Näitä juttuja varmaan täällä on ennestään vaikka kuinka mut tuli valtava tarve purkaa pahaa oloa.
Ihastuin ja rakastuin muutama kk sitten mieheen. Alkoholi ei kuulunu meidän yhteiseen maailmaan, tutustuttiin selvinpäin ja alotettiin niin myös yhteinen elämä. Kaikki tapahtu nopeesti, hiukan liiankin nopeesti.
Alkosta oli välillä puhetta ja hän kertoi avoimesti aiemmista ongelmistaan. En osannut kuunnella oikein, kuvittelin että kyseessä on ollut elämänvaiheeseen liittyvä runsas käyttö. Itse käytän ajoittain runsaasti mutten esim. harrasta krapularyyppyjä tms. ja alkoholi liittyy ehdottomasti sosiaalisiin tilanteisiin. (Näistä selityksistä monella nousee niskakarvat pystyyn, tiedän.)
Mies sitten repsahti. Juonut pari viikkoa yksin ja millään ei ole mitään väliä -otteella. Käyttäytyy sikamaisesti mutta kerjää sääliä. Ei ole sama ihminen jota rakastan. En suostu tapaamaan häntä niin kauan kun on tuossa tilassa ja se "ajaa" hänet juomaan lisää.
Sääliä tai edes myötätuntoa ei minulta saa. Mielestäni jokainen viimekädessä itse päättää tekemisistään ja saa myös kantaa seuraukset. Toki kuuntelen hänen vuodatustaan ja katumustaan joka ei johda käytännön tekoihin, haluaisin ymmärtää mikä ajaa ihmisen moiseen. Yhtäkään selitystä en kuitenkaan ole niellyt. Kaikki kuulostavat tekosyiltä, syy on muka jossain muualla kuin hänessä itsessään. Klassinen tilanne?
Nytpä kysymys: kun mies aikanaan selviää ja kohtaamme, pahennanko asiaa olemalla säälimätön ja vaatimalla selityksiä? En aio hyväksyä hänen käytöstään, petettyjä lupauksia ja solvauksia joita olen kuunnellut. Entä toivonko turhaan, että voisimme joskus elää yhdessä ilman, että pelkään hänen retkahtamistaan? (Tähän kai itse tiedän vastauksen parhaiten...)
Hetkittäin päätän lopettaa suhteen heti ensitilassa kunhan mies selviää, välillä taas kaipaan häntä niin, että voisin vaikka antaa ylen.
Toivon miehen raitistuvan joko ilman minua tai kanssani.
Ihastuin ja rakastuin muutama kk sitten mieheen. Alkoholi ei kuulunu meidän yhteiseen maailmaan, tutustuttiin selvinpäin ja alotettiin niin myös yhteinen elämä. Kaikki tapahtu nopeesti, hiukan liiankin nopeesti.
Alkosta oli välillä puhetta ja hän kertoi avoimesti aiemmista ongelmistaan. En osannut kuunnella oikein, kuvittelin että kyseessä on ollut elämänvaiheeseen liittyvä runsas käyttö. Itse käytän ajoittain runsaasti mutten esim. harrasta krapularyyppyjä tms. ja alkoholi liittyy ehdottomasti sosiaalisiin tilanteisiin. (Näistä selityksistä monella nousee niskakarvat pystyyn, tiedän.)
Mies sitten repsahti. Juonut pari viikkoa yksin ja millään ei ole mitään väliä -otteella. Käyttäytyy sikamaisesti mutta kerjää sääliä. Ei ole sama ihminen jota rakastan. En suostu tapaamaan häntä niin kauan kun on tuossa tilassa ja se "ajaa" hänet juomaan lisää.
Sääliä tai edes myötätuntoa ei minulta saa. Mielestäni jokainen viimekädessä itse päättää tekemisistään ja saa myös kantaa seuraukset. Toki kuuntelen hänen vuodatustaan ja katumustaan joka ei johda käytännön tekoihin, haluaisin ymmärtää mikä ajaa ihmisen moiseen. Yhtäkään selitystä en kuitenkaan ole niellyt. Kaikki kuulostavat tekosyiltä, syy on muka jossain muualla kuin hänessä itsessään. Klassinen tilanne?
