Koska joku erehtyi toivomaan, laitellaan nyt
toistaiseksi näitä tulemaan...
Olin kesällä –98, vierailemassa sokean Toivo- setäni luona Rääkkylässä.
Toivo oli sokeutunut melkein kolmekymmentä vuotta aikaisemmin liikenneonnettomuudessa Joensuussa
Asia on jotenkin suvussamme tabu, kukaan- vähiten Topi- setä, suostuu siitä puhumaan…
Vietimme helteistä heinäkuun viikonloppua veljeni perheen kanssa.
Broidi oli lähtenyt käyttämään Toivo- setää, ja hänen Hilja-vaimoaan kylällä kaupassa.
Olin lupautunut sillä välin lapsenvahdiksi veljeni rasavilleille, 4- ja 6- vuotiaille lapsille.
Kiertelimme maatalon pihapiiriä vekaroiden vetäessä minua hihasta suureen vanhaan latoon. Lato oli lähes tyhjä, ainoastaan yhdessä nurkassa oli lähes kattoon yltävä heinäkasa.
Tottakai vintiöt halusivat heiniin hyppimään ja mäkeä laskemaan.
Mitäpä pahaa tuossa, ajattelin, ja siirryin takaisin ottamaa aurinkoa ladon seinustalle.
Ei kulunut kuin muutama minuutti, kun sydäntäsärkevä parku alkoi, ja nelivuotias ryntäsi syliini. Sattu!… selkään sattu! autoon sattu!!…
Ihmettelin mitä tyttö oikein jokelsi, ja astuin takaisin ladon hämärään.
Kuusivuotias siellä tarmokkaasti poisti heiniä haasion alta pilkottavan auton tieltä!
Ryntäsin sutena paikalle, ja aloin kaksin käsin mättää olkia punaisena pilkottavan maalipinnan yltä.
Silmäni lähes vettyivät, kun huomasin mitä sieltä paljastui.
Mustissa kilvissä oleva Alfa Giulia, jonka vasen etulyhty ja tuulilasi olivat murskana!
Muuten auto oli kuin pakasta reväisty.
Ihastelin kuusikymmenluvun hyvin muotoiltuja teräsvanteita, aikaa ennen kuin alut valtasivat automarkkinat…
Avatessani kuljettajan oven, näin penkkejä vielä peittävät tehtaan muovit.
Lattialla murskautuneet silmälasit, ja suunnattomasti maksoittunutta verta.
Mittarista huomasin autolla ajetun 2542 kilometriä.
Samassa tunsin kipeän iskun selässäni! Ja lisää tuli, että morkoonit soi!
Tätini Hilja pieksi minua sokeainkepillä, ja kiljui hysteerisenä – Painu helvettiin siitä pentu, pysy poissa asioista jotka eivät sinulle kuulu!
Pakoon juostessani näin sokean setäni seisovan ovella, ja mitäännäkemättömistä silmistä juoksivat kyynelpurot, sotaveteraanin köyryt hartiat hytkyivät itkun kourissa..
No. Tilanne rauhoittui aikanaan, asiat sovittiin ja Alfa haudattiin takaisin heiniinsä.
Tätini kuolinkelloja soitettiin puolen vuoden kuluttua.
Viime maanantaina, Topin hautajaisista palattuani, tyrkkäsi Valde- setäni käteeni kirjekuoren. Siinä Siilaisen vuodeosastolla virunut setäni testamenttasi minulle tilallaan olevan, vanhan ladon, ja kaikki siihen kuuluvat esineet.
Todistajina kaksi sairaanhoitajaa ja osastonhoitaja.
En tiedä mitä teette tulevana viikonloppuna, minä lähden ainakin Rääkkylään heinähommiin.
toistaiseksi näitä tulemaan...
Olin kesällä –98, vierailemassa sokean Toivo- setäni luona Rääkkylässä.
Toivo oli sokeutunut melkein kolmekymmentä vuotta aikaisemmin liikenneonnettomuudessa Joensuussa
Asia on jotenkin suvussamme tabu, kukaan- vähiten Topi- setä, suostuu siitä puhumaan…
Vietimme helteistä heinäkuun viikonloppua veljeni perheen kanssa.
