Törmäsin mielenkiintoiseen kirjoitukseen viime lokakuulta:
"Kiitos tästä kolumnista.
Kuvaat erittäin totuudenmukaisesti ja oikein niitä toimenpiteitä ja raakaa mielivaltaa, joita hoitokokouksissa harjoitettiin. Se oli juuri tuollaista hengellistä painostusta, olin itse mukana useammassa hoitokokouksessa kahdella eri paikkakunnalla. Nyt kun sitä ajattelee, on vaikea uskoa todeksi. Nykynuoret vl-liikkeessä eivät tunnekaan näitä asioita, sillä heidän vanhempansa ovat salanneet tapahtumat. Salaaminen on ollut kollektiivista ja laajaa. Jo silloin itse kokousta vetäneet saarnamiehet vannottivat paikalla olleita ehdottomasti olemaan paljastamatta mitään tilaisuuden asioita ulospäin. Kokouksetkin pidettiin lukittujen ovien takana.
Tämäkin tuntuu oudolta. Miksi Suomessa laillisesti ja oikein toimivalla hengellisellä liikkeellä on jotain salattavaa?
Moni otti yhteyttä silloin ev.lut.-kirkon edustajiin, ja silloinen arkkipiispa Mikko Juva otti tämän asian julkisuudessa esiin. Hän myös oli yhteydessä yksittäisiin hoidoista kärsineisiin lestadiolaisiin ja koetti lohduttaa. Jotenkin hänet vaiennettiin, sillä kirkko ei halunnut silloin puuttua SRK:n toimiin.
Myös v. 1981 Hannu Karpon hoitokokouksista tekemässä ohjelmassa "Syntisin silmin" vaatii prof. Pekka Raittila kirkkoa vastuuseen ja puolustamaan pientä ihmistä. Kirkko ei silloin välittänyt.
Välittääkö nytkään? Nyt kirkko on arkkipiispa Paarman puheissa vaatinut läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Entä se konkreettinen askel tuumasta toimeen?
On aika avata julkinen keskustelu SRK:n harjoittamasta hengellisestä painostuksesta. Itse se on väistänyt monta kertaa asian ja jopa kiistänyt oman vastuunsa (Kotimaa-lehdessä julkaistut SRK:n johdon haastattelut helmikuussa ja heinäkuussa 2006)."
http://ladysuomessa.blogspot.com/2006/10/omantunnon-asioita.html
"Kiitos tästä kolumnista.
Kuvaat erittäin totuudenmukaisesti ja oikein niitä toimenpiteitä ja raakaa mielivaltaa, joita hoitokokouksissa harjoitettiin. Se oli juuri tuollaista hengellistä painostusta, olin itse mukana useammassa hoitokokouksessa kahdella eri paikkakunnalla. Nyt kun sitä ajattelee, on vaikea uskoa todeksi. Nykynuoret vl-liikkeessä eivät tunnekaan näitä asioita, sillä heidän vanhempansa ovat salanneet tapahtumat. Salaaminen on ollut kollektiivista ja laajaa. Jo silloin itse kokousta vetäneet saarnamiehet vannottivat paikalla olleita ehdottomasti olemaan paljastamatta mitään tilaisuuden asioita ulospäin. Kokouksetkin pidettiin lukittujen ovien takana.
Tämäkin tuntuu oudolta. Miksi Suomessa laillisesti ja oikein toimivalla hengellisellä liikkeellä on jotain salattavaa?
Moni otti yhteyttä silloin ev.lut.-kirkon edustajiin, ja silloinen arkkipiispa Mikko Juva otti tämän asian julkisuudessa esiin. Hän myös oli yhteydessä yksittäisiin hoidoista kärsineisiin lestadiolaisiin ja koetti lohduttaa. Jotenkin hänet vaiennettiin, sillä kirkko ei halunnut silloin puuttua SRK:n toimiin.
Myös v. 1981 Hannu Karpon hoitokokouksista tekemässä ohjelmassa "Syntisin silmin" vaatii prof. Pekka Raittila kirkkoa vastuuseen ja puolustamaan pientä ihmistä. Kirkko ei silloin välittänyt.
Välittääkö nytkään? Nyt kirkko on arkkipiispa Paarman puheissa vaatinut läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Entä se konkreettinen askel tuumasta toimeen?
On aika avata julkinen keskustelu SRK:n harjoittamasta hengellisestä painostuksesta. Itse se on väistänyt monta kertaa asian ja jopa kiistänyt oman vastuunsa (Kotimaa-lehdessä julkaistut SRK:n johdon haastattelut helmikuussa ja heinäkuussa 2006)."
http://ladysuomessa.blogspot.com/2006/10/omantunnon-asioita.html
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tästä asiasta pitäisi tehdä jonkun vastuullisen henkilön kyselyn kikkomme kirkolliskokoukselle. Että mitä ev.lut.-kirkkomme aikoo tehdä näiden hoitokokousten hengellisen painostuksen tutkimiseksi ja sen varmistamiseksi, etteivät ne toistu??
