heip,
meidän naaras kissat leikattiin eilen.
toinen on tosi arka, se ei ole syönyt eikä juonut. ei liiku mihinkään ja jos liikkuu niin säntäilee ja törmäilee.
kissoille laitettiin kaulurit päähän etteivät ne jyrsi tikkejä auki.
kun otimme niiltä kaulurit pois päältä syömisen ajaksi, tämä arempi vain nökötti paikoillaan kauhuissaan. toinen suostui hieman syömään ja kun oli syönyt rupesi heti nyppimään tikkejä. laitoimme kaulurit takaisin päähän..
sukkapukua oli mahdotonta laittaa, kissat rimpuilivat itsensä niistä irti..
miten teidän leikatut naaraat ovat käyttäytyneet leikkauksen jälkeen ja onko niille laitettu kauluria/sukkapukua ?
meidän naaras kissat leikattiin eilen.
toinen on tosi arka, se ei ole syönyt eikä juonut. ei liiku mihinkään ja jos liikkuu niin säntäilee ja törmäilee.
kissoille laitettiin kaulurit päähän etteivät ne jyrsi tikkejä auki.
kun otimme niiltä kaulurit pois päältä syömisen ajaksi, tämä arempi vain nökötti paikoillaan kauhuissaan. toinen suostui hieman syömään ja kun oli syönyt rupesi heti nyppimään tikkejä. laitoimme kaulurit takaisin päähän..
sukkapukua oli mahdotonta laittaa, kissat rimpuilivat itsensä niistä irti..
miten teidän leikatut naaraat ovat käyttäytyneet leikkauksen jälkeen ja onko niille laitettu kauluria/sukkapukua ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sterilaatio on iso leikkaus, josta toipuminen saattaa kestää jonkun aikaa. Kissasi ovat aivan varmasti jonkun aikaa vielä tokkuraisia ja alakuloisia. Sisuskalut ja haava ovat varmasti kipeitä, kun niitä on leikelty.
Onko sinulla kissoille sopivaa kipulääkettä kotona? Sillä voisi helpottaa oloa.
Sukkapukua tai kauluria suosittelen käytettävän, sillä kissan oma "haavanhoito" saattaa aiheuttaa tulehduksen tai pahimmassa tapauksessa aukaista tikkejä.
Oma narttukissani leikattiin ja toipui muutamassa päivässä, mutta kauluriin totutteleminen vei jonkun aikaa. Elo senkin kanssa kyllä alkoi lopulta sujumaan ihan hyvin.
Suurin syy leikkausten jälkeisiin komplikaatioihin on juuri se, että omistaja laiminlyö jälkihoitoa. Eli vaikka kissa olisi miten surullisen näköinen sukkapuvussaan/kaulurissaan, niin sitä ei pidä ottaa pois ennenaikaisesti.
Kissa kyllä tottuu. Ja eihän se joudu käyttämään kauluria lopun elämänsä, vaan vain tikkien poistoon saakka. :)
Ikinä ei anneta kotona mitään kipulääkettä ilman lääkärin konsultointia ja lupaa, varsinkaan ihmisten.
Oma neitini leikattiin silloin aikanaan päivällä ja loppu ilta meni nukkuessa peiton alla ja sylissä. Seuraavana päivän vielä oltiin varovaisia ja liikuttiin vähän. Siitä eteenpäin vauhti koveni, sukkaupukuun vaihto nopeutti liikkumista entisestään.
Kissoille sopivat kipulääkkeet = koirien ja kissojen kipulääkkeet (metacam/rimadyl).
Meillä annetaan klinikalla ekat kipulääkkeet pistoksena, ja yleensä varoiksi resepti mukaan kotiin vietäväksi, jos kyseessä on isompi toimenpide.
En tietenkään kehota syöttämään suin päin kipulääkkeitä, mutta tällaisessa tapauksessa kun kissa on selvästi tuskainen ja syy on tiedossa (post-operatiivinen kipu) se voi helpottaa oloa.
Toki pitää sitten tarkkailla kissaa, ettei se riehu liiaksi jos kipu helpottaa.
jos klinikalta on annettu mukaa vielä lisäksi resepti-kipulääkkeille niin tilanne on eri ja on suotavaa käyttää kipulääkkeitä.
Sit ihan ohi aiheen, että ilmeisesti olet opiskellut pieneläinhoitajaksi? Itse, ehkä, jatkan sinne puolelle ja olisi mukava kuulla kokemuksia ja mielipiteesi työstä :) Niin ja mitä koulua kävit jotta valmistuit pieneläinhoitajksi?
