Jeesuksen kuolema, hautaaminen ja ylosnousemus on yksiselitteisesti kuvattu Raamatussa. Ylosnousemususko on koko kristillisen sanoman perusajatus. Jeesus voitti kuoleman ja elaa. Kuolemallaan han avasi meille tien elamaan. Han sanoi opetuslapsilleen lohdulliset sanat taivaan kodista: "Menen valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidat tykoni, etta tekin olisitte siella, missa mina olen" (Joh. 14:3).
Jeesus ei siis jaanyt kuoleman pimeyteen ja lopullisuuteen, vaan seuraajiensa valityksella kutsuu kaikkia ihmisia ikuiseen elamaan. Jeesus itse sanoi: "Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." (Mark. 16:15).
Sokea mies Jerikon tien varrella huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." (Luuk. 18:31...43). Tassa ajassa on paljon samanlaista hataa. On paljon heita, jotka huutavat apua. Moni heista rukoilee samassa tuskassa kuin sokea mies. Jumala on luvannut kuulla huudon, ja evankeliumia saarnataan Jumalan valtakunnasta kaikille niille, jotka tahtovat sen ottaa vastaan. "Syntisairaudesta" parantuminen on vielakin suurempi ihme kuin fyysinen parantuminen. Kun silmat avautuvat nakemaan oman Vapahtajan Jeesuksessa, sateilee valo elamamme kaikkiin paiviin.
Pekka Tuomikoski (Otteita PM 14.2.2007, Sana sunnuntaiksi/Jumalan rakkauden uhritie/Ahdistuksista vapautuminen)
Jumala oli Kristuksessa, karsi, kuoli ja sovitti nain ihmisten synnit. Kun roomalaisen sotilaan keihas puhkaisi Kristuksen kyljen, siita pulppuava pyha sovintoveri sammutti Jumalan vihan ja taytti hanen vanhurskautensa vaatimuksen. Kristuksen veri ei valunut kuivuakseen Golgatan kalliolle ja ollakseen vain historiallisena tosiasiana ulottuvillamme. Jumala talletti sen sovintosaarnaan, jotta sen antama puhtaus ja anteeksiantamus olisi siina tarjolla katuvalle syntiselle.
Juhani Uljas (Ote; 'Peltoon katketty aarre's. 39)
Jeesus ei siis jaanyt kuoleman pimeyteen ja lopullisuuteen, vaan seuraajiensa valityksella kutsuu kaikkia ihmisia ikuiseen elamaan. Jeesus itse sanoi: "Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." (Mark. 16:15).
Sokea mies Jerikon tien varrella huusi: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua." (Luuk. 18:31...43). Tassa ajassa on paljon samanlaista hataa. On paljon heita, jotka huutavat apua. Moni heista rukoilee samassa tuskassa kuin sokea mies. Jumala on luvannut kuulla huudon, ja evankeliumia saarnataan Jumalan valtakunnasta kaikille niille, jotka tahtovat sen ottaa vastaan. "Syntisairaudesta" parantuminen on vielakin suurempi ihme kuin fyysinen parantuminen. Kun silmat avautuvat nakemaan oman Vapahtajan Jeesuksessa, sateilee valo elamamme kaikkiin paiviin.
Pekka Tuomikoski (Otteita PM 14.2.2007, Sana sunnuntaiksi/Jumalan rakkauden uhritie/Ahdistuksista vapautuminen)
Jumala oli Kristuksessa, karsi, kuoli ja sovitti nain ihmisten synnit. Kun roomalaisen sotilaan keihas puhkaisi Kristuksen kyljen, siita pulppuava pyha sovintoveri sammutti Jumalan vihan ja taytti hanen vanhurskautensa vaatimuksen. Kristuksen veri ei valunut kuivuakseen Golgatan kalliolle ja ollakseen vain historiallisena tosiasiana ulottuvillamme. Jumala talletti sen sovintosaarnaan, jotta sen antama puhtaus ja anteeksiantamus olisi siina tarjolla katuvalle syntiselle.
Juhani Uljas (Ote; 'Peltoon katketty aarre's. 39)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uskonnolliset kertomukset ovat kaunista kansanperinnettä.
Monet Raamatun kertomuksista tunnetaan jo sitä varhaisemmista tarinakokoelmista (Mahabrata, Gilgamesh). Kyse ei tietenkään ole todellisuudessa mistään "iankaikkisesta elämästä" yksiöiden tasolla. Kun ihmisyksilö kuolee, hän on kuollut ja maatuu osaksi tätä maailmankaikkeutta, luontoa. Ei hän yksilönä jatka elämääänsä missään. Sellaisesta ei ole mitään evidenssiä.
