Hei!
Olen itse teiniäiti, vasta 17-vuotias. Kun olen lukenut näitä keskusteluja, niin alkaa kyllä oikeen kiukututtamaan tämä haukkuminen, ei pelkästään itseni kannalta vaan myös muiden.
Minä itse kyllä henkilökohtaisesti ymmärrän sen, että meitä nuoria äitejä "epäillään" hiukan, koska olemme nuoria.
Mutta minun mielestäni on tyhmää vetää siihen haukkumiseen esim. koulutus: ei voi olla hyvä äiti jos ei ole koulutusta. Minun mielestäni koulutus ei tee millään tavalla hyvää äitiä. Ja on tyhmää että nuoret äidit on huonoja koska heillä ei ole koulutusta, minun omalla äidilläni tai hänen siskollaan ja jne. ei ole kellään koulutusta, ja he ovat näitä "vanhempia äitejä" mutta eivät he ole millään tavalla huonompia kuin ne kellä on koulutus. Itseasiassa minun lähipiirissäni ei pahemmin ole niitä "vanhempia äitejä" joilla olisi koulutus, mutta yhtä hyviä äitejä he ovat silti.
Sitten se että nuoret eroavat, yhtäläin vanhemmat ihmiset eroavat kuin nuoret ja ei se taa vanhemmasta yhtään huonompaa kuin sellainen joka ei ole eronnut.
Ylipäätänsä on näitä tyhmiä syitä vaikka kuinka paljon miksi muka teiniäiti on huonompi kuin vanhempi äiti, mutta ei se totuudessa muutu paljon vaikka ikää tulee lisääkin.
Ja niinkuin jos sanoin ymmärrän kyllä että jotkut hetken miettii ja epäileekin hiukan kun ihminen saa nuorena lapsen, mutta siihen ei saisi vetää näitä kaikkia tyhmiä syitä.
Ja ei saisi aina haukkua kaikkia teiniäitejä, koska on meitä hyviäkin, ketkä kantaa vastuunsa ja on onnellinen lapsensa kanssa.
Ja voiko sellaista "vanhempaa äitiä" sanoa hyväksi, joka tulee tänne haukkumaan muita äitejä?
Ja joskus saa lukea kun tulee tappelu jostain kirjoitusvirheistä, mikä on naurettavaa.
Minä tiedän että olen nuori äiti, ja olen tottunut siihen että on ihmisiä ketkä epäilee meitä nuoria, mutta tiedän myös olevani hyvä äiti. Olemme onnellinen perhe, ja isän kanssa pystymme elättämään lapsemme ihan itse.
Ja ylipäätään mitä se haukkuminen hyödyttää? Toiset tulevat tänne hakemaan juttu seuraa, ja täällä saa vain pelkkää p*skaa niskaan!
Haluan vain muistuttaa ihmisiä ketä haukkuu meitä kaikkia nuoria äitejä, että ei yleistä yhden tapauksen perusteella! Koska on meitä hyviäkin nuoria äitejä, ja tideän olevani vain yksi lukuisten joukossa!
epäilys
11
771
Vastaukset
- teiniäippä
Ehkä en osannut selvästi ilmaista pointtiani tuossa kirjoituksessa!
Tarkotin sitä että kun aina epäillään ja haukutaan teiniäitejä, niin voisi jättää pois nuo tyhmät iänikuiset syyt, jotka eivät todellakaan kohdistu vain nuoriin. Ja se että ymmärrän tavallaan sen että meitä epäillään välillä koska olemme niin nuoria, mutta siihen ei saisi liittää noita tyhmiä syitä, ja silloin kun se epäilys iskee niin pitäisi muistaa että on meitä lukuisia hyviä teiniäitejä, joita ei saisi haukkua!Ja antaa meidän rauhassa olla niitä hyviä teiniäitejä, eikä vain haukkua ja tuoda ihmiselle epävarmuutta!- kamelia
äiti eksyi tänne näin. Olet oikeassa, mutta kyllähän tätä haukkumista esiintyy puolin jos toisin mitä olen täällä lueskellut. Mutta joo, ei se ikä tee huonoa äitiä. Itse olin 17 kun sain ensimmäisen lapsen. Ei ollut koulutusta eikä mitään. Parin vuoden päästä tein toisen lapsen ja opiskelin vasta sen jälkeen. Mielestäni olen ollut ihan hyvä äiti ; ) nyt näin vanhoilla päivillä pyöräytin vielä yhden. Ja kas kummaa, kyllä sitä nuorena jaksoi paremmin. Mutta muistakaa hyvät ihmiset - hyviä/huonoja äitejä löytyy joka ikäryhmästä...