Nytpä kysymys: kun mies aikanaan selviää ja kohtaamme, pahennanko asiaa olemalla säälimätön ja vaatimalla selityksiä? En aio hyväksyä hänen käytöstään, petettyjä lupauksia ja solvauksia joita olen kuunnellut. Entä toivonko turhaan, että voisimme joskus elää yhdessä ilman, että pelkään hänen retkahtamistaan? (Tähän kai itse tiedän vastauksen parhaiten...)
Hetkittäin päätän lopettaa suhteen heti ensitilassa kunhan mies selviää, välillä taas kaipaan häntä niin, että voisin vaikka antaa ylen.
Toivon miehen raitistuvan joko ilman minua tai kanssani.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Ei hän lopeta. Etsii vain hoivaajaa. On välillä selvinpäin niin kauan, että teillä menee hyvin taas sitten seuraa retkahdus ja anteeksipyytely vaihe.
Been there done that.
Eikun kenkää vain, jos ei pysy homma hanskassa.
Saat kyllä kuulla vaikka mitä selittelyjä. Mikäli et ole tottunut käsittelemään alkoholistia, niin syvällä kusessa lopulta olet. valheiden verkossa omiesi ja hänen. Lopulta ihm,ettelet itsekin, mikä on todellisuutta ja mikä ei. siinä vaiheessa et ehkä huomaa enää itsekkään sairastuneesi alkoholismiin, hänen kauttaan. Vaikket itse juoklkaan olet vain osa alkoholistin narsistista ajatusmaailmaa. Maaailmaa joka vain pyörii hänen ympärillään. Sitten kun yrität vetäytyä omaasi ja pois hänen maailmastaan hän ikäänkuin luovuttaa. No olet huolissassi pettynyt etc... Hän voi syyttää sinua yltyneestä juomisestaan sitten. Mikäli et ota syyllisyyttä vastaan. Hän voi lopettaa juomisen ja syyttää sinua taas että joi suhteenne aikana. Näin hän yrittää manipuloida sinua takaisn. Tunnekoukkuja alkoholisti osaa käyttää taitavasti kaikkia.
Vaikea tilanne ja paha on ulkopuolisen mennä mitään neuvomaan. Kuulostat hyvin järkevältä ihmiseltä, mutta joskus rakkaus saa järjen lähtemään. Et ole vastuussa kenenkään juomisesta.
Mieti millaista elämää jatkossa haluat ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan jos jatkat kyseisen henkilön kanssa. Alkoholistilla on rakkaussuhde alkoholiin. Hän rakastaa sitä enemmän kuin mitään muuta maailmassa. Et varmaan halua katkeroitua ja tuntea kymmenen vuoden kuluttua itseäsi hyväksikäytön uhriksi.
Ei siinä paljon itkut auta, jos toinen on pahasti koukussa. Rahat katoavat, vastuuta pakoillaan, syitä ja selityksiä on loputtomiin. Ja humalaisen kanssahan ei voi järkeillä. Harva sellaista menoa jaksaa läheltä seurata. En tiedä miksi edes pitäis.
Tulee mieleen, että koska jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja vain omista tekemisistään, niin onko muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa omaa elämäänsä? Omalta kohdaltani muistan sen suunnattoman helpotuksen tunteen, kun ei enää tarvinnut pelätä.
loppu elämäsi,jos jatkat,Hänelle viina on tärkeintä,ihmiset eivät merkitse mitään muuta kuin huikkakaveria.Sääliin hän yrittää vedota,ja kaikki jopa dokaaminenkin on toisten syytä.Ajattele haluatko elää alkoholistin rinnalla?
..mitä tuleman pitää.
Yleensä ihastunut/rakastunut juoppo pystyy pitämään ihmismäistä kulissia pidempään pystyssä, mutta kun juoppous kaikessa raadollisuudessaan tulee pintaan suhteessa jo muutaman kuukauden päästä, niin miten jatkossa mennään? Ei ainakaan paremmin.
Tunteet jyräävät sinuakin ja sotivat selvää logiikkaasi vastaan, ja haluaisit auttaa häntä, mutta se jo fraasiksi muuttunut toteamus, että vain juoppo voi auttaa itseään tunnustamalla edes itselleen avuttomuutensa suhteessa alkoholiin - se pitää täysin paikkansa.
Toinen ihminen, et sinäkään voi auttaa alkoholistia, joka asennoituu näin:"..syy on muka jossain muualla kuin hänessä itsessään. Klassinen tilanne?"
Se on juuri klassinen tilanne, kun juoppo työntää vastuun itsestään pois.
