Niin. Aloitetaanpas toi yksi ketju nyt näin päin.
Olisi mukavaa mennä sellaiseen etelän kohteeseen, missä ei ole kaljaa litkiviä pareja, sinkkuja ja niitä lapsettomia, jotka yöt ja päivät örveltää humalassa. Saisi kerrankin olla mukavassa ilmapiirissä ja ei tarvitsisi varoa tupakan polttajia kävelykaduilla tai rikottuja kaljapuolloja. Saatika yrjöä yms sotkua...sitten paluulennolla ne haisee vanhalle viinalle ym ällölle.
Olisi mukavaa mennä sellaiseen etelän kohteeseen, missä ei ole kaljaa litkiviä pareja, sinkkuja ja niitä lapsettomia, jotka yöt ja päivät örveltää humalassa. Saisi kerrankin olla mukavassa ilmapiirissä ja ei tarvitsisi varoa tupakan polttajia kävelykaduilla tai rikottuja kaljapuolloja. Saatika yrjöä yms sotkua...sitten paluulennolla ne haisee vanhalle viinalle ym ällölle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
on silloin kun etukäteen on moiset ajatukset niin pysykää KOTONA,se on ainoa vaihtoehto sillä muuten ei onnistu.
Esimerkiksi Finnmatkoilla on Blue Villaget, Blue Starit ja Blue Villasit. Menkää sinne, sillä lapsiperheille suunnattuina muut pysyvät poissa. Tosin niitä tupakan polttajia, kaljaa litkiviä ja humalassa örveltäjiä löytyy äideistä ja isistä sen verran paljon, että helpommalla pääset, kun jäät kotiin.
Ihan ensinnäkin. Jokainen, niin pariskunnat, yksin matkustavat, ei välttämättä kuitenkaan sinkut, kuin te perheenä, maksavat matkansa ja saavat tehdä siellä ihan mitä huvittaa. Ihan vaan hyvällä itsetunnolla reissuun ja tarvittaessa valitus häiriöstä suoraan respaan..
Huomaa kuitenkin, että kaikki keskenään matkaavat pariskunnat, eivät dokaa tai joraa, eivätkä häiritse teidän pikkuisten elämää sen kummemmin kuin te niiden pariskuntien. Hotelleissa parveketupakointi on sallittu ja jos sitä ei kestä, kannattaa varata parvekkeeton luukku valokuilun puolelta. Niitäkin on ja ne ovat lisäksi halvempia ja niitä on varsinkin viime hetken lähdöillä tarjolla. Eipähän tarvitse lapsiakaan vahtia, koska eivät pääse partsilta hyppäämään.
Kaiken kaikkiaan tämä keskustelu lapset vs. muut on menossa vähän överiksi. Kaikki mahtuu hyvällä asenteella samoille lennoille ja samoihin hotelleihin. Minua ei vielä yksikään lapsi ole lennoillani häirinnyt, sen kummemmin kuin hotelleissakaan. Minusta on kiva katsella niitä taaperoita tallustamassa koneen käytävällä ja vilkuttaa niille etupenkeillä oleville söpöliineille silmää vessareissulla. Eletään ja annetaan toistenkin elää, myös lomalla.
suosittelen Bahia Feliztä
torakat syö siellä sinun mukulat, nam.
Ei voi olla totta. Ette kestä totuutta...
Olen käynyt perheeni kanssa kahdesti joulun aikoihin Bahiassa emmekä nähneet kuin yhden torakan ulkona kävellessämme, huoneistoissa ei näkynyt!
Täällä näköjään jatkuu "keskustelu" oikein uuden otsikon alla. En ymmärrä, mihin tällä viestillä pyrit. Jokainen valitsee lomakohteensa mielensä mukaan ja siitä myös maksaa. Jos minun kriteerini on se, että lomailen mieluimmin paikassa, jossa on vähemmän lapsia, niin en ymmärrä, mitä se asia sinun napaasi kaivelee?
Lasten varjolla kuvitellaan, että saadaan mitä vaan, lapsiperheille pitää järjestää ties mitkä palvelut ja erikoistiskit. Itse asiassa juuri lapset ovat kaikkein sopeutuvaisempia mihin tahansa tilanteeseen, heidän vanhempansa eivät, ja vaativat lastensa varjolla kuun taivaalta esim etelänmatkoilla.
Olen kyllästynyt kuulemaan lauseita "kyllä sä sitten ymmärrät kun sulla on lapsia" tai "eikö täällä ole lapsiperheille ..." jne.
Tupankanvastustajista olen ihan samaa mieltä. Olen kävellyt ravintolasta (missä sai tupakoida) ulos kesken ruokailun kun tuli joku idiootti suomalainen huutamaan allergioistaan, hän saapui ravintolaan paljon minun jälkeeni. Uskomatonta kyttäämistä ja vahtimista. Suomessa on annettu lapsiperheille ihan super-asema, sitä ei missään muualla maailmassa ole. Katsokaa hyvät ihmiset miten lapsia hoidetaan rakkaudella, ja ilman mitään pulinoita seuraavalla kanarian matkallanne; tarkoitan siis paikallisten lapsien hoitoa! Siinä mennään sulassa sovussa kaikki ikäpolvet,ei tarvitse kenenkään inistä.
Ainokaiseni on juuri muuttanut kotoa pois, mutta paljon tuli yhdessä perheen kanssa matkusteltua.
En missään mittakaavassa allekirjoita tuota "lapsilla keinottelua" mihin viittaat. Ei pidä paikkaansa. Pitänee ymmärtää, että kun suomalaiset ovat lapsineen turisteina kanarialaisessa ravintolassa, se ympäristö on lapselle vieras ja saattaa aiheuttaa jotain yllättävää. Se ei ole vanhempien huonommuutta. Siinä on monta tekijää pelissä. Ilmasto, aikaero, yms. Tuttu juttu meillekin.
