nyt alkaa jo masennus iskeä. lasta on toivottu avioliittoomme jo 11 kuukautta, tuloksetta. Luin tätä palstaa ja totesin että sen perusteella mitä muut ovat lastaan odottaneet, minun pitäisi jo mennä lapsettomuus-palstalle....
Kaikki muutamankin kuukauden lasta toivoneet tietävät sen tuskan, joka liittyy siihen kun aina yhä uudestaan menkat tulee ja rumba alkaa uudestaan. Kerta toisensa jälkeen sitä vaan koittaa uskotella itselleen, että kyllä se lapsi tulee jos on tullakseen, ........ siis: jos on tullakseen.
Ikää minulla on vasta 25 vuotta, joten aikaa näyttäisi olevan vielä paljon, mutta väistämättä kadulla kulkiessani kun huomaan odottavia äitejä kärryineen, huomaan itsessäni katkeruutta, jota ennen en ole tiedostanut: miksi tuokin teini on saanut lapsen, ei varmaan isästä tietoakaan. kun taas meille ei lasta anneta....
turhaa jossittelua ja tuskailua,mutta minulle ihan arkipäivää. kun vaan jostain saisi voimaa tyytyä omaan tilanteeseen ja että osaisin iloita lähelläni olevasta ihmisestä, aviomiehestäni, ilman että koko ajan on sellainen olo että jotain vielä puuttuu....
Kaikki muutamankin kuukauden lasta toivoneet tietävät sen tuskan, joka liittyy siihen kun aina yhä uudestaan menkat tulee ja rumba alkaa uudestaan. Kerta toisensa jälkeen sitä vaan koittaa uskotella itselleen, että kyllä se lapsi tulee jos on tullakseen, ........ siis: jos on tullakseen.
Ikää minulla on vasta 25 vuotta, joten aikaa näyttäisi olevan vielä paljon, mutta väistämättä kadulla kulkiessani kun huomaan odottavia äitejä kärryineen, huomaan itsessäni katkeruutta, jota ennen en ole tiedostanut: miksi tuokin teini on saanut lapsen, ei varmaan isästä tietoakaan. kun taas meille ei lasta anneta....
turhaa jossittelua ja tuskailua,mutta minulle ihan arkipäivää. kun vaan jostain saisi voimaa tyytyä omaan tilanteeseen ja että osaisin iloita lähelläni olevasta ihmisestä, aviomiehestäni, ilman että koko ajan on sellainen olo että jotain vielä puuttuu....
Vastaukset 9
Vanhimmat
meillä on kanssa yritystä takana 11kuukautta.erittäin syvälle sattuu ku kaiken pitää mennä monen mutkan kautta.enpä olisi ikinä uskonut että kohdallani on näin vaikia tulla raskaaksi.ikääkin 0n vasta 19vuotta ja mitä hedelmällisessä iässä,mutta eipä vain tärppää.
en sitte tiedä missä on vikaa(pitkä kierto) vai emmekö vain osaa ajoittaa yritystä oikeaan ajankohtaan,jos todellaki on että kuukaudessa voi vain tullamuutamana päivänä raskaaksi(ovulaatio).oletko ajatellut mennä asiasta jo lääkäriin?mun lääkäriajan on lääkäri jo 2 kertaa perunut,,jotenka tilaan ensviikolla yksityiselle ajan.
Meillä myös 11 kuukautta takana...tai nyt tän kuun lopussa alkaa taas menkat ja niiden jälkeen alkaa 12. yrityskuukausi. Täytyy myöntää, että kyllä töissäkin (kaupantäti olen) välillä (lue: lähes aina) tulee sellaisia kiukun puuskia kaikkia raskaana olevia äitejä kohtaan, kaikkia perheitä kohtaan ja varsinkin kun ne kaupan kanta pulsut sikiää lapsia vain kun niitä heittää märillä kalsareilla...se tuntuu vaan niiiiiiin epäreilulta! Mutta kai tälle kaikelle on jokin tarkoitus...nuoria ollaan, ehkä se juuri oikea lapsi odottelee vielä tuolla jossakin...ehkä hän ei ole vielä valmis tulemaan tähän maailmaan. Jos vain jostain tietäisi, että hän kyllä tulee aikanaan...tämä epätietoisuus ja odottaminen on vain kaikista raskainta. Jos tietäisin, etää pikkuinen tulee vasta vaikka 15 vuoden päästä varmuudella niin voi veljet, mä odottaisin sen 15 vuotta hymyssä suin!!!! Mutta ei tytöt nyt vielä luovuteta! Kyllä se siitä! :D 11 kuukautta on kuitenkin niin pieni aika verrattuna niihin jotka ovat odottaneet jo vuosia. Tsemppiä teille!
Moips!!
