pääsee eroon? Minulle yhdentekevä ihminen, mutta takertuvana naisena kekseliäs.
miehet ja naiset kokemuksia.
miehet ja naiset kokemuksia.
Takertuva roikkujaämmä
Miten sellaisesta
14110274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 141
Vanhimmat
ettet ole kiinnostunut hänestä. Jos olet jo sen tehnyt selväksi, eikä siltikään usko, esität kantasi vielä uudemman kerran, jos ei vieläkään mene perille vaihdat puhelinnumeron, jos tulee väkisin käymään pyydät jonkun toisen naisen sinne silloin kun tiedät että tämä takertujanaikkonen on tulossa ja esittelet hänet uutena tyttöystäväsi ja jos ei vieläkään mene perille, käsket tämän uuden naisen ottaa yhteyttä tähän takertujaan ja käsket hänen kehottamaan tätä pysymään erossa hänen miehestään. Nainen naiselle puhe yleensä toimii :)
Miten hän on takertunut?
Soitteleeko ovikelloa,lähetteleekö tekstareita koko päivän vai häiriköi puhelimella?
Pääsin häirikkömiehestä sanomalla,että hommaan lähestymiskiellon. Auttoi!
sähköpostia tai tekstareita, tai soittaa - en vastaa mihinkään. Kuuluu samaan porukkaan, voi yhtäkkiä olla jossain illanvietossa.Saa olla mun puolesta, mutta jos sanon hänelle muutamankin neutraalin sanan tai osallistun normaalisti ryhmätilanteeseen missä hän on, pommitus alkaa taas jälkikäteen.
Jollen sano mitään enkä ole huomaavinaan koko tyyppiä, muuten ok mutta puhuu muille ihmisille että olen vaikea ja ryhmän takia olis hyvä että kaikki tulee toimeen keskenään. Säälittävä?Taitaa olla jonkin sortin masokisti?
sovellusta tosta minun ylimmäisestä vastauksesta. Hommaa joku toinen nainen ja ja jne.....
kun ,lähestymiskiellot pläjäytit?
Tarkoitan vaan olitko itse täysin ymmärettävissä?
Tunteet tekee yleensä asioista vaikeita, siinä ei
hirveesti auta jos jättäjä puoli on itse täysi sekopää josta ei saa selvää tai valehtelee , kun sanoo päivää (vai sanoikohan se sittenkin yötä hmm)
Eli selvä järkiset ja noi sekopäiden jättämisten uhriksi joutuneet varmaan tajusi mitä tarkoitin.
Ei mitään tolkkua missään mitä se toinen viestii tai sanoo.
Tottakai möyhemmin ne pystyy ymmärtämään, mutta kun tunteet liian vahvat vielä , yritä siinä jotain sekoilija jättäjää joka ei kykene kunnolla jättämään... tarinoita lienee kummankin ääripään väliltä????
Nyt hyviä öitä rehellisille
Onko roikkuja masokisti, vihaako itseään? Eipä mulle kuulu, mutta ihmettelen missä sellaisten naisten itsekunnioitus on.
Varmasti vihaakin itseään, haluaa tulla satutetuksi. Meitä on moneksi ja monilla on henkisiä ongelmia, jotka ei aina päällepäin näy.
Kun en tiedä tapausta niin en tiedä mitä neuvoisin sua tekemään.
Jos tyttö on ns. kiltti tyttö joka on ripustautunut sinuun ja hätää kärsimässä koska olet dumpannut hänet niin en kehottaisi haukkumaan häntä suoraan, se voi viedä hänet yli laidan...mutta jos tyttö vaikuttaa vahvalta ja sil on paljon tuttuja ja ystäviä niin voit olla vittumainen huoletta koska kyllä se saa itselleen jostain lohduttajan.
Minua vainosi hullu takertuja, joten kokemusta on. Takertujani oli elämäänsä katkeroitunut mies, joka ei hyväksynyt, kun ystävällisesti ja asiallisesti ilmoitin, että en haluaisi olla häneen enää yhteydessä. Hullu oli aluksi hiljaa, mutta jonkin ajan kuluttua hän aloitti aivan sairaanloisen, systemaattisen vainoamisen.
Naisena olin tietysti peloissani, koska minulle ei ollut aikaisempaa kokemusta tuollaisista, selvästi mielenvikaisista ihmisyksilöistä. Kun vainoaminen alkoi häiritä jopa opintojani (yölliset, uhkaavat yhteydenotot), menin poliisin juttusille. Kuinka ollakaan, tapasin aivan ihanan vastavalmistautuneen poliisimiehen
ja olemme edelleen yhdessä! (Oli pakko mainita, sillä ei tällaisia ihmeitä tapahdu yleensä kuin jossakin imelissä leffoissa... Heh). Nyt minun ei tarvitse pelätä enää minkäänlaisia häiriintyneitä, ei-sanaa ymmärtämättömiä ääliöitä, sillä miesystäväni on yli kaksimetrinen ja fyysisesti sen verran kova vastus, että hän saisi sellaisen öykkärin lintatuksi kuin kärpäsen. (Miesystäväni ehdotti minulle kotikäyntiä häirikköni luona, jotta voisi jutella tälle kuin "mies miehelle". Koska tiedän rakkaani temperamentin kun minun suojelemiseni on kyseessä, kieltäydyin kohteliaasti...) :)
Häiriköstä vielä sen verran, että en tehnyt rikosilmoitusta, mutta annoin tyypin yhteystiedot poliisille mahd. jatkon varalta. Koska häirikköni oli mielenterveydeltään niin pahasti järkkynyt, katsoimme viisaammaksi olla tekemättä ilmoitusta, vaikka poliisi minua siihen rohkaisikin (olin luonnollisesti säilyttänyt viestit ja lähettänyt ne jopa kavereideni kännyköihin talteen todistusaineistoksi, jos minulle sattuisi jotakin). Tyyppi on syyllistyi ainakin uhkailuun ja kotirauhan häirintään, joten minulla olisi ollut (ja on toki edelleen!) täydet edellytykset haastaa tyyppi raastupaan. En kuitenkaan ala hullun kanssa tappelemaan (enkä suosittele sinullekaan, koska se yleensä vain lisää hullun intoa), vaan kehotan sinua täydelliseen välinpitämättömyyteen. Älä vastaa viesteihin ja maileihin, äläkä kiinnitä akkaan mitään huomiota.
Aluksi hän nostaa vainoamisensa asteen potenssiin tuhat (meinaa tukehtua kiukkuunsa - parhaassa tapauksessa jopa tukehtuu!;)), sitten, jos hyvin käy, hän todennäköisesti etsii uuden uhrin ja lopettaa.
Miehenä sinun tilanteesi on tietysti toinen kuin minun, kun sinun tarvitse elää pelossa. Rikosilmoituksesta voit tietyti myös "ohimennen" mainita jos mikään muu ei tepsi, luultavasti silloin viimeistään kanasi pelästyy... ;)
rakastunut. Älä ole ilkeä hänelle. Ei sitä voi itse päättää kehen rakastuu, varmasti mieluiten ei olisi rakastunut jos kerran on saanut lempat. Miksi pelkäät tuntea sympatiaa häntä kohtaan? Pelkäätkö että ihastusit häneen jos ymmärtäisit häntä ja hänen rakastumistaan?
Tulee tosi paha mieli kun ajattelee tilannettanne. Rakkaus on kaunein asia maailmassa. Yritä ymmärtää miltä hänestä tuntuu kun on rakastunut eikä saa vastakaikua. Silloin sun on helpompi suhtautuakin tyttöön niin että pystyt vaikuttamaan häneen, kun ensin pääset samalle aaltopituudelle hänen kanssaan. Silloin kun hän kokee että häntä kuunnellaan hänenkin on helpompi kuunnella sinua ja ymmärtää sinun mielipiteesi ja elämänkatsomuksesi.
halunnut olla ilkeä hänelle. Osaan olla ystävällinen kaikille. Hän tulkitsee sen joka kerta väärin. Se on rasittavaa.
Olen käynyt hänen kanssaan aikoja sitten pitkät puhelinkeskustelut, joissa olen ymmärtänyt häntä. Samoin olen voinut puolestani sanoa, mikä kaikki on ollut epämiellyttävää minulle. Hänhän on ihastuneena käyttäytynyt joskus tosi nolosti ulkopuolistenkin mielestä. Hän on "ymmärtänyt" kaiken, pitänyt keskusteluja hyvinä ja rakentavina. Lopettanut, kunnes tapaisimme taas neutraalilla maaperällä. Sitten saa aloittaa uudestaan.
No, elämä on. Taidan olla liian jotakin, kun näitä takertujia aina tulee uusia.
Totuus on se, että kukaan normaali aikuinen ihminen ei ala ahdistelemaan toista, jos tämä päättää laittaa suhteen poikki. Teini-ikäiset ovat eri juttu, mutta heillä onkin vielä varsin kehittymätön minäkuva, eivätkä he osaa asettua toisen ihmisen asemaan. Aikuinen ei ala ahdistelemaan toista, hänellä on (ainakin pitäisi olla!) sen verran itsekunnioitusta ja ymmärrystä, että hän tajuaa toisessa riippumisen ja häirinnän ala-arvoiseksi ja lapselliseksi toiminnaksi!
Normaali rakkaus ei ole takertujasuhde, jossa toisesta ihmisestä on tullut pakkomielle, jonka normaali elämä tuhotaan ja jota aletaan vainoamaan eron sattuessa.
Tasapainoinen aikuinen jättää toisen rauhaan, ei yritä väen väkisin pakottaa toista rakastamaan itseään. Terve aikuinen ymmärtää, ettei rakkautta voi pakottaa, vaikka kuinka polkisi jalkaa maahan, lähettelisi häijyjä viestejä ja kirjoittaisi pitkiä maileja!