Sinusta yritetään tehdä juomisen mahdollistajaa, säälijää ja holhoajaa.
Sinun kohdallasi se ei onnistu, olen varma.
Älä pilaa omaa elämääsi tällaisessa suhteessa.
yli 30 vuotta sitten. Hän oikeastaan pelasti minut elämään. Kaikki alkoholistin tunnusmerkit täytin jo silloin 17 -vuotiaana.
Yhteistä elämää on riittänyt, silti minulla on ollut riesanani tuo alkoholin himo. Se ei ole kuitenkaan estänyt minua hankkimasta ammattia, kotia, kolmea mahtavaa lasta, jotka nyt ovat jo maailmalla.
Edelleen tässä joka päivä joutuu selittelemään itselleen miksi ei voisi juoda vähän. Onneksi yleensä en kuitenkaan juo. Mutta alkoholistina itseäni pidän.
lukiko edellistä kirjoitustani kukaan!
Toisinkin voi käydä.
Viestisi on lukenut jo kolmatta sataa immeistä.
Vaikeneminen on myöntymisen merkki, eli kun et saanut vastalauseita niin poikkeukset ymmärretään mahdollisiksi, ja sinä edustat sellaista.
Poikkeus vahvistaa jne..
"..yleensä en kuitenkaan juo. Mutta alkoholistina itseäni pidän."
Eli itsesi lisäksi myös vaimosi on saanut kärsiä vuosikymmenten saatossa. Tai sitten olen väärässä?
Kärsimättä tästä elämästä kukaan tuskin selviää.
On sitten jokaisen omalla asteikolla miten nämä vastoinkäymiset tai 'kärsimiset' suhteuttaa.
Tuskin hän silloin nuorena olisi minua luvannut papin edessä rakastaa, jos ei olisi tiennyt mitä saa.
En usko, että hän on kärsinyt siitä, että minä pidän alkoholista. Hän ei ole itsekään absolutisti.
Meidän yhteiset kärsimyksemme ovat hieman isommissa asioissa. Ja ne ovat meitä myös yhdistäneet.
Kirjoitinko muuten, että olisin varsinaisesti kärsinyt alkoholin vuoksi? Kiusallisia hetkiä tuo jatkuva jano on tuonut mutta ei mitään tuskaa. Silloin tuuliajolla ennen vaimoani olin menossa tosi kovaa alas, mutta silloin en käsittänyt mistä oli kysymys. Ehkäpä 'korkein voima' lähetti vaimoni pelastamaan minut?
Alkoholistina pidän itseäni kuitenkin. Voi olla että olen väärässä.
Olen usein tällä palstalla (ja oikeassa elämässäkin) huomannut, että uusi rakkaus saa alkoholistin pysymään kuivilla kolmisen kuukautta.
Sen jälkeen on jo kiire "moikkaamaan vanhoja kavereita", ja juominen onkin sitten yleensä entistä rajumpaa. Pitäähän siitä kuivana kipristelystä ottaa korvaus.
Kuinkahan lähelle tuo arvioimani kolme kuukautta osui?
Kun turneen päättänyt alkoholisti krapulassa antaa lupauksiaan, vaikuttaa se rehellisemmältä kuin vastasyntyneen jokellus. Onhan kaveri juuri selvinnyt "kuoleman kielistä" ja aito halu uuteen elämään on jonkin aikaa vallalla, kunnes sitten taas kerran normaali elämä astuu alkoholistin kuvioihin.
Alkoholismi-sairauteen on vain yksi toimiva lääke - alkoholi, joka kuitenkin ennen pitkää kääntyy käyttäjäänsä vastaan ja alkaa invalidisoimaan tätä.
Siksi alkoholistille oikea tapa normaalin elämän viettämiseen onkin täysraittius, joka taas vaatii elämän uudelleen opiskelua. Tähän ei alkoholisti tietenkään pysty, ellei hän sitä nimenomaan itse tosissaan halua. Muut eivät sitä voi haluta hänen puolestaan.
Siksi et häntä voi auttaa, ja pahinta mitä hänelle voit tehdä, onkin lähteä mukaan hänen valheelliseen maailmaansa "mahdollistamaan" juomisen jatkuminen.