- teksteissä
kamelia kirjoitti:
äiti eksyi tänne näin. Olet oikeassa, mutta kyllähän tätä haukkumista esiintyy puolin jos toisin mitä olen täällä lueskellut. Mutta joo, ei se ikä tee huonoa äitiä. Itse olin 17 kun sain ensimmäisen lapsen. Ei ollut koulutusta eikä mitään. Parin vuoden päästä tein toisen lapsen ja opiskelin vasta sen jälkeen. Mielestäni olen ollut ihan hyvä äiti ; ) nyt näin vanhoilla päivillä pyöräytin vielä yhden. Ja kas kummaa, kyllä sitä nuorena jaksoi paremmin. Mutta muistakaa hyvät ihmiset - hyviä/huonoja äitejä löytyy joka ikäryhmästä...
ole niinkään ollut kysymys huonoista ja hyvistä äideistä, vaan yhteiskunnan siivellä elävistä ja itse lapsensa kustantavista äideistä.
Mutta nuoret on omaa syyllisyyttään tulkinneet pers-aukisen huonoksi äidiksi.... - kamelia
teksteissä kirjoitti:
ole niinkään ollut kysymys huonoista ja hyvistä äideistä, vaan yhteiskunnan siivellä elävistä ja itse lapsensa kustantavista äideistä.
Mutta nuoret on omaa syyllisyyttään tulkinneet pers-aukisen huonoksi äidiksi....Mutta eipä se rahasta ole kiinni onko hyvä äiti vai ei ; )
- äiti myös
Itse tulin äidiksi 19 vuotiaana. Ihmisillä on tiettyjä ennakkoluuloja koska luulevat tietävänsä asioista enemmän kuin tietävätkään. Ikä ei tuo viisautta, vaikka niin luullaan. Vanhemmatkin ihmiset voivat olla todella naiiveja ja kuvitella olevansa asioista tietoisempia kuin ovatkaan.
Itse siis tulin äidiksi 19 vuotiaana. Peruskoulu oli käyty ja ammattikoulussa opiskelin. Kun tulin raskaaksi keskeytin opintoni ja aloin pohtimaan elämääni. Olin siihen asti viettänyt villiä nuoruutta. Elämässäni ei ollut päätä eikä häntää. Mutta kun sain lapseni rauhoituin. Vietin lasteni (joita nyt kaksi) kanssa kolme vuotta kotona jonka jälkeen jatkoin opiskeluja. En kadu keskeytystä opinnoissa, sillä äidiksi tuloni jälkeen koulukin alkoi sujumaan. Nykyään opiskelen ammattikorkeassa itselleni jo toista ammattia. Esikoiseni lähtee ensivuonna ensimmäiselle luokalle ja olen pärjännyt äitinä kiitettävästi.
Olen hyvä äiti. Kukaan ei voi muuta väittää. Päiväkodissa olen saanut positiivista palautetta. On kuulemma ihanaa katsella, kun lapset rakastavat äitiään ja suukottelevat ja halaavat minua aamulla hoitoon jäädessään. Sama pätee kun haen heidät iltapäivällä. Heti kun haen heidät, he juoksevat kaulaani ja suukottelevat ja kertovat ikävästään. Miksi siis olisin epäonnistunut äitinä, vaikka lapseni nuorena sainkin?
Älä välitä vaikka ihmiset mitä sanoisivat. Sinä itse tiedät oletko hyvä äiti vai et! =) sitä voi vain ihmetellä, että mikä ajaa ihmisä haukkumaan toisia äitejä.. oli se ikä mikä tahansa!!! - Katharina
Noh, eihän se ikä tee hyvää/huonoa äitiä... Itse kuitenkin ajattelen siitä näkökulmasta, että ensin elän omaa elämääni, opin huolehtimaan itsestäni, itsenäistyn, kasvan henkisesti ja nautin omasta olostani.
Lapset kuitenkin muuttavat elämää ja tulet olemaan äiti loppuelämäsi (vaikka laillisesti olet vastuussa lapsestasi 18 ikävuoteen saakka). Myöskään omaa elämää ei vaan voi elää lapsen kautta.