Ymmärrän varsin hyvin, ettei aloittajaa vähempää kiinnosta tuollainen nainen, joka ei kykyne elämään omaa elämäänsä, vaan on selvästi miehestä riippuvainen (aivan kuin pieni lapsi on äidistään).
Siltikin on myös sellaisia, jotka kuvittelevat toisten tunteet. Vaikka riippumisen tai ihastumisen tai kateuden tai jonkun muun, vaikkei niitä olisi olemassakaan.
Jos hän tekee itse liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä ja projisoi ne sitten toiseen. Silloin ehkä aloittaja olisi riippuvainen siitä, mikä hänen mielestään on riippuvaa. Normaali ihminen ei ala luulla kaikesta pienestäkin kaikkea ja tee siitä älytöntä numeroa, jos asia ei ole niin. Eiköhän viimeistään virkavalta ratkaise sen asian, joten helposti selviää, kun jututtaa vähän poliiseja.
Maailmassa on kaikenlaista, mutta tässä tapauksessa tiedän ettei ole kyse kuvitelmistani.
Meillä on suuri määrä yhteisiä tuttuja, jotka ovat tulleet minulta kysymään, onko henkilöllä kenties joku pakkomielle minuun. Kaverini oli kysellyt häneltä suoraan, keihin kaikkiin hän on ollut elämänsä aikana tosi ihastunut. Sieltä se taas tuli.
En haluaisi elää näin negatiivisessa kuvitelmassa, mitä tämä on minulle. Minä en riipu hänessä. Hän on se, joka kyselee tarkasti kaiken tekemiseni muilta ihmisiltä. Aivan naurettavista asioista myös.
Sinua edeltävä kirjoittaja on oikeassa siinä, etten pystykään arvostamaan tuota ihmistä enää juurikaan. Hän voisi jo lopettaa.
joka kehitti tarinoita ja tiedä vaikka pystyisi tuon sinun yllä kirjoittamasi tarinan "totena" joillekin esittämään. Tarkoitan yleisenä, en just sinun kokemaasi. Mutta jos joku nainen haluaisi paska olla, se pystyisi jonkun entisen tuhoamaan halutessaan. Mikä sitten se totuuden ydin sitten olikaan, ei kai sillä väliä ollutkaan. Se mies sehän oli joku hullu? Ehkä en jaksanut sinun tarinaasi täysin lukea nyt kun unta odotellessa tänne eksyin, joten älä nyt tästä vastauksesta raastupaan vetele:) . Tarinoita ja väritys kirjoja kuitenkin moneen lähtöön. Onni olisi silloin kun löytäisi kerralla sen joka kieroilisi ja suhteissaan vedättelisi sen aikana ja kuten ihmistä kunnioittaisi siten sen myös lopettaisi. Kaikkea en voi eikä kukaan voi tietää. Onnea ihmissuhteisiin
"Osaan olla ystävällinen kaikille" ??
Suosittelen itsetutkiskelua.
En ollut hänelle aikaisemmin töykeä, vaan etäisen kohtelias ja torjuva. Hän käsitti väärin.
Oletko nyt ollut suora ja sanonut myös ääneen sen, että teillä kahdella ei ole mitään toivoa ja että et halua koskaan olla hänen kanssaan?
kurkistaa niin tämmöistä kutsuttiin intohimoksi. Siitä on tehty jopa leffoja. Olet äärettömän omahyväinen ihminen. Intohimo ei ollut silloin rikos. Jos hän on vapaalla jalalla hän ei ole sairas. Sairaat on suljettu kyllä ihan neljän seinän sisälle. Siitä pitää yhteiskunta kyllä huolen. Aamen.
Avohoitopotilaita vilisee kaduilla hoitopaikkojen ja määrärahojen puutteesta johtuen. Mietippä sitä seuraavan kerran kassajonossa, bussipysäkillä tai uimahallissa asioidessasi.
HOIDOSSA. Älä märise vastaan.
Ei siinä ole mitään ääretöntä omahyväisyyttä, ettei pysty tuntemaan samoin kuin toinen. Minun tunteeni ovat yhtä arvokkaita kuin hänen.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kukaan tasapainoinen ja itseään kunnioittava aikuinen nainen ei ryhdy vainoamaan toista, mikäli mahdollinen ero sattuu. Mieleltään terve ihminen ymmärtää, ettei toista voi pakottaa rakastamaan itseään!
Jos henkilö ei tätä ymmärrä, hänellä on selvästi kehittymätön persoonallisuus ja hän käyttää kehittymättömän persoonallisuuden defenssejä (uhkailee, itkee raivoaa, syyttää, vainoaa), jotta saisi toisen hyväksymään itsensä ja tahtonsa läpi.
Kyseinen käytös on hyvin tyypillistä esim. teini-ikäisille, joka elävät "kaikkivoipaisuuden" harhassa, jossa toisen kieltävää reaktiota ei haluta ymmärtää.
Terve suhde ei ole riippuvuussuhde, jossa toisesta ihmisestä on tullut suoranainen pakkomielle. On hyvin narisistista kuvitella, että on sellainen AARRE, jonka jättäminen on niin suuri rikos, että se oikeuttaa häiriköimään toista ja sotkemaan toisen normaalin elämän.
Pysy erossa siitä naisesta. Luultavasti teit elämäsi parhaan ratkaisun, kun jätit hänet. Mitä kauemmin olisitte olleet yhdessä, sitä enemmän hän olisi tullut sinusta riippuvaiseksi ja sitä vaikeampaa sinun olisi ollut päästä hänestä eroon.
sä nainen? Kirjoitustyylisi on kuin naisen. Eli onko kyseessä ollut lesbosuhde?
aloittaja mainitsi että on seurustellut takertujan kanssa.minä en ainakaan saanut mistään hänen teksteistään sellaista kuvaa että takertuva osapuoli olisi aloittajan ex.
Niin, minä olin saanut sen käsityksen, ettei kukaan voi roikkua toisessa noin sairaalloisen tiukasti, ellei hän ole joskus seurustellut pakkomielteensä kanssa. Onhan niitä hulluja takertuja tosin maailma täynnä, mutta jotenkin vain "rivien välistä" ymmärsin (ehkä virheellisesti?), että tuollaisen pakkomielteen muodostuminen toisesta ihmisestä vaatii jonkinlaisen suhteen.
Jos aloittaja ei koskaan ole EDES seurustellut ahdistelijansa kanssa, tilanne on erittäin epänormaali! Eihän kukaan saa toista ihmistä tuolla tavalla vainota (jokaisella on oikeus pitää vapautensa, jos tahtoo!), vielä vähemmällä syyllä silloin, jos mitään suhdetta kummankaan välillä ei ole ollut.
Nainenhan on jonkinlainen hysteerikko, jos haluaa väkisin pakottaa miehen kiinnostumaan itsestään! Kauhea juttu, jos todella on niin, ettei pari ole edes ollut yhdessä, mutta kaikesta huolimatta tuollainen riippuvuussuhde naisen taholta on päässyt syntymään. Aivan järkyttävän sairasta ahdistella toista tuolla tavoin! Nainen selvästi haluaa vaikka väen väkisin, että mies rakastuisi häneen. Rakkautta ei voi pakottaa (jokainen terve ihminen ymmärtänee sen).
siis niin minäkin uskoisin, että on kyse exästä, mutta ajattelin vain että eihän aloittaja tosiaan maininnut sitä missään vaiheessa suoranaisesti. Niinkuin ei maininnut ryhmästäkään, oletin sen tarkoittavan jotain opiskeluporukkaa tai yhteistä harrastusta. Ehkä aloittajan sanoma menisi perille kun hän alkaisi olemaan kimpassa jonkun toisen tytön kanssa. Takertuja-ex varmaan tajuaisi että toisen tunteet ovat jo jossain uudessa. Tosin sekin varmaan aiheuttaisi katkeruutta ainakin pahimmassa tapauksessa.
uskoisin että kyse on exästä. aiemmin en ajatellut asiaa niin tarkkaan.
Tuntuu, että heille on jäänyt jonkin verran selvittämättomiä asioita. Joku selitys tuohon roikkumiseen varmaan on.
tai kaikista paras ratkaisu varmaan olisi että tytto loytäisi itselleen uuden poikakaverin ja ihastuisi tähän.
Meidän välillä ei ole "suhdetta". Enkä ole nainen.
Sehän siinä mun kannalta onkin hölmöä, ettei me olla koskaan seurusteltu. Eikä yhtään mitään. Hän on sitä halunnut, kertonut muillekin tutuilleni. Olen ilmaissut kielteisen kantani alusta asti.
Tunnetaan paljon samoja ihmisiä, joten joskus nähdään. Välillä voi mennä pitkiä aikoja, ettei hän ole paikalla ja se on minulle helpotus. Silloin voin luulla, että hän on jo lopettanut. Mutta hän voi aloittaa vaikka miten pitkän hiljaisuuden jälkeen taas uudelleen. Taitaa olla vähän "hullu", vaikkei kliinisesti ole siitä kyse.
Kiitos sanoistasi, terveen rakkauden puolesta. Kuvaava nimimerkki! Olen pitkälti samaa mieltä kanssasi, vaikkei tässä ollut kyse seurustelusuhteesta edes.
Luultavasti tulen jatkossa pysyttelemään hänestä kaukana vielä tehokkaammin. Se mitä kirjoitit kehittymättömän persoonallisuuden tavasta reagoida pettymyksiin, kuulosti tutulta.
Vaikuttaa, että hän toistaa koko ajan samaa käytöstä.. vaikka toimisin miten tai olisin toimimatta. Kuin hän ei fyysisestikään pystyisi ymmärtämään, että hänelle voidaan sanoa ei. Jo etukäteen.