Juova alkoholisti ei rakasta edes itseään, ja on siksi kykenemätön rakastamaan ketään muutakaan, edes omia lapsiaan. Hän kyllä haluaisi rakastaa, mutta ei kykene rakastamaan, sillä pullo täyttää hänen maailmansa ja ajatuksensa ollen hänen ainoa rakkautensa.
Voithan aina yrittää tehdä kokeen. Kerro hänelle, että valittavana olette joko sinä tai pullo.
Itse en tuohon testiin juurikaan luota, sillä siinä vastakkain ovat tunne ja järki, joista järki pyrkii ohjailemaan tunnetta eikä siinä tietenkään onnistu.
Oikea tapahan olisi että tunne ohjaisi järkeä (Pythagoras), eli halu raitistua ohjailisi tiukan paikan tullen järkeä ottamaan enemmän valtaa suhteessa viinaan.
Alkoholismi sairautena on melko yksinkertainen sairaus ja sitä aivan turhaan yritetään virallisestikin mystifioida, kun taas raitistuminen onkin jo mutkikkaampi prosessi, eikä siihen riitä pelkästään se että ruuvataan pullon korkki kiinni.
Mutta meitä entisiä juoppoja, meitä raittiita alkoholisteja on kuitenkin paljon. Eli raitistuminen on kyllä mahdollista, kunhan juopolla itsellään vain syntyy siihen halu.
googlesta al-anonin sivut.
Toivottavasti huomasit viestini näiden AA -profetoiden joukosta. Elämä on! On mahdollista, että miehesi palaa normaalielämään. Siten minulle tapahtui.
Kaikki riippuu tietenkin teistä kahdesta, mutta ei ole vain yhtä totuutta.
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2
Esim:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=12200&sid=9b405d6fc2c3d169bcb6d7d82a8a56c5
Miehen juoppous pahenemassa???
on pahenemassa. Älä syyllistä tuntemattomia.
Juoppoudelle kun on ominaista pahentua päätyäkseen tavalla tai toisella umpikujaan, tai hiekkahoitoon. Kysyjän avomies ei ole päätynyt vielä kumpaankaan.
Eli suunta on mikä?
Suhteeni on nyt loppu.
Mies vajoaa syvemmälle ja tekee viinanhuuruisia valintoja. Kaikki asiansa hän on jättänyt hoitamatta tai hoitanut ne pahimmalla mahdollisella tavalla. Ymmärrystä (ja viinaa)hän saa nyt ex-naiseltaan. Miten voikin muutamissa päivissä saada koko elämänsä aallonpohjaan.
En voi häntä nyt auttaa, ymmärrän. Keskusteluyhteyttä häneen en saa, jokainen yritys päättyy pakenemiseen. Ehkä sitten kun selviää?
Selvää nyt on se, että yhteistä tulevaisuutta meillä ei ole. Luottamuksen rippeetkin ovat hävinneet. Tiedän, että nyt häntä ajaa viina eikä järki, mutten anna anteeksi valehtelua ja pettämistä. Tavallaanhan hän teki asian minulle helpoksi: en enää joudu miettimään, olisimmeko voineet onnistua.
Etsin asiasta nyt niitä valoisia puolia ja löytyyhän niitäkin: Onneksi ongelma löytyi näin nopeasti eikä vasta vuosien päästä. Säästin itseäni näin aika paljon!
nyt osapuolilla on parempaan mahdollisuus.
myös jossittelijoilla, joiden mielestä sinun kuuluisi rakastaa, hyysätä ja tukea miestäsi, jotta hän pärjäisi ongelmansa kanssa. ja toivoa ja pettyä, aina vaan uudestaan. siinä sivussa vielä pyöräyttää pari lasta.
varoitin jo kerran, noista tunnekoukuista mitä alkoholisti osaa taitavasti käyttää.
Eli se pettäminen ja ex-nainen on yksi niitä, millä hän sinuakin yrittää saada koukkuunsa.
koettaa musertaa itsetuntosi. Laittaa sinut kilpailutilanteeseen toisen naisen kanssa.
Paljastit jo itsesi ja sen alkoholistin pelin. sillä, että yrität saada keskusteluyhteyttä. Odotat hänen selviämistään. No kyllä hän ottaa yhteyttä kun selviää. sitten pyydetään anteeksi etc... Ja sama homma jatkuu. Menee vähän aikaa selvillä. Sitten vahdit sitä, ettei se juo. Hän on vain elämäsi keskipiste. Hän ja hänen narsisminsa. Sitten juo ja menee taas toisen naisen luo. Pitää sinua vain katkaisuhoitona.