Pieneläinhoitajan työ on kutsumusammatti, ehdottomasti. Työ on rankkaa ja haastavaa, mutta myös erittäin palkitsevaa :)
Itse olen käynyt näyttötutkintoon valmistavan koulutuksen, eli koulussa opeteltu teoria ja sitten siihen lisäksi paljon käytännön työharjoittelua.
Olen valmistunut Varsinais-Suomen Maaseutuoppilaitoksesta, missä tämä koulutus on uusi juttu (oltiin ensimmäinen alan vuosikurssi).
Näyttökoe on vielä suorittamatta, muuten olen valmis. :)
Okei, itse opiskelen tällä hetkellä eläintenhoitajaksi ja sen vuoksi mietin, että jatkaako vielä ihan pieneläinhoitajaksi. Vois sinne varmaan hakea ainakin ja katsoa pääseekö sisälle :D
eilen kaksi tyttöämme. Eilen kuljettiin haparoivin askelin, mutta tänään on jo kävelty aika hyvin. Syötykkin on jo jonkun verran. Toinen on kuin ei olisikaan tapahtunut mitään ja toinen on enenmmän unelias ja huomaa, että sitä sattuu joissain asennoissa.
Meillä on kissoilla vauvan bodyt joista leikkelin kissoille sopivammat ja niin etteisvät kissat saa niitä pois päältään. Pukujen käyttöön totuteltiin jo vähän ennen leikkausta. Mutta ainakaan ei ole kaulureita häiritsemässä ja se auttaa varmaan huomattavasti.
Ei laittanut kaulureita, eikä sukkapukujakaan tms. Yhtä lainen projekti kun kollin toipuminen eli itsestään neiti parani.
Lääkäri laittoi ilmeisesti haavalakkaa tms, niin arpi pysyi paketissa ja parani asianmukaisesti. Toimenpiteestä on nyt 2 kk aikaa.
Söi ym, heti leikkausta seur. aamuna.
Riippuu ilmeisesti myös eläinlääkärin ammattitaidosta, mikä on lopputulos.
... meidän naaras kissa, joka oli tuolloin 6-vuotias, leikattiin maksatulehduksen takia, niin kissammalle oli sellainen verkko. Aluksi kun tuli kotiin, ryömi ja mielestäni oksenteli, mutta toipui kyllä =)Nykyään on ihan terve 11-vuotias neiti, paitsi kissalla on mahassa pieni patti joka liikkuu... Voisiko olla rasvapatti? Vastaisitteko? Olen tehnyt oman keskustelunkin tälle nimellä: Rasvapatti...
Meillä on molemmat kissat tyttöjä ja molemmat on leikattu.
Eka kissa leikattiin ja laitettiin kauluri. No nukutuksesta toivuttuaan neiti oli todella loukkaantunut kaulurista. Ei suostunut syömään eikä juomaan kuin kädestä pieniä määriä. Liikkuminen oli ihan onnetonta, sillä neiti jäi heti niille sijoilleen seisomaan jos kauluri hiukankin tökkäsi johonkin. Riiputti vaan päätään apaattisena. Eihän siitä mitään tullut! Otettiin kauluri pois leikkauspäivän iltana ja johan alkoi ruoka ja vesi maistua! Eikä sitä enää takaisin laitettu. Haavan suojan oli sidosteippi, jonka neiti antoi melko hyvin olla. Vähn sitä nuoleskeli, mutta olipa sitten helppo poistaa kun sen aika tuli. Ja haava parantui todella hyvin ja hienosti.
No sitten leikattiin tämä nuorempi kissa. Ja kaluluri laitettiin taas. No hän reagoi sitten täysin päinvastaisesti. Selvittyään hiukan nukutustokkurasta että jalat kantoivat sai aivan mielettömiä "tsägäreitä" kaulurinsa kanssa. Ainoastaan sylissä oli rauhallinen. Eikä suostunut syömään eikä juomaan. Heti kun kissa oli poissa sylistä se juoksi, pyöri, kiipesi,rimpuili ja taisteli itseään kaulurista eroon! Kun en voinut koko päivää ja iltaa saatikka yötä elää kissa sylissäni päätin edellisestä tapauksesta rohkaistuneena ottaa kaulurin kylmästi vaan pois. Ajattelin, että pahemminhan se sen haavansa loukkaa ja satuttaa kaulurinsa kanssa "riehumalla". Ja hyvin sujui. Haava parani ilman minkäänlaisia komplikaatioita pelkän sidosteipin kanssa. Tämä kissa ei antanut koskea teippiin, vaan se lähti pois "itsekseen" noin kahden viikon kuluessa.
En tietenkään voi suositella tätä muille, mutta itselläni on tällainen kokemus kahdesta kissasta.