Välillä voi kulua usea kuukausi ettei satuta näkemään. Kun pitkän ajan jälkeen olen taas samassa seurueessa, mikään ei olekaan muuttunut. Kummallista.
vaivautunut ottamaan vastuuta ja selvittämään toiselle osapuolelle tilanetta. Kun toinen yrittää epätoivoisesti ottaa siitä selvää ja pyytää rehellistä selvitystä. Se onkin jo rikollista se:)
Joo kun olisi vain heti suhteen alussa kertonut olevansa valahteluun ja vastuuttomuuteen kykenevä. Tuskinpa sellaiseen sitten kukaan (roikkujaksi) olisi vuosiaan tuhlannut??? ajattelin vain ajatuksen tynkää aloittajalle, tosin en voi tietää miten olet suhteessasi toiminut. Joten anteeksi vain jos olet ollut aina kaikessa täysin oikeassa ja puhdas pulmunen ym, ym ,ym ymmärrätkö
TOIVOTTAVASTI OOT SANONUT MYÖS ROIKKUJALLE ITSELLEEN?
ETTET AINOASTAAN TÄÄLLÄ MARISE!
kertoa kyseiselle henkilölle myös sen, että sinua ei kiinnosta?
Mnta kertaa. kuten jossain kirjoitin, puhelimitse, suullisesti, tekstareilla. olen tehnyt kaiken mitä voin monta kertaa peräkkäin. Aion jatkaa välinpitämättömyydellä. ei kukaan voi jatkaa iäisyyksiin vaikka olis miten huomionkipeä.
voisit silti 'tehostaa' toimintaasi uudella kumppanilla, jonka varmasti saattaisit tämän takertujan tietoon. Se voisi edesauttaa asioiden kulkua.
Kun seurustelin välillä, hän vetäytyi. Mutta se kariutui, ja hänen tilaisuutensa kai hänestä taas oli tullut. Toinen kumppani kieltämättä toimii.
nämä ihmiset jotka vastaavat "keittiöpsykologin" taidoillaan eivät ole päteviä vastaamaan saati tietämättä suhteen taustoista, ihmisistä ja tapahtumista.Ja asiat, jotka vain lakaistaan maton alle ovat edelleen maton alla.Yleensä molemmat siis MOLEMMAT tekevät virheitä. Ei ole kysymys siitä kuka roikkuu vaan myös kuka roikottaa.
Terv. syyllisyysmanipuloiva hyväksikäyttäjä(si).vai oliko se sittenkin toisinpäin?
En usko, että sinä vastaaja olet yhtään vähemmän keittiöpsykologi kuin kukaan muukaan täällä. Jos jonkun kommentit saavat minut ymmärtämään paremmin juuri omaa tilannetta - minkä taustoja, ihmisiä ja tapahtumia et Sinäkään tiedä - siitä ei pitäisi olla kenellekään mitään haittaa.
Olin juuri laittamaisillani tänne kiitosviestin kaikille vastaajille, sillä ketju sai minut todella paremmin ymmärtämään omaa tilannetta.
Olin juuri laittamaisillani tänne kiitosviestin kaikille vastaajille, sillä ketju sai minut todella paremmin ymmärtämään omaa tilannetta.
Niinpä. OMAA TILANNETTASI. Entä se toisen?
Jos joku toimii minua kohtaan väärin, enkä pysty millään vaikuttamaan hänen käytökseensä, miten pitkälle minun pitäisi ymmärtää hänen tilannettaan? Olen viestittänyt hänelle asian jo miljoona kertaa vuosien aikana, tuloksetta. Se riittää.
Voihan olla, että hän on kehittymätön persoonallisuus - ainakin siltä hän vaikuttaa tekojensa perusteella. Muttei ole minun asiani etsiä hänelle diagnooseja. Hän joutuu käymään oman läksynsä lävitse itse.
sinulla jotkin paperit oman pään tilanteesta?
Ihan vaan tasapuolisuuden "nimissä" ajattelin, tai jotain sinne suuntaan, nämä kun on yleensä asioita jota ei matematiikan kaavoihin mahdu
En kuulu niihin päihin, joiden tilannetta selvitellään oikein papereilla. Tuo nainen saattaa kuulua, mutta mitäpä merkitystä sillä.
Sinulta kysynkin, millaiset "paperit" naisella tai miehellä oikeuttavat toisessa roikkumisen vastoin toisen osapuolen tahtoa?
Yksi tuttuni on ihastunut kuvaamallasi tavalla johonkin mieheen. Alussa en tajunnut mistä oli kyse, mutta sitten ymmärsin "toista kautta", että tämä tuttuni kiinnostus lähenteli pakkomielteisyyttä. Siinä ei ollut tilaa toisen huomioimiselle, vaan "omat tunteet olivat ne oikeimmat". Hän on muodostanut tuosta miehestä oman jumalansa, jota ilman hän ei voi elää. Hän yrittää seurustella vaihtelevalla menestyksellä muiden miesten kanssa, mutta aina suhteet kaatuvat ja kuvioon tulee se sama vanha ihastus.
Tämä tuttuni toimi/toimii(?) juuri noin kuin kerroit. Lähettää viestejä ihastukselleen ja kun olen kysynyt, mitä tämä ihastuksen kohde on vastannut, niin vastauksena tulee jotain ympäripyöreää "ei se yleensä vastaa koska silloin on kaikki hyvin". Hieman ihmetyttää, sillä jos itse pitäisin yhteyttä tuossa määrin ja toinen ei vastaisi, niin kyllä alkaisin epäillä, että onkohan tämä yksipuolista...
Hän selittelee itselleen ja muille asiat niin kuin halusi ne itse ymmärtää. Luulen, että hän ei voi millään tajuta tulleensa torjutuksi. Epäilemättä hänen ihastuksensa on torjunut hänet suoraan ja epäsuoraan, mutta kun mikään ei mene perille... sääliksi käy kumpikin osapuoli.
Tietyllä tavalla kammoksuttaa, että joku voi jäädä noin koukkuun omiin fantasioihinsa. Vaikka tuttuni on mukava ja hauska ihminen noin muuten, niin epäilen että kaikki ei ole ihan "normaalia". Mutta kukapa sen normaalin määrittelisi. Toivoisin hänelle onnellista ja täysipainoista elämää ja rohkeutta kohdata elämä sellaisena kuin se tulee vastaan.
huhu puheet tuhonnut monta ihmistä:(
Ihan vaan tiedoksi. Mutta eihän se tunnu kaikkia häiritsevän pätkääkään, miten toiselle kävi.
Sen sijaan jopa ylpeilevät jos juoruamalla ovat jonkun polkeneet.
On jätkällä oudot huvit. Osta sakset, jos sulla ei ole ja nappase köysi poikki!
Sä selittelet täällä ristiin rastiin outoja näkemyksiä näkymättömistä suhteista. Onko sulla joku selvittämätön mörkö kaapissa hä? Keräätkö oikeasti jotain helvatan aineistoa hä?
Sä selittelet täällä ristiin rastiin outoja näkemyksiä näkymättömistä suhteista. Onko sulla joku selvittämätön mörkö kaapissa hä? Keräätkö oikeasti jotain helvatan aineistoa hä?
Minusta kaikenlainen yksipuolinen vainoaminen onkin outoa, ja ennen muuta epätoivoista.
Pelkäsin etukäteen, että taas kerran kaikki sellaiset ottavat itseensä, joihin kalikka kalahtaa. Mutta ei ole pelkästään huono asia tunnistaa takertuvuus itsessään, joten otin riskin loukata tuntemattomiakin.
Kaikkien takertujien tulisi jossain vaiheessa myöntää itselleen, ettei yksipuolinen vaatiminen ole tervettä. Se ei tule koskaan johtamaan haluttuun tulokseen. Se ei ole välttämättä edes rakkautta.
Hyvää kevättä kaikille. Minun on aika lopettaa tämä keskustelu osaltani..
olet ollut fiksu ja tehnyt selväksi toiselle oman kantasi, mutta uskotko että on paljon poikia/miehiä, jotka ihmettelevät miksei toinen älyä jättää rauhaan vaikkeivat ole suoraan ikinä ilmoittaneet, ettei kiinnosta. Ehkä ovat jopa (tiedostamattaan?) antaneet toiselle vääränlaisia signaaleja ja johtaneet toista harhaan. Ihastunut kun tulkitsee kaikki hymyt ja katseet ja kosketukset ja kaikki aina omaksi edukseen. Ihastuneelle ei auta kuin suora puhe. Hienovaraiset vihjaukset on parempi unohtaa, koska ne tuskin johtavat toivottuun lopputulokseen. Ja sama koskee naisia. Tilanne voi olla päinvastainenkin.
mä en pidä sun juttujas minään. mitä sä haet jutuillas? onko sulla halu satuttaa loukkauksillas yleisesti vai satunnaisesti? sääliksi käy ystävääsi vai mikä se on?
Mistä sinut tunnistaa?
Ylimielisestä suhtautumisesta muihin. Mikä aiheuttaa raivoisan suhtautumisesi?
Luin muutaman vanhan kirjoituksesi psykologisesta mielenkiinnosta. Mietinkin tässä arvoitusta, arvoitus on ilmeisesti sellainen, sinä odotat tietynlaisia vastauksia. Miksi teet tätä? Yritätkö saada epätoivoisesti yhteyttä siihen naiseen?
Viestien perusteella on hankala määritellä kenenkään fiksuutta. Täällä voi mennä vipuseen helposti.
Poika heittää älyttömyyksiä ja seuraa tarkasti tarttuuko tyttö niihin. Jos tyttö tartuu, poika meinaa, että kun tyttö tarttui älyttömyyteen, se merkitsee sitä, että tyttö varmasti ajattelee niin. Toisin sanoen, poika heittää tytön päähän ajatukset, tytön valinta ottaako kantaa.
Mutta, eipä tiedä poika; tyttö osaa keskustella kaikista maailman asioista, mikään ei ole tytölle vierasta.