Toinen vaihtoehto skenaariossa on, että olet niin palasina, että alat itsekin juoda. Purkaaksesi pahaa oloa, kun hän saapuu. sitten juotte yhdessä. Näin sinäkin sairastut alkoholismiin.
Parasta on, että katkaiset koko yhteyden häneen.
Hän vain käyttää sinua hyväkseen, jos otat yhteyttä. Tietää, että olet tunnekoukussa häneen. Eli osoitat, että hänellä on suhteessa valta. Ei hän sitä pahuuttaan tee vaan siksi, että hänen todellisuutensa on alkoholin alaista.
Älä anna valtaa hänelle. Odota vain, niin kyllä hän ottaa yhteyttä ennenpitkää. Sitten kun sinä lopetat yhteydenotto yritykset. Sitten tulee soittoja yms...
Mutta älä mene siihenkään halpaan. Sekin on vain keino yrittää hurmata sinut takaisin sitten.
Jos ei muu sitten auta hommaa lähestymiskielto.
Se voi olla sulle raskasta, kun tuntee itsensä hylätyksi ja hyväksi käytetyksi. Mutta usko nyt jo, minä olen tuon kaiken kokenut. Se ei ole vika sinussa, ettei se suhde onnistu. Se mies on sairas alkoholisti. Hän ei yksinkertaisesti voi onnistua ihmissuhteissaan, muuten kuin satuttamalla ja hallitsemalla toista.
Mikäli hän selviää ja lopettaa juomisen, niin mitä sitten. Otat hänet takaisin. Kuvittelet, että ihanaa minä voitin. Voitin sen miehen rakkauden ja voitit sen toisen naisen rakkauden. Olet ehkä hetken onnellinen. sitten elämääsi hiipii katkeruus. Alat kärsiä mustasukkaisuudesta ja haluat hyvitystä siitä, miten hän sinua loukkasi. ahdistus kasvaa sisälläsi. Et aluksi halua sitä hänelle paljastaa, kosa et halua suhteeseen säröjä. Jotka taas mahdollistaisivaat hänen sortumisen juomaan. No hän kyllä aistii sen mikä sinua rassaa. Alkaa kiusotella pikkuhiljaa sillä toisella naisella. Pientä muka tahatonta juttua siitä etc...
Kohta suutut, no hänelle se on taas tekosyy juoda. Palata toisen naisen luo. tai etsiä joku vielä kolmas nainen. Yleensä kolmas nainen otetaan mikäli se toinen on jo lempannut tai sillä on joku muu mies kierrossa. Yleensä ne ex-naiset ovat myös alkoholisteja.
Älä edes ajattelle häntä. Äläkä juo. Se juominen saa sinut ajattelemaan häntä. Tee jotain muuta. tee kaikkea mikä saa sinut unohtamaan hänet. Mene ja ota itsellesi toinen mies, hetkeksi. Ihan kuka vaan sellainen joka ei juo. Se auttaa unohtamaan. Näin minä tein ja pääsin juoposta miehestä lopulta eroon. Nyt olen onnellinen, vaikka toistaiseksi yksin. Pidin yhtä tietokone nörttipoikaa lohduttajana, mutta onneksi se suhde päättyi helposti. Selvät miehet ei jää roikkumaan. eivätkä satuta.
jonkun aa:laisen provo koko avaus.
Näin sitten, kun tällä viisaalla (naurua) palstalla oli annettu ohjeet, että "jätä se perkele", satunnainen neuvonkysyjä päätti tehdä oikean ratkaisun.
Onneksi tämä ei ole varmaankaan totta vaan tosiaan kiihkoraittiiden käännytystekstiä.
tämä sinun kirjoituksesi.
ratkaisu, kuviteltuunkin tilanteeseen olisi jättää moinen luuseri äijä. Pettänyt mennyt toisen ammän mukaan etc... säälistäkö sen kanssa pitäisi olla ja koettaa parantaa.
Sulla taitaa olla vain hekilökohtaisia traumoja kun akkasi heitti sut pihalle sun alkoholiongelman takia.
Olet edelleen sitä mieltä, että sinua olisi pitänyt sietää. Nyt kun olet kovan koulun jälkeen tajunnut lopettaa, olet vain katkera.
