Toista ei pidä sairauden takia jättää. Silloin,kun hän eniten tarvitsee toisen tukea ja ymmärrystä on hänen rinnallaan oltava ja jaksettava niin hyvinä kuin huonoina päivinä ja niitähän riittää =)
Rakkaudella eteenpäin =))
0Äänestä
Telle
itse ollut vielä epileptikko, mutta en voisi kuvitellakaan rakkaani hylkäämistä minkään sairauden takia! Tai yleensäkään kenenkään hylkäämistä sairauden takia! Ei ihmisen arvo ole pelkässä terveydessä; mitä jos korvien välissä ei ihan oikeasti ole mitään muuta kuin vaikkapa omanhyödyntavoittelua? Juuri siltä kuulostaa vaikkapa jokin terveyskriteeri.
0Äänestä
juulia
tosi "rakkautta" tuossa suhteessa jos toista rakastaa niin epilepsia on itsestään selvä eikä edes ajatella eroa onneksi mulla on kaikki hyvin alettiin seurusteleen kun oltiin 17v siinä iässä voi vaihtaa kumppania jos ulkonäkö yms ei kiinnosta
0Äänestä
timanttimies
t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
0Äänestä
ht*
Herranjestas mitä tekstiä! Siis tuossa vanhassa ketjussa. En ole ymmärtänytkään, että joku voisi tosiaan ajatella ettei epileptikko voisi löytää kumppania muuten kuin maksamalla. Tai, että joku jättäisi kumppaninsa epilepsian vuoksi. Ehkäpä olen sitten ollut tosi naiivi. Oletteko te muut törmänneet tällaiseen ihan IRL? Oma ukkoni on pysynyt tukena ja toki sitä osaan arvostaakin.
0Äänestä
Hugo.
Liekkö siinä naivi tarvitsee olla, että jää jokin asia ajattelematta, jota ei ole itse kokenut. IRL=In real life I assume.
0Äänestä
ht*
Hugo. kirjoitti:
Liekkö siinä naivi tarvitsee olla, että jää jokin asia ajattelematta, jota ei ole itse kokenut. IRL=In real life I assume.
oikein oletit... :)
0Äänestä
Hugo.
Yhä edelleen samaa mieltä olen, joten onhan tää aika huolestuttavaa, että ei ajatukset muutu ajanmittaan, lienee olen jo muuttunut jäykästi ajattelevaksi ja mielipiteeni ovat yhtä joustamattomia kuin rautakanki. Sinänsä kyllä olin yllätttynyt omista fisuista mielipiteistäni:).
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toista ei pidä sairauden takia jättää.
Silloin,kun hän eniten tarvitsee toisen tukea
ja ymmärrystä on hänen rinnallaan oltava
ja jaksettava niin hyvinä kuin huonoina
päivinä ja niitähän riittää =)
Rakkaudella eteenpäin =))
itse ollut vielä epileptikko, mutta en voisi kuvitellakaan rakkaani hylkäämistä minkään sairauden takia! Tai yleensäkään kenenkään hylkäämistä sairauden takia! Ei ihmisen arvo ole pelkässä terveydessä; mitä jos korvien välissä ei ihan oikeasti ole mitään muuta kuin vaikkapa omanhyödyntavoittelua? Juuri siltä kuulostaa vaikkapa jokin terveyskriteeri.
tosi "rakkautta" tuossa suhteessa
jos toista rakastaa niin epilepsia
on itsestään selvä eikä edes
ajatella eroa
onneksi mulla on kaikki hyvin
alettiin seurusteleen kun oltiin
17v siinä iässä voi vaihtaa kumppania
jos ulkonäkö yms ei kiinnosta
t:¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Herranjestas mitä tekstiä! Siis tuossa vanhassa ketjussa. En ole ymmärtänytkään, että joku voisi tosiaan ajatella ettei epileptikko voisi löytää kumppania muuten kuin maksamalla. Tai, että joku jättäisi kumppaninsa epilepsian vuoksi. Ehkäpä olen sitten ollut tosi naiivi. Oletteko te muut törmänneet tällaiseen ihan IRL? Oma ukkoni on pysynyt tukena ja toki sitä osaan arvostaakin.
Liekkö siinä naivi tarvitsee olla, että jää jokin asia ajattelematta, jota ei ole itse kokenut. IRL=In real life I assume.
oikein oletit... :)
Yhä edelleen samaa mieltä olen, joten onhan tää aika huolestuttavaa, että ei ajatukset muutu ajanmittaan, lienee olen jo muuttunut jäykästi ajattelevaksi ja mielipiteeni ovat yhtä joustamattomia kuin rautakanki. Sinänsä kyllä olin yllätttynyt omista fisuista mielipiteistäni:).