Poika vetää vesiperän. tyttö vedättää poikaa, poika luulee vedättävänsä tyttöä.
Sairas kaksikko. He ei edes juttele keskenään. Tuskin tuntevat toisiaan.
En yritä saada "epätoivoisesti" yhteyttä siihen naiseen. Jos se nyt ketään kiinnostaa, hän ottikin minuun taas "ihan muuten vaan" yhteyttä, en ole vastannut mitään. En enää vastaa, kun tunnen kuvion mikä siitä alkaisi.
Ensimmäisen viestin kirjoitin ärtyneenä, mikä ilmenee otsikosta "takertuva roikkujaämmä". Enää en ole ärtynyt. Tiedän, että tämä ilmiö on yleinen, monella ihmisillä on kokemuksia. Toisilla roikkumisesta, toisilla takertujista. Joillakin kenties molemmista.
Onpa tulenarka aihe joillekin! Laajempi keskustelu aiheesta tekisi luultavasti monille hyvää. Miksei tällaisesta saa keskustella edes parin viestin verran?
Minusta olisi kiva keskustella oikean ihmisen kanssa.
Minäkin ihmettelen, minkä vastalausemyrskyn kertomasi on nostattanut. Ehkä täällä on niitä, jotka ovat itse siinä veneessä, että eivät voi ymmärtää tulleensa torjutuksi.
Se yritetään kääntää kohteen syyksi, manipuloinniksi, edesvastuuttomuudeksi jne. Todella mielenkiintoinen ketju!
Toisaalta, kyllä ne miehetkin osaavat, roikkujaäijiäkin on olemassa... missä syy moiseen takertumiseen ?
Moni on roikkunut, yhtä moni päässyt irti. Ei niistä koskaan ole numeroa tehty.
, helppo tapa "murhata" joku. entinen, esim hitusen värittämällä tai kertomalla vain oman puolen näkemys:( Kun on tavannut riittävästi eri elämän tilanteissa ihania ihmisiä (heh), niin haluaa vain moisiin syytöksiin ajatuksia herätellä. (vai pitäisikö HET sanoa hirteen vaan , joo varmasti oli joku kauhea roikkuja)
Taidat olla yksi näistä roikkujista.
Kukaan ei voi "murhata" sinua henkisesti, ellet itse anna siihen mahdollisuutta. Älä roiku, koska silloin annat päätäntävallan omista tunteistasi toiselle henkilölle. Kanna vastuusi omista tunteistasi, olethan aikuinen.
Jos joku haluaa olla kanssasi, niin huomaat sen kyllä. Pidätkö roikkumista ja itsesi tyrkyttämistä epäitsekkäänä rakkautena?
Anna muillekin tilaa, heillä on siihen oikeus.
Ei kukaan roiku, jossei roikuteta.
Ihan yhtä paljon syytä on kummassakin osapuolessa. Tiedoksesi, että tiedän miehiä, jotka oikein nauttivat tilanteesta kun saavat hyväuskoisia sinisilmäisiä tyttöjä roikkumaan perässään. Monikossa.
He eivät yleensä tiedosta itse sitä, koska eivät halua.
On olemassa luuserimiehiä, jotka tekevät kaikkensa pitääkseen naisia lähellään ja sitten esittäen valittavat, että heissä "roikutaan". He ovat alfauroksia, toisin sanoen se kuva halutaan antaa.
Se jos mikä on naurettavaa.
Siinä mielessä jos alfa tarkoittaa jotakin samaa kuin säälittävä valehtelijaluuseri, niin ovat kyllä. Tuo alfaominaisuus vain liitetään yleensäkin kaikkeen negatiiviseen. Ja mitä enemmän on jotakin huonoa, mitä pitää peitellä, sitä enemmän muka vedetään jotakin roolia tai teeskentelyä ja valehtelua, ja sitä taas voidaan pitää minkänimisenä halutaan.
Mustakin on vähän outoa, et nuo jutut värittyy sitä mukaa, kun sä täällä vastaat. Ja siltikään se ei näy sun elämässä oikeestaan koskaan, jos välit on niitä kuukausia. Senhän tietysti voi vähän kyseenalaistaa, kuka roikkuu tai kuka tekee tästä ongelman, ja värittää sitä. Sä teet täällä palstallakin asiasta elämää suuremman, ja joku muu mies ei korvaansa lotkauttais, eikä oikeasti tuhlais aikaansa siihen, et jotakin yhdentekevää asiaa vatvois.
Kaikki silti on ymmärtänyt, että sä ruokit tuota omaa oloas aivan huviksesi täällä ja saat vaan vimmaa siitä, et joku sulle jotakin vastaa.
Ja mikä kunnia sulle on kokoajan todistella, et sä olet joku surkea luuseri uhri, jolle vain näin tapahtuu ja sen jälkeen sun pitää alkaa haukkumaan taas? Tuntuuko susta, et se helpottais, jos me kaikki oltais yhtä mieltä siitä, että sua pitää sääliä, kun sä et itse roikota, ja olet aivan selkeästi ilmaissut itsesi ja et ole yhtään ymmärrettävissä mitenkään väärin tai monimielisesti? Tai helpottaisko se, jos kaikki nyt alkais vihaamaan sitä jotakin, mikä sun omien sanojen mukaan ei sun elämässä edes ole?
Jos se on sulle yhdentekevä, mikset käytä tätäkin päivää johonkin muuhun, miks sun pitää ruokkia itselles tuota oloa?
Mun on aika poistua tästä keskustelusta, taivahan tosi.
Sääliäsi en kaipaisi enkä arvostaisi. Itse voisin sääliä vaikka niitä takertuvia persoonia, jos haluaisin itseäni korottaa säälimällä. Mutten ole niin säälittävä, että niin tekisin.
En kaipaa sen enempää henkilökohtaisuuksiin menevää huomiota asian toiselle osapuolelle, sitä että te "vihaisitte" tai "säälisitte" häntä. Jollei teillä ole kykyä keskustella muutoin kuin menemällä henkilökohtaisuuksiin, aihe on ehkä teille liian henkilökohtainen tai keskustelukykynne muutoin ovat kyseenalaiset.
Onneksi sain muutamalta kirjoittajalta yleistä näkökulmaa, ja toisilta heidän omia kokemuksiaan takertumisesta. Kiitos viesteistä, panettelijat jatkakoot keskenään.
Lisäksi ihmettelen mitenkä pitkään sulla on jo ollut tua yhdentekevä ongelmaämmä muassa. Sä tuot sitä esiin säännöllisin väliajoin. Nouseeko keskustelun aloitustarve nimenomaan vain sinä hetkenä kun ,nainen ottaa suhun kontaktia? Sä aloitat keskustelun tietyllä tavalla ja edetessä vaihdat mielipiteitä suuntaan jos toiseen.
Kerro koko tarina. Mä en muista sun aikaisempia keskustelualoituksia.
joten varmaan tajuat, ettei sunkaan säälimisillä tai vihaamisilla ole merkitystä. Kiusaat vain itseäsi sellaisella, ja sitä jatkamalla vain lietsoat itsellesi sitä enemmän halveksuntaa, joka lopulta vahingoittaa sua itseäsi eniten, sen lisäks et suhteellisuudentaju voi karata helposti. Jos susta vielä tuntuu, et sua jahdataan henkilökohtaisesti, niin voit puhua vaikka jonkun luotettavan ystävän kanssa, jonka mielipidettä arvostat. Silloin sun ei tarvi heti teilata kaikkien sanomisia.
Kui usei sä käy purkautumassa tänn? Ois onni osuu paikall, nää sun purkaamiset on nii suosittuja netis. Nii o hieano seuraa.
Heh, tämä on hassu keskustelu.
En ole vaihtanut kertaakaan mielipidettä keskustelun aikana.
Ongelma on roikkujan, ärtymys on minun.
En ole aloittanut tänne aiemmin keskustelua aiheesta.
Aloitustarve nousee kieltämättä silloin, kun ämmä roikkuu.
Jos tunnen vihaa tai ärtymystä, sillä on merkitystä minulle. Varmaan sinäkin ymmärrät sen, vaikket toivottavasti pura vihaa aina pelkästään syyttömien niskaan.
Sitten varmaan olet sitä mieltä,että minäkin jahtaan sinua.
Ei minua "jahtaa" kuin yksi ainoa takertuva roikkujaämmä.
Joillakin on kova tarve kieltää tämä. Tiedoksi, että takertumista on maailmassa myös olemassa.
että sama levy pyörii.. sama levy pyörii.. sama levy pyorii..
että sama levy pyörii.. sama levy pyörii.. sama levy pyorii..
Teidän mielestänne Susan Kuronen on varmaan hieno ihminen?
Hänhän ei roiku miehessä, ainoastaan tavoitteessaan. Miksi vedit hänet esiin? Roikkuuko hän sinussa?
hän on takertujaluonne. Hänestä tuskin tulee pääministerin morsianta.
hänet tunnet; kommentisi oli tyhjentävä!
Roikkua saa, mutta siitä ei saa valittaa. Hellurei!
Vai käännät sinä nyt asian toisinpäin? Eikö minun pitäisi sanoa että roikkujaäijä jahtaa minua?
Jokainen puhukoon puolestaan, jolla on roikkujaongelma.
Mikä olisi hyvä loppuratkaisu takertujille?
ei itte sais ruokkia lisää ;D
sai mut voimaan todella huonosti, silti sanon muutaman sanan omalta kokemuspohjaltani.
Olin melkein 5 vuotta suhteessa, jota ei saanut julkisesti tuoda esille. Rakastuin niiden vuosien aikana, tajuamatta että minua roikotettiin. Kuulun ihmisryhmään, joka edelleen uskoo rehellisyyteen ja avoimeen luottamukseen.
