Mulla on ollut paniikkihäiriöitä reilun vuoden verran. Välillä vähemmän ja välillä tosi rankkoja. Pahimpina aikoina en lähtenyt kotonta minnekkään ja panikoin silti omassa kodissanikin. Yleensä saan kohtaukset muualla kuin kotonani. Ja kun kohtaus tulee haluaisi vaan äkkiä kotiin lepäämään. Uskallauduin lääkäriin vasta tällä viikolla ja sain siihen lääkityksen. Säännöllisesti käytän Cipralexia ja tarpeen tullen Propralia. Toi viimex mainittu on tarkoitettu otettavaksi tilanteita ennen missä tiedän kohtauksen tulevan. Se tehoaa n. 15 minuutissa. Lääkkeitä olen käyttänyt vasta niin vähän aikaan ettei ne vielä kunnolla tehonnut. Ainut mihin ne heti auttoi oli ,että ylimääräiset sydämen sykkeet hävis, kädet ei tärise ja jaloissa ja käsissä kiertää veri sekä kropan jännitys helpotti. Ennen aina oli kylmät jalat ja kädet ja kroppa jännityksessä. Toki lähes jatkuvasti panikoin asioita mielessäni ja pelkään uutta kohtausta. Tänään sain panikkikohtauksen kaupassa, mutta siitä selvisi paremmin ehkä juuri lääkkeiden ansiosta. Tai se ei ollut yhtä voimakas kuin aiemmat. Toi Cipralex tehoaa vasta kunnolla 2-4 vkon kuluessa. Ja lekuri sanoi että kun saa kropan jännityksen yms. sivu oireet pois lääkkeillä, ni panikkikohtauksetkin häviää. Koska mä ainakin koko ajan pelkään kohtausta jos esim. jaloissa ei veri kierrä tai kädet tärisee olen varma, että kohta alkaa panikkikohtaus. Teen lähes kaikista kropassani tapahtuvistani ylimääräisistä sykkeistä panikkikohtauksen ensioireita. Siis vaikkei ne niitä olisi niin mun sairas mieleni vaan hokee niin. Eli ei tässä auta kuin popsia lääkkeitä ja odottaa parempaa tulevaisuutta!! Lupaavalta tuntuu jo nyt!
Mun tarina
Panikki tyttö
3538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Yksikään ihminen ei ole menehtynyt paniikkioireihin,Parempi,kun ei kiinnitä huomiota koko ajan itseensä,niin oireetkin häviävät
Kerroit, että olet kärsinyt paniikkioireista vuoden ajan. Onneksi et ole ehtinyt joutua bentsokoukkuun, kuten monet muut paniikkioireista kärsivät. Kuvaat hyvin sitä, miten itsetarkkailulla ja kohtauksen pelolla ja ennakoinnilla pystyt melkein luomaan kohtauksen.
Oletko kuullut sellaisista terapiamuodoista, joiden avulla on mahdollista muuttaa haitallisia ajatusmalleja? Esimerkiksi kognitiivisella terapialla on saatu hyviä tuloksia paniikkihäiriön hoidossa yhdessä tai ilman lääkkeitä. Toinen hyväksi osoittautunut terapiamuoto on NLP-psykoterapia, jonka avulla on mahdollista korjata kielteisten menneisyyden kokemusten aiheuttamia tunnemuistoja, jotka ovat alkusyynä ja laukaisemassa kohtauksia.
Paniikkikohtaukset eivät ole sairautta, vaan seurausta ahdistavista tai muuten pelottavista menneisyyden kokemuksista. Vain harvoin niitä muistaa tietoisella tasolla ja siksi onkin vaikeaa ymmärtää kohtausten mielekkyyttä. Selitys on kuitenkin siinä, että alitajuisella tasolla aivot tunnistavat, että nykyhetken tilanteessa on jotain samaa kuin menneisyyden ikävässä kokemuksessa ja samassa siihen kokemukseen liittyvät tunteet laukeavat. Aivot oppivat asioita kokonaisvaltaisesti. Siksi esim. tuoksu voi herättää menneisyyden kokemuksen aiheuttamat tunteet, vaikka tietoinen mieli ei tunnista yhteyttä.
Paniikkihäiriöstä on mahdollista toipua.
Tunnistan kaiken kirjoittamasi. Niinkuin varmaan moni muukin täällä. Itse aloitin ensin terapialla, mutta se ei auttanut oireisiin vaan toi ne esiin entistä vahvempina. Luulen että siksi että rankoista aiheista puhuttiin.
Lopulta sain tueksi lääkkeet, cipralexia paniikkioireisiin ja opamoxia nukuttamaan. Lääkkeet pahensivat aluksi oireita entisestään ja olin pitkään sairaslomalla. N. 2 kuukauden jälkeen vaikutus alkoi tuntua ja nyt kohtauksia ei enää paljon tule. Tuo terapia on kuitenkin mielestäni tärkeää koska siinä mennään juuri asioiden syihin ja taustoihin. Lääkkeet auttavat oireisiin mutta paniikkihäiriön taustalla on niin paljon kaikkea että suosittelen kyllä avuksi myös terapiaa.
Ja totta:paniikkihäiriöstä voi toipua !