Broidi oli lähtenyt käyttämään Toivo- setää, ja hänen Hilja-vaimoaan kylällä kaupassa.
Olin lupautunut sillä välin lapsenvahdiksi veljeni rasavilleille, 4- ja 6- vuotiaille lapsille.
Kiertelimme maatalon pihapiiriä vekaroiden vetäessä minua hihasta suureen vanhaan latoon. Lato oli lähes tyhjä, ainoastaan yhdessä nurkassa oli lähes kattoon yltävä heinäkasa.
Tottakai vintiöt halusivat heiniin hyppimään ja mäkeä laskemaan.
Mitäpä pahaa tuossa, ajattelin, ja siirryin takaisin ottamaa aurinkoa ladon seinustalle.
Ei kulunut kuin muutama minuutti, kun sydäntäsärkevä parku alkoi, ja nelivuotias ryntäsi syliini. Sattu!… selkään sattu! autoon sattu!!…
Ihmettelin mitä tyttö oikein jokelsi, ja astuin takaisin ladon hämärään.
Kuusivuotias siellä tarmokkaasti poisti heiniä haasion alta pilkottavan auton tieltä!
Ryntäsin sutena paikalle, ja aloin kaksin käsin mättää olkia punaisena pilkottavan maalipinnan yltä.
Silmäni lähes vettyivät, kun huomasin mitä sieltä paljastui.
Mustissa kilvissä oleva Alfa Giulia, jonka vasen etulyhty ja tuulilasi olivat murskana!
Muuten auto oli kuin pakasta reväisty.
Ihastelin kuusikymmenluvun hyvin muotoiltuja teräsvanteita, aikaa ennen kuin alut valtasivat automarkkinat…
Avatessani kuljettajan oven, näin penkkejä vielä peittävät tehtaan muovit.
Lattialla murskautuneet silmälasit, ja suunnattomasti maksoittunutta verta.
Mittarista huomasin autolla ajetun 2542 kilometriä.
Samassa tunsin kipeän iskun selässäni! Ja lisää tuli, että morkoonit soi!
Tätini Hilja pieksi minua sokeainkepillä, ja kiljui hysteerisenä – Painu helvettiin siitä pentu, pysy poissa asioista jotka eivät sinulle kuulu!
Pakoon juostessani näin sokean setäni seisovan ovella, ja mitäännäkemättömistä silmistä juoksivat kyynelpurot, sotaveteraanin köyryt hartiat hytkyivät itkun kourissa..
No. Tilanne rauhoittui aikanaan, asiat sovittiin ja Alfa haudattiin takaisin heiniinsä.
Tätini kuolinkelloja soitettiin puolen vuoden kuluttua.
Viime maanantaina, Topin hautajaisista palattuani, tyrkkäsi Valde- setäni käteeni kirjekuoren. Siinä Siilaisen vuodeosastolla virunut setäni testamenttasi minulle tilallaan olevan, vanhan ladon, ja kaikki siihen kuuluvat esineet.
Todistajina kaksi sairaanhoitajaa ja osastonhoitaja.
En tiedä mitä teette tulevana viikonloppuna, minä lähden ainakin Rääkkylään heinähommiin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Milloin olet viimeksi lääkärisi kanssa tarkastanut lääkityksesi?? Taitaa annostus olla pahasti pielessä johonkin suuntaan; liian vähän tai liian paljon, mutta ei kohdallaan.....
voi ziisus mitä tarinoita kaveri heittää.... :-(
Kiihdyin ehkä tarpeettomasti.
Tarinahan on itseasiassa loistava!, se vaan pakkasi harmittamaan kun tämä ei ilmestynyt
Toyota palstalla.
No ketäpä tosiaan kiinnostaa jos ladosta löytyy
vaikka millainen Tojo...
Piti vaihtaa nimimerkkiä ja ihmettelen kun joku oli vastannut samalla nimim. mun tekstiini aivan kuin olisin kirjoittanut vastauksen omaan kommenttiini.... :-0
Kait se tyyppi taas vastaa tähän viestiin tämän kertaisella nimimerkillä....wierd....