Minut jätettin tekstiviestillä ja ne vuodet olivat siinä yhdessä viestissä; käsittele minua kuin kuollutta.
Itsensä irtirepiminen monen vuoden jälkeen siihen hetkeen; ei osallani ole onnistunut. Olen laittanut viestejä aina edelleen, kun henkinen pahoinvointini on ollut liian kova. Vastauksia en ole saanut; onhan hän kuollut. Olen tehnyt sen oman itseni vuoksi, edistääkseni omaa paranemisprosessiani.
Olin tekemisissä narsistin kanssa; enkä tiennyt sitä. Nyt olen pelkkä kuori entisestä ja saat sanoa minua "roikkujaämmäksi" oman valintasi mukaan. Oma päämääräni on kuitenkin vain ja ainoastaan saada elämäni takaisin.
Asioissa on aina kaksi puolta.
Kuka muuten voi ottaa kantaa toisten ongelmiin, ellei kuule molempia puolia. Hyvin yleistä paapoa surkutteluin kuunneltavaa ja asennoitua toiseen kielteisesti kuulematta sitä toista .
Siis miten ihmeessä pitää "kuulla toista", jos tämä toinen ei halua olla sinun kanssasi missään tekemisissä? Eikö meillä ole valinnanvapaus? Tätä eivät roikkujat tunnu millään saavan iskottettua päähänsä. Sairalloista vänkäämistä!
Miä en ota yksipuolisesti kantaa kenenkään ongelmiin. Monasti mollemat kuulusteltua juttu muuttuu merkittävästi jos uulustelee ainostaan toista.
juuri siksi jossain vaiheessa "roikkuu"? Elämä on muutakin kuin yksipuolinen nautinto/ sitä kautta saavutetu status; vai onko?
Toisen kuuleminen on myös sinun kuulemista; etkö siis halua itseäsi kuunneltavan?
Valinnanvapaus on myös molemmilla; kuka kertoo sen kumman valinta on "number one", sinäkö?
Hyvää narsistista perjantai iltaa.
♪♫♪☼♪♫
ihan eri asia. Miten sä voit rinnastaa suhteen päättymiseen liittyvät seikat ja tuntemattoman/puolituntemattoman häirinnän (jonka kanssa ei ole ollut mitään suhdetta) keskenään??
Tuohon sun juttuun sanoisin että olet itse jo alunperin lähtenyt väärään kelkkaan. Miksi ei saanut paljastaa? Oliko toinen liitossa tahollaan? Siinä tapauksessa sanon että sait mitä ansaitsitkin, pettäjät on yleensä julmaa porukkaa ja siihen kyytiin lähteminen osoittaa paljon negatiivisia asioita myös lähtijässä ja sitten on turha valittaa jälkeenpäin.
Jos taas ei ollut niin kysyisinkin että eikö kellot soinut siinä vaiheessa kun tajusit ettei saa paljastaa suhdetta? Normaalin suhteen voi kumpikin tahollaan iloisesti toisille kertoa.
No oli miten oli, niin tuon menneen jauhamisessa ei ole sulle mitään hyötyä, pelkkää haittaa ja niinkauan kun ajattelet sitä vanhaa et ole parantunut ja päässyt irti. Se syö sinut sisältä.
Kyseessä siis narsisti? Ajatteleppas.. aina kun laitat sille viestiä tai soitat, ruokit sen sairaalloista egoa. Sitten se voi leveillä kaikille että mä olen niin hyvä kun toikin ihan jatkuvalla syötöllä itkee ja vonkaa perääni.(Ne muuttaa normaalin kysymyksen päässään tuommoiseksi) Haluatko ihan tosissasi antaa tuon kuvan itsestäsi sille??
Minun mielestä toi suhde vaikutti siltä, että sun pitäis tällä hetkellä heitellä iloisena kärrynpyöriä kun olet siitä eroon päässyt elävänä.
Elämässä tapahtuu paljon kaikenlaista johon ei saa ikinä vastausta etkä sinä tuoltakaan näytä niitä saavan joten jätä se omaan arvoonsa ja siirry eteenpäin.
Paskoja asioita tapahtuu koko ajan kaikille eikä tuommoinen ole mitenkään edes pahimmasta päästä. Miehiä tulee ja menee, välillä suhteet päättyy hyvin ja välillä paskasti. Minä olen itse meinannut kuolla suhteen päättyessä toisen toimesta joten en osaa kauheasti "sääliä" henkilöä joka on jätetty tekstiviestillä. Toivoisin kädet ristissä että minäkin olisin päässyt niin helpolla.
Jos joutuisit vaikka katseleen oman lapsen kuolemaa tms. niin osaisit alkaa asetteleen noita asioita tärkeys/vakavuusjärjestykseen.
Elämä järjestää sinulle vielä pahempiakin vastoinkäymisiä joten sietokykyä kannattaa kasvattaa.
Sen tiedon saaminen ei hyödytä sinua mitenkään eikä mennyttä pysty muuttaan eikä siihen voida palata joten järki nyt käteen, ota opiksi virheistä(paina mieleen narsistin hälyttävimmät tunnusmerkit) ja katse eteenpäin siellä on odottamassa paljon hyvää ja kivaa kun antaa vaan mahdollisuuden. Parempaa huomista sulle :)
Järjen sanoja jotka ymmärrän täysin oikeutetuiksi ihmisen omaksumiksi. Olen kuitenkin perimmäisesti ja pahasti tunne henkilö. Olen kuitenkin vahvasti jo oikealla tiellä; tunnistan jo narsistit, joita kuitenkin edelleen vedän puoleeni.
Olen aika väsynyt keskustelemaan omista traumoistani, silti kerron ettei suhteessamme ollut kyse "toisten suhteiden rikkomisesta"; olimme molemmat vapaita. Enemmät yksityiskohdat ovat edelleenkin hänen ja minun omaisuutta.
Järki-ihminen ja suoraansanottuna pidän tunneihmisten touhuja kurjuuden maksimoimisena, siis ne niinkuin oikein haluaa rypeä siinä asiassaan niinkauan ku menee loppukin järki (itseltä taikka ystäviltä).
Mun äiti on sellainen enkä välillä tajua sitä ollenkaan mutta pahimmat sen jutut pyrin heti "ampuun alas" eli pidän sen jutut edes tässä päivässä. Se kun alkaa "itkeen" jotain vuoden 1975 tapahtumia niin sanon heti "eikö ole tässä hetkessä tarpeeksi ongelmia kun pitää vanhojakin muistella et saa itselleen tosi pahan olon? Voidaankin samantien alkaa itkeen vaikka kansalais sodan vääryyksiä tms"
Sulle en viitsi ilkeillä ja sanonkin ihan ystävällisesti että älä tyydy siihen että olet tunneihminen koska se ei ole hyvä (eikä täysin järki-ihminenkään). Kultainen keskitie on paras, pyri sinäkin siihen. Eli tuntee asioita mutta järkikin pysyy mukana kuvioissa.
Sinun tarinaa en tiedä mutta sen tiedän että se on ohi joten se on mennyttä ja se riittää. Eli sillä on ihan turha enää itseensä kiusata koska niille asioille ei voi enää mitään tehdä. Se vaan syö sinua ja jos esim soittelet sille miehelle niin se voi halutessaan hakea sinulle lähestymiskiellon ja voin itse lähestymiskieltoa hakeneena sanoa että hän myös saisi sen heti.
Oikeutta ei kiinnosta kuka teki mitä vaan, kun toinen ei halua että toinen soittaa tms ja toinen silti tekee sitä niin asia on sillä selvä, saisit lähestymiskiellon.
Ainahan suhteen loppumisen liittyy se kaari. Eli ollaan yhdessä, erotaan, tulee tunteet(viha, suru, kysymykset yms), asian ymmärtäminen, toipuminen voi alkaa, valmis uuteen suhteeseen.
Harmittavan moni juuttuu vaikka vuosiksikin siihen "tunteet" kohtaan eikä etene kuten normaalisti kuuluisikin, siitä mihinkään.
Nopeimmilla menee koko kaareen 3 kk toisilla voi mennä vaikka 2vuotta mutta se tunteet osio on siinä kaaressa yhtenä mukana joten koko aikaa ei märehditä siinä, vaan esim viimeinen vuosi on voinut olla jo "valmis uuteen suhteeseen".
Meillä kaikilla on varmasti traumoja joillakin voi olla tosi pahojakin (esim minulla) mutta niiden yli on päästävä koska minä en ainakaan hyväksy sitä että koska se paha mitä mulle tehtiin, tuhosi yhden vaiheen elämästäni, en anna sille mahdollisuutta tuhota enää yhtään mitään minun elämästäni, muuten tekijän "voitto" ja elämäni tuhoominen on täydellinen. Se ei siihen pysty, minä olen vahvempi kuin se :)
No, oli miten oli niin tsemppiä kuitenkin sulle ja yritä nyt vaan päästä sen yli koska tuommoinen äijä ei sinun tunteitasi ansaitse, anna ne jollekkin joka "ansaitsee" ne ja antaa tunteita myös takaisin.
Rakentava keskustelu purkaa mieltä rassaavat kummajaiset. Jutustelulla on ihmeitä tekevä vaikutus.
Pääset keskustelun kautta pelosta sitä kummajaista kohtaan, kun kerrot omat tunteesi tai miten ahdistavana koet roikkujaämmän.