Mielestäni on tärkeää elää omaa elämää itse ilman lapsia (ja heidän mukanaan tuomaa suurta vastuuta)ja kasvaa henkisesti. Se on minusta kyllä ihan totta, että ikää tullessa tulee myös viisaammaksi (sitä kutsutaan elämänviisaudeksi...). Lisäksi on tärkeää tutustua kumppaniinsa kunnolla ettei tule yllätyksiä.
Tunnen/tiedän monta teiniäitiä. Melkein kaikki ovat ihan hyviä teiniäitejä, mutta... Ei kyllä käy kateeksi, kun niin paljon työtä, ei omaa aikaa paljoa jne. Eräs hyvä ystäväni on todella hyvä teiniäiti; huolehtivainen, kiltti jne. Ystäväni perheellä on talot, koirat, autot, työt... Mutta mies on kova juomaan. :( Ja olen nähnyt ystäväni onnettomana tuon miehen takia ja sattuu, kun en voi tehä mitään. Jokainen on oman onnensa seppä...
Niinpä itse olen funtsinut tätä teiniäitiys -juttua tosi paljon ja yksinkertaisesti en halua äidiksi näin nuorena. Minulla on kyllä mitä ihanin poikaystävä, joka on vielä kaiken lisäksi todella kunnollinen, mutta me haluamme ensin nauttia toisistamme, tutustua kunnolla... Ehkä tulevaisuudessa voisimme harkita lapsia, mutta olemme myös miettineet ettemme haluaisi tuoda lapsia näin pahaan maailmaan. Koska lapsemme joutuisivat kokemaan ja näkemään esim.ilmastonmuutoksen... Tietenkin haluaisimme myös luoda uraa ennen lapsia, jotta rahapuoli olisi turvattu, koska kuten kaikki tietää, niin elämä on kallista...
Huh, tulipas pitkä viesti. Mutta en tosiaan halua tuomita ketään. Jotkut voi olla valmiita äidiksi/isäksi nuorina, mutta veikkaan, että suurin osa tarvitsisi tuota omaa aikaa ennen lapsia. Niin ja sen vielä haluan lisätä, että on todella tärkeää tuntea se kumppani! Ei ole kiva, jos tajuaa liian myöhään, että kumppani on alkoholisti... Ja kun toista ei voi pakottaa muuttumaan. Muutos on lähdettävä itsestä.
Okei, tuossa tais tulla minun aatokset suurinpiirtein. Onnea vaan kaikille!
T:21v. nuori nainen- Katharina
Niin, siis haluisin vielä lisätä yhen pointtini (jos se jäi epäselväksi), että ensin pitäisi oppia huolehtimaan itsestään ennekuin voi huolehtia toisesta.
- mato-
Katharina kirjoitti:
Niin, siis haluisin vielä lisätä yhen pointtini (jos se jäi epäselväksi), että ensin pitäisi oppia huolehtimaan itsestään ennekuin voi huolehtia toisesta.
Tuo on ihan totta, että toisesta ei voi huolehtia ennen kuin itsestään osaa pitää huolen. :)
Mutta täysin itsenäinen ei sentään joka asiassa tarvitse olla. Apua saa ja pitääkin pyytää. :) - suhkoht nuori äiti
Katharina kirjoitti:
Niin, siis haluisin vielä lisätä yhen pointtini (jos se jäi epäselväksi), että ensin pitäisi oppia huolehtimaan itsestään ennekuin voi huolehtia toisesta.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei voi huolehtia toisesta, eli lapsestaan jos ei kykene huolehtimaan itsestään, mutta ikä ei myöskään vaikuta tähän asiaan, voihan hyvin nuorikin olla siihen valmis.
Mutta siitä olen eri mieltä, kun kirjoitit että pitää tutustua kumppaniin kunnolla ensin, ettei tule yllätyksiä. Minä itse olen sitä mieltä että toisesta ihmisestä voi aina paljastua yllätyksiä vaikka olisikin ollut kauan yhdessä. Minun oma äitini ja isäni oli melkein 15 vuotta yhdessä, ennen kuin minä tulin, mutta kappas vaan kun minä synnyin sen 15 vuoden jälkeen, isästä paljastui yllätys, hänestä tuli alkoholisti vasta sitten. Että omalla kokemuksellani sanon milipiteeni joka on, ettei ikinä voi olla täysin varma kumppanistaan vaikka olisikin ollut kauan yhdessä, niitä yllätyksiä voi tulla aina pitkän tai lyhkäsen ajan jälkeen, ikinä ei voi olla varma.
