...ylipäätään kirjoittaa tänne, mutta niin kuitenkin tein. Olen pahoillani, jos hänen(m) tuskaansa lisäsin tai sitä aiheutin. Sitä en olisi toivonut. Odotin itseltäni enemmän ja jatkossa vaadinkin. Siksi en enää kirjoita mitään mistä minut voisi tunnistaa.
^M^
^M^
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta en ajattele.
Päivä päivältä odotan itseltäni vähemmän.
Miksi et ajattele ja miksi odotat itseltäsi vähemmän?
Tunnen tai ainakin vuosien ajan luulin tuntevani erään, joka kirjoittaisi juuri noin. Kauniin sanoin ilmaistuja sulotunteita, yleviä ajatuksi ja herttaisia aikeita. Hänen tapauksessaan se kaikki oli kylläkin pelkkää tyhjää helinää. Oikeasti hän oli käsittämättömän itsekäs, manipuloi minua sanataiteellaan ja varmasti tekee sitä kaikille ympärillään eläville. Kauan hän käsitteli minuakin muka-rakastavasti, kieputti sormensa ympäri, kuten tahtoi. Erään kerran sitten tuli jääkylmä suihku niskaan. Meni hirvittävän pitkä aika ennen kuin pystyin myöntämään, että minua oli useiden vuosien ajan huiputettu 6-0, pidetty pilkkana, hyödynnetty. Rakkaus, ystävyys ja kaveruus, syvyyden ja merkityksellisyyden tuntu olivatkin olleet vain minun naurettavaa kuvitelmaani. Tietysti kuvaan kuului, että muutamien kuukausien jälkeen hän yritti uudistaa suhteemme näppärästi muotoillulla pikku tekstiviestillä. Jos siihen vastaisin, saisin varmasti kuulla, että minä olin käsittänyt asiat aivan väärin ja että hän on koko ajan rakastanut, ikävöinyt, jumaloinut, kunnioittanut, ... vain minua ja tahtonut sekä tarkoittanut pelkkää hyvää minulle ja toiminut samalla koko ihmiskunnan parhaaksi...
Asiassa oli se hyvä puoli, että lopulta oli pakko oppia ihmisten voivan puhua mitä hyvänsä ilman, että he tarkoittavat yhtään mitään tai ehkä tarkoittavat juuri päinvastaista. Lämpimistä tunteista sakotetaan tässä maailmassa aina. Mikäli sellaisia alkaa tunkea esiin, ne on komennettava häipymään saman tien. Ihmisiin ei pidä luottaa ja oma apu on ainoa apu.
Toivon kuitenkin, että alkuperäinen kirjoittaja on jotakuinkin rehellinen ihminen, myös tunteissaan. Ja että häneltä löytyy sekä itsekuria sekä järkeä myöntää tosiasiat. Näitäkin kykyjä tarvitaan tärkeissä ihmissunteissa.
psykopaatitkin lopulta vain ovat. Kumpa joku heitäkin rakastaisi. Lapsuudessa jääneet vaille rakkautta, ja sama jatkunut läpi nuoruuden kohti aikuisuutta. Vähemmästäkin sitä ihminen kylmenee ja kovettuu ja muuttuu tunteettomaksi. Surullista. Rakastakaa toisianne ja mikä tärkeintä näyttäkää se tunteidenne kohteille. Maailmassa ei koskaan voi olla liian vähän rakkautta.
Rakastakoon ken voi, mutta psykopaateihin kannattaa jokaisen pitää välimatkaa. Monia psykoja on rakastettu liikaakin lapsesta saakka, mutta se ei heitä auta. Vastaavasti vaikea lapsuus ja nuoruus tai ongelmainen keski-ikä saati niukkuus rakkaustarjonnassa ei tee jokaisesta mielenvikaisia.
...olit väärässä. Tunteeni eivät ole kuolleet mihinkään vaan kaipaan sinua koko ajan. Ymmärrän että tunsit minun loukkaavan, vaikka tarkoitus oli ihan muuta.
En ole itsekäs, en manipuloi, EN KOSKAAN LEIKI kenenkään kanssa, mutta kun rakkaus hämmentää, se tekee juuri sen vaikutuksen mikä on täysin päinvastainen kuin pitäisi.
En osannut käsitellä niitä rakkauden tunteita jotka olivat voimakkaampia joita olen koskaan tuntenut.
En osaa rakastaa erossa! En pysty hallitsemaan tunteitani erossa. Minun on päästävä lähellesi, ihan vierellesi rakastaakseni voimalla...silloin annan kaikkeni mikäli olisit sen valmis vastaan ottamaan...(?)
MYÖNNÄN SEN, että SINUA RAKASTAN!
viestini "sulotunteita, yleviä ajatuksia ja herttaisia aikeita" ja tekstin avulla en ole ketään manipuloinut. Toivottavasti olet selvittänyt välisi hänen kanssaan ja katkeroituminen ei sinuun tartu.