Ongelma on pois pyyhkäisty jutustelemalla, mutta jos jäät kaipaamaan tunnetta, jatka samaa kirjoittelua keskusteluihin.
tyyppi vois varmaan jatkaa viikkotolkulla ja silti mitään ei tapahtuis. Se on viikkotolkulla pilalle menneitä päiviä sillä. Jos aloittajalla on joku keino purkaa kaikki patoutumansa, niin mikäs oliskaan helpompi tapa, kuin joku ihminen vetää syypääks kaikkiin omiin tunteisiin, mitä ei saa purettua. Tämähän on periaatteessa hyvä asia, et on palsta, missä voi purkaa ajatuksensa. Mut jos käy näin, niinkuin tässä, et sitä raivommaks se tulee mitä enemmän se kirjoittaa, niin sehän vaan itse heittää vettä lisää myllyynsä ja käykin aivan päinvastoin. Tosielämästä ei kukaan tiedä mitään, mitä tapahtuu, mut ehkä tässä nyt pitää hakea jotakin huomiota tuolla jankutuksella ja suuttumuksella.
Ja kun vilkaisee näitä kommentteja, niin ei ole ihme, jos ihminen ei pysty rakentavaan keskusteluun tämän häiritsevän ihmisen kanssa, sikäli kun sille edes oikeasti olisi tarvetta.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia kuin ne näyttää, ne on vielä mustavalkoisempia joillakin ihmisillä ja tää aloitus on yks erittäin hyvä esimerkki.
tulkitset minua väärin. En ole enää raivona, päinvastoin. Asia on ollut jo kauan loppuunkäsitelty Minun kannaltani. Kirjoittaminen todella helpotti.
Sellainen vain olen - eikä tämä liity 'roikkujaämmään' enää mitenkään - että jos itse viestiketjun aloitan, tunnen itseni moukaksi ellen vastaa minulle osoitettuihin viesteihin.
Ne ovat olleet loppupäässä aika kitkeriä ja kielteisiä, kenties ihmisten omien mörköjen vuoksi. Ihan hyväntuulisena niihin vastailen, vaikka minua tässä demonisoidaan.
Olen käynyt häiritsevän ihmisen kanssa monta keskustelua - osa omasta aloitteestani. En teistä tiedä, mutta hän on joka kerta sanonut, että hyvä kun keskustellaan. Joskus häirintä onkin loppunut pitkiksi ajoiksi juuri rakentavien keskusteluiden jälkeen.
Ehkä se, että häirintä alkaa taas useita kuukausia myöhemmin, on häiritsijän mielestä jo uusi tilanne ja uusi sivu elämässä. Kun minä näen kaiken jatkuvan entisenlaisena.
En tiedä, vaikuttaako tämä kirjoitus taas 'raivoavalta' niiden silmissä, jotka haluavat sen niin lukea. Juonpa tässä kahvia ja syön kakunjämiä, ihan rennoissa merkeissä olen minä... entäs lukijat ITSE? ;)
Miten se kiusaa sua? Mä en ole täysillä mukana, mutku sanot olevas samassa porukassa, juttelette ja soittelette ja muissa asioissa olette toisinaan yhteyksissä. Sun mukaa se on roikkuja, sul on jokun lai ristiriita dään daamin suhtee. Kerro koko hoito?
Täällä ei ainakaan kärsitä roikkujista, eikä ylivilkkaasta mielikuvituksesta. mitä tuossa vaikuttaa olevan ainakin on silmäänpistävän paljon.
Olitkin nyt yhtäkkiä ihan ilman ongelmia? Hyvähän se on jos osaa takkinsa tarvittaessa aina kääntää? Eikö?
Älä silti enää laita asioita ristiin rastiin ainakaan kovin paljon, se katsos nimittäin saa aika omituiseen valoon sun kaikki jutut.
Hanki muutama todellinen oikea ongelma, niin pysyy asiat mittasuhteissa vastedeskin, eikä pääse ryöstäytyyn käsistä. Muista pyyhkiä pullanmurut paidalta, ja pitää isoimmat mölyt mahassasi, niin voit vaikuttaa aivan kehityskykyiseltä yksilöltä.
Täällä ei tunnuta millään tajuavan, että jotkut naiset todella häiriköi miehiä, jotka eivät ole kiinnostuneista heistä.
"Hanki muutama todellinen oikea ongelma" kuvaa juuri tätä. Häirikkö, oli sitten nainen tai mies, voi olla todellinen ongelma. Ärsyttää todella, kun jotkut naiset vajoavat niin alas että roikkuvat kohteessaan kuin takiaiset. Missä teidän itsekunnioituksenne on??????
Tuntuu vahvasti siltä, että tässä viestiketjussa on muutama naikkonen, johon uppoaa todella syvälle tämä asia. Asioiden näkeminen vain omalta kannalta ja jankkaaminen kuvaavat tätä.
Sairasta porukkaa, dingelidongeli!
vaikka hanurillas:
☼♪♫♪♪♫♫♪☼☼♂♀♪♪♫☼ (aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä!)
Minä olen nainen, ja asetun miesten puolelle nyt. Huu!
"Todellinen oikea ongelma" myönnetään vasta sitten, kun häiriintynyt osapuoli todella tekee jotakin. Ja silloinkin asiasta valittava on tietysti itse provosoinut toisen hyökkäämään kimppuunsa, eiks je? Kuunnellaan vaan rikollista osapuolta, ja hän on sitä mieltä, että hänelle annetaan ymmärtää kaiken aikaa.
Mihin te oikein vedätte sen rajan, missä häiriköinti ei ole enää hyväksyttävää? Mitä järkeä on roikkua jossakin ihmisessä, joka selvästi asettuu sitä vastaan? Säälirakkauttako te uskotte saavanne?
tekevät. Mitä se sitten pitää sisällään...tiedät, kun kohtaat sisimpäsi.
"Jos en ole puolellanne, olen teitä vastaan"
Itse kannatan kuitenkin tasapuolista näkemistä ja sen kautta avarampaa katsetta omaan elämäänkin.
Pärjäät kuitenkin noilla ajatuksilla ihmisenä elämäsi loppuun asti...
Minäkin kannatan tasapuolista näkemistä ja avarampaa katsetta omaan elämään. MUTTA sairaalloista takertumista en kannata.
Vastaisitteko te vaikkapa Tasapuolisuuttanne, sisimpäänne kuunnellen näihin kysymyksiin?
Mihin te oikein vedätte sen rajan, missä häiriköinti ei ole enää hyväksyttävää? Mitä järkeä on roikkua jossakin ihmisessä, joka selvästi asettuu sitä vastaan? Säälirakkauttako te uskotte saavanne?
tekee soitoista häirintää, kuinka tiheät puhelut?Kerran tunnissa, pari kertaa päivässä, muutaman kerran viikossa, keran kuussa? Mihin se häirinnän raja vedetään eli mikä teistä tuntuu häirinnältä?Mua ei itseäni ainakaan henk.koht. haittaisi jos joku minuun ihastunut soittelisi mulle vaikka päivittäin tai viikoittain, en kokisi sitä itselleni minään ongelmana, vaikkei mulla mitään kiinnostusta kyseistä henkilöä kohtaan olisikaan. Jos olisi tilanne, että olisin varattu ja se ihastuja haluaisi vieläkin jatkaa soittamista, silloin pyytäisin kohteliaasti lopettamaan.Mutta sinkkuna ollessa en näe mitään syytä hermostua siitä, jos joku mun kiinnostuksen puutteesta huolimatta haluaa soittaa, niin mun puolestani saa soittaa jos siitä hänelle tulee parempi olo.
kaikki silloin kun jatkaa yhteydenottoa vaikka on ilmoitettu ettei halua että toinen ottaa yhteyttä.
Minä siedän tasan ekan puhelun jossa sanon ystävällisesti että ei kiinnosta, seuraavassa puhelussa tms ilmoitan suoraan että tästä lähin merkitsen kaikki minulle tulleet ylös tai otan talteen ja jos vieläkään ei tajuta niin vien sitten ne poiisille ja teen rikosilmoituksen.
Se on tajuttava jos toinen ei halua niin se ei halua.
Tuollaisessa tilanteessa kun toinen on ihastunut niin ei voi olla edes kaveria koska se toinen kuvittelee kokoajan että kyllä se siitä lämpenee vielä. Ja kun näin ei käy niin homma pahenee. Sillä täytyy olla raaka heti alussa ennenkuin häirintä saa isot mittasuhteet.
eräs tärkeä taito. Kyky tuntea empatiaa. Kyky asettua vastapuolen asemaan. Kyky nähdä asiat hänen kannaltaan. Minulla on se kyky ja siksi en ikinä voisi kenellekään minuun ihastuneelle sanoa mitään pahaa, enkä kokisi ihastuneen puheluja häiritsevänä. En ainakaan usko niin.
lailla siltä häiritsijältä puuttuu kyky asettua toisen asemaan ja ymmärtää että kuinka kamalaa ja ahdistavaa on kun toinen vaan soittaa ja soittaa, lähettää viestiä, koputtelee ovan takana vaikka hänen ei niin haluta tekevän.
Kyllä minä uskon että jos saat kimppuusi tosi häirikön joka vielä hyvässä lykyssä on mieleltään järkkynyt niin ymmärrät aika äkkiä miksi se on häiritsevää. Miksi ei ole kivaa kun joku huutelee postilaatikosta että "runkkaaksä siellä kun et ovea avaa", lääh lääh yms yms.
Ja vaikka puhutaan "normaalistakin" häiritsijästä (mun mielestä ei ole normaalia jos ei puhetta usko) joka soittelee ja lähettelee viestejä yöllä ja päivällä turhan takia.. aivan niin, se on aivan turhaa koska se toinen ei halua niin, ei se sillä pommituksella ala muuta kuin inhoon sitä häiritsijää ja pitään sitä sekopäänä ja kukaan normaali ei halua olla sekopäiden kanssa.
