Hei,
olen tuskallisen avioeron kokenut jo keski-ikäinen nainen. Aikaa erosta yli vuosi, mutta siti tänään suru minut pääsi selän takaa yllättämään. Syytä en tiedä, mutta niin vain itku tuli, vaikka luulin jo olevani tosi kuivilla. Jotenkin olen tosi harmistunut, kun ex-mieheni ei ole empaattinen ollenkaan. Jotenkin katkera, että minun vain täytyy kaikki hyväksyä; ilman syitä, puhumista ym... Vaikka juuri nyt en rinnalleni ketään kaipaa, tahtoisin tietää, löytyykö joskus joku.
Lisäksi haluaisin tietää töistäni. Olen pomon antanut pomolle palautetta, jota hän ei millään muotoa osannut ottaa vastaan. Tässä nyt ihmettelen, mihin tämä "saikkina" johtaa. Odottelen, mistä "puukko" selkään tulee; tuleeko?
olen tuskallisen avioeron kokenut jo keski-ikäinen nainen. Aikaa erosta yli vuosi, mutta siti tänään suru minut pääsi selän takaa yllättämään. Syytä en tiedä, mutta niin vain itku tuli, vaikka luulin jo olevani tosi kuivilla. Jotenkin olen tosi harmistunut, kun ex-mieheni ei ole empaattinen ollenkaan. Jotenkin katkera, että minun vain täytyy kaikki hyväksyä; ilman syitä, puhumista ym... Vaikka juuri nyt en rinnalleni ketään kaipaa, tahtoisin tietää, löytyykö joskus joku.
Lisäksi haluaisin tietää töistäni. Olen pomon antanut pomolle palautetta, jota hän ei millään muotoa osannut ottaa vastaan. Tässä nyt ihmettelen, mihin tämä "saikkina" johtaa. Odottelen, mistä "puukko" selkään tulee; tuleeko?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokemasi on jo alkanut muuttua voimavaraksi, sanotaanhan, että mikä ei tapa, se vahvistaa. Et katkeroidu kokemastasi, koska osaat surra. Miehesi oli juuri näitä elämämme 'rakkaita vihollisia', jotka auttavat meidät henkisessä kasvussamme seuraaville portaille.
Ehkä hämmästyt, mutta ex-miehesi on empaattinen, omalla tavallaan. Hän mittaa kaikkea omalla mittarillaan eikä käsitä, että muut ihmiset eivät ajattele ja tunne samoja tunteita. Hänessä on paljon sitä, miten narsistista luonnetta kuvaillaan. On kuin jokin osasto kerta kaikkiaan vain puuttuisi ja näin on ollut jo kasvuvuosista saakka. Hän on jäänyt jotain tärkeää vaille aikanaan ja siksi kuluttaa läheisiään ihmissuhteissa. Empatiaa, tai ainakin tunteita, on mutta varaus kohdistuu häneen itseensä tai kiertää sitä kautta.
Ero tuli miehelle yllätyksenä. Hän ei edes osaisi puhua siitä, jos tahtoisi. Hän käsittää jo menettäneensä paljon menettettyään sinut, mutta on liian ylpeä myönintääkseen omat virheensä.
Toveri löytyy ajan kanssa, sitten kun sydämesi on siihen valmis. Nyt osaat jo luottaa vaistoihisi rohkeammin kuin ennen.
Pomolle kannattaa esittää asiat aina vähintään yhden, mieluummin kahden työtoverin kuullen ja jos mahdollista yhteisenä ehdotuksena ja palautteena. Tarvitset selustatukea, jota voit saada myös ammattiliitosta tai työsuojelupiiristä. Ota yhteyttä tarpeellisiin tahoihin jo ennen kuin tulee ongelmia. Pomo on epävarma ja pelkää kokemustasi ja ammattitaitoisuuttasi. Puukkoa ei tule selkään, kun olet määrätietoinen ja asialinjalla etkä toimi yksin.
Hei,
kiitos paljon vastauksestasi. Olen moneen kertaan yrittänyt antaa palautetta vaan on tämä palsta temppuillut.
Totta tuo, että osaan surra ja surrut olenkin. Olisin niin toivonut liittomme kestävän hautaan asti. Kyllä minä tiedän, että exäni on empaattinen, mutta mikäli asia liittyy hänen tekemisiin toista kohtaan, sitä empaattisuutta ei löydy. Olen vasta nyt jälkeenpäin tajunnut, että hänessä tosiaan on paljon narsistisia piirteitä, kylläkin lievähköjä. Tunteiden näyttäminen, jopa lapsilleen, on hänelle vaikeaa - ollut aina.
Ero miehelle yllätyksenä - mahdatko tarkoittaa, että kävi vähän niin kuin äkkiä. Kun mientin eroa edeltäviä kuukausia, tämä minun on helppo uskoa, vaikka se oli tuo mies, joka halusi erota. Minun silmissä päätös näyttää siltä kuin olisi tehty pikaisesti ja miettimättä. Ylpeä hän kyllä on, eikä virheitään helposti tunnusta. Toisaalta en ihmettelisi, vaikka kävisi kokeilemassa kepillä jäätä, mikäli oikein kaduttaa. Hän menetti paljon, enkä nyt tarkoita vain itseäni. Monesti olen miettinyt, rakastiko hän minua ollenkaan. Rakastiko?
Voitko mitenkään kertoa tuosta tulevasta kumppanista jotaina, mitä voin mietiskellä silloin, kun suru taas pääsee yllättämään?
Tuota työasiaa teen juuri kuten neuvoit. En ole yksin, mutta minä olen se pääasiallinen äänitorvi. Tilanne on aika kinkkinen. Saas nähdä kuinka käy. Vaihtuuko työni - omasta tahdosta?
Kiitos paljon. Mikäli vielä voit jatkaa olen kiitollinen, vaikka olen kyllä kiitollinen jo nyt.
Kiitos! Suru sisällä, kylläkin paremmalla mielellä. Muistot eivät koskaa häviä ja aina säilyy hänelle pieni paikka.