Rakkaudelle on hetkensä. Jos ei tarraudu tilanteeseen, hetki on menetetty, tilaisuus ei toistu. Eli, suotta kuluttaa elämä odottaen jotain, joka meni auttamattomasti ohi.
Rakkauskin on hetkistä kiinni.
Rakkauskin on hetkistä kiinni.
Missanneille
uskon näin
332448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
olisko asia noin. Miksei se tilaisuus toistuisi jos molemmat sitä haluaa?
kyllä usko tohon teoriaan.. Tiettyä onnenkantamoista tarvitaan että löytyy se ihana ihminen, mutta kyllä jossain vaiheessa täytyy jonkun ottaa ohjat omiin käsiin. Toisin sanoen onni täytyy ansaita :)
joten, voisitko mies nyt ottaa ne ohjat ?;)
elon eri vaiheissa sydän etsii eri asioita.
ei vastarakastunut voikaan ymmärtää mistä kyse.
eikä suhteesta suhteeseen rynnijät.
Ei pidä kävellä onnensa ohi:))))
se ei silloin ole aitoa ja vilpitöntä rakkautta ollutkaan.
Tosi rakkaus meinaan odottaa ja antaa tarvittavan määrän tilaisuuksia.
Miksi aidot ja vilpittömät avioliitot lopettavat olemasta tosi rakkautta?
Elätte aika romantisoiduissa kuvitelmissa?
Vai, ehkä suhteettomat suhteet kestävät ikuisesti?
Tai, ehkä odotettu? -Niin, mitä?
hoivattu rakkaus kestää,mutta jos ei ole mitä hoivata,ei mitään kestävää voi syntyä.
jos on hoivattavaa,mutta jättää hoivaamatta,sama tulos.
Rakkaus on kuin kukka.
Sitä pitää kastella säännöllisesti, jotta se pysyy hengissä. Muuten se kuihtuu ja kuolee.
pysyvät loistossaan =)
karhunpalveluksen, mutta siitäkös sinä vähät välität...
letkusi kanssa sohit vain siellä sun täällä...:)
Että aitoa ja vilpitöntä rakkautta on tuntemattomien välillä keskusteluissa netissä. Muistaakseni ulkona voi keskustella aitojen kanssa.
mistään nettirakkaudesta
vaan ihan oikeasta aidosta kahden ihmisen välisestä tunteesta, ihan oikeassa elämässä. Nettirakastumisista ja rakkauksista en omaa pienintäkään kokemusta, joten en voi niistä puhuakaan.
Olkoon mitä on. Odottajilla jää elämä elämättä, tai odottaessa elää ja eläessä ilmestyy elämään odottamista mukavampia juttuja.
Yksinäiset odottavat mielellään, odottaminen antaa elämälle sisältöä, mahtaako olla aitoa rakkautta?
Aito rakkaus on yksinäisten keksimää soopaa.
Ei petä, ei jätä, ei sammu koskaan. ;)
kun tarpeeksi saa paskaa niskaansa toisilta
Kohteet vain vaihtuvat
Jos et rakasta itseäsi,et ole "sinut",itsesi kanssa,vaikeampi rakastaa myös muita.
Ei heitetä "kakkaa",kenenkään niskaan,eihän!!!
Olen mulkero, mutta pidän sen omana tietonani. Rakastan myös yhtä toista mulkeroa, pidän senkin omana tietonani.
Loistavaa! Tämä sai hymyn huulilleni,mulkero?
Minäkin rakastan mulkeroa,mutta en pidä sitä omana tietonani!:)
jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
Koskaan EI voi rakastaa kahta ihmistä samalla tavalla. Jokaista rakastetaan aina omalla, ainutlaatuisella tavalla.
Ei ole olemassa vain yhtä ainoaa rakkautta, jota sitten vuoronperään kohdistetaan kaikkiin.
vieläkö rakastat heitä kaikkia?
rakkaudesta vastakkaiseen sukupuoleen, niin vastaan että kaksi. Ensirakkaus sekä eräs toinen.