Joten kannattaa uskoa heti ja kestää tuskansa itse tai käydä vaikka jollain terapeutilla puhumassa mutta missään nimessä ei saa alkaa purkaan niitä siihen toiseen koska hän on syytön häiritsijän tunteisiin. Kukaan ei voi rakastaa kaikkia ja pakolla sitä ei myöskään saada aikaiseksi ja se on hyväksyttävä kun toinen sanoo ei ja sitten on jatkettava eteenpäin.
voisi ajatella noin minuun ihastuneesta, vaikkken itse tuntisikaan samoin. Ja sitäpaitsi pelkkä vaivainen 'ei' ihastujalle on aika tökeröä. Mietis vaikka pitkää suhdetta...tulee ero.....toinen sanoo toiselle vain ei, ei kiinnosta älä ota enää yhteyttä. Asiat jää selvittämättä. toinen alkaa syyttää toista häirinnästä, vaikkei toinen haluaisi mitään muuta kuin saada syyn suhteen loppumiselle. Ei silloinkaan vika ole häiritsijässä. Ja minä en ainakaan pystyisi vihaamaan minuun ihastunutta. Tuntuisi oudolta 'vihata' vaikka ventovierastakin vain siitä syystä, että on sattunut ihastumaan minuun ja haluaa soitella. Kai se aikanaan loppuisi. En minä ainakaan omaa maailmaani sillä järkkymään saisi.
selvästi ettei sinulla ole kokemusta ainakan häirinnän kohteena olemisessa. Veikkaisin että olet itse ollut häiritsijä ja sillä et ymmärrä näitä asioita.
Minulla on ihan henkilökohtaista kokemusta ja voin sanoa että vaikka alussa ei todellakaan vihannut sitä häiritsijää niin lopussa kyllä. Eikä ole mikään pakko keskustella jonkun vieraan ihmisen kanssa josta ei edes välitä ja tietää ettei sen kanssa voi edes olla kavereita ainakaan niin pitkään kun se on ihastunut.
Miksi sekoitat suhteen tähän? Alkuperäisen kysyjän tapauksessa ei ollut minkäänlaista suhdetta alussa. Kysymys on ihan erityylisestä tapauksesta. Se on tietysti tökeröä suhteesta lähteä sillä tyylillä mutta onneksi aika harvinaista. Kyllä yleensä tietää että kysymyksessä on toinen nainen tms. Mutta jos toinen ei halua kertoa niin se on hänen ongelmansa, toisen on se nieltävä ja hyväksyttävä että niin kävi eikä saa tietää miksi. Ei elämässä saa koskaan kaikista asioista selville että miksi niin kävi/tapahtui?
Jos sinä juttelet jollekkin ihastuneelle niin sinä ruokit sen haaveita ja kuvitelmia. Ja sitten kun vuoden päästä saat kakaistua ulos kurkusta ettei tässä nyt mitään suhdetta ole tulossa kunhan muuten vaan juttelin niin hyvässä lykyssä sulla on käsissäsi itsemurhan tehnyt ihastunut joka masentui lopullisesti kun huijasit sitä sen vuoden ja annoit toivoa ja sitten vedit maton jalkojen alta. Ja sen tiedon kanssa saisit sitten elää loppuelämäsi.
Syy on aina häiritsijässä sen sanoo lakikin. Kenenkään ihmisen ei ole mikään pakko kertoa mitään tai olla jonkun ventovieraan ihastuneen ympärivuorokautisen häirinnän kohteena jos ei halua. Sen vuoksi siitä touhusta saa tuomion, koska se on väärin ja sitä ei saa tehdä. Joten kannattaa uskoa kerrasta mitä sanotaan ja alkaa katseleen uusia maisemia tai mennä terapiaan.
teet kun se soittelija ei sinun pyynnöstäsi sitä soittelua lopeta vaikka selittäisit olevasi varattu? Katsos kun nämä häiriköt ei lopeta pyynnöstä vaan ne lisää sitä soittelua, alkaa soittelee öisin, soittelee puolisollesi yms ja sillä niitä kutsutaankin "häiriköiksi". Ketään normaalia joka lopettaa kun pyydetään ei sanota sellaiseksi.
Sinä selvästi sekoitat normaalin ihastuneen johon tehoaa puhe ja sitten häirikön johon ei tehoa puhe, välillä ei tehoa edes oikeuden määräämä lähestymiskielto.
että sekoitinkin. Jos siis se minuun ihastunut soittaja olisi ns. normaali, niin hän saisi siitäkin huolimatta soittaa vaikkei minulla olisi tunteita häntä kohtaan. Sen olisin tehnyt selväksi jo heti alussa. En mistään kaveruudesta tiedä, varsinkaan ventovieraan kanssa, mutta jos joku asia olisi, jonka vuoksi hän kokisi tarpeelliseksi minun juttuseurani niin senkun. En minä häntä siitä tuomitsisi. Ei ihastuminen ja sen kertominen kuitenkaan ole rikos, vaikka kohde ei samoin tuntisiskaan.
Totta on, ettei mminuun ole kukaan ihastunut noin yksipuolisesti, mutta koskaanhan ei voi tietää.
väärässä ketjussa. Yritin vain auttaa ja saada teitä näkemään asioita sen toisenkin kannalta, mutta ei teidän itsekkäisiin mieliinne taida mahtua oman itsenne lisäksi mitään muuta.
kysymykseesi. Jos minuun ihastunut ei lopettaisi soittojaan silloin kun kertoisin olevani varattu, niin pistäisin mieheni soittamaan ja ilmoittamaan sen hänelle. Uskoisin, että se toimisi......mutta tiedän, että saisin itsekin soitot loppumaan, joten tuskin tarvitsisin siihen mieheni apua.
tosiaan käsitä millaista on olla häirikön uhri? Se on ihan kiva että joku on siltä säästynyt mutta usko vaan kun kerron että tosi häirikköön ei tehoa sinun sanomiset eikä välttämättä miehesikään. Eli nyt olet puolustelemassa sellaisten henkilöiden käytöstä jota et edes itse ole nähnyt/et tajua millaista se voi olla.
Sen vuoksi ihmiset onkin ihan ihmeisään että mitä pitää tehdä kun puhe ei tehoa ja hyvä sun on sanoa kun et tiedä, että saisit sen loppuun.
Et saisi, ihan yhtähyvin muutkin saisi jos se noin helppoa olisi.
rikos olekkaan mutta jos siitä kertoo niin toiselle että toinen tuntee sen häirinnäksi niin silloin se on rikos.
Yritä nyt ymmärtää että näissä tapauksissa kun puhutaan häiriköistä niin homma menee näin tän suuntaisesti -olet toiselle kertonut että ei minulla ole tunteita eikä meistä tule mitään niin silloin räjähtää ns."helvetti" käsiin.
Alkaa tulee viestejä ja soittoja päivin öin jossa vuoronperään itketään että "etkö nyt voisi minua rakastaa" ja vuoronperään taas haukutaan "sä oot ihan vittumainen paska ja kuole pois" "sä oot ihan ittees täynnä oleva mulkku" yms yms.
Ja kun ystävällisesti kerrot että nyt riittää, minun ei tarvitse tälläista sietää, ole ystävällinen ja lopeta niin, sillä ei ole mitään tehoa. Viestiä ja puheluita pukkaa entiseen tahtiin. Vähemmästäkin alkaa vituttaan.
Onneksi ymmärsit että nyt puhutaan puhetta ymmärtämättömistä häiriköistä eikä normaalaista ihastujista. Koska sulla ei ole kokemusta oikeista häiriköistä niin voisit lakata niiden puolustamisen, tämmöistä poliisienkin apuun turvautunutta pikkuisen suututtaa tuollainen.
Lue lehtiä tai ota muualta selvää millaista on oikea häiriköinti ja tule sitten uudestaan kertoon, jos enää kehtaat, että kuinka kaikkien tarvii sitä touhua sietää vaikka vuositolkulla.
Sillä onko itse varattu vai vapaa ei ole mitään merkitystä, ei häirikölle eikä sille seikalle että jokaisella on oikeus olla rauhassa häiriköimiseltä (itsestään tuntuvasta touhusta) siviilisäätyyn katsomatta.
siinä kolme taikasanaa joilla takeesti loppuu häiriköinti.
päähäs näytä menevän myöskään mikään. Mene auttaan niitä itsekkäitä häiriköitä joiden päähän ei myös mene mikään.
Niiltä sitten puuttuu täysin puheen ymmärtämiskyky joten ota pitkä pinna mukaan. Pahimpiin ei tehoa sitten poliisitkaan joten paljon onnea yrityksellesi.
Ota ekana selvää asioista jotta erottaisit normi-ihastuneen ja häirikön toisistaan.
lopu! Minulla on ihan omaa kokemusta tästä ja varma tieto asiasta.
Toisiin tehoaa vähempi, toisiin enempi ja joihinki ei mikään.
Minulle on poliisikin suoraan sanonut ettei niihin pahimpiin välttämättä mikään tehoa, ota pari sukulaismiestä mukaan ja käykää vähän "kylässä" ja kertokaa asia sillain että ymmärretään.
olla pitkähkö prosessi, mutta jos uskaltaisi luottaa siihen, että vastakaikua saadessaan ihastuja olisi päässyt ns. tavoitteeseensa ja häneltäkin voisi kiinnostus pikkuhiljaa lopahtaa, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Joskus voi olla hyvä ottaa psykologisia aseita käyttöön ja 'manipuloida' ihmisiä käyttäytymään kuten haluat. Ehkä minussakin asuu kiltin kuoren alla pieni psykopaatti, koska ikinä ei ainakaan ole tuottanut vaikeuksia vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja mieleen. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut kirjoituksistani. Halusin todellakin vain hetkeksi asettua itsekin sen häirikön asemaan ja miettiä, miltä tästä tuntuu ja mitä tämä haluaa.
Mä pelästyn sydänjuuria myöten jos joku sanoo tuolla laillasi.Rohkeneeko enään lähestyä ketää?Millä lailla voi intohimoilla ettei saa syytöksiä?