Aattelin kirjottaa, kun kuullosti niin tutulta tuo tuskastuttavan pitkä oottaminen. Elikkäs minä jätin pillerit tammikuussa -06 sitten tuli yhet menkat ja maaliskuussa huomasin olevani raskaana:)Se oli niin onnellista aikaa!! Toukokussa eka ultra ja sydänääniä ei kuulunu. Aivan järkyttävä pettymys!!Toipumiseen mulla meni parisen kuukautta (tottakai edelleenkin mielessä). No sittenku ruvettiin uutta yrittämään niin tuli jo vähän parempi mieli ja toivo, että jospa tärppäisi nopeasti. Tähän päivään asti ollaan yritetty n. 8kk. Onneks pääsin gynen tutkimuksiin kuukaus sitten ja vasemmasta munasarjasta löytykin kysta. Että liekkö se syynä miks ei ala tärpätä. Ja nyt pitää pari kuukautta oottaa seuraavaa tarkastusta. Katotaan onko kysta hävinny vai pitääkö ruveta leikkaamaan! Kyllä rupes masentamaan kun tämäkin kysta juttu vielä tuli. Onko kellää kokemusta kystasta??Lääkäri käski käyttää ehkäsyä parinkuukauden ajan:( Se on niin inhottavaa, kun toive omasta lapsesta on kokoajan mielessä!! Helppohan se on ulkopuolisen sanoo, että unoha asia vähäks aikaa. Ja hirmusen pahalta tuntuu kun rakas siskoni tuli raskaaksi samoihin aikoihin, kun mulla tuli keskenmeno. Välit viileni sen jälkeen eikä taida oikein vielläkään olla kunnossa. Ei sille vaan maha mitään, kun kateus iskee odottavia äitejä kohtaan!! Ei auta kun unelmoida pikkuisesta ja toivoa että joskus meillä on oma lapsi!!!
"kun huomaan odottavia äitejä kärryineen, huomaan itsessäni katkeruutta, jota ennen en ole tiedostanut: miksi tuokin teini on saanut lapsen, ei varmaan isästä tietoakaan. kun taas meille ei lasta anneta.... "
Törkeästi sanottu, kun sinulla ei ole hajuakaan kuka tietää lapsensa isän ja kuka ei. Saatikka kuka seurustelee lapsensa isän kanssa.
minäkin sellainen "teini", koska olen ihan babyface, vaikkakin 27v. Ei ollut helppoa meillekään, mutta lopulta vauva saatiin! Se, kenellä lapsella on oikeus syntyä mihinkin perheeseen, ei kuitenkaan ollut koskaan minulta pois!
varmaan biologista kun näin telkkarista dokumentin, jossa hevosetkin kadehti niitä tammoja, jotka oli saaneet varsan ja jopa yritti varastaa sen varsan toiselta jos silmä vältti. Ne oli Islannissa vapaana laiduntavia hevosia siis.
Itsellekin on kateus tuttu juttu, mutta jos joku tuttu saa lapsen, niin ei sitä kannata kyllä kadehtia. Koska siinähän on mahdollisuus tutustua vauva-ihmiseen. Kaikki äidit kaipaa välillä hoitoapua ja mikäs kivempaa kuin tuttu joka välittää omasta pikkuisesta.
Täälläkin alkoi just 11. yk.. kiertoja (=pettymyksiä) kyllä jo vähä useempi.
Tuolla oli puhetta kystasta.. mullakin todettiin elokuussa, oireena oudot menkat ja r.testin väärä :( mut oli niin pieni ettei alettu seuraan. Oireili ton jälkeen vielä muutaman kk.n (jomotuksia ja pieniä välivuotojaki) tai enhän mä tiedä johtuko noi just siitä ku toisaalta väitettiin ettei sitä voi edes tuntee..?
Sanottiin myös ettei pitäs estää raskaakstuloo ja oon lukenu juttujaki että eka todettu kysta mut tullu raskaaks heti seuraavas kuussa, ja että synnytyksessä havaittu greipinkokonen(?!) kysta. Vaikka mistä noista tietää pitääkö paikkaansa.. mut ei kai sen sit ihan kokonaan pitäs esim ovulaatioita estää.
ajattelin ottaa kantaa tohon kysta asiaan. mulla todettiin kysta oikean munasarjan vieressä ja panikoin sitä aikasta paljon koska lääkäri sanoi että jos joudutaan leikkaan niin ei ole takuita että munanjohtimet pysyisi auki.mutta lapsettomuuslääkri sanoi että vaikka toinen olisi poissa käytöstä niin yhdellä toimivalla pärjää loistavasti koska lisääntyminen on niin tärkeä juttu että on tuplakappaleet sitä varten.no plussaa näytti ja nyt raskasuviikkoja 7 3 takana...toivon teille kaikille onnea ja tärppiä. =)
Täällä MYÖS 11 kk takana. Ens kuun lopussa onneksi pääsee lopussaki niihin hoitoihin, tuntu ettei lääkärille saa aikaa täällä millään. Mulla on todettu PCO, eikä se todellakaan helpota tilannetta. Ja vielä vähemmän helpottaa, et lääkäri ei ota minua tosissaan, koska olen vasta vähää vaille 20. On turhauttavaa yrittää joka kuukausi, kun on näitä pettymyksiä tullu jo sen verran vastaan. Mutta nyt sain uutta voimaa hommaan ku varasin sen lääkäriajan; loppurutistus ennen lääkäriä! Tavoitteena päästä perumaan se aika ;) Jostakin se pitää energia itelleen ammentaa. Ja jos nyt ei tärppää, niin apu on lähellä ku saapi (toivottavasti) ne clomit, jos vaan lääkäri pystyy teinille nauraessaan reseptiä kirjottamaan.