Ja minun mielestäni myös lapsen kanssa kasvaa henkisesti, ja kasvaakin. Ja pystyy ihminen silloinkin tutustumaan itseensä ja nauttimaan itsestään, vaikka olisikin lapsi. Ja kyllä silloin voi olla yhtälain omaa elämää, mutta lapsi kuuluu silloin siihen elämään.
Ja kumppanista voi nauttia samalla tavalla vauvan kanssa tai ilman, minun oma parisuhde parani kummasti vauvan tultua, onnellisemmaksi ja kiihkeämmäksi ja edelleen nautimme toisistamme;) - Katharina
suhkoht nuori äiti kirjoitti:
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei voi huolehtia toisesta, eli lapsestaan jos ei kykene huolehtimaan itsestään, mutta ikä ei myöskään vaikuta tähän asiaan, voihan hyvin nuorikin olla siihen valmis.
Mutta siitä olen eri mieltä, kun kirjoitit että pitää tutustua kumppaniin kunnolla ensin, ettei tule yllätyksiä. Minä itse olen sitä mieltä että toisesta ihmisestä voi aina paljastua yllätyksiä vaikka olisikin ollut kauan yhdessä. Minun oma äitini ja isäni oli melkein 15 vuotta yhdessä, ennen kuin minä tulin, mutta kappas vaan kun minä synnyin sen 15 vuoden jälkeen, isästä paljastui yllätys, hänestä tuli alkoholisti vasta sitten. Että omalla kokemuksellani sanon milipiteeni joka on, ettei ikinä voi olla täysin varma kumppanistaan vaikka olisikin ollut kauan yhdessä, niitä yllätyksiä voi tulla aina pitkän tai lyhkäsen ajan jälkeen, ikinä ei voi olla varma.
Ja minun mielestäni myös lapsen kanssa kasvaa henkisesti, ja kasvaakin. Ja pystyy ihminen silloinkin tutustumaan itseensä ja nauttimaan itsestään, vaikka olisikin lapsi. Ja kyllä silloin voi olla yhtälain omaa elämää, mutta lapsi kuuluu silloin siihen elämään.
Ja kumppanista voi nauttia samalla tavalla vauvan kanssa tai ilman, minun oma parisuhde parani kummasti vauvan tultua, onnellisemmaksi ja kiihkeämmäksi ja edelleen nautimme toisistamme;)Enpä nyt tiedä... Siis jos vaikka oletetaan, että nuori olis valmis äitiyteen, niin kannattaako lapsi saada lapsi esim.16 tai 17 -vuotiaana..? Sillonhan on vielä itsekin holhouksen alla!
Mielestäni ei kannata. Minusta kaikkein paras vaihtoehto on (minun mielestä), kun odottaa ja katselee rauhassa maailman menoa ja elää ensin omaa elämäänsä. Ajattelen sillai, ettei omaa elämäänsä voi elää lapsensa kautta... Esim. jos on nuori yh-äiti, niin ei varmasti oo hyvä lapselle, jos äiti vaihtaa kumppania monta kertaa ja lapsella ei ole vakituista isähahmoa! Siksi isäkandinaatti pitää testata ennen kuin saadaan edes mitään lapsia.
Se kumppaniin tutustuminen kannattaa oikeasti, sillä siinä sitten jonkin ajan kuluttua huomataan sovitaanko toisille vai ei ja mielestäni välttyy isoilta yllätyksiltä. Toki poikkeuksia varmasti on, niinkuin kerroit oman kokemuksesi. Ja toki ihminen elämän varrella muuttuu, mutta yleensä ihmiset muuttuvat parempaan suuntaan, kun saavat lisää elämänkokemusta. :)
Varmasti lapsen kanssa kasvaa henkisesti, vaikka ois minkä ikäinen tahansa. Mutta ehkä ei kannata saada lapsia nuorina, jos ei edes vähän ole henkisesti ja fyysesti valmis. Kuinka moni nuori olisi valmis äitiyteen oikeasti? Kuinka moni on löytänyt noin nuorena Sen Oikean?