En usko?
neuvoista tuon taivaallista, mutta itse ainakin yrittäisin hoitaa ongelman itse. Paras neuvoni on, että ole aina askeleen edellä häiriköijää. Ennakoi hänen tulevat siirtonsa, niin olet vahvemmilla.
itsessään ole paha asia. Kai sen huomaa, ketä kohtaan sitä intohimoa sopii tuntea. Usein se tunne on niin kokonaisvaltainen ja vahvasti molemminpuolinen, ettei siitä voi erehtyä. Puhuminen kannattaa aina ensin. Jos vähääkään epäröit toisen kiinnostusta, niin kysy. Siitä ei kukaan sentään vielä rikosilmoitusta tee.
Ennen, muinoin nainen ja mies tunnistivat toistensa tunteet, sitten tuli teknologia joka mullisti kaiken.
Esi-isiemme aikaan tunnettiin sähköä miehen ja naisen välillä ilman piuhoja, nyt ei ilman piuhoja tunneta sähköä lainkaan.
Miettikää itse!
ole uskonasioita. Kyllä se niin sanoi ja sanoi paljon muutakin. Katsos kun tosi kovan häirikön edessä poliisi on täysin voimaton kun siihen ei tehoa lähestymiskiellotkaan. Täytyy eka odottaa että se häirikkö esim vahingoittaa fyysisesti ennenkuin pystyy ottaan järeemmät aseet käyttöön. Ja sen päivän odottaminen ei ole kivaa.
Suosittelen että käyt vaikka ottamassa poliisilla selvää asioista. Kerrot että sinua vainoo häirikkö josta haluat päästä eroon. Kerron jo etukäteen että kun huomaat kuinka vähissä ne keinot on niin sinua alkaa pelottaan.
Sopisiko neitiä kohtaan tuntea hieman intohimoa?
Jos ei, saisiko neitiä silti suudella?
Onkos neidillä tunnettu numero, että josko neiti ei soitosta pahastuisi?
Asuukos neiti tuntemattomassa osoitteessa, josko neitiä saisi saatella?
hyvä asenne.. asettua toisen asemaan. Nyt voitkin sitten asettua häirikön uhrin asemaan vaihtelun vuoksi.
Mieti miltä tuntuisi kun joku syystä tai toisesta soittelisi sulle, laittaisi viestiä, seuraisi sinua kaduilla/kaupassa, seisoisi ikkunan alla tunti tolkulla, soittelisi puolisollesi yms yms. Kaikkea tätä ympäri vuorokauden sinun nimenomaisista useista lopetuspyynnöistä huolimatta.
Jos et oikein pysty kuvitteleen sitä niin autan sinua, anna minulle yhteystietosi niin alan häiriköimään edellä mainituilla tavoilla. En käy fyysisesti käsiksi koska siihen pystyy poliisi puuttuun muihin tapoihin ei.
Katsotaan kauanko sinä sitä kestäisit ja sitten voit kertoa miltä tuntuu ja löytyykö ymmärrystä vielä.
niin kauan voit intohimoilla kun toinen ei kiellä. Ei se sen vaikeampaa ole tajuta eroa häirinnän ja sallitun välillä. Jos toinen sanoo että nyt riittää en halua sinun soittoja tms niin jatkaessasi sitä muutut häiriköksi.
mikä täysmulkku siellä puhuu taas asiansa niin ristiin kuin vain voi? Etkö enää enempää osaa asioitasi puhua ristiin ja rastiin?
Koitat sä sitä, et pikkuvaleesta pääseekin irti isommalla? Jutut paisuu ja paisuu ja näissä ei ole enää mitään linjaa. Välillä on sitä ja välillä tätä ja keskenään mahdottomia.
Se on hoidon paikka, jos alkaa omat kuvitelmat lyödä yli. Kaikki tuosta ei ole mahdollista mitenkään kun on niin ristiriidassa.
AIVAN
kuin elokuvissa :D Ei ainakaan minun tuttavapiirissäni. Missä oikein olette tutustuneet näihin häiriköihin? Tai oikeastaan, en halua edes kuulla.
tarvi tutustua välillä ollenkaan. Ne kun sut jostain syystä ottaa hampaisiinsa niin et voi sen jälkeen paljon mitään. Kyllä näitä tapahtuu, kaikenlaista paskaa muuallakin kuin elokuvissa. Lue vaikka oikeudenkäyntipöytäkirjoja niin törmäät niin ihmeellisiin ja sairaisiin tapauksiin ettei niitä ole ollut edes elokuvissa.
Sä olet oikeasti tosi tyhmä jos kuvittelet ettei mitään voi tapahtua muille jos niitä ei ole sullekkaan tapahtunut.
lääkkeesi? Vaikutat erittäin sekavalta hullulta joka ei ymmärrä lukemaansa. Taidatkin olla sellainen tyypillinen häirikkö? Minun jutuissani ei ole ristiriitaa, muista että täällä kirjoittaa moni muukin ja minä en ole ap.
Miksi sinua vituttaa kun toiset ihmiset haluaa käyttää oikeuttaan olla rauhassa ei toivotuilta lähentelyiltä, puheluilta yms? Eikö sinulla ole muunlaisia ihmiskontakteja kuin ne joita olet pakolla ja häiriköimällä pystynyt "luomaan"? Eikö sinulla ole itsekunnioitusta olenkaan? Eikö hävetä tieto että toinen puhuu tai sietää sinua vain siksi kun sen on pakko mutta sisimmässään toivois pystyvänsä lähettään sinut maata kiertävälle radalle?
Etkö ymmärrä että tuollainen pakolla hankittu kontakti ei ole oikea kontakti, se on "suhteen" illuusio sinun päässäsi ja se kestää vain sen aikaa kun uhri keksii hyvän ja tehokkaan keinon sinusta eroon pääsemiseksi.
Jos sä et ole sen eväisiin kajonnut, mitä se susta haluaa`? Mikset sä puhu sen kanssa?
ole ap, osoita kysymyksesi hänelle
kohtelias. Se on raaka peli mikä auttaa tuossa tilanteessa.
Pidät pienen "puhuttelun" missä ilmoitat suorin sanoin että et halua sen yhteydenottoja, et halua sitä muutenkaan ja teistä ei tule ikinä mitään, jätä rauhaan. Ja osoittaaksesi että koet todella epätoivotuksi häirinnäksi hänen takertumisensa voit vihjata poliisilla ja vaikka lähestymiskiellolla.
Kevyempiä vaihtoehtoja on että "puhuttelussa" kerrot että turha soittaa tms et vastaa enää mihinkään ja pysyt siinä myös. Mihinkään kännyyn tai emailiin tuleviin et vastaa, ei kukaan määräänsä enempää jaksa kirjoitella jos ei kukaan vastaa ellei ole sitten todella sairas. Sitten ei auta enää muu kuin haulikko, näin sanoi minulle yksi poliisi kun omasta pitkäaikaisesta häiriköstä yritin päästä eroon. Mutta koska se on laitonta niin ei auta muu kuin vaihtaa kaikki vaihdettavissa olevat tiedot/numerot ja muuttaa ne salaisiksi ja sanoa myös kavereille suoraan että niitä ei sitten sille anneta.
"Minun" häirikköni oli siitä erikoinen etten itse tuntenut sitä ollenkaan, se oli ilmeisesti nähnyt minut jossain ja auton rekisterinumeron perusteella otti tiedot selville ja aloitti vuosia kestäneen häirinnän jossa oli kyllä välillä taukoja kun hän oli mielisairaalassa hoidettavana. Siihen ei nätti eikä ruma puhe tehonnut mutta kyllä sekin touhu sitten saatiin vihdoin lopetettua.
Kokemuksellani häiriköistä sanoisin että se raaka peli heti kättelyssä voi tehota kaikkein parhaiten jos siis kyseessä on kohtuullisen tolkuissaan oleva. Niissä kaveripartyissäkin pysyttelet vähän matkan päässä ja vastaa vain "pakolla" ja silloinkaan et hymyile ja ihan vaan muutamalla sanalla ja tehostaaksesi vaikutusta voit vielä katsella muualle sen näköisenä että haluat pois tilanteesta. Kyllä luulis auttavan. Koita vaan jaksaa kyllä se sen ennemmin tai myöhemmin lopettaa.
napotat?
Sinulla on ollut sama pulma pitkään. Roikkuuko sama pimu, vai onko joku uusi ilmestynyt roikkumaan? Roikotatko pimujasi tahallaan, vai tahattomasti?
Kerro koko stoori.
suoraan sanomista. Sanot suoraan, että et halua olla tekemisissä.
Vaikka kuinka haluaisit olla kohtelias, niin nyt se ei enää auta.
Hänestä tuntuu jonkun aikaa pahalta, mutta siitä selviää kyllä.
ENSIN HYVÄLLÄ JA SITTEN VASTA PAHALLA!!! Toinen ei välttämättä edes tiedä!!!! Törkeistä kunnianloukkauksista ylitse pääseminen vie vuosia eikä henkiset arvet parane kokonaan koskaan.
Näitteeks te kui vanha tää viestiketju on???? LOL Toivottavasti on jo tähän mennessä päässy raukka irti...
pari pentuakin meillä jo on, ei päässy irti.
suoraan. aika yksinkertaista vai mitä kuvitteletko että olet niin helvetin ainutlaatuinen ettei hän pääsisi yli sinusta vaikka sanoisit suoraan.
sitä anaaliin, se auttaa ja kerro sitten sairaudestasi
Pääset eroon kun puhut aivan suoraan kahdenkesken ystävällisessä sävyssä. Älä missään tapauksessa rupea haukkumaan tai muuta, muuten hän haluaa ehdottomasti korjata huonon käsityksesi hänestä ja ottaa sen takia yhteyttä. Sano ettet ole hänestä kiinnostunut etkä tule olemaankaan ja että voitte nähdä kavereitten yhteisissä jutuissa, muttet halua häneltä muuta yhteydenpitoa.