Koska et sinäkään olisi tajunnut lopettaa juomistasi, jos ei akkasi olisi sinua ulos heittänyt.
haisevalle herrasmiehelle sopivaa ja miellyttävää, kun sais jatkaa juomista, örveskelyä ja kanssaeloa kuten ennenkin.
on se niin väärin, kun juoppo ei saa tarvitsemaansa huolenpitoa ja arvostusta naiseltaan/ mieheltään vaan erolla uhataan.
onneksi asia jääkin uhkauksen asteelle, kun vaan malttaa olla muutaman päivän ottamatta ja lupailla niitänäitä ja kuun. onneksi valehtelu menee jo rutiinilla ja vielä hyvän asian puolesta.
juoppohan saattais joutua ottamaan vastuuta itsestään. eihän se käy mitenkään, kun viinan otto on se päälaji ja siinä on työtä kylliksi. usein joutuu raatamaan oikein yötä myöten ja vielä urakalla.
nyt kaikki juopot barrikaadeille vai oliko se baaritiski? joo se se oli.
valehtelevasta haisulista,ennen yksin
kun vanhasta on mehut imetty. Valitetaan, kun ei nainen ymmärrä. Aina niitä löytyy uusia uhreja.
Voi voi kun se on vaikea ymmärtää, että ongelma on itsessä eikä siinä toisessa osapuolessa.
Se koirahan sitä älähtää, johon kalikka kalahtaa.
Toivottavasti sinäkin saat elämäsi järjestykseen ja juomisesi kuriin, niin ei tarvitse "kiihkoraittiita" syytellä omasta pahasta olosta.
Täällä epäillään provoksi, mutta kyllä tämä suhde oli oikeesti olemassa. Oli, sillä nyt se on ohi. En suinkaan ole niin heikko, että perusteellisesti loukattuna ottaisin sääliä kerjäävän miehen takaisin. Olen saanut huomata hänen valehtelevan niin sujuvasti, etten ota todesta enää mitään mitä hän sanoo. Enkä oikein enää tunne sitä rakkauttakaan, eihän hän olekaan se sama ihminen johon rakastuin.
Elämästäni en häntä voi poistaa, päin vastoin, joudumme vielä opettelemaan tulemaan uudella tavalla toimeen keskenämme. Asia vain on näin, meistä riippumattomista syistä. Vaikeita hetkiä on varmasti vielä edessä sen vuoksi, mutta en pidä itseäni niin heikkona, että ottaisin hänet takaisin. Luottamus voidaan menettää vain kerran ja joitakin tekoja ei pidäkään antaa anteeksi. Pitäkää kylmänä, mutta olen kuitenkin itselleni se tärkein ihminen.
Olen erittäin iloinen puolestasi, teit oikean ratkaisun!
Pidä sama linja jatkossakin!
T. Alkoholistin läheinen
Kerroit tutustuneesi, muutama kuukausi sitten selvinpäin tähän mieheen. Eli hän ei kuulunut elämääsi sitä ennen.
Niin oudolta kuulostaa, että nyt pitääkin sitten alkaa tulemaan toimeen eri tavalla keskenään.
Kuitenkin olemaan yhteydessä. Hoh hoijaa kuulostaa naiselliselta tunnekoukulta, et vain osaa jättää häntä elämästäsi. Sinun pitää keksiä joku syy että saat sen hoivattavan lähellesi, jotta saat jotain äidillistä tai naisdellista tyydytystä, kun hän on kuitenkin läheisesi, vaikka kärsit.
Parempi kun palaat alkutilaan jolloin et tuntenut koko miestä. Niin on parasta, muuten ei hyvä seuraa. Nuo on noita epätoivoisia vakuutteluja itsellesi, että suihtautuisit nyt toisin.
Sinua ohjaa selvästi tunne ei järki.
Ihmiset jättävät toisensa ja eroavat tänä päivänä niin paljon, että ei kannata takertua yhteen epäonnistyneeseen suhteeseen millään muotoa. Et saa tuota asiaa pois päästäsi, muuten kuin hävittämällä koko ihmisen elämästäsi.
Näin minäkin lopulta jouduin tekemään. Siihen asti se oli erillään asumista. Välillä muka kavereina yhdessä oloa. Sitten jos hiukan nautti alkoholia, niin se meni helposti seksiin lopulta.
Et sinä ole kylmä jos hänet hylkäät. Olet vain oikeassa ja järkevä, ei kukaan ansaitse tuommosta kohtelua.