Olimme ystäväni kanssa ostoksilla ja poikkesimme juomaan kahvikupposen. Avasin ystävälleni kahvilan oven. Ensimmäiseksi siitä säntäsi sisään parikymppinen nuorimies. Ilmekkään ei värähtänyt, eikä kiitosta tullut. Aivankuin ovi olisi avattu vain hänelle. Tilanne tuntui vähän koomiselta. Kahvipöydässä sulkeutui kuitenkin keskustelu, että oliko kyseessä kasvatus vai asenne.
Kasvatus vai asenne?
Leinikki
10521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käyttäytymisen syynä lienee kasvatuksen asenne,
tai sitten kyseisen nuoren miehen elämänkokemus paikoissa, joissa virkapukuiset virkailijat avaimilla avaavat lukitut ovet.
Tosin olen havainnun hämmästyneitä katseita ja nurkiin peräytymisiä nuorilta sekä iäkkäämmiltäkin naisilta tavara- ja virastoratalojen hisseissä, kun olen ottanut hatun pois päästä kumartanut ja sanonut "olkaa hyvä."
Minulle nuoret ja myös vanhemmat avaavat oven.
Kiitokset aina heille annan.
jos useammin sattuisi tuollaisia gentlemanneja kohtaamaan. Niinkus näes, niin vastaanotto on hämmästynyt, syystä että sellaista sattuu niin harvoin!
Aikanaan minua kymmenen vuotta vanhemmalta työtoveriltani, joka oli todellinnen gentselmanni.
Minun varhaiskasvatukseeni eivät hissit eivätkä vilttihatun nostelut kuuluneet.
onnesta jos joku tekisi niin ja ihan minulle.
Nuori mies ei ehkä ajatuksissa ollut siinä vaan muualla tyttönsä luona.
Tämä oli vaikea kysymys.Siihen voi olla syynä KIIRE jossa kasvatus unohtuu ja KIITOS! Kun itse käyn isoissa kauppakeskuksissa ostoksilla elintarvike liikeissä.Liikeissä on käytävät ovat mitoitettu kahden ostoskärryn ohittamista varten.Siellä kuitenkin on nuoria äitejä lastenvaunujen kanssa tukkimassa käytävän vieretysten,
kertomassa kuulumiset lapsien voinnista.
Edelleen kysymys Kasvatus vai Asenne?
Nuoria äitejä. Kyllä kertomasi kaltainen leirinteko onnistuu kaiken ikäisiltä. Mutta se on hivenen eri tyyppistä omahyväisyyttä kuin minäitse keskeinen etuilu.
Yleensä leiriläiset ovat havahtuneet, kun pikkaisen kolhaisee seisoskelijan ostoskärrin kulmaa omalla saabilla ja luo yrmeän katseen.
Kyllä Suomessa on paljon korjattavaa ihmisten välisessä kohtaamisessa. Asuttuani joitakin vuosia Yhdysvalloissa huomasin, miten valtava ero on juuri noissa arkipäivän tilanteissa ihmisten käytöksessä. Missä tahansa jos pujottelet tungoksessa ihmisten ohi, jokainen pyytää anteeksi jokaiselta ahtaasti ohitetulta, vaikka ei joutuisi edes hipaisemaan heitä. Ja lenkkipolulla yleensä moikataan vastaantulijaa.
Olipa kyseessä kasvatus tai asenne tai kertaluontoinen ajattelemattomuus, mietittekö itse koskaan sitä tosiseikkaa, että mitä todennäköisimmin olette itse nuorena olleet ihan samanlaisia. Tuskin arvon naiset tyttöinä ja nuorina naisina ovat aina antaneet vaikkapa julkisissa liikennevälineissä paikkaa vanhemmalle, onko gentelman Kalle-Aaretti muka aina availlut ovia vanhemmille daameille jne.? Jos rehellisesti vastaatte, tuskin olette niin kovin kohteliaita olleet ihan aina. Ainakin lipsahduksia on ollut.
Kalle- Aaretille sanoisin aivan erityisesti, kun puhe nyt on asenteesta ja/tai kasvatuksesta, että ne molemmat ulottuvat myös kirjoituksiin netissä ja myös siihen, miten omalle ikäluokalle piruilee ja solvaa. Sitä voi nimittäin olla myös piruilematta ja solvaamatta. Sitäkin eli mielensä malttamista kutsutaan käytöstavoiksi, mitkä ovat tulosta sekä kasvatuksesta että asenteesta.
Olen täällä Helsngissä tavannut paljon aivan upeita nuoria. Ovia on avattu, bussissa odotettu,että pääsen pois ensin, paikkaa on annettu, kaupassa on ollut hymy palvelussa mukana jne. Toki joukossa on muitakin, mutta enemmistö on mukavaa ja kohteliasta. Joten eipä morkata nuorisoa, olette kai te itsekin joskus olleet nuoria?
Sitäpaitsi aina vastapuoleen vaikuttaa purjehtiiko omanarvontuntoisena öykkärinä (vaikkakin vanhana) paikalle ja odottaa toisten palvelevan nöyrinä vai suhtautuuko nuoriin tasa-arvoisesti. Nuoretkin ovat hajamielisiä ja vanhatkin osaavat olla erinomaisen pöyhkeitä.
Herrasmiesmäisyys on mielestäni miehessä paljon muutakin kuin sitä, että osaa luikauttaa tuolin naisen alle tai availla ovia. Hyvin käytöstapojen ohella siihen kuuluu sivistys ja sivistykseen ihmisten arvostaminen taustasta, iästä tai asemasta välittämättä. Yhtä hyvin samat ominaisuudet kuuluvat myös naiselle, jota ehkä tässä mielessä voisi kutsua ladyksi, kun ei ole hyvää suomenkielistä vastinetta.
Sekä jonkitasoinen opiskelu että monenkirjava työhistoria ovat kasvatteneet suht koht kovin kourin.
Huvittuneen vanhat eukot kopautelivat äkkinäisen terhakkaana nokkaansa, jos nuorena tai lapsena etuili ovissa tai jätti jostain syystä antamatta paikkansa linja-atossa nutturapäille.
Samanlaista sapiskaa, ohjetta ja muuta käyttäytymisen opastusta näiläkin palstoilla jakavat milloin kenenkin kirjoittamisen laadusta tai tasosta huvittuneet/närkästyneet ladyt sun muut misterit.
Minä kirjoitan tietysti sillä tyylillä, tasolla ja sanavarastolla, mikä eloni aikana on vaatteisiin tarttunut. Ja onneksi minulla on ollut mahdollisuus tehdä työtä sekä seurustella vapaa-aikoinani niin tukki- kuin satamajätkien, seiloreiden, heidän muusiensa kuin maistereiden ja tohtoreiden kanssa.
Ja missä minä olen väittnyt, että ei löytyisi hienoa nuorisoa siinä missä varttuneenpiakin niin miehiä kuin naisiakin?