Näillä kirjoituksillani haluan vain saada nuoria äideiksi hinkuvia ajattelemaan ja miettimään. En halua lapsista mitään leikkikaluja ja ajattelen vain kaikkien lasten parasta; siis sitä, että lapsi saa kasvaa onnellisessa ja yhtenäisessä perheessä. Siinä ei ole mitään pahaa, jos odottaa vaikka esim.kolme vuotta, vaan enemminkin siinä on, jos lapsia hingutaan jo parin kuukauden seurustelun jälkeen.
Itselläni taisi joskus 17 -vuotiaana olla jonkinlainen vauvakuume ja ajattelin, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Mutta Luojan kiitos, kun silloinen poikaystävä pisti jarrua. Nyt olen iloinen, etten missään vauvakuumeen tuskissa perhettä ruvennu perustaa. Meille myöhemmin nimittäin tuli ero, kun huomattiin, että oltiin aivan liian erilaisia ja ajatusmaailma oli niin erilainen ja oltiin kasvettu niin erilleen kuin vaan voi olla.
Olen ollut au pairinakin ja voin sanoa, että lapset kyllä tarvii aikaa, huomiota ja rakkautta, eikä elämä oo halpaa... Lisäksi se kasvatuspuoli on tärkeä!!! Pitää huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta, opettaa pienestä pitäen ahkeraksi mm.ottamalla osaa siivoukseen ja ehdottamasti pitää opettaa rehellisyys ja elämänarvot jne. Ei mikään helppo tehtävä!!!
Lopuksi vielä haluan sanoa, että jokainen saa toki elää elämäänsä miten haluaa ja jokainen itse päättää missä, miten ja milloin unelmansa toteuttaa. Toivon vain sitä että kumppaniin tutustuttaisiin kunnolla, ettei lapsia tehtäisi hetken huumassa ja että olisi itsekin valmis äitiyteen. - suht koht nuoriäiti
Katharina kirjoitti:
Enpä nyt tiedä... Siis jos vaikka oletetaan, että nuori olis valmis äitiyteen, niin kannattaako lapsi saada lapsi esim.16 tai 17 -vuotiaana..? Sillonhan on vielä itsekin holhouksen alla!
Mielestäni ei kannata. Minusta kaikkein paras vaihtoehto on (minun mielestä), kun odottaa ja katselee rauhassa maailman menoa ja elää ensin omaa elämäänsä. Ajattelen sillai, ettei omaa elämäänsä voi elää lapsensa kautta... Esim. jos on nuori yh-äiti, niin ei varmasti oo hyvä lapselle, jos äiti vaihtaa kumppania monta kertaa ja lapsella ei ole vakituista isähahmoa! Siksi isäkandinaatti pitää testata ennen kuin saadaan edes mitään lapsia.
Se kumppaniin tutustuminen kannattaa oikeasti, sillä siinä sitten jonkin ajan kuluttua huomataan sovitaanko toisille vai ei ja mielestäni välttyy isoilta yllätyksiltä. Toki poikkeuksia varmasti on, niinkuin kerroit oman kokemuksesi. Ja toki ihminen elämän varrella muuttuu, mutta yleensä ihmiset muuttuvat parempaan suuntaan, kun saavat lisää elämänkokemusta. :)
Varmasti lapsen kanssa kasvaa henkisesti, vaikka ois minkä ikäinen tahansa. Mutta ehkä ei kannata saada lapsia nuorina, jos ei edes vähän ole henkisesti ja fyysesti valmis. Kuinka moni nuori olisi valmis äitiyteen oikeasti? Kuinka moni on löytänyt noin nuorena Sen Oikean?
Näillä kirjoituksillani haluan vain saada nuoria äideiksi hinkuvia ajattelemaan ja miettimään. En halua lapsista mitään leikkikaluja ja ajattelen vain kaikkien lasten parasta; siis sitä, että lapsi saa kasvaa onnellisessa ja yhtenäisessä perheessä. Siinä ei ole mitään pahaa, jos odottaa vaikka esim.kolme vuotta, vaan enemminkin siinä on, jos lapsia hingutaan jo parin kuukauden seurustelun jälkeen.
