Hei sinulle, oloni on hieman epävarma, niin töiden kuin ihmissuhteiden osalta. Pitäisi tietää ja uskaltaa astua uuteen aikakauteen töiden suhteen, mietityttää kovin.
Lisäksi ristiverisen ja minun suhde, joka on ollut jo viisi vuotta. Serustellen, erossa, ystävinä, miten milloinkin. Yhdessä emme ole ja näköjään eroon emme pääse. Mikä on meidän "kohtalomme", jos näin voisi kysyä.Myönnän että välillä toivon yhteen paluuta, hän ei kai, en tiedä. Sekavaa.
Mutta jos Sinä voisit hieman selventää ja antaa ajatuksia. Kiitos!
Lisäksi ristiverisen ja minun suhde, joka on ollut jo viisi vuotta. Serustellen, erossa, ystävinä, miten milloinkin. Yhdessä emme ole ja näköjään eroon emme pääse. Mikä on meidän "kohtalomme", jos näin voisi kysyä.Myönnän että välillä toivon yhteen paluuta, hän ei kai, en tiedä. Sekavaa.
Mutta jos Sinä voisit hieman selventää ja antaa ajatuksia. Kiitos!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olette sielunveljet, joten noin vain ette toisistanne eroon pääsekään. Usein on kuitenkin niin, että näitä sielunveljiä ei ole tarkoitettu pariskunnaksi. Heti kun suhde vakiinnutetaan arkisiin uomiin ja esimerkiksi virallistetaan menemällä naimisiin, koko tarina on ohi. Eihän sisar ja veli voi tuntea enää esimerkiksi seksuaalista vetovoimaa toisiinsa.
Kohtalonne on olla toisillenne tärkeät ihmiset koko elämänne ajan. Ihannetapauksessa molemmat löydätte uuden itsellenne vakinaiseksi sopivan kumppanin samoihin aikoihin ja pystytte vieläpä ystävystymään kaikki keskenänne. Tämä on mahdollista, mutta se edellyttää sitä, että annatte toisillenne vapauden hakea seuraa ohi toistenne - eli ette yritäkään vakiinnuttaa suhdetta uomaansa, koska se ei sen luonteinen suhde ole. Tällä hetkellä näyttää siltä, että mies kaipaa vapautta enemmän kuin sinä, mutta tosiasia on, että sinussa on ainakin yhtä suuri vapaudenkaipuu. Et kestä määräilyä.
Töissä alkaa tilanne selkiintyä samalla, kun järjestät oman kotisi uudelleen niin, että viet kirpputorille tai muuten annat pois osan vaatteista ja tavaroista, joita et enää tarvitse tai joista tulee mieleen ikäviä muistoja. Vaihda myös huonekalujen paikkoja.
kiitos vastauksesta.
Näin on myös eräs ystäväni sanonut - ettei eroon pääse koskaan. Se on välillä todella ahdistavaa.
Sen päivän kun näkis että vetovoima loppuu väliltämme. Se on jotain sellaista mitä ei ole kummankaan elämässä koskaan ollut, myös mies myönsi sen, vain katse riittää ja se on menoa.
Vai sisarruksia olemme olleet - ilmankos tuntuukin niin tutulta, hyvässä ja pahassa. :)
Kiitos vielä kerran Calmato ajastasi.
... niin...minulla pelaa melkoisen hyvin intuitiivinen ote häneen. Tunnen ja aavistan milloin hän ottaa yhteyttä. Se on välillä rasittavaa koska kuitenkin yritän unohtaa hänet ja elää elämääni ilman häntä, että voisin ehkä tavata muitakin miehiä ja oikeaan suhteeseen.
Ja tämä aina silloin "häiritsee", nämä intuitiiviset yhteydenotot. Höh.