Kirkossa on juuri hiljattain päätetty ettei kirkon sisällä sallita minkäänlaista hengellistä väkivaltaa. Kotimaassa oli aiheesta juuri äskettäin artikkeli.
lahko harhaoppisena ulos!
Älä unta näe! :-)
Rauhanyhdistykset järjestävät haratustilaisuuksiamyös seurakuntien tiloissa. Tilastot paukkuvat kun vl:t tulevat omiin tilaisuuksiinsa, mutta seurakunta saa merkata tilastoonsa.
VL:t kasvattavat suuren määrän kiltistikirkollisveronsa maksavia uusia jäseniä. Kirkolla on hatä, sillä kirkosta eroaminen on voimakkaasti kasvanut. Kirkko menettää sen talouden kannalta kriittisiä verotuloja. VL:t ovat uskollisia kirkon jäseniä (ja itse SRK hyötyy kirkosta ksoka kirkolliskokouksessa on runsaasti vl-jäseniä).
koko kyseinen blogi: mitään todisteita hengellisestä painostuksesta ei yksinkertaisesti ole.
Todistajat on vaiennettu tehokkaasti, parhaaseen mafia tyyliin.
Tuhansien ihmisten kokemukset ovat vastaansanomaton todiste. Sinä vain olet elänyt nuoruutesi SRK-laisessa yhteisössä, jossa on tiukasti vaiettu heärtysliikeken pimeästä lähihistoriasta. Tapahtuneen salaaminen on olut SRK:n tietoinen linja, ja monilla jotka jäivät rauhanyhdistykseen, on asia hävettänyt niin paljon ettei siitä ole halunnut puhua kenellekään.
Meidän silminnäkijöiden kokemusten lisäksi 70- ja 80-luvulla kirjoitettiin dramaattisista tapahtumista paljon lehdissä sekä kerrottiin radiossa ja televisiossa. Joitakin raportteja on julkaistu myös kirjoina. Aiheesta ei kuitenkaan ole vielä tehty tieteellistä koko tapahtumakokonaisuuden kattavaa tutkimusta. Sellaisesta on ollut viime aikoina puhetta.
Lisätietoja hoitokokouksista täältä:
Syntisin silmin, YLEn TV-dokumenttiohjelma:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=68&a=1708
Kirjoja:
Jorma Kurvinen: Raportti lestadiolaisuudesta
Tuomas Lohi: Haapajärven lestadiolaisuuden vaiheet 1863-1999. Pro gradu -työ 2000 Oulun yliopisto, Historian laitos, Suomen ja Skandinavian historia.
Miikka Ruokanen: Jumalan valtakunta ja syntien anteeksiantamus : Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen opilliset korostukset 1977-1979 / Kirkon tutkimuslaitos 1980.
Lauri Pietilä: Vioilla ja virheillä peitetty.
Käy tällä sivustolla myös, jossa paljon linkkejä ja viitteitä lehtiartikkeleihin ja kirjoihin:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/hoito.html
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/hoitokokoukset/kotimaa030 206.html
Kaunokirjallisuutta:
Leo Hartvaara: Suden uhrit (romaani)
Riikka Pelo: Taivaankantaja (pienoisromaani).
Kannattaa tutustua oman heärtysliikkeen lähihistoriaan.
Tunnen kymmeniä hoitokokouksissa olleita henkilöitä, jotka ovat kertoneet ninulle kokemuksistaan. Olen lukenut täältä S24-palstalta sadoittain paikalla olleiden kuvauksia yökokousten hengellisestä ja psykologisesta piinaamisesta.
Tässä erään puhujan omakohtainen kuvaus:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007510578#22000000007510578
uutisoi? Kalevassahan on ollut monenlaista juttua.
uutisoi? Kalevassahan on ollut monenlaista juttua.
Onko Kalevassa ollut kirjoituksia hoitokokouksista? Se lehtihän pelkää vl-yrittäjien ja muiden vl-isokenkäisten tilausten menetystä niin ettei koskaan kirjoita ensimmäistäkään kriittistä sanaa valtaa pitävästä hengellisyydestä.
paskaa jauhat
paikalla olleiden kuvauksia hah hah ahhaha paskaa jauhat
Täällä Kalevassa julkaistusta jutusta pätkä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000022741936#22000000022741936
http://hoitokokous.blogspot.com/2006_09_01_hoitokokous_archive.html
Tuonne koottu juttuja hoidoista.