Itselläni taisi joskus 17 -vuotiaana olla jonkinlainen vauvakuume ja ajattelin, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Mutta Luojan kiitos, kun silloinen poikaystävä pisti jarrua. Nyt olen iloinen, etten missään vauvakuumeen tuskissa perhettä ruvennu perustaa. Meille myöhemmin nimittäin tuli ero, kun huomattiin, että oltiin aivan liian erilaisia ja ajatusmaailma oli niin erilainen ja oltiin kasvettu niin erilleen kuin vaan voi olla.
Olen ollut au pairinakin ja voin sanoa, että lapset kyllä tarvii aikaa, huomiota ja rakkautta, eikä elämä oo halpaa... Lisäksi se kasvatuspuoli on tärkeä!!! Pitää huolehtia terveellisestä ruokavaliosta, liikunnasta, opettaa pienestä pitäen ahkeraksi mm.ottamalla osaa siivoukseen ja ehdottamasti pitää opettaa rehellisyys ja elämänarvot jne. Ei mikään helppo tehtävä!!!
Lopuksi vielä haluan sanoa, että jokainen saa toki elää elämäänsä miten haluaa ja jokainen itse päättää missä, miten ja milloin unelmansa toteuttaa. Toivon vain sitä että kumppaniin tutustuttaisiin kunnolla, ettei lapsia tehtäisi hetken huumassa ja että olisi itsekin valmis äitiyteen.Tarkoitukseni oli myös kertoa, ettei koskaan saa olla liian varma siitä kumppanistaan, vaikka olisikin ollut kauan yhdessä, koska tosiaan niitä yllätyksiä voi sattua vaikka kuvittelisi tuntevansa toisen. Hyvähän se on aina tutustua ensin totta kai, mutta voihan se ero tulla myöhemminkin.
No oletko miettinyt jos 16-17-vuotiaalle käy vahinko, ja hän tulee raskaaksi, niin ei se aborttikaan välttämättä kannata..
Ja minun mielestäni vaikka olisikin yh-äiti, niin ei se tee äidistä huonoa, vai eikö yh-äiti voi mielestäsi olla hyvä? Tietystikään miehiä ei voi rampata koko aikaa, mutta ei sen niin tarvitsekaan olla.
ja minun mielipiteeni on, että kyllä omaa elämää voi elää vaikka on lapsi, silloin se lapsi vain kuuluu siihen elämään, ja on ykkönen.
Ja luulen ja tideän montakin nuorta äitiä, ketkä ovat olleet valmiita, ja onhan niitä.
Minä itse en usko siihen oikeaan, mutta eiköhän se löydy sitten kun löydy, on nuori tai vanha, mutta ei niinkään voi aina ajatella "onkohan tämä se oikea, jos on niin voisin tehdä lapsen, mutta entäs jos ei..."
Ja kaikkea ei todellakaan voi suunitella, kun kirjotit että voi odottaa sen kolme vuotta, niin hyvähän se olisi odottaa eikä tehdä lapsia viikon seurustelun jälkeen, mutta entäs jos lapsi ei odota sitä kolmea vuotta ja tuleekin raskaaksi?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod202273Nainen, sellaista tässä ajattelin
Minulla on olo, että täällä on edelleen joku, jolla on jotain käsiteltävää. Hän ei ole päässyt lähtemään vielä vaan jost2281704Seiska: Anne Kukkohovi myy pikkuhousujaan ja antaa penisarvioita
Melko hupaisaa: https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ex-huippumalli-anne-kukkohovin-amerikan-valloitus-vastatuulessa-myy3041234- 65949
Kulujen jako parisuhteessa
Hei, miten teillä jaetaan kulut parisuhteessa? Työttömyyttä ja opiskelua tulee omalla kohdalla jatkumaan vielä jonkin ai53915- 39834
Missä olit kun tajusit, että teistä tulee joskus pari?
Kuvaile sitä paikkaa, hetkeä ja tilannetta.53815J miehelle viesti menneisyydestä
On jo useampi vuosi, kun ollaan oltu näköyhteydessä. Jäi tyhjä olo, koska rakastin. En tietenkään sitä kertonut. Mutta e31716Valitse, kenen kanssa seurustelet
Seura turmelee, ja huono seura turmelee täysin. Vähän niin kuin valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee kokonaan273673Paikat tapeltu
Ei mennyt ihan persujen toiveiden mukaan Ei kait nyt 20 ääntä ja arpajais voitolla voi olla Ähtärin kaupungin puheenjoh33642