Pari vuotta sitten tää alko.. Menetin luottamuksen jokaseen ihmiseen, ei yhtään lausetta voinu sanoa, joka alkaa sanalla minä tai muuten liittyy minuun. Mä itskin melkeen joka päivä ja viiltelyäki harrasin. Tää oli kesällä. Kuukausi sitä jatku, sitten se yhtäkkiä vaa helpotti.
Toinen kausi alko talvella. Viiltelyä, itkua ja itsemurha-ajatuksia. Mikään ei enää tuntunut miltään. Sitä kesti.. kuukausi pari.. sitten sekin yhtäkkiä vaan helpotti.
Nytten se on hiipinyt taas, vaikkei mulla pitäs olla mitään syytä siihen! Mulla vaan on paha olla.. Tuntuu, et mä pilaan kaiken..
Joskus on sitten ollut lyhempiä ajanjaksoja, mutta se taitaa olla ihan normaalia depressiota sydänsurujen sun muiden takia.
Viimeksi viiltelin pari yötä sitten.. Sillon varsinkaan ei siihen olisi pitänyt olla syytä, mutta tein sen silti. Ahdistaa.. En pysty kertomaan kenellekään, että tuntuu pahalta, koska pelkään, että ne haluaa tuhota mut sillä..
Päättyykö tää koskaan.. ?
Mulle ei ikinä oo lääkärissä todettu masennusta, vaikka arvet oon kerran näyttänyt, ne ensimmäiset.. Ja parempi ettei todetakaan..
En tiiä mitä tekis.. Pilaan kaikki mun ihmissuhteet.. tällä.. Mä vaan sulkeudun.. Oon hiljaa.. Ja muutun.. Ja taipuvainen masokismiin..
Anteeksi kauhee purkaminen.. Mut kertokaa mulle.. Mitä mä voisin tehä.. Mistä löytää elämäniloa? Rakkaus mulla on, mutta tuntuu, että pilaan senkin.. Kenellekään tutulle en voi mun mielentilaa paljastaa, pelkään liikaa..
Toinen kausi alko talvella. Viiltelyä, itkua ja itsemurha-ajatuksia. Mikään ei enää tuntunut miltään. Sitä kesti.. kuukausi pari.. sitten sekin yhtäkkiä vaan helpotti.
Nytten se on hiipinyt taas, vaikkei mulla pitäs olla mitään syytä siihen! Mulla vaan on paha olla.. Tuntuu, et mä pilaan kaiken..
Joskus on sitten ollut lyhempiä ajanjaksoja, mutta se taitaa olla ihan normaalia depressiota sydänsurujen sun muiden takia.
Viimeksi viiltelin pari yötä sitten.. Sillon varsinkaan ei siihen olisi pitänyt olla syytä, mutta tein sen silti. Ahdistaa.. En pysty kertomaan kenellekään, että tuntuu pahalta, koska pelkään, että ne haluaa tuhota mut sillä..
Päättyykö tää koskaan.. ?
Mulle ei ikinä oo lääkärissä todettu masennusta, vaikka arvet oon kerran näyttänyt, ne ensimmäiset.. Ja parempi ettei todetakaan..
En tiiä mitä tekis.. Pilaan kaikki mun ihmissuhteet.. tällä.. Mä vaan sulkeudun.. Oon hiljaa.. Ja muutun.. Ja taipuvainen masokismiin..
Anteeksi kauhee purkaminen.. Mut kertokaa mulle.. Mitä mä voisin tehä.. Mistä löytää elämäniloa? Rakkaus mulla on, mutta tuntuu, että pilaan senkin.. Kenellekään tutulle en voi mun mielentilaa paljastaa, pelkään liikaa..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ikäsi huomioon ottaen sinulle oikea paikka olisi nuorisopsykiatrinen plk.
Jos olet koulussa, pyydä kuraattorisi varaamaan ajan vaikkapa koulupsykologilta,joka kartoittaa tilannettasi ja ohjaa sinut eteenpäin.
Kannattaa puuttua tuohon nyt ja heti, kun vielä itsekin ymmärrät huonon olosi. Tuohon viiltelyyn jään helpolla koukkuun, siihenkin saat apua psykologilta/psykiatrilta.
Jos sinulla todetaan masennus, ei se ole mikään häpeä, sitä voidaan hoitaa, siihen saa lääkettä.
Paljon huonompi vaihtoehto on jäädä yksin noiden ajatusten ja olon kanssa.
Akuutti tilanteessa hakeudu terveyskeskukseen vaikka päivystykseen, ettei käy mikään vahinko viiltelyn ja itsetuhoajatusten kanssa.
siellä,et apua saa jos teeskentelet,että kaikki on hyvin,kun ei ole.Ymmärrät varmasti,että on järjetöntä viillellä itseäsi.Elinikäiset hävettävät arvet Se on säälittävää touhua nirhiä,jokainen tietää,että jos olisit tpsissasi olisi muut keinot.Hoida itsesi kuntoon,Kyllä se aurinko sinullekkin paistaa.