Sieluntoverini, ja sinä jota kaipaan!?
Tuletko
luokseni?
253035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
jos olisit SE nainen, johon olen ihastunut...
Minä olen (n)...!
ikioma vuodenaika lähestyy; saammeko silloin toisemme...(m)
Luultavasti en ole hän!? Toivoisin että olisin!?:)
eikö Hän, siis sinun haaveittesi kohde, voi vielä ensi keväänäkään omistautua vain sinulle??
Totta kai voi olla ! Hän on sydämmessäni! Asumassa...!
jossakin muualla, missä itse nyt olen, kenties sinun luonasi???
tuletko tuomaan itsesikin luokseni?
maassa, mutta lauhat lounatuulet tuovat jo piankin kevään ensi tuulahduksen...
Aurinko alkaa paistaa lämpimämmin, muuttolinnut palaavat luoksemme Pohjolaan ja luonto herää kohmeestaan...
Saammeko seurata luonnon heräämistä talviunestaan yhdessä, käsi kädessä ja toistemme lämmöstä nauttien?
Heräävän kevään riemu, elämänilo ja kaksi toisiinsa ihastunutta on juovuttavan huumaava yhdistelmä; me koemme sen...
Niin toivotaan että kevään heräämisen myötä,
kun muuttolinnut palaavat. Voisimme yhdessä kokea, kevään tulon ja riemun...:)
käydessäni pikkulintujen touhuja; syksyllä tuntui haikealta hyvästellä kaikki suloiset sirkuttajat, olo tuntui pitkään tyhjältä...
Joka kevät ne kuitenkin palaavat, samat linnut muistavat tutut tienoot ja tutun mökin, jossa niille on tarjolla turvallinen paikka niitä rakastavan miehen "vieraana".
Aina, kun pääsen täältä kaupungin kiireestä ja hälystä ja töitteni parista mökilleni, minua tervehtii iloinen viserrys; lintuystäväni tervehtivät koko pienen sydämensä riemulla jälleennäkemistä, se tuntuu niin suloiselta...
Ihmiset tuottavat pettymyksiä, surua, mielipahaa ja muuta ikävää, linnut eivät koskaan... Joskus, kun Sinulle sopii, vien Sinut mukanani mökilleni, niin ymmärrät...
Niin luonto ja linnut elävät omaa maailmaansa.Tekee ihmiselle hyvää huomata asioita, miten lintuystävät ja eläimet elävät...
Joskus on hyvä pysähtyä ajattelemaan, niitä asioita
kaikkien kiireittensä keskelltä...
Niin vaikeita ovat monesti ihmis-suhdeasiat,
vaarana on pettyä ja katkeroitua!
Ja kevään tullen kuuntelemaan linnunlaulua...;)
tulisin kovin mielelläni jos tietäisin sinun minua kaipaavan,mutta en voi olla varma ,en osaa lukea sinun ajatuksia.Siksi pyydän anna minulle varma viesti siitä että tahdot.Kaipaan sinua oma sielunkumppani.Tunne minun ajatukseni,ne om sinulle,vain sinulle.
minulle, ja muutamalle muulle (myös) :p
En tiedä miksi en pystynyt saamaan häntä vakuuttumaan siitä, että hän oli se nainen junka minun oli tarkoitus kohdata tässä elämässä.Tunsin/tunnen syvää lämpöä,tuttuutta,rakkautta häntä kohtaan.Kyllä minä tunsin hänet sielunkumppaniksi,jopa parisielukseni.Ikävöin häntä ja suren sydämessäni etten saanut mahdollisuutta tutustua häneen.Sieluni suree.
Joskus tulee elämässä eteen, sellaisia ihmisiä jotka on tarkoitus kohdata.Jotain kummallista tuttuuden tunnetta,tunnen häntä kohtaan,sanoisin myös että parisielu ja sielunkumppani!!Kyllä me vielä ehditään,
meidän täytyy tutustua paremmin..!
Ei kannata hosua! Kaikkea ehtii jos haluaa..
Niin on, halustahan se on paljon kiinni, miten haluaa asioitten menevän!Tietysti on joitakin asioita,mihin ei itse pysty vaikuttamaan...
Näinhän se on! Onhan niitä.. vaikka haluaiski.
Onnellinen ja iloinen pitäisi olla!Vaikka ne muutkin vivahteet, kuuluu elämään.
Toki onnea ja iloa! Saanko kysyä ketä kaipailet?
Kaipaan yhtä sieluntoveria, jonka kanssa ollaan niin samalla aaltopituudella..;)
miten se yhteys toimii ja tuntuu?Itsellä on sellainen outo tuntemus erästä ihmistä kohtaan,jotain ihmeen tuttua...
Kummallinen tunne, hän tulee mieleeni voimakkaasti.Ja silloin saan häneltä, yhteydenoton tai kuulen hänestä ,jollakin tapaa ,tiedän vaan että hän ajattelee silloin..
Sellainen tuntemus on minullakin, niin ihmeen tuttua ja sellaista tunnetta, että ymmärtää erittäin hyvin toista ilman sanojakin...