Muistan vieläkin sen hetken kun viime syksynä näin sinut ensimmäisen kerran. Muistan jokaisen niistä askeleista, joita käytit tullessasi silloin luentosaliin. Niiden askeleiden olemus oli samanlainen kuin sinun; määrätietoinen, salaperäisellä tavalla viehättävä, säteilevä, sykähdyttävän naisellinen ja tasapainoinen, kuitenkin omalla tavallaan ne kaikki olivat vaatimattomia, vähäeleisiä askeleita. Vaatimattomia niinkuin sinäkin olet.Niin, jostain kumman syystä. Ne olivat kuitenkin naisen askeleita, Naisen joka kyllä tietää mihin suuntaan elämässään kulkee, mutta ei halua välttämättä tehdä siitä muille minkäänlaista numeroa. Sillä eihän sinun tarvitse. Sinä vain olet.
Tulen aina muistamaan ikuisesti sen hetken kun ajatukseni siellä luentosalin ylärivillä katosivat. En vain koskaan voi unohtaa, en niitä askelia, en sinun olemustasi, en sinun silmiäsi, en sitä tapaa kuinka kannat laukkuasi, en niitä raitoja hiuksissasi.. en sinua. En vain voi, enkä osaa enkä kyllä haluakaan. Eikä minun tarvitsekaan. Sillä melkein joka viikko siitä lähtien olen saanut kohdata katseesi. Melkein joka viikko olet saanut minut haukkomaan henkeäni. Melkein joka viikko olet saanut minut harjoittamaan näyttelijän lahjojani. Melkein joka viikko olen saanut ihailla hurmaavaa karismaasi ja valloittavaa olemustasi.
Ehkä..
Kenties kukapa tietää, jos Jumalat suovat ehkä vielä saapuu se kaunis päivä jolloin suutelen niitä sinun siroja, ujoja huuliasi.
Jos tuo päivä vielä elämääni saapuu, ja jos sinä päivänä pääsee minulta kyyneleitä, ne tulevat olemaan maailman onnellisimman miehen kyyneleitä.
Sillä niissä kyyneleissä lukee
”KIITOS ETTÄ OLET OLEMASSA!"
Tulen aina muistamaan ikuisesti sen hetken kun ajatukseni siellä luentosalin ylärivillä katosivat. En vain koskaan voi unohtaa, en niitä askelia, en sinun olemustasi, en sinun silmiäsi, en sitä tapaa kuinka kannat laukkuasi, en niitä raitoja hiuksissasi.. en sinua. En vain voi, enkä osaa enkä kyllä haluakaan. Eikä minun tarvitsekaan. Sillä melkein joka viikko siitä lähtien olen saanut kohdata katseesi. Melkein joka viikko olet saanut minut haukkomaan henkeäni. Melkein joka viikko olet saanut minut harjoittamaan näyttelijän lahjojani. Melkein joka viikko olen saanut ihailla hurmaavaa karismaasi ja valloittavaa olemustasi.
Ehkä..
Kenties kukapa tietää, jos Jumalat suovat ehkä vielä saapuu se kaunis päivä jolloin suutelen niitä sinun siroja, ujoja huuliasi.
Jos tuo päivä vielä elämääni saapuu, ja jos sinä päivänä pääsee minulta kyyneleitä, ne tulevat olemaan maailman onnellisimman miehen kyyneleitä.
Sillä niissä kyyneleissä lukee
”KIITOS ETTÄ OLET OLEMASSA!"
Vastaukset 5
Vanhimmat
on mikä?
P**** on etunimi.. ellen nyt ihan väärin ole ymmärtänyt.
oletko puhunut hänelle mitään? Missäpäin Suomea opiskelette?
En ole toistaiseksi saanu tilaisuutta päästä puheisiin hänen kanssaan. Järven rannalla opiskellaan, keskellä Suomea :)
liian etelässä olet, mutta toivottavasti saat tilaisuuden jutella hänelle