Ihmiset kehittivät itse uskonnolliset järjestelmänsä, vähäen erilaiset eri puolilal maailmaa, riippuen siitä mikä oli minkin kansanryhmän elintapa ja toimeentulomuoto. Uskonnon tehtävä oli säädellä suureksi kasvaneen klaanin jäsenten välisiä suhteita niin etteivät he väkivaltaisuudessaan olisi kaikki tuhonneet toisiaan. Uskonnoilla on siis ollut aina elämää ulläpitävä, ja lo tehtävä. Lisäksi uskonnolliset jräjestelmät legitimoivat yhteisön vallankäytön, ts. antoivat vallan kuninkaalle tai muulle vastaavalle hahmolle. Kuninkaan sanottiin saaneen valtuudet yhteisön jumalalta.
Tänäkin päivänä maailmassa tomivilla uskonnoilla on keskeisenä sanomanaan juuri eettinen julistus: miten tulee elää suhteessamuihin ihmisiin. Suurtakaan eroa ei pohjimmiltaan ole kristinuskon julistuksella, islamin tai buddhalaisuuden elämänohjeilla.
Uskonnot ovat suuri rikkaus ja kymmenien tuhansien uskontojen kulttuurinen monimuotoisuus tarjoaa kiintoisaa pohdittavaa.
Mutta uskontojen tähden on harjoitettu tavattomasti rakaa veristä väkivaltaa ja psykologista painostusta. On tarpeetonta aiheuttaa uskonnon varjolal kärsimystä toisille ihmisille tai itselleen.
perustuu Raamattuun. Raaamatun mukaan 'Jumala on tehnyt kaiken kauniisti aikanansa ja pannut myos iankaikkisuuden ihmisten sydameen; ihminen ei taida kasittaa Jumalan tekoja, ei niiden alkua eika loppua'. (Saarnaajan kirjasta)
Totta on tuokin, etta monet Raamatussa esiintyvista kertomuksista ovat muuallakin. Itse olen myos elanyt muslimien ja buddhalaisten keskuudessa. Siellakin ajattelin, etta Jumala on pannut iankaikkisuuden ihmisten sydameen.
Tieteellisestihan ei voida todistaa, etta mitaan olisi kuoleman jalkeen. Moisen todistuksen saaminen tuntuisikin aika mullistavalta - mitaan uskoakaan ei enaa tarvittaisi, kun kaikki olisi saatu selvitetyksi nykyisenkaltaisella ihmisjarjella tajuttavaan muotoon.
Raamatussa ilmoitetun mukaan taas Jumalan ajatukset ovat vallan toista luokkaa kuin ihmisten ajatukset. Tama jaa uskon varaan. Tuntuu turvalliselta uskoa, etta Jumala on hyva, rakastava Isa, joka haluaa meille kaikkea hyvaa ja jopa tahtoo ottaa meidat luokseen Taivaan kotiin.
Raamatussa usein mainitaan aloitukstekstissanikin mainittu 'iankaikkinen elama', mutta varsin vahan kerrotaan siita, millaista tuo elama on. Talla palstalla ovat jotkut joskus sanoneet, etteivat jaksaisi elaa ikuisesti eivatka varsinkaan jaksaisi aina laulaa kiitoslauluja Herralle. Aikaan sidotun ihmisen lienee vaikea tajuta, etta Jumalalla (kun siis uskotaan, etta on Jumala) on aina vain ollut 'yksi nykyhetki', jossa Han on aina ja pysyvasti ollut ja tulee olemaan. Jos Han tahtoo ottaa ihmissielun luokseen tuohon nykyhetkeensa, jossa siis on hyva olla, niin mika hatapa meilla silloin olisi?
Tietenkin olemme jokainen oman aikamme. kulttuurimme ja mystiikkamme vankeja, ei siita mihinkaan paase. Yksi ratkaisu on tama, etta ei oteta turhia riskeja silloin kun kuoleman hetki on kasilla - sehan voi olla milloin vain. Jos on loytanyt armon ja rauhan uskossaan, siina rauhassa on hyva nukkua myos tasta ajasta pois.
Jo kauan ennen Jeesuksen syntymää?
Jos profeettain puheet ja ennustukset eivät olisi toteutuneet, silloin ne olisi olleet huuhaata. Mutta ennustukset ovat toteutuneet. Siitä Pyhä Raamattumme meille kertoo ihmeellisellä tavalla. Ei Raamattu ole satukirja, eikä Jumala ja Jeesus ole huuhaata.
Mistä Jesaja olisi muuten tiennyt tulevasta, ellei Jumala olisi sitä hänelle ilmoittanut?
Jes. 53:7
"Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Jes. 53:1&rnd=1171750256093
Ja niin tapahtui:
"Matt. 1:22 Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo:
23 "Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel", mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme."
Jeesus puhuu kirkossa:
Luuk. 4:
"16 Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.
17 Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
"18 "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
19 saarnaamaan Herran otollista vuotta".
20 Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.
21 Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen".
ooo