No, nyt alkaa kadota punainen lanka näistä mun jutuista kokonaan. Tai se vain näyttää siltä, koska vaihdoin nimimerkkiä. Olen kuitenkin tuo ensimmäinen kirjoittaja edelleen. Siis en Hande, vaan se seuraava ja sitä seuraava, mutta myös sitä seuraava, vaikka siinä onkin taas jo eri nimi. Sitä seuraavassa on taas sama nimi, mutta ei kuitenkaan se ensimmäinen sama nimi, vaan se toinen. Siis, jos Handea ei lasketa. Eikä häntä lasketa, koska hän laskee luikuria. Ei sentään laske alleen. Voi hitto. Tämähän alkaa näytää aivan siltä kuin vastailisin itselleni ja vieläpä puutä heinää.
No, nyt...
Tämähän alkaa näytää aivan siltä kuin vastailisin itselleni ja vieläpä puutä heinää.
alkavat jo muistuttaa minun juttujani!
sinussahan on selvää pakinoitsijan ainesta...
anna palaa vain!
tuon nyt ottais, kirjoitinko minä sitäkään
alkuperäistä. Vai sinunko se piti kirjoittaa?
Minäpä olen koonnut kirjoituksesi tiedostoksi koneelleni, lähettelen niitä kavereitteni iloksi. He luulevat niiden olevan omiani. Niin ne osittain ovatkin. Olen parannellut niitä. Parannellut. Parannellut. Haluatko nähdä? Kukahan parantaisi minut? Kukahan? Oletko kuullut hänestä? Kukahan, Egyptiläinen kirjuri ja Kopti-kristitty. Eli vv. 812 - 869. Kuoli kissaruttoon.
parantaahan aina voi...
pidä huoli kuitenkin että sanoma säilyy, oli se
sitten paatosta, ironiaa, huumoria, nostalgiaa
tai mitä yleensä tarinasta on tarkoitus välittyä.
Pienoisellakin lausemuutoksilla on taipumus vesittää tarinan juoni, tai ainakin tehdä se vaikeammin ymmärrettäväksi.
Vaikka se itselle olisikin vesiselvää.
Onnea!
Post Scriptum
Oletko käynyt viimeaikoina pöyhimässä sukulaisten
heinähaasioita.
Ties vaikka Toyotan nenä sieltä pilkistäisi...
...pilkisti naapurin paskapatterista, kun survaisin talikkoni siihen. Kuinka tähtäsinkään juuri tuohon känsäkeskittymään? Kai se on sama syy, mikä saa ojaanajajat osumaan vääjäämättä tolppaan, vaikka sen molemmin puolin on vapaata tilaa vaikka kuinka.
No, Aki ei siitä tykännyt yhtään. Jäykkäkouristuksenkin sai. Sitä vaimonsa ihmetteli, kun ei ole aikoihin ollut miehessä muuta jäykkää kuin käytös.
Mitä sinä siellä patterissä teit, äidyin minä kysymään? Luontaishoidostahan siinä oli kysymys, savihauteet, kuhne-kylvyt ja sen semmoiset ne miehen tiellä pitävät, ja Toyotan ratin takana.
puhuin tuossa kyllä äsken heinähaasiosta.
Kuinka mieleesi tuli Toyotaa etsiä paskatunkiosta...
===
Jotenkin luulin, että se olisi ollut tehdas, mutta siellä vain testikuljettaja harjoittikin meditaatiota.
laitapa joku juttuni, jota olet muokannut, tulemaan näytille...
Niissä on niin paljon kirjoitusvirheitä, että jo niiden korjaamisessa menee puoli työpäivää.
Haittaa.
Itsekin huomaan joka kerta useita kirjoitusvirheitä, jälkeenpäin.
Sen siitä saa kun kännissä tuhertaa...
no nyt kyllä pistää epäilemään tota juttuu paskapuheeks! vai että 4 ja 6 vuotiaita?? huh huh!!
ymmärsit hyvin jutun cloun...
---