Mitä Marx todella tarkoitti?

Kopioin tämän tänne, koska se kuvaa erinomaisesti Marxin tulkintaa sen aikaisesta näkökulmasta katsoen, ilman vastakkainasettelua ja puhtaan tiedon näkökulmasta. Lisäksi se toimii Marxin tarkoittamana ja edelleen ajankohtaisena yhteiskunnallisena kritiikkinä.

Kustantaja Werner-Söderström Osakeyhtiö, 2004

Sosiologia, Jokinen, Saaristo

Sosiologian klassinen perinne, Georg Simmel, Karl Marx, Max Weber ja Emile Durkheim, sivut 40 - 43

Kun Simmeliä on kutsuttu ensimmäiseksi tarkkanäköiseksi modernin sosiologiksi, Marxin on sanottu luoneen ensimmäisen kokonaisvaltaisen teorian teollisesta yhteiskunnasta ja kapitalismista. Marshall Berman (1982, 88 - 90) tosin väittää, että nimenomaan Marxin tuotanto on poikeuksellisen oivaltavaa analyysiä modernisaatiosta ja modernin aikakauden kulttuurista. Hänen kirjoituksensa auttavat ymmärtämään tämän kulttuurin suhdetta porvarilliseen yhteiskuntaan ja talouteen ja avaavat kiinnostavia näkökulmia modernin ja kapitalismin väliseen dynamiikkaan. Marxin talousanalyysin ytimessä ovat Bermanin (mts. 91-98) mukaan pääomien kasautuminen yhä suuremmiksi ryppäiksi ja maaimanmarkkinoiden ilmaantuminen. Tuotanto, kulutus ja inhimilliset tarpeet kansainvälistyvät. Tuotantoa keskitetään ja rationalisoidaan. Yhä suurempi osa kommunikaatiota irtaantuu kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta, ja huipputekniikkaa hyödyntävä massamedia valtaa itselleen uusia markkinoita. Myös kansallisvaltioiden asema vahvistuu, vaikka ne eivät voikaan haastaa kansainvälistyvän kapitalismin mahtia.

Suurin ansio dynaamisesta kehityksestä kuuluu porvaristolle. Marx väittää työtoverinsa Friedrich Engelsin kanssa vuonna 1848 julkaisemassaan Kommunistisen puolueen manifestissa, että porvaristolla on ollut kaikkein vallankumouksellisin rooli historiassa. Porvaristo on saanut aikaiseksi asioita, joista ajan hermolla pysyttelemään pyrkineet taiteilijat ja tieteentekijät olivat korkeintaan uneksineet. Satavuotisen valtakautensa aikana porvaristo on onnistunut rakentamaan tehokkaammat tuotantovälineet kuin kaikki aiemmat sukupolvet yhteensä. Samana aikana kommunikaatio- ja liikenneverkostoja on kehitetty ennennäkemättömästi, ja tieteellis-teknologinen kehitys on ollut nopeampaa kuin koskaan. Tuotannon jatkuvat mullistukset, iänikuinen epävarmuus ja kaikkien yhteiskunnallisten alituinen järkkyminen haastavat ihmisten elämää ohjanneet perinteet, jolloin vanhastaan arvossa pidetyt käsitykset hajoavat. Porvariston luoma maailma, jossa kaikki säätyperäinen ja pysyvä haihtuu pois, synnyttää sellaisen uudenlaisen sosiaalisen todellisuuden, jossa ihmisten on lopulta pakko katsella asemiaan ja keskinäisiä suhteitaan uusin silmin.

Tällaisena hyvin dynaamisena talousjärjestelmänä teollisella kapitalismilla on vahva inhimillistä tarvemaailmaa muuttava ulottuvuutensa. Pääteostaan Pääomaa pohjustaneissa kirjoituksissaan Marx (1974a) toteaa, että irtaantuminen luonnon aiemmille sukupolville asettamista välttämättömyyksistä johtaa yhteiskunnalliseen rikkauteen, joka ilmenee valtavana tavarapaljoutena. Siihen liittyy ihmisten tarvemaailman monipuolistuminen ja kaikkinainen inhimillisten kykyjen kehittyminen. Marx (mts. 313) sanoo pääoman tuottaneen sellaisen yhteiskunnallisen kehitysvaiheen, johon suhteutettuna aiempi ihmiskunnan historia on lähinnä luonnonpalvontaa ja ihmisyyden paikallista kehitystä. Kapitalismissa ihmisen suhde luontoon jäsentyy ensimmäistä kertaa historiassa puhtaasta hyötynäkökulmasta käsin eikä luontoa enää pidetä ihmistä uhkaavana vieraana mahtina. Pääoma hajoittaa vallankumouksellisuudessan kaikki ne rajat, jotka jarruttavat tuotantovoimien kehitystä, rajoittavat tarpeiden laajentumista ja estävät ihmisten ja luonnon välistä rikkauksia luovaa vaihtoa.

