vaiheista kaiken mahdollisen lukenut niin minua ei pelota enää tippaakaan se fyysinen kipu siinä. synytys tuntuu kuulemma kovalta kuukautis kivulta (tosi kovalta) mutta se reijältä ulos työntäminen sitä ei enää kuulemma tunne ollenkaan,muutakuin pienenä pistelynä. mäkin kyllä pelkään sitä just että oon sairaalassa koivet leviänä ja paikat paljaana ja sitten siihen joku ilkeä kätilö niin iiiik. fyysisen kivun kestää..yritäppä vaikka kääntää se ajatukseksi siitä että muutaman tunnin sisällä on se rakas pieni pallero sylisssä=)
Jos nyt ei homma ole ihan täysin niin, että "aika kultaa muistot", niin minä voisin sanoa, että pelko pois =)
Olen saanut epiduraalin molemmissa synnytyksissä ja olisin voinut vaikka nukkua ponnistusvaiheeseen saakka! Se ponnistus taas oli molemmissa minulla nopea, n 10 min ja vaikka tokihan se sattuu ja huudatuttaa ym, niin aika on kuitenkin lyhyt, vaikka kauemminkin menisi =)
Onhan noita kauhusynnytyksiä oikeastikin, mutta jos pystyt olemaan mahdollisimman rento, niin se auttaa paljon. Minulla esikoisen synnytys pitkittyi varmasti siksikin, kun jännitin niin paljon, eikä supistuksissa ollut tehoa.
Edellisen kirjoittajan teksti oli asiaa! Lisäisin vielä, että kannattaa mainita neuvolassa peloista, jos niitä vielä on lähempänä synnytystä =) Tsemppiä!
Minulla toinen tulossa. Ensimmäinen synnytys oli rehellisesti yhtä helvettiä, ehkä tämä toinenkin tulee olemaan. Minä lähden realistisella asenteella pienokaista maailmaan lykkäämään; se on aina sattunut, läpi maailmanhistorian, ja tulee sattumaan (paitsi aivan superharvinaisissa ääritapauksissa), kuitenkin tiedän että kahtena kappaleena sieltä laitokselta kotiin tullaan (ellei mitään dramaattista tapahdu). Ja lapsen parhaan ajatteleminen auttaa; alatiesynnytys valmistaa lasta, kypsyttää pienen elimistöä, kohtaamaan uuden elämisen muodon kohdun ulkopuolella :)
Tsemppiä.
Jos sitä on selvitty muinoin jossakin saunoissa, niin eiköhän siitä näillä kivunlievityksillä ja osaavalla henkilökunnalla nykypäivänäkin selvitä =)
Ite en pelänny synnytystä ollenkaan, eniten kammotti ajatus leikkauksesta. Ja niinhän siinä sitte kävi, että poika syntyi kiireellisellä sektiolla. Avautumisvaihe kesti 11 h, supistukset tehottomia, ja paikat aukesi vaan 8 senttiin. Tämä johtui siitä, että tenava oli kasvotarjonnassa eikä lähteny laskeutumaan. Epiduraali autto vähän aikaa, mutta lopulta olin aivan rätti. Ja sitte lähettiin leikkaussaliin... Synnytys meni ihan toisella tavalla kuin olin kuvitellu, mutta mitään pelkoa ei jääny. Nyt oottelen, että tulee toisen synnytyksen aika, ja toivon, että saan synnyttää alakautta. Ei pelota yhtään, sillä tiedän että sairaalassa on osaava ja huolehtiva henkilökunta, joka tietää joka tilanteessa mitä seuraavaksi tehdään. Vaikka ensimmäinen synnytys meni suoraan sanottuna per***een, niin silti en pelkää. Luotan niihin ihmisiin, jotka auttavat lapsia maailmaan. Ja neuvolassa ja valmennuksessa voi kysellä ja kertoa omista peloista.