Miesystäväni otti jalat alleen ja etsi itselleen uuden naisen parissa kuukaudessa syöpädiagnoosistani.
Emme asuneet yhdessä, mutta tapailimme useita kertoja viikossa ja viestittelimme päivittäin. Pikkuhiljaa sairastuttuani viestivälit pitenivät ja hän muuttui etäisemmäksi, emme enää tavanneet viime viikkoina. Hän kuitenkin oli luvannut ettei hylkää minua, vaan on tukenani tässä sairaudessa..
Kuinkas kävikään, aloin ihmetellä hänen menojaan ja muuttunutta suhtautumistaan. Lopulta kysyin suoraan, onko hänellä joku uusi. Tuli vain lyhyt tekstiviesti, että on hänellä uusi "ystävä". Ja siihen loppui yhteydenpito.
Suhteemme kesti muutaman vuoden, mutta näin hän käänsi minulle selkänsä vaikeana hetkenäni. En oikeastaan osaa kunnolla edes surra, ei hän ole sen arvoinen.
Nyt vain toivon sydämeni pohjasta, että selviän, juoskoot hän suhteesta toiseen osaamatta ja uskaltamatta rakastaa. Sen miehen poistan sydämestäni ja elämästäni.
Onko muille käynyt samoin, että ihminen jota on luullut rakastavansa, onkin hylännyt hädän hetkellä?
Emme asuneet yhdessä, mutta tapailimme useita kertoja viikossa ja viestittelimme päivittäin. Pikkuhiljaa sairastuttuani viestivälit pitenivät ja hän muuttui etäisemmäksi, emme enää tavanneet viime viikkoina. Hän kuitenkin oli luvannut ettei hylkää minua, vaan on tukenani tässä sairaudessa..
Kuinkas kävikään, aloin ihmetellä hänen menojaan ja muuttunutta suhtautumistaan. Lopulta kysyin suoraan, onko hänellä joku uusi. Tuli vain lyhyt tekstiviesti, että on hänellä uusi "ystävä". Ja siihen loppui yhteydenpito.
Suhteemme kesti muutaman vuoden, mutta näin hän käänsi minulle selkänsä vaikeana hetkenäni. En oikeastaan osaa kunnolla edes surra, ei hän ole sen arvoinen.
Nyt vain toivon sydämeni pohjasta, että selviän, juoskoot hän suhteesta toiseen osaamatta ja uskaltamatta rakastaa. Sen miehen poistan sydämestäni ja elämästäni.
Onko muille käynyt samoin, että ihminen jota on luullut rakastavansa, onkin hylännyt hädän hetkellä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aamos 3:3
Kulkeeko kaksi yhdessä, elleivät ole keskenänsä sopineet?
Koraani 24:26 (Valon Suura)
Saastaiset naiset ovat saastaisia miehiä varten ja saastaiset miehet saastaisia naisia varten; ja siveät naiset ovat siveitä miehiä ja siveät miehet siveitä naisia varten.
Mark.10:6
Mutta luomakunnan alusta Jumala 'on luonut heidät mieheksi ja naiseksi. Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.' Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt (sielun kumppanuus), sitä älköön ihminen erottako."
Onko muille käynyt samoin, että ihminen jota on luullut rakastavansa, onkin hylännyt hädän hetkellä?
Kysymys oli siis tämä.Miten tämä sinun sepustuksesi vastaa esitettyyn kysymykseen?
Taidat olla joku ahdasmielinen uskonhörhö,joka elää "taivaan valtakunnassa" tulkiten tiukan ahtaasti jos jotakin eeposta.
ps.Rakasta lähimmäistäsi kuten ITSEÄSI.
Hei! Olen pahoillani puolestasi. Itse sairastan rintasyöpää ja mieheni on ollut paras tukeni tänä aikana. Mutta jottei totuus unohtuisi, ei kaikki aina ole ollut niin hyvin. Olemme olleet naimisissa jo 30 vuotta ja tässä jokunen vuosi sitten meillä oli uskottomuuskriisi. Melkein kaksi vuotta mieheni sortui uskottomuuteen. Hänellä se oli suurimmaksi osaksi henkistä, joka ei kuitenkaan ole sen helpompaa ainakaan kuin fyysinen uskottomuus. Olemme käsitelleet näitä asioita ihan terapeutin vastaanotolla ja nyt tämän kriisin keskellä luotan mieheeni. Tulevaisuudesta ei tiedä. En ole enää sinisilmäinen. Vuosi sitten olin jo "heittämässä" häntä ulos, mutta nyt olen kiitollinen, etten sitä tehnyt.
Tosi raukkamaista tuo miesystäväsi käytös. Hän ei ole Sinun arvoisesi. Toivon Sinulle kaikkea hyvää ja uutta parempaa ihmissuhdetta, sitten kun sen aika on.
Jonkunajan kuluttua olet onnellinen,että pääsit hänestä eroon,Pärjäät kyllä ystäviesi tukemassa.Voimia sinulle,
....ja jätti minut nelivuotiaan kanssa kahdestaan. Olin 34-vuotias. Avioliittoa oli takana 14 vuotta.
Löysi terveemmän ja hilpeämmän seuralaisen.
miehiä tuollaset! Itse en voisi kuvitellakkaan hylkääväni läheistäni tämän sairauden takia!
Meillä ei sentään onneksi ole yhteisiä lapsia. Parempi sinunkin on varmaan ollut ilman sitä miestä. Itse en kehtaisi aamulla peilistä kuvaani katsoa, jos jonkun samalla tavalla hylkäisin..
Mutta meitä on näemmä moneksi, ei auta kuin unohtaa mokoma tunnevammainen mies.
ole silloin ollut sinun arvoisesi ihminen. Voi miten paska juttu.
aikuiseksi kasvanut iästään huolimatta, joka hylkää toisen hädän hetkellä.Luulempa, että tollasella tyypillä ovat vielä "Ollin oppivuodet" edessäpäin....ihan varmasti.Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää tai kun sutta menee pakoon niin karhu tulee vastaan! Revi äkkiä ja juurineen tollanen tyyppi pois ajatuksistasi. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi ja muista että paistaa se aurinko risukasaankin. Ei näitä Taivaan Isän asettamia elämänlakeja pääsee kuivin jaloin kukaan karkuun, vaikka niin luulee!