Marxin mielestä kapitalismin logiikka ei kuitenkaan tyhjene rikkauksien kasautumiseen ja tarvemaailman monipuolistumiseen. Kapitalismi on hyvin ristiriitainen järjestelmä, jonka ongelma on sen taipumus tuhota luomansa mahdollisuudet. Taloutta ja muutakin elämää vie eteenpäin nimenomaan voiton tavoittelu. Marxin mukaan tärkein arvon lähde on ihmistyö. Kapitalisti menestyy sitä paremmin, mitä vähemmän hän työstä maksaa suhteessa sen arvoon. Jos ja kun palkat nousevat, voittoihin voidaan pyrkiä ottamalla ihmisen työstä entistä enemmän irti esimerkiksi investoimalla uusiin koneisiin ja rationalisoimalla työorganisaatiota (tai siirtämällä tuotantoa soveltuvin osin halvemman työvoiman maihin, kuten nykyään tehdään). Tämä johtaa kilpailun kiristymiseen ja päättymättömään kehään. Tuotannon ehtoja on tämän tästä mullistettava voittojen takaamiseksi, mutta uudistukset auttavat vain hetken. Tämän takaa järjestelmään rakennettu voittojen pienenemisen tendenssi (Marx 1976, 214-268.)

Marxin yhteiskunta-analyysin keskiössä ovat siten talous ja toimiinsa nähden hierarkkisiin suhteisiin asettuvat yhteiskuntaluokat. Kapitalismi näyttäytyy hänen kirjoituksissaan ennen kaikkea luokkayhteiskuntana, jonka kahden keskeisen luokan, työväestön ja porvariston, väliset ristiriidat ovat ratkaisemattomia. Tuotantovälineet ovat porvareiden hallussa, joten sillä on tarpeeksi valtaa säädellä yhteiskunnan sosiaalisia suhteita ja säilyttää asemansa sosiaalisen hierarkian yläpäässä. Porvariston erityisasema ei kuitenkaan ole pelkästään taloudellinen. Luokkayhteiskunnan epätasa-arvoiset suhteet ilmenevät sille tyypillisessä mentaalissa rakenteessa, ja se, joka kontrolloi tavaratuotantoa, kontrolloi ideoiden ja mielikuvien tuotantoa. Nämä yhteiskunnassa vallalla olevat ajattelutavat, ideat ja symbolit myötäilevät porvariston maailmankuvaa. Työväenluokan saama hyöty kapitalismin kehityksestä on tämän vuoksi niukempaa. Marx ajattelee, että työväenluokka ei paljoa menetä, vaikka kapitalismi romahtaisi. Siksi työväenluokasta saattaa olla muutoksen agentiksi, varsinkin jos se tulee tietoiseksi omasta alistetusta asemastaan ja ryhtyy kollektiiviseen toimintaan (Marx & Engels 1978a, 340-348; 1978b, 106-108.)

Lopulta myös porvaristo on kaikkien muiden yhteiskuntaluokkien tavoin pääoman arvonlisäysprosessin sokean etenemisen vanki. Se ei kaikesta rikkaudestaan huolimatta kykene toteuttamaan niitä tavoitteita, jotka periaatteessa voisivat olla sen saavutettavissa. Marx uskoo kapitalistisen modernin kehittävän tarpeiltaan monipuolista, vapaata ja aitoa yksilöllisyyttä vain tiettyyn rajaan asti. Kaikkia antamiaan lupauksia yhteiskunnallinen kehitys ei sittenkään kykene lunastamaan. Sen sijaan on varmaa, että kapitalistisessa taloudessa mullistuksen jatkuvat ja perinteet rapautuvat. Keneltäkään ei kysytä, haluaako hän vanhojen normien ja elämänmuotojen korvautuvan uusilla tai kaipaako hän uusia aikarytmejä ja maailmanlaajuisia standardeja. Muutokset näyttävät tapahtuvan automaattisesti ihmisten tahdosta riippumatta. Niihin on helppo tottua suhtautumaan ikään kuin ne olisivat itsestäänselvyyksiä, vaikka ne eivät sellaisia olekaan. (Carlsen, Schanz, Schmidt & Thomsen 1984, 191-192.)