tää on nii sairasta. mun viikko menee näin. ma-ke syön tavallisesti. to-la paastoon, syön n.500 kcal päivässä, kokoajan sunnuntai mielessä. sillä sillon mulla on mässäilypäivä. perjantaina meen koulunjälkee aina ostaa 400 grammaa suklaata. aina sama kaava; fazerin suklaalevy ja sit patukoita mitä tekee mieli siihe päälle.
mul ei oo mitään intoo oikee lähtee viikonloppuna illalla mihinkää, pelkään et paasto menee pilalle ja jos oon kavereiden kaa. enkä luonnollisesti voi mennä bilettämään, koska sehän tietäisi alkoholia ja kaloreita. ootan illat vaa sunnuntaita, klo 20.00:llaa.
sitten sunnuntai koittaa ja mul on kaks ruoka-aikaa. klo.15.00 teen ittelleni kunnon aterian kaikkee hyvää mitä en muuten söis. ranskalaisia, pinaattilettuja tms. syön itteni kylläseks. hotkinpa melkeen. sitten ootan et kello lyö 20.00 ja alan syödä suklaata, jotka loppuu sitten n. tunnissa. joka kerta lupaan et se syöminen jää sitten siihen. no eihän se koskaan jää.
koko illan ravaan jääkaapilla ja syön kaikkee sekasin. leipää, puuroo, juustoo, jätskii yms. lopulta nukahan pahaan olooni, ja lupaan, ettei tää koskaan toistu. aina se toistuu.
mun elämänilo on menny. aatelen vaa jotain hemmetin ruokaa! miten oon tähän ajautunu. en tiedä onko sillä osansa asiaan, että olen entinen anorektikko ja vieläkin alipainoinen.
haluisin vaan taas nauttia elämästä, kavereista, olla onnillinen. kaveritkin ovat melkeenpä kaikonneet, koska en pidä yhteyttä. olen niin yksin.
mul ei oo mitään intoo oikee lähtee viikonloppuna illalla mihinkää, pelkään et paasto menee pilalle ja jos oon kavereiden kaa. enkä luonnollisesti voi mennä bilettämään, koska sehän tietäisi alkoholia ja kaloreita. ootan illat vaa sunnuntaita, klo 20.00:llaa.
sitten sunnuntai koittaa ja mul on kaks ruoka-aikaa. klo.15.00 teen ittelleni kunnon aterian kaikkee hyvää mitä en muuten söis. ranskalaisia, pinaattilettuja tms. syön itteni kylläseks. hotkinpa melkeen. sitten ootan et kello lyö 20.00 ja alan syödä suklaata, jotka loppuu sitten n. tunnissa. joka kerta lupaan et se syöminen jää sitten siihen. no eihän se koskaan jää.
koko illan ravaan jääkaapilla ja syön kaikkee sekasin. leipää, puuroo, juustoo, jätskii yms. lopulta nukahan pahaan olooni, ja lupaan, ettei tää koskaan toistu. aina se toistuu.
mun elämänilo on menny. aatelen vaa jotain hemmetin ruokaa! miten oon tähän ajautunu. en tiedä onko sillä osansa asiaan, että olen entinen anorektikko ja vieläkin alipainoinen.
haluisin vaan taas nauttia elämästä, kavereista, olla onnillinen. kaveritkin ovat melkeenpä kaikonneet, koska en pidä yhteyttä. olen niin yksin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
sua paremmin kuin hyvin. Haluaisitko jutella ihan kahdestaan, laita mulle mailia, ymmärretään toisiamme:) [email protected]