Kissani jouduttiin nukuttamaan päivällä.14 vuotta kulki rinnallani.Ensimmäinen yö ilman pikkukultaa...Kaksi valvottua ja itkettyä yötä takana.Onneksi saatiin apu kun tuli aika lähteä.Hyvästeli vielä pyyhkien jalkoja ja kehräten.Tarkisti takkahuoneen,tuntui sanovan hei sitten rakas koti.Tiesi että aika on tullut.Ja niin tiesin minäkin.Sai kuitenkin lähteä ilman pahoja tuskia,onneksi.Hirveä päätös tehtäväksi mutta kun ei mitään ollut tehtävissä.Itkettää.Muistot niistä 14 terveestä ja onnellisesta vuodesta onneksi ovat vaikka ei se juuri tällä hetkellä surua tunnu lieventävän.Ja tieto että Honeyllä oli paras mahdollinen hoito ja rakastava koti lohduttavat,ainakin hiukan.
Sinulle Honey siellä kissojen taivaassa
Sillä siellä Sinä olet
Emme unohda Sinua koskaan
Kiitos että saimme kulkea kanssasi
Kiitos että rakastit
Kiitos että saimme rakastaa
Tuikit tähtenä taivaallamme
Mamisi
Sinulle Honey siellä kissojen taivaassa
Sillä siellä Sinä olet
Emme unohda Sinua koskaan
Kiitos että saimme kulkea kanssasi
Kiitos että rakastit
Kiitos että saimme rakastaa
Tuikit tähtenä taivaallamme
Mamisi
Vastaukset 6
Vanhimmat
Osanottoni.
Olen todella pahoillani olotilastasi.
Itsellä on kohta edessä sama homma koirani kanssa. Haistelen koirani turkkia...suukottelen, vaikka hän ei pidä siitä...itkettää jo etukäteen se asia, että se päivä tulee kun itken ikävästä..
voin vain kuvitella tuskasi, jaksamisia sinne..
Kuoli raukka diabeettekseen!
Aikaa on jo kulunut,mutta rankka reissu se oli-Miukun lopettaminen! Vieläkin on muistissa!!
Pistettiin pehmolelu kuljetuslaatikkoon mukaan ja jätettiin eläinlääkärin pöydälle!Sitten viimeinen oven sulkeminen....
Koti tuntui sen jälkeen aika kylmältä ja surulliselta.
Muistissa on vieläkin viimeinen yö.Raukka oli ollut tosi heikko monta päivää.Ei juuri liikkua enää jaksanut.Yleensä Miuku nukkui meidän vieressä, muttei ollut jaksanut nousta sänkyyn moneen yöhön.Kunnes yhtäkkiä viimeisenä yönä se hyppäsi sänkyymme ja tuli viereen kehräämään.Jostain kumman syystä tajusimme sen tuleen jättämään hyvästit.
Seuraavan päivänä Miukua ei enää ollut.
Jaksamista sinulle!
t.Make ja Kirsi
Kiitos kaikille myötätunnostanne.Honeytä jäi myöskin kaipaamaan 15v Missukka joka on ollut eilen ja tänään kovin vaisu ja erilainen...Koettanut ressukka lohduttaa kun itkusta ei loppua tule.Onneksi on terve vaikka tuota ikää jo onkin.Jokainen päivä jonka saamme olla yhdessä on kultaakin kalliimpi.Jos osaisin taikoa,taikoisin kaikille maailman eläimille hyvän elämän.
Kissani kuoli pari vuotta sitten 17-vuotiaana. Itkin, surin ja vannoin, etten koskaan enää ota lemmikkiä, koska luopuminen sattuu niin paljon.
Tammikuussa söin sanani ja hain itselleni aikuisen tyttökissan seurakseni. Nyt koti tuntuu taas kodilta. Kun tunnet olevasi valmis "uuteen suhteeseen", hae kotiisi uusi pörröhäntä ja teet yhden ihmisen ja kahden kissan elämästä vähän paremman.
En ole unohtanut entistä kultaani, mutta rakastan uutta kisuani.