Huomenta!
Mulla on muutama tosi karsee päivä takana, lähinnä henkisesti. Jotenkin oon ihan varma, että paikat on alkanu pehmeneen ja aukeen. Ihan hullua, mutta siltä vaan tuntuu...
Mies on jo vähän ärtynytkin, kun tästä puhun. Kun periaatteessa kai ei ole mitään järkevää syytä, miks niin olis käynyt.
No, mulla on tänään neuvola, itse asiassa tunnin päästä. Aattelin siellä nyt kerrankin purkaa kaiken ja meen vaikka yksityiselle lääkärille tänään tarkistaan paikat.
Ehkä mun pelkoni perustuu nyt siihen, että tän viikon aikana on tapahtunu hirmusti muutoksia tässä olotilassa ja kropassa: supparit lisääntyny (ei kuitenkaan kivuliaita), paineen tunne peräsuoleen, en saa unta ja jos saan heräilen vähintään tunnin välein, pissattaa välillä 3-4 kertaa tunnissa jne. Voihan se olla, että nyt vaan on kasvupyrähdys vauvoilla ja paino tuolla masussa lisääntyy, mut silti mua pelottaa...
Oikeesti tää on ihan suolesta ja tosi syvältä! Alan tunnistaan sellasia masiksen piirteitä, että kohta on kallonkutistajalla töitä. Hitto soikoon, oon aina ollut niin tyynen rauhallinen ja positiivinen ihminen ja nyt musta on tulossa ihan sekopää.
Mut mut, tarvis nyt vaan kestää ja sittenhän tuon näkee kun käyn neuvolas ja lääkäris, et miten asiat oikeesti on. Jos kaikki ok, niin saanhan ainakin rauhallisen ja ihanan viikonlopun ilman murheita. Muutaman päivän päästä se hyvänolon tunne ja kaikenkattava varmuus on sit taas tipotiessään, kuten on tähänkin asti käynyt aina ultran ym. jälkeen. Niinkun säkin sanoit, että muutaman päivän aina luottaa ja uskoo, sit sitä alkaa taas miettiin ja pelkään.
Kiva juttu muuten, että teillä hoidot tuotti kans tulosta!:) Mun mielestä ne oli aika rankkoja juttuja, meille ei paljon toivoa annettu enää kun tätä toista kierrosta läpi kahlattiin. Kun siittiöt oli vähäsiä ja huonolaatusia ja mun muniksetkin erittäin rakeisia. Molemmilla kerroilla saatiin juuri ja juuri kaksi siirtoon, vaikka punktiolla muniksia kerättiin ihan kiva määrä. (13 ja 14 kpl). Mut onneks onnistu, nyt kun vaan pääsis näistä peloistaan...
Päivä kerrallaan mennään ja joka ilta ajattelen, että tää oli taas yks ilta vähemmän tätä tuskaa ja odottelua. Huippuasenne...
Päivänjatkoja sulle, laittelen sit kuulumisia kun oon neuvolas ja mahdollisesti lääkärissä käynyt.
Mulla on muutama tosi karsee päivä takana, lähinnä henkisesti. Jotenkin oon ihan varma, että paikat on alkanu pehmeneen ja aukeen. Ihan hullua, mutta siltä vaan tuntuu...
Mies on jo vähän ärtynytkin, kun tästä puhun. Kun periaatteessa kai ei ole mitään järkevää syytä, miks niin olis käynyt.
No, mulla on tänään neuvola, itse asiassa tunnin päästä. Aattelin siellä nyt kerrankin purkaa kaiken ja meen vaikka yksityiselle lääkärille tänään tarkistaan paikat.
Ehkä mun pelkoni perustuu nyt siihen, että tän viikon aikana on tapahtunu hirmusti muutoksia tässä olotilassa ja kropassa: supparit lisääntyny (ei kuitenkaan kivuliaita), paineen tunne peräsuoleen, en saa unta ja jos saan heräilen vähintään tunnin välein, pissattaa välillä 3-4 kertaa tunnissa jne. Voihan se olla, että nyt vaan on kasvupyrähdys vauvoilla ja paino tuolla masussa lisääntyy, mut silti mua pelottaa...
Oikeesti tää on ihan suolesta ja tosi syvältä! Alan tunnistaan sellasia masiksen piirteitä, että kohta on kallonkutistajalla töitä. Hitto soikoon, oon aina ollut niin tyynen rauhallinen ja positiivinen ihminen ja nyt musta on tulossa ihan sekopää.
Mut mut, tarvis nyt vaan kestää ja sittenhän tuon näkee kun käyn neuvolas ja lääkäris, et miten asiat oikeesti on. Jos kaikki ok, niin saanhan ainakin rauhallisen ja ihanan viikonlopun ilman murheita. Muutaman päivän päästä se hyvänolon tunne ja kaikenkattava varmuus on sit taas tipotiessään, kuten on tähänkin asti käynyt aina ultran ym. jälkeen. Niinkun säkin sanoit, että muutaman päivän aina luottaa ja uskoo, sit sitä alkaa taas miettiin ja pelkään.
