Neuvojanne ja mielipiteitänne haluaisin omien ajatusteni selventämiseksi. En ole mikään ihannevaimo, mutten kuitenkaan niin huonokaan,että voisin pitää itseäni syyllisenä mieheni juomiseen. Juominen on vuosien saatossa lisääntynyt salakavalasti, pikkuhiljaa. Nykyisin mieheni pysyy vielä raittiina, kun tilillä ei ole sentin sipruakaan. Mutta, kun päivärahat sinne kilahtavat, niin jopa on mies ``lenkillä`` aamusta iltaan palaten useimmiten taksilla änkyräkännissä. Uskollisesti palaa kotiin joka ilta lähteäkseen kuitenkin heti seuraavana aamuna taas jonnekin juomaan.
Aikani nalkutin, mutta nykyisin en kiinnitä koko touhuun kovasti huomiota. Asiasta ei uskalla puhua edes selvinä päivinä..ei kärsi!
Minä elän omaa elämääni ja hän omaansa: mitään puhumista meillä ei juuri ole...
Toisinaan puhumme hänen muuttamisestaan pois kotoa, koska meillä on vielä pari muksua kotona. Mutta ei hän kuitenkaan ole minnekkään muuttamassa, kunhan sanoo vaan.
Mitenkähän tässä tulee käymään ajan oloon??? Olisko vaikka kokemuksia, mistä kertoa?
Aikani nalkutin, mutta nykyisin en kiinnitä koko touhuun kovasti huomiota. Asiasta ei uskalla puhua edes selvinä päivinä..ei kärsi!
Minä elän omaa elämääni ja hän omaansa: mitään puhumista meillä ei juuri ole...
Toisinaan puhumme hänen muuttamisestaan pois kotoa, koska meillä on vielä pari muksua kotona. Mutta ei hän kuitenkaan ole minnekkään muuttamassa, kunhan sanoo vaan.
Mitenkähän tässä tulee käymään ajan oloon??? Olisko vaikka kokemuksia, mistä kertoa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ellei miehesi suostu lähtemään katkaisuun,niin heitä hänet pihalle.Lapsetkin saavat vain huonoja vaikutteita kännisestä äijästä,Ajattele mitä sinä saat tuollaisesta liitosta ?Kun mies ryyppää kaikki rahansa,ja lentelee ympäri kylää,Sinusta tulee katkera nainen,jonka elämä meni kännistä paapoessa
Tuo on se yksinkertainen ja musta-valkoinen kaava, jonka mukaan alkoholismi perheessä etenee.
Et tietenkään ole syyllinen miehesi juomiseen, vaikka ihan varmasti joskus itseäsi syyllistätkin, kun elät alkoholistin kanssa.
Mutta vaikka et mennytkään naimisiin 'juopon' kanssa, et sinä silti ole tehnyt miehestäsi 'juoppoa'.
Syyllisyyttä aiheuttaakin se, että olet lähtenyt mukaan salailemaan ja peittelemään miehesi juomista. Häpeät ja jopa valehtelet miehesi puolesta sukulaisten ja tuttavien edessä.
Sinä ja lapsenne joudutte elämään samalla rytmillä kuin tuo 'juoppokin', kuljette kuiskaillen varpaillanne silloin kun alkoholisti kituu kuivuudessaan. Saatte hetken hengähtää kun juominen alkaa ja kun hänellä sitten on krapula, tekin sairastatte krapulaa hiljaa seinän vierustoja hiipien.
Elätte kuin alkoholisti, teidän henkenne ei vaan haise viinalta.
Tästä kaikesta myötäelämisestä seuraa sairastuminen läheisriippuvuuteen, joka on jopa hankalampi sairaus hoitaa kuin alkoholismi.
Siksi sinun tulisikin viipymättä hakea apua itsellesi, sillä en oikein muita vaihtoehtoja osaa teille kuvitella.
Miehesi juominen jatkuu hitaasti kiihtyen, eikä hän muuta asunnosta mihinkään koskapa hän tarvitsee ympärilleen 'perhekulissit' sekä mahdollistajan. Mahdollistaja hoitelee hänen juoksevia asioitaan, ruokkii, vaatettaa, kuskaa ja jopa rahoittaa joskus hänen juomistaan.
Vaikka se onkin ikuista mykkäkoulua pitävä eukko, ei hän silti lähde. En lähtenyt minäkään, vaikka usein keräsinkin omaisuuttani ulko-oven viereen lähteäkseni.
"Calmato" kirjoitti täällä kerran, että juovaa alkoholistia pitäisi kohdella kuin neli-vuotiasta lasta. Sellaista neli-vuotiaan uhittelua tuo minun teatterini aikoinaan olikin.
Yleensä alkoholisti kohtaa ennenpitkää oman henkilökohtaisen pohjansa, jota alemmas hän ei enään halua vajota. Siltä pohjalta hän pystyy sitten ponnistamaan ja raitistumaan, jos vain omaa halua siihen löytyy.
Sinun tosiaankin kannattaa keskittyä itseesi, että jaksaisit olla lapsillesi oikea äiti.
Toivon sinulle voimia kestää ja odottaa.