Toinen muutti muotoaan ajan kuluessa. Rakastan häntä niinkuin sisarukset toisiaan. Saatan olla huolissani hänestä, haluan että hän elää hyvän elämän, joku yhteys välillämme on, mutta seksuaalinen jännite on poissa.
Ensirakkaus säilyy, mutta niinhän se varmaan kaikilla onkin. :)
Tietysti on muita läheisiä, joita myös rakastan. Heitä kaikkia omalla tavallaan.
Mutta sen tiedän, että kahta ihmistä ei voi rakastaa ikinä samalla tavalla. Sen vuoksi ei ole vaikeaa kuvitella, etteikö muka voisi rakastaa kahta ihmistä samaan aikaan.
neljä eroa takana ja kaikkia rakastaa edelleen eri muodoissa - rakkaus on ihmeellistä. viides kysyy rakastatko neljää edellistä, mitä vastaat?
voi käydä.
Jotenkin uskoisin, että romanttisessa mielessä ei voi rakastaa kovinkaan ihmistä elämänsä aikana. Ehkä kaksi, korkeintaan kolme alkaa olla maksimi. Ihmiselämä kun on niin kovin lyhyt.
Jos on rakastanut JO neljää ihmistä ja kaikista heistä eronnut ja rakastaa muka jo viidettä, niin en usko että henkilö on koskaan ihan aidosti rakastanutkaan.
Jotenkin uskoisin, että romanttisessa mielessä ei voi rakastaa kovinkaan MONTAA ihmistä elämänsä aikana.
onko käypä selitys aidolle rakkaudelle? kypsynyt ja oppinut vihdoin rakastamaan. nyt kestää.
...No yritän sanoa jotain, vaikka se työn ja tuskan takana onkin.
Intohimoavioliitto eli yhtäkuin seksiä. Seksin takia ei tarvitse eikä kuulu mennä naimisiin. Intohimo on ihana ja kaunis asia, mutta sillä ei ole itsessään mitään tekemistä rakkauden kanssa. Toisin sanoen pelkkä intohimo ei ole rakkautta.
Aito rakkaus taas sisältää intohimoa, mutta myös paljon muutakin.
Rakastumisavoliitto eli yhtäkuin hetken huumaa. Liian nopeasti liian paljon. Ei tule toimimaan. Eikä rakastuminen ole vielä rakastamista.
Rakkausavioliitto eli ainoa oikea näistä sinun rakkauksistasi. Häntä voit varmasti vielä rakastaakin ja se on ihan ymmärrettävääkin. :)
itse olen aina ajatellut, että jos ylipäänsä naimisiin menen, niin menen vain sen yhden ainoan kerran....okei, poikkeuksena jos puoliso kuolee, niin siinä tapauksessa ehkä kohdalle tulee uusi mahdollisuus, mutta ei muuten. Mikään kiire ei avioliittoon ole.
Ja jos puolisolla on samanlainen ajatus, sehän on täydellistä. Mutta kun elämässä ei aina kaikki mene suunnitelmien mukaan, valitettavasti. Kaikki hienot periaatteetkin voivat laota matkan varrella. Toisaalta, vaikeaa kuvitella, että avioliittoon paukataan suinpäin vähäksi aikaa talteen. Kaikki tai melkein menevät pysyäkseen siinä liitossa, luulisin. Mutta eipä ole itsellä paljon kokemuksia.
juuri ei se avioliitto pitäisikään olla se päätavoite elämässä. Tärkeintä olisi se rakkaus ja kaksi toisilleen kuuluvaa ihmistä.
Enkä usko, että itselleen sopivia ihmisiä, joita aidosti rakastaa voi olla kovinkaan montaa. En usko tai en ainakaan halua uskoa niin. Itse ainakin olen toistaiseksi tyytyväinen näihin kahteen omaan kokemukseen rakkaudesta. Enkä koe tarpeelliseksi haalia nyt yhtään mitään lisäkokemuksia aiheesta.
Tosi rakkaus ei kuole koskaan. Jos et tartu tilaisuuteen, se repii, raastaa, kuluttaa, hajottaa lopun ikää.