Lohdutuksen sana tupakoivalle, no fumar. Ravintoloissa ei siis enää saa tupakoida, eli siitäkään ei sinun tarvitse jatkossa vetää herneitä kolviin. Ei kun pihalle..
Näissä kahdessa keskustelussa ovat puurot ja vellit menneet sekaisin. Edustan näkökulmaa, jonka mukaan lapset ja lapsiperheet ottavat liikaa valtaa liikkuessaan yleensäkin julkisilla paikoilla.
- ainakaan minä en ole lastenvihaaja, vaan kritiikkini kohdistuu lasten vanhempiin. Tässä muutamia perusteluja:
- lapsen itku on merkki hädästä, mutta vanhemmat voivat antaa lapsensa itkeä välittämättä siitä. Lasta voisi yrittää rauhoitella ja mennä sivummalle, jossa itku ei häiritse. (en nyt tarkoita lentokonetta, vaan ravintoloita, kauppoja ym.)
- "Vanhemmat käyttävät lapsiaan saadakseen ylimääräistä etua" -ajattelun allekirjoitan. Esim. viime etelänmatkalla perheenisä nosti helvetillisen elämän, koska huoneen sijainti ei tyydyttänyt. Hänelle ei kelvannut oppaan selitys siitä, että huoneet jaetaan varausjärjestyksessä, vaan hän vaati täydessä hotellissa opasta vaihtamaan huoneita vain siksi, että "meillähän on lapsia".
- Huutaminen ja kiljuminen yleisillä paikoilla ei kuulu sivistyneen ihmisen tapoihin. Lapsi ei tiedä, mikä on sopivaa, vaan vanhempien tulee se kertoa. Ja sen joutuu tekemään ehkä kymmeniä ellei satoja kertoja, ennen kuin lapsi sen oppii.On huvipuistoja ja leikkikenttiä, joissa voi huutaa vapaasti. Yleisissä tiloissa on otettava muut ihmiset huomioon.
- Leikit on sovitettava ympäristön mukaan. Esim. hotellien uima-allasalueet eivät sovellu jalkapallokentiksi, silloin kun ympärillä on paljon ihmisiä. Tässä olen ottanut muutamankin kerran yhteen suomalaisten vanhempien kanssa.
- Ravintolassa ruokaillaan ja seurustellaan. Hippa- ja juoksuleikit eivät kuulu sinne jo siksi, että ne aiheuttavat vaaratilanteita.
- Pieni lapsi seisomassa/kävelemässä lentokoneen käytävällä silloin, kun lentoemännillä on ruoka- tai juomatarjoilu käynnissä, on vaaratilanne. Ahtaissa tiloissa kärryn kanssa lentoemännät liikkuvat myös selkä edellä ja polvenkorkuinen on miina ja lentoemännän kompastuminen häneen voi aiheuttaa vaaratilanteen sekä lentoemännälle että lapselle itselle. Lisäksi lentoemännät käsittelevät kuumia ruokia, kuumaa kahvia, lasipulloja ym.
- ehkä olen niuhottaja,mutta kansainvälisellä lentokentällä voisi myös pienetkin lapset pukea muuhunkin kuin pelkkään vaippaan. Hellepukuja saa kyllä edullisesti.
Näitä esimerkkejä on kyllä lisää, jos ei näkökulmani tullut selväksi
Arvostelen sitä, että vanhemmat odottavat ympäristön sopeutuvan loputtomiin siihen, että heillä on lapsia. Kuitenkin vastuu lapsista on vanhemmilla, vanhempien tulee valita sellainen ympäristö, jossa lapsi viihtyy ja sittenkin on opetettava tapoja eli kasvatettava. Tämä tarkoittaa, että jos lapsi ei jaksa pitkää lentoa, ei matkalla pidä lähteä. Seuraavan tuoliani koko lentomatkan potkivan lapsen nostan hattuhyllylle. Täällä on perusteltu sillä, että lapset ovat lapsia. Näin ovat, niin meillä kuin muualla. En vaan lakkaa ihmettelemästä, miten paljon eroja erimaalaisiin lapsiin liittyy.
Hei, olen kanssasi ihan samaa mieltä vanhempien vastuusta. Näin koiraihmisenä tulee mieleen ne syytökset koirien tekemisistä, kun tietää hyvin, että se vastuu on aina siellä hihnaa pitävässä..
En epäile lainkaan, että olisit lasten vihaaja. Viestisi ovat olleet hyvin asiallisia. Olet ihan oikeutetusti huolissasi lasten turvallisuudesta lennolla ja muutenkin.
Toivon sinun kuitenkin ymmärtävän, että vastuullisillekin vanhemmille voi tulla aiemmin mainituista syistä yllätyksiä jälkikasvun kanssa. Miten he onnistuvat ne ratkomaan, on sitten eri juttu.
Tähän loppuun pikku anekdootti meidän juniorin seikkalusta Palman isolla kentällä n. 18 vuotta sitten. Lento Suomeen oli jo kuulutettu ja kaveri oli hävinnyt, vaikka meillä oli yhdessä suunnitellut vahtivuorot. Suunnilleen viittä minuuttia ennen koneen lähtöä silloin noin kolmevuotias vesseli löytyi yhden kenttäravintolan keittiöstä tätien taputeltavana.
Väitän, että olimme, ja olemme edelleen vastuullisia vanhempia, mutta pieni silmänräpäys, ja se yllätys voi sattua. Onneksi meillä kaikki päättyi hyvin ja päästiin vielä kotimatkalle. Juniori hymyili tyytyväisenä kaikki ne kymmenen tikkaria ja poskilla tätien huulipunien jäljet mukanaan...