Kun kumarruin lattialle
ottamaan sormusta
jonka olin heittänyt
vihoissani jalkoihisi
Tajusin elämän rajallisuuden
rintaani ei puristanut
rakkauden tunne
en elänyt enää siinä huumassa
jonka joskus aiheutit
otin jääkaapista oluen
join sen kulauksella
olin taas se karju
joka kerskui kapakassa
Pakkasin laukkuni
pieneen Adidas kassiin
poistuin sanomatta
olin omillani
ottamaan sormusta
jonka olin heittänyt
vihoissani jalkoihisi
Tajusin elämän rajallisuuden
rintaani ei puristanut
rakkauden tunne
en elänyt enää siinä huumassa
jonka joskus aiheutit
otin jääkaapista oluen
join sen kulauksella
olin taas se karju
joka kerskui kapakassa
Pakkasin laukkuni
pieneen Adidas kassiin
poistuin sanomatta
olin omillani
Vastaukset 1
Vanhimmat
näinkö todellakin,ihminen,tajuaa,kaiken oleellisen,yksinolon,toimii vaistonvaraisesti?,siirtyy toiseen todellisuuteen,ymmärtää jotakin itsestään,ilman illuusiota.On valmis jatkamaan sillä mikä on tärkeää.tsemmpiä,tähän voisin lisätä yksinäisenä hetkenä itse kirjoittamani runon,hain sen vintiltä:
Olin
luulin olevani
kaikkea sitä mistä uneksin
mille annoin arvoa
muuttuneen minäni kerroin
kaikille,uskollisille
ja söin päivällistä
murtaen leivän
ystävien kanssa,ilman ivaa
kyynisyyttä,luottaen hetkeen
josta niin paljon oli puhuttu
joka oli aitoa,ainoaa
en epäillyt,enkä pilkannut
vaikka haavoittaisivat,niin uskoin
jatkaisin eteenpäin,pystypäin
yhdessä