Kiva juttu muuten, että teillä hoidot tuotti kans tulosta!:) Mun mielestä ne oli aika rankkoja juttuja, meille ei paljon toivoa annettu enää kun tätä toista kierrosta läpi kahlattiin. Kun siittiöt oli vähäsiä ja huonolaatusia ja mun muniksetkin erittäin rakeisia. Molemmilla kerroilla saatiin juuri ja juuri kaksi siirtoon, vaikka punktiolla muniksia kerättiin ihan kiva määrä. (13 ja 14 kpl). Mut onneks onnistu, nyt kun vaan pääsis näistä peloistaan...
Päivä kerrallaan mennään ja joka ilta ajattelen, että tää oli taas yks ilta vähemmän tätä tuskaa ja odottelua. Huippuasenne...
Päivänjatkoja sulle, laittelen sit kuulumisia kun oon neuvolas ja mahdollisesti lääkärissä käynyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paljonko sinulla on viikkoja kasassa? Koita nyt jaksaa! Toivottavasti kaikki menee hyvin!
Eli neuvolassa ei missään mitään ongelmaa, kaikki ok. Neuvolantäti rauhoitteli jne. Olin jo luopua lääkärikäynnistä, mutta ajattelin että menenpä kuitenkin...
Siis menin ja olihan siellä muutosta tapahtunut: kohdunsuu pehmeä, ulkosuu sormelle auki, sisäsuu kuitenkin vielä kiinni, kanavaa jäljellä 1,5 cm.
Hiljaista hissuttelua kotona, sanoi lääkäri. Mietti kyllä jo lähetettä sairaalaankin.
Minä tyttö sitten otin itse puhelimen käteen ja soitin äitiyspolille, sieltä sanoivat ettei tarvitsisi nyt kovin huolissaan olla kun on kuitenkin jo 4 synnytystä takana, niin tilanne voi olla ihan normaali. Monilla jopa lähtötilanne on se, mikä nyt mulla.
Mene ja tiedä, mitä tässä nyt sitten pitää uskoa. Itellä on joka tapauksessa ihan kauhee olo, viikkoja on vasta 24... En nyt todellakaan haluaisi että tässä vaiheessa pihalle tulevat kun mahdollisuudet selvitä ovat olemattomat.
Ne olemattomat ruokahalut meni täysin ja tuntuu et oksettaa pelkästä pelosta...
Ei auta kun odottaa, toivottavasti luoja nyt suo tämän päättyvän hyvin.
Hei Thyme! Nyt meni kyllä kylmät väreet itelläkin, en tiedä mitä sanoa ainut asia nyt on tietysti että kuuntelet lääkäreitä, mutta sen olen huomannut että asioista pitää tietää valtavasti itsekin, tuntuu että siellä aina vähätellään, eli kun kukaan sinun kroppaasi ei tunne niin hyvin kuin sinä itse, seuraa nyt tarkasti. Totta on että monella on esim. viikolta 12 jo paikat pehmenneinä, osin aunenneina. Mutta jokainen kun on yksilö, muista nyt ettet nostele mitään!!! En osaa sanoiksi pukea kuinka toivon että kaikki menee hyvin ja mahdollisimman pitkälle. Mulla on niin hassu tilanne kun en osaa sanoa täysin 100 varmasti onko mulla supistellut, joskus tuntunut jotain pientä, maha mennyt hiukan kovaksi, oikealta ylhäältä, siinä kaikki... Mulla aika lääkäriin vasta kuun lopussa, tunteeko sitä mitenkään muuten että onko se kohdunsuu auki vai ei. Pidetään yhteyttä, se antaa voimia.
Hyvää viikonloppua, palataan asiaan maanantaina, viikonloppuna en pääse koneen ääreen.
Koitahan pärjätä! Lepäile.
Päätimme miehen kanssa käydä synnärillä tarkistuksella kun tuntui, että supistelee ja painaa joka puolelle.
Siellä odoteltiin itku silmässä reilu 2 tuntia, mutta saatiin onneksi hyviä uutisia.
Ensinnäkin kohdunsuun pehmeneminen ja ulkosuun aukeaminen on uudelleensynnyttäjällä täysin normaali ilmiö, varsinkin mulla kun olen jo 4 kertaa synnyttänyt. Ja jos paikat vaarallisella tavalla alkaisivat aukeamaan näillä viikoilla, se tapahtuisi sisältä käsin, ei ulkoa.
Toiseksi, kohdunkaulakanavan pituutta ei täysin luotettavasti pystytä arvioimaan muuta kuin ultralla ja siellä pituudeksi varmistui vielä huimat 4,8 cm!! Ja sisäsuu on täysin kiinni. "Priima tilanne" lääkärin sanojen mukaan. Että helpotti... Pikku pelko on toki vielä, mutta ehkäpä tässä nyt kuitenkin vielä sen verran aikaa menee että päästään suht turvallisille vesille vauvojen suhteen.
Sain ohjeeksi ottaa ihan rauhallisesti ja levätä riittävästi. Mitään rajoituksia ei varsinaisesti ole, muuta kun että jos joku asia aiheuttaa supistuksia, niin sitä sitten vältetään.
Palaillaan taas maanantaina!:)